Johanneksen pojan kotisivut - Tietoa Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista

Tietoa Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista

Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon

Aila Ruohon kirja

Tutustu myös näihin sivuihin:

Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Haku sivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto

Oikeuskomiteat

Karttaminen

Henkilötietolaki

Miten Vartiotorniseura kerää rahaa?

1975, ennustelu

Verikysymys

Pyhät, pahat ja pelokkaat - Pelko ja itsetuhoisuus hengellisissä yhteisöissä

Kirjan kustantaja Atena kertoo Aila Ruohon kirjasta näin:

Pyhät pahat ja pelokkaat
Pelko ja itsetuhoisuus hengellisissä yhteisöissä

”Harmagedon oli minulle yhtä todellista kuin hengittäminen.”
Raamattu ei kehota pelottelemaan hengellisillä asioilla, mutta pelottelu on yleistä jäseniään tiiviisti vahtivissa hengellisissä yhteisöissä. Ne synnyttävät pelkoja toistamalla opetuksia demoneista, lähestyvästä maailmanlopusta ja yhteisön ulkopuolisen maailman pahuudesta. Myös jäsenten loputtoman syntisyyden ja riittämättömyyden korostaminen on yleistä. Ratkaisuksi esitetään tiukkaa sitoutumista omaan, pelastavaan yhteisöön.

Epäterveet hengelliset yhteisöt pitävät kuria järjestelmällisellä pelottelulla. Tunnollisille jäsenille se voi merkitä painajaisia, vaikeuksia selvitä arjesta, psyykkisiä ongelmia ja jopa itsetuhoisia pohdintoja. Haitallisinta on lasten pelottelu liian voimakkailla tarinoilla tai kuvilla.

Pyhät, pahat ja pelokkaat kuvaa hengellisiä pelkoja ja niistä syntyneitä mielenterveysongelmia kymmenessä uskonnollisessa yhteisössä. Tiedostavatko kontrolloivien hengellisten yhteisöjen valtaapitävät jäsentensä ahdistuksen? Miksi ihmisten tuskaan ei puututa? Eikö lauma pysy kasassa ilman pelkoa? Kirjassa pohditaan myös, miksi moni yhteisönsä jättänyt tarvitsee vertaistukea tai terapiaa ja millä keinoilla pelkoja ja itsetuhoajatuksia voi lieventää.

Teologian maisteri Aila Ruoho on vuosia tutkinut hengellistä väkivaltaa. Hän on julkaissut muun muassa Vartiotornin varjossa -teoksen sekä Vuokko Ilolan kanssa Usko, toivo ja raskaus -kirjan, joka oli Finlandia-ehdokkaana vuonna 2014.

Lukunäyte:

Yhteisö ennen kaikkea

Monissa uskonnollisissa yhteisöissä myös lapsilta ja nuorilta odotetaan osallistumista ja aktiivisuutta. Epäterveen yhteisön käytäntöihin kuuluu pelottelun lisäksi pakottaminen. Hengelliset velvollisuudet aiheuttavat helposti pahan mielen ja kapinan vanhempia vastaan.

Livia vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Jehovan todistajien yhteisössä. Hän toteaa yhteisön vaatineen ja myös saaneen häneltä lapsuuden, nuoruuden, perheen ja perusturvallisuuden. Järjestö vei häneltä normaalin kasvualustan, lämpimät suhteet sukulaisiin ja etenkin ei-uskovaan isään. Liviasta yhteisö vaati aivan liikaa, se vaati asioita, jotka olivat häneltä pois, jotka olisivat kuuluneet hänelle - ei uskonnolle, jota hän ei itse valinnut.

Useimmiten lapsi haluaa olla vanhemmilleen mieliksi ja täyttää heidän toiveensa. Kiltti ja kuuliainen lapsi ei kapinoi. On syytä pohtia, osallistuuko lapsi ja nuori yhteisön toimintaan puhtaasta ilosta vai rangaistuksen pelosta. Jos osallistumisen syynä on vanhempiin, yhteisöön tai Jumalaan kohdistuva pelko, se ei kasvata lapsen omaa hengellisyyttä, vaan saattaa päinvastoin herättää pelon lisäksi vihaa ja katkeruutta. Pakotettu lapsi suorittaa hengellisyyttä. Ulkoapäin ohjattu, kiristämällä istutettu vastentahtoinen usko ei juurru. Kurilla ja pelolla hengellisyyteen kasvatettu haluaa usein vapauteen heti, kun siihen tulee mahdollisuus. Ikävin seuraus lapsuuden hengellisestä ahdistuksesta on pysyvä vastenmielisyys kaikkea uskontoon liittyvää kohtaan.

Nimimerkki Vielä elossa! kuvaa tekstissään pakolla hengelliseen muottiin puristetun nuoren päällimmäisiä tuntemuksia:

Kentällä käymisestä, puheiden pitämisestä sekä vastaamisesta kokouksissa tuli minulle äärimmäinen piina. En ole ulospäin suuntautuva, inhoan esiintymistä. Minulle oli kidutusta osallistua kenttätyöhön, varsinkin se, ettei koskaan tiennyt, kuka avaa oven, jos vaikka koulukaveri on oven takana. Puheet kokouksissa olivat piinaa! Koskaan en ollut tarpeeksi hyvä, aina oli parannettavaa, vaikka yritin parhaani hirvittävän esiintymispelon kanssa. - Vielä elossa (jehovantodistajuus).

Sivut 67 ja 68.

Kirja Pyhät pahat ja pelokkaat Atena-kustantamon sivuilla.

Aila Ruohon kirjoittamat aikaisemmat tietokirjat:

Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle