Harold V. Mouritzin puhe v. 1972

*** yb84 s. 127 Australia ***
Harold V (Viv) Mouritz, joka on palvellut haaratoimiston koordinaattorina vuodesta 1981 lähtien, ja hänen vaimonsa Ann

Mitä Vartiotorniseuran kirjallisuus kertoo Harold Viv Mouritzista?

*** Vuosikirja 1990 s. 181-182 Suomi ***

Kun Vivian ja Ann Mouritz saapuivat marraskuussa 1959 Suomeen Gilead-koulun jälkeen, heidän edessään oli kylmä talvi ja ankara kielen opiskelu. Pian he palvelivat jo kierros- ja piirityössä, kunnes heidät kutsuttiin haaratoimistoon. Siellä he palvelivat vuoteen 1981 saakka, jolloin heidät siirrettiin kotimaahansa Australiaan, missä veli Mouritz nyt palvelee haaratoimistokomitean koordinaattorina.


*** Vuosikirja 1984 s. 128 Australia ***

Myös haaratoimiston johdossa tapahtui muutos, kun veli Harold V. (Viv) Mouritz ja hänen vaimonsa Ann saapuivat haaratoimistoon syyskuun 1. päivänä vuonna 1981. Veli Mouritz on nuorukaisena palvellut Australian Beetelissä, ennen kuin hän meni naimisiin 1950-luvun alkupuolella, minkä jälkeen hän toimi kierrostyössä ja muissa kokoajanpalveluksen muodoissa ennen osallistumistaan Gileadin 33. kurssille vuonna 1959. Tuosta vuodesta lähtien veli ja sisar Mouritz palvelivat Suomen Beetel-kodissa. Hallintoelimen kutsusta he ovat jälleen liittyneet Australian Beetel-perheeseen, jossa veli Mouritz toimii haaratoimistokomitean jäsenenä ja palvelee haaratoimiston koordinaattorina.

Tutustu myös näihin sivuihin:

Vuosi 1975 - täynnä odotuksia, mitkä eivät täyttyneet

Vartiotorniseura asetti vuodelle 1975 suuria odotuksia. Silloin tulisi täyteen 6000 vuotta ihmisen luomisesta. 1975:n piti olla käännekohta ihmiskunnan historiassa. Pahan maailman piti kadota Harmagedonin sodassa. Tuhatvuotiskauden piti alkaa. Paratiisin rakentamisen piti alkaa.

Monet nuoren polven Jehovan todistajat eivät ole koskaan kuulleetkaan tuosta vuodesta 1975. Ymmärrettävistä syistä Vartiotorniseura ei jälkeenpäin ole siitä enää niin paljon hehkuttanut kuin etukäteen. Vartiotorniseura odotti tuota vuotta niin kiihkeästi, että kaikki normaali elämä kärsi siitä. Nuorten ei kannattanut kouluttautua, koska Harmagedon oli niin lähellä. Niinpä moni on sen takia joutunut työuralle, jolle ei olisi halunnut. Koulutuksen puute näkyy karmeasti sekä henkisesti että taloudellisesti.

Vartiotorniseura ei ottanut itse täyttä vastuuta 1975 fiaskosta. Päinvastoin se yritti sälyttää 1975-ennustelut "liian innokkaiden rivijäsenten" syyksi. Totuus oli kuitenkin se, että korkein johto ylläpiti noita katteettomia lupauksia.

Suomessa pidettiin vuonna 1972 puheita konventeissa, joissa melko varmasti julistettiin vuotta 1975 vuotena, jolloin jotain dramaattista tapahtuu. Näiltä sivuilta voit kuunnella Harold Viv Mouritzin puheen, jonka hän piti 1972. Puhe on sekä tekstinä että äänitteenä. HVM ei ollut mikään tavallinen "rivijäsen" vaan Suomen haaratoimiston edustaja. Hän kuului korkeimpaan johtoon. Myöhemmin hän muutti Suomesta Australiaan, jossa hän jatkaa korkeassa asemassaan.

Kun vuosi 1975 oli mennyt, Vartiotorniseura alkoi selitellä tätä kiihkeää 1975-odotusta. Tässä on lainaus Vartiotornista noin vuoden kuluttua suuresta pettymyksestä. Kirjoitus oli Vartiotornissa 01.10.1976 sivuilla 448 ja 449:

*** w76 1/10 s. 448-449 Luja perusta luottavaisuudelle ***

OLE HUOLELLINEN SÄILYTTÄÄKSESI TASAPAINOISEN NÄKEMYKSEN

10 Jehovan sana eli sanoma on tosi, kun se puhuu pääsemisestämme Jumalan lepoon nyt ja siinä pysymisestä ”suuren ahdistuksen” läpi, jonka jälkeen Kristuksen tuhatvuotinen hallituskausi tulee muuttamaan maan paratiisipuutarhaksi. Jumalan sana on tosiaan ’terävä kuin kaksiteräinen miekka’. Se osoittaa, mitä me todella olemme, paljastaen, mitkä ovat sydämemme ajatukset ja aikomukset. Palvelemmeko me Jehova Jumalaa siksi, että me rakastamme häntä, luotamme täysin häneen ja siihen, mitä hän sanoo? Vai olemmeko ’uupumassa hyvän tekemiseen’, odotammeko jotakin tiettyä ajankohtaa pääasiassa saadaksemme vapautuksen itsellemme vähät välittämättä muiden ihmisten elämästä? (Gal. 6:9) Arvostammeko me kaikkea sitä hyvää, mitä olemme saaneet Jehovalta ja hänen kansansa seurasta? Eikö se, mitä olemme oppineet, ole auttanut meitä perhe-elämässämme? Emmekö rakasta niitä monia aitoja ystäviä, joita olemme nyt saaneet sen ansiosta, että tunnemme totuuden? – Mark. 10:29, 30.

11 Mahdollisesti joillakuilla, jotka ovat palvelleet Jumalaa, on elämäänsä suunnitellessaan ollut virheellinen käsitys siitä, mitä oli määrä tapahtua jonain määräaikana tai määrävuonna. He ovat siitä syystä ehkä lykänneet tai laiminlyöneet tehtäviä, joista he muutoin olisivat huolehtineet. He eivät ole kuitenkaan ymmärtäneet tämän asiainjärjestelmän loppua koskevia Raamatun varoituksia, koska he ovat ajatelleet, että Raamatun ajanlasku paljastaa tarkan ajankohdan.

12 Mitä Jeesuksen omat sanat osoittavat oikeasta asenteesta lopun suhteen – tulisiko odottaa jotakin ajankohtaa vai mitä? Hän sanoi: ”Kiinnittäkää huomiota itseenne, ettei sydämenne koskaan rasittuisi liiasta syömisestä ja paljosta juomisesta ja elämän huolista ja se päivä kohtaisi teitä äkkiä samassa hetkessä kuin ansa. Sillä se kohtaa kaikkia koko maan pinnalla asuvia. Pysykää siis hereillä koko aika rukoillen, että teidän onnistuisi päästä pakoon tätä kaikkea, minkä on määrä tapahtua, ja seisoa Ihmisen Pojan edessä.” – Luuk. 21:34–36.

13 Tarkoittiko Jeesus, että meidän pitäisi järjestää raha-asiamme ja muut maalliset asiamme niin, että varamme riittävät juuri johonkin määräaikaan asti, jonka saattaisimme ajatella merkitsevän loppua? Jos talomme on pahoin rappeutumassa, niin pitäisikö meidän antaa sen rappeutua ja olettaa, että tarvitsemme sitä vain muutaman kuukauden enää? Tai jos joku perheenjäsen tarvitsee mahdollisesti erikoista lääkärinhoitoa, pitäisikö meidän sanoa: ’Jätetään sikseen, koska tämän asiainjärjestelmän loppu on niin lähellä’? Jeesus ei neuvonut ajattelemaan tällä tavalla.

14 Mitä sitten Jeesus ja apostolit tarkoittivat, kun he puhuivat valppaana olemisesta lopun tunnusmerkkien suhteen, ”odottaessanne ja pitäessänne läheisenä mielessä Jehovan päivän läsnäoloa”? He tarkoittivat, että meidän tulee luottaa ehdottomasti siihen, ettei se päivä tule hetkeäkään myöhemmin kuin on Jehovan tarkoitus. Pietari sanoi, että sen pitäisi kannustaa meitä ”pyhiin käytöstapoihin ja jumalisen antaumuksen tekoihin”, valvomaan, että elämme Raamatun periaatteiden mukaan ja julistamme ahkerasti Valtakunnan sanomaa ja vakuutamme ihmisille, että on kiireellisen tärkeää kääntyä Jumalan puoleen. (2. Piet. 3:11, 12) Me kaikki voimme edistyä Jumalan palvonnassamme ja vahvistaa läheisemmän suhteen häneen. Ehkäpä olemme näihin asti tehneet parhaamme ja olemme edistyneet sitä mukaa. Merkitseekö sitten se, että loppu on hyvin lähellä, että meidän pitäisi tehdä suuria muutoksia elämäntavassamme ja tavassamme palvella Jumalaa? Ei välttämättä. Mutta saattaa olla, että meidän Raamatun mukaan tarvitsee tehdä suuria parannuksia. Lisäksi jos elämässämme on aloja, joilla voimme ’ostaa’ aikaa tämän järjestelmän turhista pyrkimyksistä, niin meidän pitäisi tehdä siten. Täten menettelemällä monet ovat kokeneet jatkuvasti kokoajan ”tienraivaus”-palveluksen iloa vuosikaudet. Jokainen meistä voi tarkistaa, mitä voi tehdä. – Ef. 5:15, 16.

15 Mutta meidän ei ole viisasta kiinnittää katsettamme johonkin tiettyyn ajankohtaan ja laiminlyödä jokapäiväisen elämän tarpeita, joista normaalisti kristittyinä huolehtisimme, esimerkiksi sitä, mitä me itse ja perheenjäsenemme todella tarvitsemme. Ehkä unohdamme, että kun se ”päivä” tulee, niin ei se muuta sitä periaatetta, että kristittyjen täytyy kaikkina aikoina huolehtia kaikista vastuistaan. Jos joku on ollut pettynyt siksi, ettei ole noudattanut tällaista ajattelutapaa, niin hänen pitäisi nyt keskittyä korjaamaan näkemystään ja ymmärtää, ettei Jumalan sana ole pettänyt häntä, vaan että hänen oma ymmärryksensä perustui väärille perusteille.

Myöhemmin, 1980-luvun alussa, Vartiotorniseura esitti ikäänkuin pahottelunsa pieleen menneistä ennustuksista. Mutta se teki sen niin, että pahoittelusta tuli anteeksipyynnön "irvikuva". Selittelyn maku jäi vain jäljelle.

*** w80 15/6 s. 17-18 Parhaan elämäntavan valitseminen ***

Pidä kiinni valinnastasi

5 Nykyaikana tällainen into, mikä itsessään on kiitettävää, on johtanut siihen, että on yritetty asettaa määräaikoja halutulle vapautukselle kärsimyksistä ja ongelmista, jotka ovat ihmisten osana kaikkialla maailmassa. Kun kirja Iankaikkinen elämä Jumalan lasten vapaudessa ilmestyi selityksineen siitä, miten sopivaa olisi Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden alkaa samanaikaisesti ihmisen olemassa olon seitsemännen vuosituhannen kanssa, niin heräsi huomattavia odotuksia vuoden 1975 suhteen. Silloin ja sen jälkeen esitettiin lausuntoja, joissa korostettiin sitä, että se olisi vain pelkkä mahdollisuus. Valitettavasti näiden varovaisten tietojen ohella julkaistiin kuitenkin muita lausuntoja, joissa annettiin ymmärtää, että sellaisten toiveitten toteutuminen tuona vuonna oli paremminkin todennäköistä kuin vain mahdollista. On valitettavaa, että nämä jälkimmäiset lausunnot jättivät ilmeisesti varjoonsa nuo varovaisemmat lausunnot ja siten voimistivat jo heränneitä odotuksia.

6 Käsitellessään sitä, miten epäviisasta on kiinnittää katseemme johonkin tiettyyn päivämäärään, Vartiotorni-lehti sanoi vuoden 1976 lokakuun 1. päivän numerossaan: ”Jos joku on ollut pettynyt siksi, ettei ole noudattanut tällaista ajattelutapaa, niin hänen pitäisi nyt keskittyä korjaamaan näkemystään ja ymmärtää, ettei Jumalan sana ole pettänyt häntä, vaan että hänen oma ymmärryksensä perustui väärille perusteille.” Sanoessaan ”joku” Vartiotorni tarkoitti kaikkia pettyneitä Jehovan todistajia, joihin näin ollen sisältyvät myös ne, joilla on ollut osuutta sen tiedon julkaisemisessa, joka edisti tuohon ajankohtaan kohdistuvien toiveitten voimistumista.