|
|
Karttaminen
Tutustu myös näihin sivuihin:
Johanneksen pojan kotisivut
* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto
Oikeuskomiteat
Henkilötietolaki
Miten Vartiotorniseura kerää rahaa?
1975, ennustelu
Verikysymys
|
|
|
Ilmaise kristillistä uskollisuutta kun joku sukulainen erotetaan
Huomautus
Tämä on Jehovan todistajien virallinen voimassa oleva
opetus. Seuraava teksti on julkaistu "Valtakunnan palveluksemme"
-lehtisessä elokuussa 2002.
1
Perheenjäsenten välinen side voi olla hyvin vahva. Niinpä kun
aviopuoliso, lapsi, vanhempi tai joku muu lähisukulainen erotetaan tai
eroaa seurakunnasta, se voi olla kristitylle koettelevaa. (Matt.
10:37.) Millä tavoin uskollisten kristittyjen pitäisi kohdella
tällaista sukulaista? Onko sillä mitään merkitystä, kuuluuko hän
kanssasi samaan huonekuntaan? Katsotaanpa ensin, mitä Raamattu tästä
sanoo. Tarkastelemme siinä esitettyjä periaatteita, jotka soveltuvat
yhtä lailla erotettuihin kuin seurakunnasta eronneisiinkin.
2 Miten kohdella erotettuja. Jumalan sana käskee kristittyjä olemaan
seurustelematta seurakunnasta erotetun kanssa: ”Lakatkaa olemasta
jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun seurassa, joka on haureellinen tai
ahne tai epäjumalanpalvelija tai herjaaja tai juoppo tai kiristäjä,
älkääkä edes syökö sellaisen kanssa. – – Poistakaa paha ihminen
keskuudestanne.” (1. Kor. 5:11, 13.) Myös Matteuksen 18:17:ään
kirjoitetut Jeesuksen sanat liittyvät tähän: ”Olkoon hän [erotettu]
sinulle niin kuin kansakuntien ihminen ja kuin veronkantaja.” Jeesuksen
kuulijat tiesivät hyvin, että silloiset juutalaiset eivät seurustelleet
tuttavallisesti pakanoiden kanssa ja että he halveksivat ja karttoivat
veronkantajia. Jeesus siis neuvoi seuraajiaan olemaan seurustelematta
erotettujen kanssa. (Ks. Vartiotorni 15.11.1981 s. 18–20.)
3 Tämä merkitsee sitä, että uskolliset kristityt eivät ylläpidä hengellistä toveruutta
kenenkään seurakunnasta erotetun kanssa. Mutta tähän sisältyy muutakin.
Jumalan sanassa sanotaan, että meidän ei pidä ’edes syödä sellaisen
kanssa’ (1. Kor. 5:11). Me siis
vältämme myös muuta toveruutta erotetun kanssa. Tähän sisältyvät muun
muassa retket, juhlat, pallopelit, ostoksilla tai teatterissa käynnit
ja ateriointi erotetun kanssa joko kotona tai ravintolassa.
4 Entä erotetun kanssa puhuminen?
Vaikka Raamattu ei käsittelekään jokaista mahdollista tilannetta,
2. Johanneksen kirjeen 10. jae auttaa meitä saamaan Jehovan
näkemyksen asiasta: ”Jos joku tulee luoksenne eikä tuo tätä opetusta,
niin älkää koskaan ottako häntä vastaan kotiinne tai sanoko hänelle
tervehdystä.” Vartiotornissa
15.11.1981 sivulla 25 sanottiin tästä: ”Pelkästään jonkun tervehtiminen
voi olla ensi askel keskustelun tai ehkä jopa ystävyyden alkuunpääsyyn.
Haluaisimmeko me ottaa tätä ensimmäistä askelta erotetun henkilön
suhteen?”
5 Samassa Vartiotornissa sivulla 31 sanottiinkin: ”Tosiasia on, että
kun kristitty lankeaa syntiin ja kun hänet täytyy erottaa, hän menettää
paljon: hyväksytyn asemansa Jumalan edessä – – ja miellyttävän
toveruuden veljien kanssa, mukaan luettuna suuri osa siitä seurasta,
josta hän oli nauttinut kristittyjen sukulaistensa parissa.”
6 Samaan huonekuntaan kuuluvat. Merkitseekö tämä sitä, että
kristittyjen, jotka elävät erotetun perheenjäsenen kanssa samassa
taloudessa, on vältettävä puhumista, syömistä ja päivittäistä
kanssakäymistä hänen kanssaan? Vartiotornissa 15.4.1991 sivun 22
alaviitteessä sanotaan: ”Jos kristityssä huonekunnassa on erotettu
sukulainen, hän on silti mukana huonekunnan normaaleissa
jokapäiväisissä töissä ja toimissa.” Näin ollen perheenjäsenten
päätettäväksi jää, missä määrin erotettu voisi olla mukana yhteisillä
aterioilla ja muissa perheen toimissa. Toisaalta he eivät halua antaa
veljille seurakunnassa sellaista vaikutelmaa, että kaikki on samoin
kuin ennen erottamista.
7 Vartiotornin 15.11.1981 sivulla 28 sanotaan kuitenkin erotetusta tai
eronneesta näin: ”Entiset hengelliset siteet on täysin katkaistu. Tämä
koskee sukulaisiakin, myös välittömään perhepiiriin kuuluvia. – –
Se merkitsee muutoksia siihen hengelliseen yhteenkuuluvuuteen, joka on
saattanut vallita kodissa. Esimerkiksi kun aviomies on erotettu, hänen
vaimonsa ja lapsensa eivät tunne miellyttäväksi tilannetta, jos hän
johtaa perhetutkistelua Raamatusta tai Raamatun lukemista ja pitää
rukousta. Jos hän haluaa esittää rukouksen esimerkiksi aterialla, niin
hänellä on oikeus tehdä siten omassa kodissaan. Mutta he voivat esittää
ääneti oman rukouksensa Jumalalle. (Sananl. 28:9; Ps. 119:145, 146)
Entä jos kodissa oleva erotettu haluaa olla läsnä, kun perhe lukee
yhdessä Raamattua tai pitää raamatuntutkistelua? Toiset voivat antaa
hänen olla läsnä kuuntelemassa, jos hän ei yritä opettaa heitä tai
esittää uskonnollisia ajatuksiaan.”
8 Jos kotona asuva alaikäinen lapsi erotetaan, kristityt vanhemmat ovat
edelleen vastuussa hänen kasvattamisestaan. Vartiotornissa 15.11.1988
sanottiin sivulla 20 seuraavaa: ”Samoin kuin he edelleenkin antavat
hänelle ravinnon, vaatteet ja suojan, heidän on tarpeellista opettaa ja
kurittaa häntä Jumalan sanan mukaisesti. (Sananlaskut 6:20–22; 29:17)
Rakkaudelliset vanhemmat voivat näin ollen järjestää niin, että hänelle
pidetään Raamatun kotitutkistelua, vaikka hän olisi erotettukin.
Kenties tutkistelulla on häneen parhaiten oikaiseva vaikutus, jos sitä
pidetään pelkästään hänelle. Tai vanhemmat saattavat päättää, että hän
voi osallistua edelleen perhetutkisteluun.” (Ks. myös Vartiotorni
1.10.2001 s. 16, 17.)
9 Huonekuntaan kuulumattomat sukulaiset. Vartiotornissa 15.4.1988
sivulla 28 sanotaan: ”Tilanne on erilainen, jos erotettu tai eronnut
sukulainen asuu poissa kotoa välittömän perhepiirin ulkopuolella.
Saattaa olla mahdollista, että tuon sukulaisen kanssa ei tarvitse olla
juuri lainkaan tekemisissä. Ja jos jotkin perheasiat vaatisivatkin
yhteydenottoa, niin se rajoitettaisiin epäilemättä mahdollisimman
vähiin” sopusoinnussa sen Jumalan käskyn kanssa, jonka mukaan ’on
lakattava olemasta jokaisen sellaisen seurassa’, joka harjoittaa syntiä
katumatta (1. Kor. 5:11). Uskollisten kristittyjen on pyrittävä
välttämään tarpeetonta kanssakäymistä tällaisen sukulaisen kanssa ja
rajoitettava jopa liiketoimet minimiin. (Ks. myös Vartiotorni
15.11.1981 s. 29, 30.)
10 Vartiotornissa kiinnitetään huomio vielä erääseen mahdolliseen
tilanteeseen: ”Entä jos lähiomainen, esimerkiksi poika tai isä tai
äiti, joka ei asu samassa kodissa, erotetaan ja hän sitten haluaa
muuttaa takaisin sinne? Perhe voisi ratkaista, mitä se tekee,
olosuhteiden mukaan. Esimerkiksi erotettu isä tai äiti saattaa olla
sairas eikä enää kykene huolehtimaan itsestään taloudellisesti tai
ruumiillisesti. Kristityillä lapsilla on raamatullinen ja moraalinen
velvoitus auttaa. (1. Tim. 5:8) – – Se mitä tällaisessa
tilanteessa tehdään, saattaa riippua eri seikoista, esimerkiksi isän
tai äidin todellisista tarpeista, hänen asenteestaan ja siitä, miten
huolestunut perheenpää on huonekuntansa hengellisestä hyvinvoinnista.”
(Vartiotorni 15.11.1981 s. 28, 29.)
11 Lapsista samassa kirjoituksessa jatketaan: ”Joskus kristityt
vanhemmat ovat ottaneet joksikin aikaa takaisin kotiin erotetun lapsen,
joka on tullut fyysisesti tai tunne-elämältään sairaaksi. Mutta
vanhemmat voivat kussakin tapauksessa punnita vallitsevia olosuhteita.
Onko erotettu poika tullut omillaan toimeen eikä kykene nyt tulemaan?
Vai haluaako hän muuttaa takaisin pääasiassa siksi, että elämä olisi
helpompaa? Miten on hänen moraalinsa ja asenteensa laita? Tuoko hän
’hapatusta’ kotiin? – Gal. 5:9.”
12 Uskollisuus Jehovalle on hyödyksi. On hyödyllistä toimia
sopusoinnussa Raamatussa esitetyn erottamisjärjestelyn kanssa ja
karttaa katumattomia väärintekijöitä. Näin seurakunta pysyy puhtaana ja
meidän voidaan nähdä pitävän kiinni Raamatun korkeista moraalinormeista
(1. Piet. 1:14–16). Se suojelee meitä turmelevalta vaikutukselta
(Gal. 5:7–9). Lisäksi se suo väärintekijälle tilaisuuden hyötyä täysin
saamastaan kurista, joka voi auttaa häntä tuottamaan ”rauhaisaa
hedelmää, nimittäin vanhurskautta” (Hepr. 12:11).
13 Kuultuaan erään puheen kierroskonventissa muuan veli ja hänen
lihallinen sisarensa tajusivat, että heidän olisi oikaistava
suhtautumistaan äitiinsä, joka asui muualla ja oli ollut erotettuna
kuusi vuotta. Heti konventin jälkeen tuo mies soitti äidilleen, ja
vakuuteltuaan hänelle, että he rakastivat häntä, hän selitti, etteivät
he voisi enää jutella hänen kanssaan, elleivät tärkeät perheasiat sitä
välttämättä vaatisi. Pian tämän jälkeen äiti alkoi käydä kokouksissa,
ja myöhemmin hänet otettiin takaisin. Myös hänen ei-uskova miehensä
alkoi tutkia ja meni aikanaan kasteelle.
14 Kun noudatamme uskollisesti Raamatussa esitettyä
erottamisjärjestelyä, osoitamme rakkautemme Jehovaan ja annamme
vastauksen Hänen pilkkaajalleen (Sananl. 27:11). Me voimme vuorostamme
luottaa siihen, että Jehova siunaa meitä. Kuningas Daavid kirjoitti
Jehovasta: ”Enkä minä poikkea hänen säädöksistään. Uskollista kohtaan
sinä toimit uskollisesti.” (2. Sam. 22:23, 26.)
Takaisin "Karttamislinkkeihin" (Asiaa karttamisesta)
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle
|
|
|