Aini Linjakumpu, kuva: Lapin yliopisto

• UUT:n tekemät selvitykset
• UUT:n järjestämä seminaari 2013
• Jehovan todistajien oikeuskomiteat ja karttaminen, uutisia vuodelta 2014
  
• Salaiset dokumentit
• Seksuaalirikokset
• Perustuslaki, uskonnonvapauslaki ja ihmisoikeudet
• Yhdyskuntajärjestys
  
• Konventtipuheet
• Jehovan todistajien historiaa

Kirjassa on käsitelty lähinnä vanhoillislestadiolaisuutta ja Jehovan todistajia. Kyseessä ei ole kuitenkaan tutkimus näistä liikkeistä, vaan ilmiöstä, joka voi tapahtua ja myös tapahtuu lukemattomien muiden yhteisöjen piirissä".

Hengellisen väkivallan kannalta erityisesti Jehovan todistajien verensiirtoon liittyvä kielto on keskeinen: verensiirron kieltäminen voi uhata konkreettisesti ihmisen henkeä. Jehovan todistajat ajattelevat, että veri on pyhää Jumalan silmissä:

Jehovan todistajien niin sanotut oikeuskomiteat ... edustavat pitkälle vietyä hengellisen oikeudenkäytön tapaa. Oikeuskomiteoiden tehtävänä on määritellä väärintekemisen sisältö ja siihen liittyvät mahdolliset rangaistukset. Komiteat muodostuvat erikseen asiaan valituista, yleensä kolmesta yhteisön vanhimmista. Oikeuskomitea muodostetaan siinä tapauksessa, että on havaittu tarvetta jonkun ihmisen tilanteen arviointiin. Komitea kutsuu syytetyn ihmisen tapaamiseen, joissa asia esitellään ja käsitellään. Syytetyllä on mahdollisuus tuoda todistajia istuntoon mukaan, mutta hänellä ei voi olla ”asianajajaa”, eli henkilöä, joka auttaisi häntä asian käsittelyssä. Komitean jäsenet toimivat ”syyttäjinä” ja ”tuomareina” sekä joissakin tapauksissa myös puolustusasianajajina. Jehovan todistajat itse eivät puhu syyttäjistä tai puolustusasianajajista, vaan tuomareista ja syytetyistä. Istunnoista toimeenpannaan kuulusteluja ja esitetään todisteita. (Ks. esim. Vartiotorni 15.9.1989, 15–19; Vartiotorni 1.7.1992, 14–19.).

Jehovan todistajien karttamiskäytäntö on selkeästi ilmaistu eli se on kirjallisesti olemassa liikkeen säännöissä ja kirjoitetussa opissa. Lähtökohtana on selvä eronteko erotettuihin: ”Emme ole tekemisissä erotettujen kanssa hengellisissä emmekä muissakaan yhteyksissä” (Jumalan rakkaus 2012a). Tervehtiminenkin voi olla jo liiallista yhteydenpitoa: ”[P]elkästään jonkun tervehtiminen voi olla ensi askel keskustelun tai ehkä jopa ystävyyden alkuunpääsyyn. Haluaisimmeko me ottaa tätä ensimmäistä askelta erotetun henkilön suhteen?” (Vartiotorni 15.11.1981a, 25.) Yhteydenpidon välttämiseen on esitetty monia perusteluja. ”Jumalan rakkaus” -kirjassa tuodaan esiin yhteisön saastutuksen estäminen ja erotetun yhteisöön palaamisen mahdollistaminen karttamisen avulla.