Johanneksen pojan  kotisivut
Tietoa Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Nimimerkin "Uskoin murruin elin" blogi




Tutustu myös näihin sivuihin:

Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



Karttaminen

Oikeuskomiteat

Henkilötietolaki

Miten Vartiotorniseura kerää rahaa?

1975, ennustelu

Verikysymys




Ilmapallot…

Kokous on alkanut. Osallistun viikoittaiseen palveluskokoukseen. Torstaina pidettävä kokous on jo julistajille tarkoitettu, mutta kaikkihan sinne on tervetulleita. 

Saan ensimmäisen Palveluslehtisen käteeni. Ohut, kerran taitettu sivu, jossa on sen kertaiset aiheet. 

Tutkin lehtistä ja mietin mitä se sisältää. Kuuntelen puheita sivukorvalla. Lukuja tuloista ja menoista sekä lahjoituksista esitetään. Olen niin ylpeä miten avoimesti kaikki seurakuntalaiset tietää rahojen liikut. Tunnen miten lämmin yhteenkuuluvuus valtaa minut ja voisin tuudittautua sen syleilyyn.

Nainen vierelläni on minulle rakas. Hänen koko perheensä on rakas. Tajuan miten lapseni ovat häneen kiintyneitä. Piirtävät kuvia ja näyttävät niitä tälle naiselle. Nainen hymyilee ja jakaa iloa lapsille . Hänen katseensä on niin lämmin. 

Suuri mies astuu lavalle. Hänen olemuksensa on vakaa. Mikään maailmallinen koettelemus ei häntä kaada. Hän puristaa paperinippua kädessään ja aloittaa.

Ääni jylisee vakavana ja tavoittaa jopa peräpenkeillä istuvat. Heidän on pakko suoristautua.  Puheen aihe on eritäin selkeä.

”Te ette edes tervehdi heitä!”

Miehen ääni on vakavoitunut entisestään. Silmälasit meinaavat pudota nenälle, mutta niiden korjaaminen vahvistaa vain vaikutelmaa: uskokaa nyt tai teette todellakin syntiä Jumalan sanaa vastaan.

Kuuntelen puhetta nieleskellen. Tähän saakka olen kuvitellut, että eronnut tai erotettu ei ole niin paha juttu. Nyt kun puheen piti minulle läheisen henkilön puoliso, tajuan, että tässä on tosi kyseessä. Joko uskot tai sinut hylätään…

Kaappaan lapseni kainaloon.

Kuka äiti on valmis hylkäämään lapsensa? Kuka jehovantodistajaäiti uskaltaa antaa tälle ajatukselle tilaa? Moniko painaa sen taka-alalle ja toteaa: Herra huolehtii ja turhaan huomista on murehtia. 

Ehkä jollakin on pieni toivo sydämessään, että ennen hänen lapsensa kasvua karttamissääntö muuttuu?

Mihin ihmeeseen tämä usko perustuu?

Ympärilläni on joukko ihmisiä, jotka tulevat toimeen. Ainakin ulkopuolisten mielestä. Kaikki he pukeutuvat tyylikkäästi, ja tätä imagoa pidetään todella tärkeänä. On todella tärkeää se minkä kuvat annat itsestäsi maailmallisille. Sinun pitää jaksaa pitää tätä uutta, uudelleen rakennettua hengellistä persoonaa ylläsi koko ajan, sillä koskaan ei tiedä jos huono käytöksesi antaa todistusta itse Jumalaa vastaan. Saatat hänen nimensä vielä häpeään teoillasi. Kontrolloit tekemisiäsi myös yksin ollessakin. Sillä joku aina sinua tarkkailee. Tiedäthän tunteen?

Kuunnellessani miehen jylisevää puhetta, johon ei ole vastaan urputtamista, olen huomaavinani vanhan naisen silmissä kyyneleitä. Tajuavatko puhujat, jotka kannustavat ja toiset miltein määräävät jättämään ja hylkäämään oman lapsen, äidin, isän ja suvun ehkäpä ainoan ystävän, kun tämä jättää synnillisesti jumalan sanan? Ymmärtävätkö he puheittensa ja sanojensa seuraukset perheissä? Sen, miten ilmapiiri kirenee ja elämä vaikeutuu tuoden uskon kautta lisää tuskaa ihmisten välille? Onko heillä käynyt mielessään, että heidän puheidensa ansioista joku todella jättää lapsensa, isänsä tai äitinsä oman onnensa nojaan, vaikka juuri sillä hetkellä tämä ihminen tarvitsisi rakkautta ja tukea? Heidän itsensä kömpiessä rakkaan puolisonsa viereen tai tavatessaan lastaan hyvillä mielin joku seurakuntalainen joutuu tekemään vaikean päätöksen karttamisesta.

Miksi pelätään, että tuen antaminen uskosta pois jääneelle on jotenkin itseltä pois? Miksi oman uskon horjumista vältellään, sillä senhän pitäisi kestää koettelemuksia ja tarkastelujakin, joita voi tulla vastaan uskosta pois jääneen kanssa keskustellessa?

Mietippä.
Sinulla olisi poika joka on kastettu jo 14 vuotiaana Jehovan palvelijaksi.

Noudatat Seuran ohjeita ja pidät lapsen kiireisenä kenttätyössä ja kokouksissa. Kiristät nuoraa lapsen ympärillä ja rajoitat hänen menojaan peläten, että hän ajautuu vaaralliseen seuraan. 

Välinne kiristyvät. Sinun vanhemmuutesi on riippuvainen Seuran ohjeistuksista. Toimit kuten Seura toivoo sinun toimivan. Olet jo lapsena luonnut pojalle mielikuvan maailmasta, miten paha se on. Poikasi katsoo maailmaa Jehovan todistajien ajattelemalla tavalla. Kaikki, mikä ei ole Jumalasta, on pahasta. Poikasi itsetunto on hatara. Hänen identiteettinsä perustuu uskontoon. 

Etkö usko , että näin voi olla? Hänellä ei ole ollut mahdollisuutta luoda omaa itseään vaan hän on sullottuna jehovantodistajien muottiin. Hänen käytökseltään odotetaan tiettyä.
Hänen puheistaan odotetaan tiettyä. Hänen pitää omata tietty palvelualttius seurakuntalaisia kohtaan. Hyväntahtoisuus, kiltteys, koulutussuuntansa, ystäväpiirinsä, luokkatoverit, yhteydet entisiin seurakunnan jäseniin, niin nämä kaikki on muokattu seuran ohjeistuksen mukaan. Yhteydet oman maansa kulttuurin ymmärtämiseen on katkaistu tehokkaasti eristämällä poika kaikesta, mikä voisi olla pakanallista. Ajatusmaailma on aika riippuvainen Seuran luomista mielikuvista.

Kuulostaa panettelulta?

Kun tämä poikasi syntyi, kuvittele, miten istuit hän sylissäsi mahdollisuuksien huoneessa.
Huone ei ole aivan pimeä. Jokaisella seinällä on useita ovia. Nämä ovat on sinun käsiesi aukaistavissa, ja ne tulevat vaikuttamaan sinun lapsesi elämään.  Koko elämään.

Huomaatko valtasi lapsesi elämään? Entä Seuran vallan lapsesi elämään sinun kauttasi?

Yksi ovista on ystävät. Tämän oven takana on lapsesi ystävyyssuhteet. Haluat noukkia sieltä yhden ilmapallon jossa lukee ”seurakunnan ystävät” ja siirtää sen poikasi käteen. Loput ystäväpallot jääkööt oven taakse, sillä maailmallisia ei tarvita. Suljet ja sinetöit oven kiinni mielessäsi.

Toisen oven takana on suku. Lapsesi koko suku ei olekaan jehovantodistajia. Valitset ne sukulaiset, jotka ovat ja siirrät siskosi, äitisi ja isäsi sekä appiukkosi ja anoppisi ilmapallot poikasi käteen. Muu suku on ihan OK. Mutta ne eivät ole mielestäsi tarpeellisia poikasi hengellisyyden kannalta.

Kolmas ovi on kätkenyt taakseen koulutuksen. Ovi on raskas. Sen saranat ovat ruosteessa tietämättömyydestä, sillä kukaan ei voi tähyillä tulevaisuuteen. Oven takana keikkuu ilmapalloja. Peruskoulu, ammattikoulu, lukio, yliopisto, kauppakoulu… Päätös on vaikea. Mitä haluat lapsesi tulevaisuuteen? Muistelet Vartiotornin ohjeita. Liika koulutus ei ole hyväksi. Mutta Suomessa pitää peruskoulu käydä. Toimeentulo on hyvä olla, mutta sen ansaitseminen ei saa viedä kaikkea lapsesi aikaa hengelliseltä palvelukselta.  Valitset peruskoulun ja isona ehkänä ammattikoulun. 

Lapsesi kädessä on nyt iso nippu palloja. Ovia on lisää. Rukoillet ohjausta. Kuuntelet Seuran ohjeistusta. Etsit tietoa kirjallisuudesta ja luulet kasvattavasi omaa näkemystäsi millainen lapsen elämän pitää olla. Todellisuudessa, näkemys on kerrottu Vartiotorniseuran julkaisuissa ja se on muuttuvaa kunkin valaistuksen mukaan. Pyrit toteuttamaan tuota vaihtelevaa ajatuskuvaa lapsesi kohdalla. Tosin yksi näkemys pysyy: vältä maailmallisia kontakteja---

Neljäs ovi sisältää harrastuksia. Tämä on helppo. Haluat lapsesi parasta ja keräät pallot, jotka ovat seurakunnan järjestämiä harrasteita. Vapaaehtoisesti seurakunnassasi järjestetään lapsille harrastuksiin liittyviä pelailuja yms. Tällä tavoin voit jättää maailmalliset harrastuspallot pois silmistäsi. Samalla voit hyvillä mielin olla huomaamatta maailmallisten pallojen mukana roikkuvia ystävyyden palloja.

Nyt olet valinnut seurakunnan yhteydessä olevat ilmapallot huomaat, että olet säästynyt melkoiselta vaivalta! Miten onkaan helpompaa, kun pystyy toteuttaman annettuja kasvatusohjeita ja saattamaan lapsensa yhdeksi onnellisemmaksi Jumalan kansan jäseneksi.
Kun valitsit ystävät vain seurakunnasta, säästyit monilta murheilta. Synttäririesalta, huumehoukutuksilta, tupakoinnin houkutuksilta, väärän musiikkimaun synniltä yms. Seuran kirjallisuudesta löytyy monta surullista tapausta kuinka väärät ystävät ovat repineet lapsen irti totuudesta. 

Suvunpallo mietitytti. Mutta näin pääsette ohittamaan joulut, pääsiäiset ja juhannukset. Näiden pakanallisten juhlien ilmapallot ovat ovelia. Ne ujuttautuvat oikeastaan kaikille elämän alueille. Lapsen suojeleminen näiltä on haastavaa. Mutta nyt kaikki pakanallinen juhlapyhäteatteri jää pois elämästänne. Toki pidätte sukuun tarpeellisesti yhteyttä ja olette ystävällisiä. Koskaan ei tiedä kuka on kiinnostunut Totuudesta, ja silloin tehtävänä on olla kertomassa Jumalan sanaa. Mutta ne, jotka kritisoivat uskoanne, on parempi jättää lapsen elämän ulkopuolelle. 

Huomaat, että koulutuspallo on kevyt. Ethän voi tietää, onko lapsestasi edes kouluja käymään? Vaikka salaa toivot fiksua poikaa. Kun otit lapsellesi tavoitteeksi selvitä vähimmällä koulutuksella, sait torjuttua ovesta pyrkivät koulutovereiden pallot, jotka toisivat lisää ongelmia lapsesi elämään.

Tästäkin oli surullinen esimerkki aikoinaan puheessa, muistat.,”Miten juuri ammattikouluun päässyt tyttö halusi käydä katsomassa kaupungilla nuorison järjestämää mielenosoituskulkuetta. Kulkue oli kaiken lisäksi politiikkaan kantaaottava ja täynnä nuoria epäsiisti pukeutuneena, polttaen ja voimalauseita huutaen. Tytön vanhemmat vastustivat  ja rukoilivat Jehovan apua sekä tutkivat Vartiotorniseuran ohjeistuksia ja eivät päästäneet häntä menemään. Mutta tyttö päätti uhmata voimakkaasti vanhempiensa sanaa ja samalla Jehovan. Hän karkasi katsomaan mielenosoitusta kaupungille. Hän halusi vain nähdä vähän.  Miten sitten kävi? Mitä vaaraa tästä voisi olla? Jos vain katsoo ja ei itse osallistu?
Ainoa luoti joka ammuttiin mielenosoituksessa, osui tätä tyttöä suoraan otsaan. Hän kuoli. ”

Sinua puistattaa. Karmeaa miten kävi, mutta lapsi uhmasi ja sillä voi olla julmat seuraukset. Onneksi näitä esimerkkejä on paljon kirjallisuudessa, ja niiden avulla varmasti onnistut kasvattamaan lapsestasi Jehovaa pelkäävän ja onnellisen ihmisen. Vartiotorniseuran muottia mukaillen.

Siinä sinun lapsesi on sylissäsi. Katso nyt miten kauniit pallot hänelle olet valinnut. Kaikkea ei voi päättää. Terveyttä esimerkiksi ja elämän pituutta tässä maailmassa. Onneksi on paratiisi. Ja Harmagedonkin on pian ovella. Juuri nyt ei kannatakaan satsata maailmaan vaan hengellisyyteen. Lapsesi hymyillee ja rutistat hänet syliisi.

Seuraa nyt hänen kasvuaan. Olet sulkenut ympärillä olevien uhkaavien ovien joukon. Pönkännyt ne suurella puulla tiukasti kiinni. Silti ovien välistä yrittää karata vääränlaisia palloja lapsesi elämään, mutta olet tarkkana. Sinulla on tehtävänä kasvattaa lapsestasi tietynlainen. Jehovan todistaja. 

Ovet kaikkoaa kauemmaksi sitä mukaan kun lapsesi oppii kävelemään, juoksemaan, puhumaan… Kädessään olevat ilmapallot vaihtelevat kokoa sitä mukaan mikä on sillä hetkellä lapsellesi tärkeää.  

Ovet, jotka kätkevät mahdollisuuksien pallot, ovat kohta vain muisto. Mitä kauemmaksi lapsesi pääsee noista syntisiksi esitettyjen elämää vaarantavista asioista sitä varmemmin Vartiotorniseuran odotteet voidaan täyttää. 

Sinulle ja puolisollesi on annettu iso vastuu lapsesta. Ei riitä, että hän selviää lapsuudesta hengissä, kasvaa lakia noudattavaksi ja hyvää toisille tahtovaksi sekä tasapainoiseksi ihmiseksi. Ei, hänestä pitää teidän muokata juuri Seuran ohjeistuksen mukaan toimiva ihminen, jolloin voitte olla ylpeitä, oman seurankunnan ja muittenkin silmissä. Ehkä hänestä tulee joskus vanhin tai vielä jotain korkeampaa arvoa omaava seurakunnan henkilö…

Elämässänne  leijailee painajainen. Sakset. Olet pelännyt tätä päivää. Lapsesi kävi kasteella. Mutta nyt hän uhmaa Jehovaa. Hän ei halua olla enää jehovantodistaja vaan hän haluaa repiä nuo ruostuneet ovet auki ja katsoa mitä niiden takana on. Hän raivoaa. Hän repii naruja käsistään. 

Sinä voit vain itsesi kadottaneena luetella Seuran ohjeistuksia lapsen kasvatuksessa, vaikka mielesi tekisi tukea lastasi myrskyn hetkellä. Sinun pitäis olla lapsellesi vihainen, sillä olethan opettanut hänelle totuuden, ja nyt hän on sitä hylkäämässä uhmakkaasti. Rakastat lastasi. Silti sinun on tehtävä se mitä Vartiotorniseura ohjeistaa. ”Eronneita ja erotettuja ei edes tervehditä----”

Ojennat kätesi. Saksien terä kiiltelee ja silmäsi ummistaen ne nirhaisevat poikasi kädessä olevat ilmapallojen narut poikki. Miten nopeasti kaikki tapahtuukaan. Ilmapallot kimpoilevat vauhdilla kohti taivasta. Kaikki, mitä valitsit poikasi elämän alussa katsoen hänelle hyväksi, viedään nyt pois ulkopuolisen, perheeseenne kuulumattoman käskystä.  

Saksia pitää käyttää, vaikka se tuntuisi pahalta. Rakastavat vanhemmat kurittavat tällä tavalla lastaan ja saavat hänet pikaisemmin palaamaan takaisin Jehova Jumalan yhteyteen. Tästäkin on esimerkki seuran julkaisussa. 

Tiedäthän miten vaikeaa on tavoitella heliumilla täytettyä ilmapalloa ulkona joka lipeää otteesta? Pojaltasi karkaavat pallot joissa on omat vanhemmat, sisarukset, mummot ja papat. Seurakunnan ystävät, harrastepiirit. Itsetunto ja oma valheellinen seurakunnan muottiin puserrettu identiteetti. Ne kaikki leijailevat todellakin poikasi ulottumattomiin.

Nyt Poikasi seisoo kädet tyhjinä.  

Itket.

Sydämesi parkuu. Se huutaa. Äidin sydän ei koskaan unohda lastaan.

Istut jälleen huoneessa, jossa on valintaovia. Lasta sinulla ei ole enää sylissäsi. Näet hänen elämään räpiköinnin, mutta voit vain avuttomana seurata kaukaa. Haluaisit auttaa hänet jaloilleen, kertoa rakkaudestasi ja olla niin kuin ennenkin, mutta nyt hän on sinulle elävä kuollut. Jehovan todistajat ovat rauhaa rakastava kansa, mutta sinun sisällesi on noussut uuvuttava myrsky. Taistelet Seuran ohjeistusta vastaan ja omaatuntoasi herätellen. Voitko tosiaan hylätä lapsesi, koska Vartiotorniseura sen nyt tällä hetkellä näin määrittelee? Entä huomenna? Entä jos ei tarvitsekaan silloin karttaa? Entä jos valo muuttuu? Voinko luoda uudelleen rikkomani yhteyden poikaani? Seura tosin opettaa, että poika on se, joka rikkoi kaiken, mutta leikkaavat sakset olivat kylläkin seurakunnan ja sinne kuuuluvien ihmisten kädessä…

Poikasi joutuu nyt itse etsimään loput pallot, jotka ovat ovien takana piilossa. Hän joutuu täysin opettelemaan kaiken ystävyydestä, sukulaisista, juhlapyhistä ja jos haluaa, koulutuksesta. Hän joutuu rakentamaan oman identiteettinsä uudelleen, sillä Vartiotorninseuran muottiin hän ei enää mahdu eikä halua.

Katsoppa käsiäsi. Sinullakin on valinta palloja. Näethän nuo sakset jotka leijailevat narujen ympärillä? Näin helposti kaiken voi menettää. Naps. Kaikki omaan elämääsi kuuluneet asiat katoavat kuin ilmapallot taivaalle, tavoittamattomiin. Tämä on sitä seurakunnan ja Jehova Jumalan rakkautta.

Näin käy, kun elämä on rakennut täysin oppien mukaan. Kaiken voi menettää, ja se pelottaa. 

Naps. Et totellut. 

Poikasi voi olla sinua vastassa.


Nimimerkki "uskoin murruin elin" 11.07.2014.

Kuva: "uskoin murruin elin".

  

Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle
 
 



Kotisivuohjelma: KompoZer / Linux Ubuntu  *  Kuvankäsittely: GIMP / Linux Ubuntu  *  Äänenkäsittely: Audacity / Linux Ubuntu