|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
UUT:n järjestämä seminaari 22.11.2013 Balderin sali, Aleksanterinkatu 12, Helsinki |
Seminaari hengellisestä väkivallasta -KIRJAILIJAT KERTOVAT TYÖSTÄÄNUskon voima ja sen rajat – ongelmia terveydenhuollon ja hengellisen toiminnan rajapinnoilla  Lauerman esityksen lähtökohta on se, että ihmisiin voi tehdä vaikutuksen niin monella tavalla. ”Parantaja”-ammatteja on ollut jo tuhansia vuosia. Shamaanit eivät ole kadonneet minnekään. Heitä on monenlaisia monissa yhteyksissä.  Ihmiset tekevät vaikeita kysymyksiä. Mitä varten sairastutaan ja kuollaan? Mitä varten hyvät ihmiset kärsivät? Selityksillä voi ansaita myös elannon, koska uskominen tuntuu ihmisestä niin paljon paremmalta kuin epävarmuus.
Uskonnollisissa hurmostilaisuuksissa saadaan aikaan hyvin tilapäisiä ja hyvin näyttäviä reagointeja niin että kivut lakkaavat tuntumasta. Näissä on yleensä kyse kolmesta asiasta:
Valistusfilosofi Voltaire kuvaili aikansa lääketiedettä toteamalla, että ”se on potilaan huvittamista sinä aikana, joka tarvitaan potilaan paranemiseen”. Modernissa lääketieteessä ei hyväksytä tietoista placebon käyttämistä. Moni ihminen hyötyisi kaikkein eniten placebohoidosta, joka antaa hänelle vähän uskoa, että hän pääsee pahimman yli. Potilaan mieli ja keho parantaa itse itseään. Sairaus voi joskus väistyä ihan ilman pilleriäkin. Ihmiset ovat usein taipuvaisia haluamaan jotain konkreettista, millä häntä autetaan. Voidaan kuvantaa dopamiinin ja endorfiinin vapautumista hermostossa silloin kun ihminen luottaa ja uskoo. Hänelle kerrotaan, että tämä sairaus on luonteeltaan paraneva. Saadaan aikaan todellisiakin muutoksia toimintakyvyssä ja voimissa. Vaikeissa sairauksissa placebojen ja lumehoitojen käyttö on erittäin epäeettistä. Uskonnollisissa yhteisöissä on joskus hoidettu raskaita sairauksia huonoin seurauksin. Suomessakin on kuollut ihmisiä siihen, että on hoidettu homeopatialla psykooseja, ja kerrottu että kaikki paranee. Maailmalla skientologiakirkko puoskaroi erään psykoottisen pojan hoidossa, ja häntä hoidettiin saunottamisella ja vitamiinien mega-annoksilla, joka johti tappoon.
Hypnoosin vaikutuksia on ollut vaikea kuvantaa. 1990-luvun loppupuolella on edistytty, ja on päästy näkemään kuinka eläytymiseen, keskittymiseen, suggerointiin ja rentoutumiseen liittyy aivoissa huomattavia muutoksia, ei kaikilla, mutta useimmilla ihmisillä. Hypnoosi ei ole fysiologisesti unta vaan rento valvetila. Joissakin tapauksissa sillä on mielekästä lääketieteellistä käyttöä. Unen ja valveen lisäksi meillä on monenlaisia tajunnan tiloja. Suomessa kuka tahansa voi harrastaa maallikkohypnoosia, kukaan ei sitä valvo. Laki puuttuu. Tähän liittyen on toimintaa, mikä nivoutuu spiritualistisiin ja uskonnollisiin viitekehyksiin. Moni maallikkohypnoosia harjoittava voi olla hyvää tarkoittava persoona, mutta se voi johtaa jopa rikolliseen toimintaan. Suomessakin on todennäköisesti näissä yhteyksissä mm. raiskattu potilaita. Tämä ala houkuttelee hyvin omituista, häiriintynyttä ja omnipotenttia väkeä.
Suomalaisista 15% uskoo, että noituudella voi vaikuttaa toisen ihmisen elämään. On tapauksia, joissa on langetettu suvun päälle kirous, ja sen poistamiseen tarvittiin paljon rahaa, joten rahan kerääminen on joskus jopa onnistunut ”noituudella”. Joskus ”ennustukset” ovat voineet laukaista paniikkihäiriön. Noidat eivät ole kokonaan kadonnet ihmisten mielikuvista, kummituksiinkin uskoo neljännes myöhäisteini-ikäisistä suomalaisista.
Historiallisesti mielenkiintoisimpia suomalaisia tapauksia on unisaarnaaja Maria Åkerblom. Hänestä on tehty jopa kaksi väitöskirjaa. Åkerblomista tuli lahkojohtaja. Hän joutui murhayrityksestä kuritushuoneeseen, mutta sieltä vapauduttuaan päätyi tehtaan johtajaksi. Hänelle oli kertynyt valtava omaisuus hänen ”laumansa” myymistä kokonaisista maatiloista. Hän oli hypnoosin väärinkäyttäjä.  Suomen rajojen ulkopuolelta löytyy tunnettuja uskonnollisia vaikuttajia, mm. Rasputin, jota sanotaan munkiksi, mutta sitä hän ei ollut, mutta hänellä oli taustayhteisönään siperialainen lahko, jonka puitteissa harjoitettiin kaikenlaista hurmoksellista toimintaa. Rasputin esiintyi verentyrehdyttäjänä ja sai valtavan vaikutusvallan Tsaarin hovissa ensimmäisen maailmansodan aikana, kun kruununperijällä oli verenvuototauti. Rasputin tiesi sen, minkä kaikki lääkärit tietävät, että verenvuoto aina lakkaa. Pienet vuodot lakkaa äkkiä, suuret vuodot vielä nopeammin. Hän jutteli pojalle mukavia ja hääti hovin kirkuvat naiset pois huoneesta ja esiintyi aina verentyrehdyttäjänä. Vähän kärjistäen voisi sanoa, että ihminen toimii rationaalisesti vain poikkeustapauksissa.
Ihminen primitivisoituu ja käyttäytyy toimien raa'asti ja oudosti johtajan perässä juosten. Esimerkiksi saksalaisista ihan tavallisista miehistä kootut pataljoonat osallistuivat toisen maailmansodan aikana luontevasti kansanmurhiin, kun heidät siihen totutettiin. Milgramin tottelevaisuuskokeet kertovat siitä, että tavalliset ihmiset ovat alttiita antamaan vaarallisen voimakkaita sähköiskuja lähimmäisilleen. Ihminen reagoi kuviin ja yksinkertaisiin huudahduksiin, viesteihin ja tunteisiin vetoaviin suggestioihin. Sen takia saadaan aikaan kaikenlaisia kokemuksia hurmoskokouksissa. ”Nokialla on satanut kultahippuja”, näin kerrotaan, ”diabeteskin on parantunut”. Niilo Ylivainiosta on tehty väitöskirja, jossa todettiin, että ihmeparantumisia ei ollut. Oli hetken huuma ja hurmos ja kokemus siitä, että jotain tapahtui, sen jälkeen oireet palasivat. Mitään ihmeitä ei nähty. Mutta pienehkössä aineistossa lyhyen seurannan aikana, johon ei tilastollisesti olisi pitänyt osua ainuttakaan itsemurhaa, niitä oli kolme. Joten tämä ei ole vaaratonta hommaa. Daavidin oksan joukkotuho, itsetuho, on yksi monista esimerkeistä, jossa erittäin psykopaattisesti häiriintyneen karismaattisen johtajan perässä kulkee lahko, jossa syntyy kaikki pahanlaatuisen lahkon tunnusmerkit. Silloin, kun johtaja uhkaa joutua tilanteeseen, jossa hänen raadollisuutensa ja rikoksensa tulee näkyviksi, niin nämä pahimmat lahkot eivät taivu, vaan päätyvät joukkoitsemurhaan.  Hannu Lauerma on kirjoittanut mm. näistä asioista kirjassaan ”Usko toivo ja huijaus”. Keväällä ilmestyy uusi kirja, ”Hyvän kääntöpuoli”.  Seuraava puhuja, Katriina Järvinen. Takaisin seminaarisivun alkuun tästä. Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Kotisivuohjelma: KompoZer / Linux
Ubuntu * Kuvankäsittely: GIMP / Linux Ubuntu * Äänenkäsittely:
Audacity / Linux Ubuntu |
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
