Tietoa Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Karttaminen


Ote vanhinten salaisesta ohjekirjasta



Tutustu myös näihin sivuihin:

Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



Jehovan todistajien lapset

Oikeuskomiteat

Karttaminen

Henkilötietolaki

Miten Vartiotorniseura kerää rahaa?

1975, ennustelu

Verikysymys
 


Jehovan todistaja -vanhinten salainen ohjekirja kertoo, että vanhin, avustava palvelija tai tienraivaaja voi menettää "palvelusedut", jos ei karta erotettuja


Tämän sivun vasemmassa laidassa on valokuva yhdestä uuden "Lauma-kirjan" sivusta. Kuvassa olevassa kappaleessa on seuraava teksti:

Jos joidenkin seurakunnan jäsenten tiedetään olevan tarpeettomasti kanssakäymisissä sellaisten erotettujen tai eronneiden sukulaisten kanssa, jotka eivät asu heidän luonaan, vanhinten tulee neuvoa heitä Raamatun avulla. Heidän kanssaan voidaan tarkastella aineistoa "Jumalan rakkaus" -kirjan sivuilta 207 - 209, Vartiotornin 15.04.1988 sivuilta 26 - 31 tai kirjoituksesta "Ilmaise kristillistä uskollisuutta kun joku sukulainen erotetaan" vuoden 2002 elokuun Valtakunnan Palveluksestamme. Jos on selvää, että kristitty toimii tällä tavalla vastoin erottamisjärjestelyn henkeä eikä ota neuvoja vastaan, hän ei ehkä olisi pätevä sellaisiin seurakunnan tehtäviin, joissa vaaditaan esimerkillisyyttä. Hänen tapaustaan ei käsiteltäisi oikeuskomiteassa, paitsi jos hän itsepintaisesti on hengellisesti kanssakäymisissä erotetun kanssa tai arvostelee avoimesti erottamispäätöstä.

Kappaleessa on lainattu kolmea Vartiotorniseuran julkaisua. Tässä nuo lainaukset kokonaisuudessaan:

*** Kirja "Jumalan rakkaus" s. 207-209 Miten meidän tulisi suhtautua erotettuihin? ***

Miten meidän tulisi suhtautua erotettuihin?

Harva asia tuottaa meille suurempaa tuskaa kuin se, että sukulaisemme tai läheinen ystävämme erotetaan seurakunnasta katumattomana synnintekijänä. Se, miten suhtaudumme tätä asiaa koskeviin Raamatun neuvoihin, voi paljastaa, kuinka syvästi rakastamme Jumalaa ja kuinka uskollisesti tuemme hänen järjestelyjään. Tarkastellaan joitakin tähän aiheeseen liittyviä kysymyksiä.

Miten meidän tulisi suhtautua erotettuihin? Raamattu sanoo: ”Lakatkaa olemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun seurassa, joka on haureellinen tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai herjaaja tai juoppo tai kiristäjä, älkääkä edes syökö sellaisen kanssa.” (1. Korinttilaisille 5:11.) Jokaisesta, joka ”ei pysy Kristuksen opetuksessa”, sanotaan: ”Älkää koskaan ottako häntä vastaan kotiinne tai sanoko hänelle tervehdystä. Sillä se, joka sanoo hänelle tervehdyksen, on osallinen hänen pahoihin tekoihinsa.” (2. Johanneksen kirje 9–11.) Emme ole tekemisissä erotettujen kanssa hengellisissä emmekä muissakaan yhteyksissä. Vartiotornissa 15.11.1981 todettiin sivulla 25: ”Pelkästään jonkun tervehtiminen voi olla ensi askel keskustelun tai ehkä jopa ystävyyden alkuunpääsyyn. Haluaisimmeko me ottaa tätä ensimmäistä askelta erotetun henkilön suhteen?”

Onko todella tarpeen välttää kaikkea yhteydenpitoa? Kyllä on, monestakin syystä. Ensinnäkin on kyse uskollisuudesta Jumalaa ja hänen Sanaansa kohtaan. Emme tottele Jehovaa vain silloin kun se on helppoa, vaan myös silloin kun se on vaikeaa. Rakkaus Jumalaan saa meidät noudattamaan kaikkia hänen käskyjään, koska ymmärrämme, että hän on oikeudenmukainen ja rakkaudellinen ja että hänen lakinsa ovat parhaaksemme (Jesaja 48:17; 1. Johanneksen kirje 5:3). Toiseksi katumattoman väärintekijän karttaminen suojelee meitä ja muita seurakunnan jäseniä hengelliseltä ja moraaliselta saastutukselta sekä pitää yllä seurakunnan hyvää mainetta (1. Korinttilaisille 5:6, 7). Kolmanneksi se, että pidämme lujasti kiinni Raamatun periaatteista, voi hyödyttää erotettuakin. Tukemalla oikeuskomitean päätöstä saatamme koskettaa sellaisen väärintekijän sydäntä, joka ei ole siihen mennessä ottanut vastaan vanhinten tarjoamaa apua. Läheisten kallisarvoisen toveruuden menettäminen voi saada hänet ”tulemaan järkiinsä”, tajuamaan väärintekonsa vakavuuden ja ottamaan tarvittavat askeleet voidakseen palata Jehovan luo (Luukas 15:17).

Entä jos sukulainen erotetaan? Perheenjäsenien läheisten siteiden vuoksi uskollisuutemme Jehovan lakeja kohtaan voi joutua kovalle koetukselle. Miten meidän tulisi suhtautua erotettuun sukulaiseen? Emme voi tässä käsitellä kaikkia mahdollisia tilanteita, mutta keskitymme kahteen tavanomaiseen tilanteeseen.

Joissakin tapauksissa erotettu perheenjäsen voi yhä asua samassa taloudessa muun perheen kanssa. Koska erottaminen ei katkaise perhesiteitä, perheen normaali päivittäinen kanssakäyminen voi jatkua. Omalla toiminnallaan erotettu on kuitenkin katkaissut hänen ja uskovien perheenjäsenten välisen hengellisen siteen. Uskolliset perheenjäsenet eivät siksi voi enää nauttia hengellisestä toveruudesta hänen kanssaan. Erotettu ei esimerkiksi kotona ollessaan ottaisi osaa perheen yhteiseen raamatuntutkisteluun. Jos erotettu on alaikäinen lapsi, vanhemmilla on kuitenkin edelleen vastuu opettaa ja kurittaa häntä. Siksi rakastavat vanhemmat voivat johtaa lapselle raamatuntutkistelua. (Sananlaskut 6:20–22; 29:17.)

Toisinaan taas erotettu sukulainen ei enää asu kotona perheensä kanssa. Vaikka jonkin välttämättömän perheasian hoito voikin joissakin harvinaisissa tilanteissa vaatia yhteydenpitoa, tällainen kanssakäyminen tulisi pitää mahdollisimman vähäisenä. Uskolliset kristityt perheenjäsenet eivät etsi tekosyitä voidakseen olla tekemisissä erotetun sukulaisen kanssa, joka ei asu kotona. Uskollisuus Jehovalle ja hänen järjestölleen saa heidät sen sijaan tukemaan raamatullista erottamisjärjestelyä. Heidän uskollinen menettelynsä koituu väärintekijän parhaaksi ja voi auttaa häntä hyötymään saamastaan kurituksesta (Heprealaisille 12:11).

[Alaviitteet]

Erotettuja koskevat Raamatun periaatteet soveltuvat yhtä lailla niihin, jotka eroavat seurakunnasta itse.

Kotona asuvien erotettujen alaikäisten tilannetta käsitellään tarkemmin Vartiotorneissa 1.10.2001 s. 16, 17; 15.11.1988 s. 20.

Lisää raamatullisia neuvoja erotettuihin suhtautumisesta on Vartiotorneissa 15.4.1988 s. 26–31; 15.11.1981 s. 26–31.



*** Vartiotorni 1988 15/4 s. 26-31 Kuri joka voi tuottaa rauhaisaa hedelmää ***

Kuri joka voi tuottaa rauhaisaa hedelmää

”Mikään kuri ei tosin nyt näytä olevan ilahduttavaa, vaan tuskallista, mutta jälkeenpäin se tuottaa sen avulla valmennetuille rauhaisaa hedelmää, nimittäin vanhurskautta.” – HEPREALAISILLE 12:11.

PALAUTAPA mieleesi lapsuutesi päivät. Voitko muistaa vanhempiesi kurittaneen sinua? Useimmat meistä voivat. Apostoli Paavali käytti tätä kuvauksena puhuessaan Jumalan antamasta kurituksesta, kuten luemme Heprealaiskirjeen 12:9–11:stä.

2 Jumala saattaa antaa isällistä kuritusta, joka voi vaikuttaa hengelliseen elämäämme, monella eri tavalla. Yksi tapa on hänen järjestelynsä poistaa kristillisestä seurakunnasta sellainen, joka ei enää halua elää tai suostu elämään Jumalan mittapuiden mukaan. Se, jota rangaistaan tai kuritetaan näin voimakkaasti, saattaa katua ja kääntyä. Tämän tapahtumasarjan aikana myös uskollisista koostuva seurakunta saa kuria siinä, että se oppii Jumalan korkeisiin mittapuihin mukautumisen tärkeyden. – 1. Timoteukselle 1:20.

3 ’Mutta eikö ole ankaraa ensin poistaa joku seurakunnasta ja sitten kieltäytyä puhumasta hänen kanssaan?’ joku saattaa kysyä. Tällainen näkemys tuli esiin äskeisessä oikeusjutussa, joka koski muuatta Jehovan todistaja -vanhempien kasvattamaa naista. Hänen vanhempansa oli erotettu seurakunnasta. Häntä itseään ei ollut erotettu, mutta hän erosi omasta tahdostaan kirjoittamalla kirjeen, jossa hän ilmoitti vetäytyvänsä pois seurakunnasta. Niinpä seurakunnalle vain ilmoitettiin, ettei hän ollut enää Jehovan todistaja. Hän muutti pois, mutta palasi vuosia myöhemmin takaisin ja havaitsi, etteivät paikalliset Jehovan todistajat olleet kanssakäymisissä hänen kanssaan. Niinpä hän veti asian oikeuteen. Mikä oli lopputulos, ja miten tämä voisi vaikuttaa sinuun? Ymmärtääksemme asian oikein tarkastelkaamme, mitä Raamattu sanoo siihen liittyvästä aiheesta, nimittäin seurakunnasta erottamisesta.
Miksi näin luja asenne?

4 Useimmat tosi kristityt kannattavat uskollisesti Jumalaa ja hänen vanhurskaita lakejaan. (1. Tessalonikalaisille 1:2–7; Heprealaisille 6:10) Toisinaan joku kuitenkin poikkeaa totuuden tieltä. Hän saattaa esimerkiksi kristittyjen vanhinten antamasta avusta huolimatta rikkoa paatuneesti Jumalan lakeja. Tai hän saattaa hylätä uskon opettamalla väärää oppia tai eroamalla seurakunnasta. Mitä sellaisessa tapauksessa pitäisi tehdä? Tällaista tapahtui jopa silloin, kun apostolit olivat vielä elossa; katsokaamme siis, mitä he kirjoittivat tästä asiasta.

5 Kun eräs korinttolainen mies harjoitti katumatta moraalittomuutta, Paavali kehotti seurakuntaa: ”Lakatkaa seurustelemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun kanssa, joka on haureellinen tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai herjaaja tai juoppo tai kiristäjä, älkääkä edes syökö sellaisen kanssa.” (1. Korinttolaisille 5:11–13) Samoin piti suhtautua luopioihin, esimerkiksi sellaiseen kuin Hymeneus: ”Hylkää lahkoa edistävä ihminen ensimmäisen ja toisen vakavan neuvon jälkeen, koska tiedät, että sellainen on kääntynyt pois tieltä ja tekee syntiä.” (Tiitukselle 3:10, 11; 1. Timoteukselle 1:19, 20) Tällainen karttaminen olisi sopivaa myös jokaisen sellaisen suhteen, joka hylkää seurakunnan: ”He lähtivät meistä, mutta he eivät olleet meidän kaltaisiamme, sillä jos he olisivat olleet meidän kaltaisiamme, he olisivat pysyneet meidän kanssamme. Mutta he lähtivät, jotta ilmenisi, että kaikki eivät ole meidän kaltaisiamme.” – 1. Johannes 2:18, 19.

6 On toivottavaa, että tällainen henkilö katuu, niin että hänet voidaan hyväksyä takaisin seurakuntaan. (Apostolien teot 3:19) Mutta saavatko kristityt sillä välin olla jossain määrin hänen seurassaan, vai onko tarpeen karttaa häntä täysin? Jos on, niin miksi?

Katkaistako yhteydet täysin?

7 Kristityt eivät eristäydy toisista ihmisistä. Me olemme aivan normaalisti tekemisissä naapureiden, työtovereiden, koulutovereiden ja muiden kanssa ja annamme heille todistusta, vaikka jotkut heistä olisivatkin ’haureellisia, ahneita, kiristäjiä tai epäjumalanpalvelijoita’. Paavali kirjoitti, että me emme voi pysyä heistä täysin erossa, sillä ’muutoinhan meidän pitäisi lähteä pois maailmasta’. Hän kuitenkin neuvoi, että sellaiseen ”veljeen”, joka eli tuolla tavalla, piti suhtautua eri tavalla: ”Lakatkaa seurustelemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun kanssa, joka [on palannut sellaisiin elintapoihin] – –, älkääkä edes syökö sellaisen kanssa.” – 1. Korinttolaisille 5:9–11; Markus 2:13–17.

8 Apostoli Johanneksen kirjoituksista me löydämme samanlaisen neuvon, joka korostaa sitä, miten täydellisesti kristittyjen täytyy karttaa sellaisia: ”Kenelläkään, joka tunkeutuu edelle eikä pysy Kristuksen opetuksessa, ei ole Jumalaa. – – Jos joku tulee luoksenne eikä tuo tätä opetusta, niin älkää koskaan ottako häntä vastaan kotiinne tai sanoko hänelle tervehdystä. Sillä joka sanoo hänelle tervehdyksen [kreikaksi khai′ro], on osallinen hänen pahoihin tekoihinsa.” – 2. Johannes 9–11.

9 Miksi näin lujaa asennetta on sopivaa noudattaa myös nykyään? Harkitsehan sitä, miten ankaraa erottautumista Jumalan Israelille antama laki vaati. Usein jos oli kyse vakavasta asiasta, tahallaan lakia rikkoneet teloitettiin. (3. Mooseksen kirja 20:10; 4. Mooseksen kirja 15:30, 31) Kun näin tapahtui, eivät toiset – eivät edes sukulaiset – voineet enää puhua kuolleen lainrikkojan kanssa. (3. Mooseksen kirja 19:1–4; 5. Mooseksen kirja 13:1–5; 17:1–7) Vaikka silloiset uskolliset israelilaiset olivat tavallisia ihmisiä, joilla oli samanlaiset tunteet kuin meilläkin, niin he tiesivät, että Jumala on oikeudenmukainen ja rakkaudellinen ja että hänen lakinsa suojeli heidän moraalista ja hengellistä puhtauttaan. Niinpä he saattoivat hyväksyä hänen väärintekijöiden poistamista koskevan järjestelynsä loppujen lopuksi hyvänä ja oikeana järjestelynä. – Job 34:10–12.

10 Me voimme olla aivan yhtä varmoja, että Jumalan järjestely, jonka mukaan kristityt kieltäytyvät olemasta tekemisissä kenenkään erotetun katumattoman synnintekijän kanssa, suojelee meitä viisaalla tavalla. ”Puhdistakaa pois vanha hapatus, jotta olisitte uusi taikina, niin kuin olettekin vailla hapatusta.” (1. Korinttolaisille 5:7) Lisäksi kun kristityt karttavat myös seurakunnasta tarkoituksellisesti eronneita, he ovat suojassa mahdollisilta arvostelevilta ja halveksivilta ajatuksilta tai jopa luopionäkemyksiltä. – Heprealaisille 12:15, 16.

Entä sukulaiset?

11 Jumala on varmasti tietoinen siitä, että sen hänen vanhurskaan lakinsa toteuttaminen, joka koskee siteiden katkaisemista väärintekijöihin, käsittää usein sukulaisia ja vaikuttaa heihin. Kuten edellä mainittiin, kun israelilainen väärintekijä teloitettiin, perheenjäsenet eivät voineet enää pitää häneen yhteyttä. Itse asiassa jos poika oli juoppo ja ahmatti, hänen vanhempiensa piti tuoda hänet tuomareiden eteen, ja jos hän ei katunut, vanhempien piti osallistua hänen oikeudenmukaiseen teloittamiseensa ’poistaakseen pahan Israelista’. (5. Mooseksen kirja 21:18–21) Voit hyvin ymmärtää, ettei tämä ollut helppoa heille. Kuvittele myös, miltä väärintekijän veljistä, sisarista tai isovanhemmista on tuntunut. Kuitenkin se, että he asettivat uskollisuuden vanhurskasta Jumalaansa kohtaan perheenjäsenten välisen kiintymyksen edelle, saattoi säästää heidän henkensä.

12 Palauta mieleesi Koorah, joka johti kapinaa sitä vastaan, että Jumala käytti Moosesta johtoasemassa. Täydellisessä oikeudenmukaisuudessaan Jehova katsoi, että Koorahin oli kuoltava. Mutta kaikkia uskollisia neuvottiin: ”Siirtykää pois näiden jumalattomien miesten majoilta älkääkä koskeko mihinkään, mikä on heidän, ettette tuhoutuisi kaikkien heidän syntiensä tähden.” Ne sukulaiset, jotka eivät ottaneet vastaan Jumalan varoitusta, kuolivat kapinoitsijoiden kanssa. Mutta jotkut Koorahin sukulaisista valitsivat viisaasti uskollisuuden Jehovaa kohtaan, mikä säästi heidän henkensä, ja he saivat siunauksia myöhemmin. – 4. Mooseksen kirja 16:16–33; 26:9–11; 2. Aikakirja 20:19.

13 Kristillisestä seurakunnasta eristäminen ei merkitse välitöntä kuolemaa, joten perhesiteet pysyvät ennallaan. Niinpä mies, joka on erotettu tai itse eronnut seurakunnasta, saattaa yhä asua kotona kristityn vaimonsa ja uskollisten lastensa kanssa. Kunnioitus Jumalan tuomioita ja seurakunnan toimenpiteitä kohtaan saa vaimon ja lapset tunnustamaan sen, että mies on menettelytavallaan muuttanut heidän välillään vallinnutta hengellistä sidettä. Mutta koska hänen erottamisensa ei katkaise verisiteitä eikä aviosuhdetta, niin normaali perheenjäsenten välinen kiintymys ja kanssakäyminen voi jatkua.

14 Tilanne on erilainen, jos erotettu tai eronnut sukulainen asuu poissa kotoa välittömän perhepiirin ulkopuolella. Saattaa olla mahdollista, että tuon sukulaisen kanssa ei tarvitse olla juuri lainkaan tekemisissä. Ja jos jotkin perheasiat vaatisivatkin yhteydenottoa, niin se rajoitettaisiin epäilemättä mahdollisimman vähiin sopusoinnussa seuraavan jumalallisen periaatteen kanssa: ”Lakatkaa seurustelemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun kanssa, joka on haureellinen tai ahne [tai on syyllistynyt johonkin muuhun törkeään syntiin] – –, älkääkä edes syökö sellaisen kanssa.” – 1. Korinttolaisille 5:11.

15 On ymmärrettävää, että tämä voi olla vaikeaa tunne- ja perhesiteiden vuoksi, esimerkiksi sen rakkauden vuoksi, jota isovanhemmat tuntevat lapsenlapsiinsa. Tämä on kuitenkin Jumalalle osoitettavan uskollisuuden koetus, kuten sivulla 26 mainittu sisar kertoi. Jokainen, joka tuntee erotetun sukulaisen tällä tavalla tuottamaa surua ja tuskaa, voi saada lohtua ja kannustusta joidenkuiden Koorahin sukulaisten esimerkistä. – Psalmi 84:11–13.

Oikeuden päätös

16 Sinua ehkä kiinnostaa tietää, mikä oli sen oikeusjutun lopputulos, jonka aikaisemmin mainittu nainen pani vireille loukkaannuttuaan siitä, etteivät hänen entiset tuttavansa enää olleet kanssakäymisissä hänen kanssaan sen jälkeen, kun hän päätti hylätä uskon ja erota seurakunnasta.

17 Ennen tapauksen varsinaista käsittelyä eräs Yhdysvaltain aluetuomioistuin teki ennakkoon päätöksen häntä vastaan. Tuo päätös perustui siihen ajatukseen, etteivät tuomioistuimet sekaannu kirkkojen kurinpidollisiin toimiin. Nainen valitti ylempään oikeusasteeseen. Liittovaltion muutoksenhakutuomioistuimen yksimielinen päätös pohjautui (Yhdysvaltain perustuslain) ensimmäisen lisäyksen suomien vapauksien laajemmille perusteluille: ”Koska [seurakunnasta poistetun] karttaminen kuuluu osana Jehovan todistajien uskoon, niin meidän mielestämme Yhdysvaltain perustuslain suoma mahdollisuus ’harjoittaa vapaasti’ uskontoa – – estää sen, että [hänen] kanta[nsa] voisi voittaa. Vastaajilla on perustuslain suojaama etuoikeus harjoittaa tällaista karttamista. Tämän mukaisesti me vahvistamme” aluetuomioistuimen aiemman päätöksen.

18 Tuomioistuimen lausunto jatkui: ”Jehovan todistajat harjoittavat karttamista Raamatun kanonisen tekstin tulkintansa mukaisesti, eikä meillä ole vapautta tulkita sitä uudelleen – –. Vastaajilla on oikeus toimia vapaasti uskonnollisten käsitystensä mukaisesti – –. Tuomioistuimet eivät yleensä tarkastele lähemmin jonkin kirkon jäsenten (tai entisten jäsenten) välisiä suhteita. Kirkoille suodaan laaja toimintavapaus kurin antamisessa jäsenilleen tai entisille jäsenilleen. Olemme yhtä mieltä [Yhdysvaltain korkeimman oikeuden entisen] tuomari[n] Jacksonin kanssa siitä, että ’uskonnolliset toiminnot, jotka koskevat vain uskon jäseniä, ovat ja niiden tulisi olla vapaita – niin lähes täydellisen vapaita kuin jokin vain voi olla’. – – Sen kirkon jäsenet, jonka [hän] päätti hylätä, ovat tulleet siihen tulokseen, etteivät he enää halua olla tekemisissä hänen kanssaan. Meidän mielestämme heillä on vapaus päättää toimia siten.”

19 Muutoksenhakutuomioistuin tunnusti, että vaikka nainen oli mielestään joutunut kärsimään sen vuoksi, etteivät hänen entiset tuttavansa halunneet olla kanssakäymisissä hänen kanssaan, ”niin jos hänen sallittaisiin saada vahingonkorvausta henkisistä tai tunneperäisistä kärsimyksistä, se rajoittaisi perustuslain vastaisesti Jehovan todistajien oikeutta harjoittaa vapaasti uskontoa – –. Perustuslain takaama uskonnon vapaa harjoittaminen edellyttää yhteiskunnan suvaitsevan sentapaisia vahinkoja, joita [hän] on joutunut kärsimään, maksamisen arvoisena hintana siitä, että kaikille kansalaisille voidaan turvata oikeus harjoittaa erilaista uskontoa.” Tämä päätös on jossain mielessä saanut vielä enemmän painoa kuin mikä sillä oli sitä esitettäessä. Miten niin? Nainen pyysi myöhemmin maan korkeinta oikeutta käsittelemään asiaa ja mahdollisesti kumoamaan häntä vastaan tehdyn päätöksen. Mutta marraskuussa 1987 Yhdysvaltain korkein oikeus kieltäytyi tekemästä sitä.

20 Tässä tärkeässä jutussa tehtiin siis päätös siitä, että erotettu tai eronnut henkilö ei voi saada oikeusistuimessa vahingonkorvausta Jehovan todistajilta sen vuoksi, että hänen seuraansa kartetaan. Koska seurakunta noudatti niitä täydellisiä käskyjä, jotka me kaikki voimme lukea Jumalan sanasta, ja sovelsi tuota Sanaa, tällainen ihminen on omalla toiminnallaan aiheuttanut itselleen menetyksen.

Kuria josta monet hyötyvät

21 Kuullessaan erottamisesta joillakuilla ulkopuolisilla on taipumus tuntea myötätuntoa väärintekijää kohtaan, joka ei voi enää olla kanssakäymisissä kristillisen seurakunnan jäsenten kanssa. Mutta kohdistetaanko sellainen sympatia väärään henkilöön? Harkitsehan, millaista hyötyä väärintekijä ja muut voivat saada.

22 Esimerkiksi sivulla 26 esitettiin Lynetten ajatuksia hänen päätöksestään ’lopettaa täysin kaikki yhteydenpito’ erotetun sisarensa Margaretin kanssa. Hän ja hänen kristityt sukulaisensa ’uskoivat Jehovan tien olevan paras’. Ja niin se onkin!

23 Lynetten sisar kertoi hänelle myöhemmin: ’Jos olisit suhtautunut erottamiseen kevyesti, niin en varmasti olisi ryhtynyt toimiin takaisin ottamista silmällä pitäen yhtä nopeasti kuin nyt ryhdyin. Se, että siteet omaisiin ja läheinen yhteys seurakuntaan katkesivat täysin, aikaansai voimakkaan halun katua. Tajusin todella, miten väärä menettelytapani oli ollut ja miten vakavaa oli kääntää selkänsä Jehovalle.’

24 Eräässä toisessa tapauksessa Laurie-nimisen naisen vanhemmat erotettiin. Hän kuitenkin kertoo: ’Yhteydenpito heihin ei koskaan lakannut vaan ennemminkin lisääntyi. Kun aikaa kului, tulin yhä laimeammaksi. Lopulta en enää käynyt edes kokouksissa.’ Sitten hän luki Vartiotorneissa 1.11. ja 15.11.1981 julkaistun aineiston, jossa korostettiin 1. Korinttolaiskirjeen 5:11–13:n ja Johanneksen 2. kirjeen 9–11:n neuvoja. ”Aivan kuin sisälläni olisi syttynyt valo”, hän kirjoittaa. ’Tiesin, että minun täytyisi tehdä joitakin muutoksia. Ymmärrän nyt paremmin Matteuksen 10:34–36:n merkityksen. Perheeni jäsenten ei ollut helppo sulattaa päätöstäni, sillä viisivuotias lapseni on ainoa poika perheessä, ja he rakastavat häntä suuresti.’ Toivottavasti sellaisen yhteydenpidon menettäminen koskettaa näiden vanhempien sydäntä samalla tavalla, kuin se kosketti Margaretin sydäntä. Tähän liittynyt kuritus auttoi kuitenkin Laurieta: ’Teen jälleen kenttäpalvelusta. Muutokseni on lujittanut avioliittoani ja perhettäni ja myös minua itseäni.’

25 Harkitsehan myös sellaisen henkilön tunteita, joka on ollut erotettu mutta otettu myöhemmin takaisin. Sandi kirjoitti: ’Haluaisin kiittää teitä [edellä mainituista] erittäin hyödyllisistä ja opettavaisista kirjoituksista, jotka käsittelivät ojennusta ja erottamista. Olen onnellinen havaitessani Jehovan rakastavan kansaansa niin paljon, että hän huolehtii järjestönsä puhtaana pysymisestä. Sen tekeminen, mikä ulkopuolisista voi tuntua ankaralta, on sekä välttämätöntä että todella rakkaudellista. Olen kiitollinen siitä, että taivaallinen Isämme on rakastava ja anteeksiantavainen Jumala.’

26 Jumalamme, joka vaatii, että katumaton väärintekijä tulee erottaa seurakunnasta, osoittaa siis myös rakkaudellisesti, että synnintekijä voidaan ottaa takaisin seurakuntaan, jos hän katuu ja kääntyy. (Eronnut henkilö voi samalla tavoin pyytää päästä jälleen takaisin seurakuntaan.) Sen jälkeen häneen rakkautensa vahvistavat kristityt voivat lohduttaa häntä. (2. Korinttolaisille 2:5–11; 7:8–13) Paavalin sanat ovat selvästikin todet: ”Mikään kuri ei tosin nyt näytä olevan ilahduttavaa, vaan tuskallista, mutta jälkeenpäin se tuottaa sen avulla valmennetuille rauhaisaa hedelmää, nimittäin vanhurskautta.” – Heprealaisille 12:11.

[Alaviitteet]

Johannes käyttää tässä sanaa khai′ro, joka vastaa tervehdystä ”hyvää päivää” tai ”hei”. (Apostolien teot 15:23; Matteus 28:9) Hän ei käyttänyt sanaa a·spa′zo·mai (kuten jakeessa 13), joka merkitsee ”sulkea syliinsä, siten tervehtiä, toivottaa tervetulleeksi” ja joka on saattanut sisältää hyvin lämpimän tervehdyksen, jopa syleilyn. (Luukas 10:4; 11:43; Apostolien teot 20:1, 37; 1. Tessalonikalaisille 5:26) Johanneksen 2. kirjeen jakeessa 11 annettu ohje voisi siksi hyvin tarkoittaa sitä, ettei tervehdi sellaisia edes sanomalla ”hei”. – Ks. Vartiotorni 15.7.1985, s. 31.
Ks. Vartiotornia 15.11.1981 s. 26–31, jossa käsiteltiin sukulaisen erottamista.
819 F.2d 875 (9th Cir. 1987).

Vaikka useat eri yksilöt ovat vieneet asian oikeuteen, yksikään tuomioistuin ei ole langettanut Jehovan todistajille epäsuotuisaa päätöstä heidän Raamattuun perustuvasta tavastaan karttaa tällaisia henkilöitä.

Muistettavia kohtia
□ Millä tavoin erottaminen voi olla tapa kurittaa?
□ Miksi kristityn käytös erotettuja kohtaan eroaa hänen käytöksestään maailmassa olevia synnintekijöitä kohtaan?
□ Mikä Raamatun ohje tulisi pitää mielessä, jos sukulainen erotetaan?
□ Mihin johtopäätökseen muutoksenhakutuomioistuin tuli erään eronneen henkilön oikeuteen viemässä asiassa?
□ Mitä voimme oppia niistä muutamista erottamista koskevista mielipiteistä, joita kirjoituksessa kerrottiin?

[Tutkistelukysymykset]

 1, 2. a) Mitä Jumala rakkaudellisesti antaa Heprealaiskirjeen 12:9–11:n mukaan? b) Mikä on yksi esimerkki kurista, ja millainen lopputulos siitä voi olla?
 3. Miten jotkut reagoivat erottamisajatukseen?
 4. Mitä toisinaan tapahtuu joillekuille seurakunnassa oleville? (Galatalaisille 6:1; Juudas 23)
 5, 6. a) Mitä viisaita neuvoja meillä on siitä, miten tulisi toimia niiden suhteen, jotka tekevät vakavia syntejä eivätkä kadu? (Matteus 18:17) b) Mitä kysymyksiä eteemme nousee?
 7. Miten käytöksemme synnintekijää kohtaan on erilaista sen mukaan, kumpaan kahdesta ryhmästä hän kuuluu?
 8. Minkä neuvon apostoli Johannes antoi karttamisesta?
 9, 10. a) Mitä Israelissa tapahtui katumattomille lainrikkojille ja miksi? b) Miltä erotettuihin katumattomiin synnintekijöihin suhtautumista koskevan nykyisen järjestelyn pitäisi tuntua meistä? (2. Pietari 2:20–22)
11, 12. a) Miten Israelissa siteiden katkaiseminen väärintekijään vaikutti hänen sukulaisiinsa? b) Valaise tottelevaisuudesta koituvia hyötyjä.
13. Miten uskolliset kristityt suhtautuvat, jos läheinen perheenjäsen erotetaan tai jos hän itse eroaa seurakunnasta?
14. Minkä jumalallisen neuvon tulisi vaikuttaa siihen, miten paljon olemme tekemisissä välittömän perhepiirin ulkopuolella elävän erotetun tai eronneen sukulaisen kanssa?
15. Miten sukulaiset voivat hallita tunteittensa vaikutuksen sellaisessa tapauksessa? (Psalmi 15:1–5; Markus 10:29, 30)
16–18. Mikä päätös tehtiin aiemmin mainitussa oikeusjutussa, ja minkä lausunnon tuomioistuin lisäksi esitti?
19, 20. Miksi seurakunnan yhteydestä eristetty henkilö ei voi saada siitä tuomioistuimessa vahingonkorvausta?
21. Miksi erottamiseen suhtautumisessa tarvitaan tasapainoa?
22, 23. Valaise esimerkein sitä, miten tärkeää ja arvokasta on totella Jumalaa erotettuihin suhtautumisessamme.
24. Miten erään sisaren reaktio erottamiseen vaikutti häneen ja toisiin?
25. Millainen näkemys eräällä takaisin otetulla oli Jumalan antamasta kurituksesta?
26. Millaista vanhurskasta hedelmää voi olla tuloksena kurituksen vastaanottamisesta? (Psalmi 94:10, 12)

[Huomioteksti s. 26]

”Kaiken yhteydenpidon täydellinen lopettaminen [erotetun sisareni] Margaretin kanssa koetteli uskollisuuttamme Jehovan järjestelyä kohtaan. Se antoi perheellemme tilaisuuden osoittaa, että me todella uskomme Jehovan tien olevan paras.” – Lynette.

[Tekstiruutu s. 30]

Mikä vaikutus on seurakunnan yhteydestä erottamisella?
  Englantilainen historioitsija Edward Gibbon kirjoitti erottamisen oikeutuksesta ja siitä, mikä vaikutus sillä oli lähempänä apostolista aikaa:
  ”Jokaisella yhteisöllä on epäilemättä oikeus sulkea pois yhteydestään ja antamistaan eduista kaikki ne jäsenet, jotka hylkäävät yleisellä hyväksymyksellä vahvistetut säännökset tai rikkovat niitä vastaan. – – Seurakunnasta erottamisen seuraukset olivat luonteeltaan sekä ajallisia [maallisia] että hengellisiä. Kristitty, jota vastaan tuomio langetettiin, ei saanut lainkaan osallistua uskollisten kanssa palvontaan. Sekä uskonnolliset että yksityiset ystävyyssiteet purettiin.”




*** Valtakunnan Palveluksemme -lehtinen 8/02 s. 3-4 Ilmaise kristillistä uskollisuutta kun joku sukulainen erotetaan ***

Ilmaise kristillistä uskollisuutta kun joku sukulainen erotetaan

1 Perheenjäsenten välinen side voi olla hyvin vahva. Niinpä kun aviopuoliso, lapsi, vanhempi tai joku muu lähisukulainen erotetaan tai eroaa seurakunnasta, se voi olla kristitylle koettelevaa. (Matt. 10:37.) Millä tavoin uskollisten kristittyjen pitäisi kohdella tällaista sukulaista? Onko sillä mitään merkitystä, kuuluuko hän kanssasi samaan huonekuntaan? Katsotaanpa ensin, mitä Raamattu tästä sanoo. Tarkastelemme siinä esitettyjä periaatteita, jotka soveltuvat yhtä lailla erotettuihin kuin seurakunnasta eronneisiinkin.

2 Miten kohdella erotettuja. Jumalan sana käskee kristittyjä olemaan seurustelematta seurakunnasta erotetun kanssa: ”Lakatkaa olemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun seurassa, joka on haureellinen tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai herjaaja tai juoppo tai kiristäjä, älkääkä edes syökö sellaisen kanssa. – – Poistakaa paha ihminen keskuudestanne.” (1. Kor. 5:11, 13.) Myös Matteuksen 18:17:ään kirjoitetut Jeesuksen sanat liittyvät tähän: ”Olkoon hän [erotettu] sinulle niin kuin kansakuntien ihminen ja kuin veronkantaja.” Jeesuksen kuulijat tiesivät hyvin, että silloiset juutalaiset eivät seurustelleet tuttavallisesti pakanoiden kanssa ja että he halveksivat ja karttoivat veronkantajia. Jeesus siis neuvoi seuraajiaan olemaan seurustelematta erotettujen kanssa. (Ks. Vartiotorni 15.11.1981 s. 18–20.)

3 Tämä merkitsee sitä, että uskolliset kristityt eivät ylläpidä hengellistä toveruutta kenenkään seurakunnasta erotetun kanssa. Mutta tähän sisältyy muutakin. Jumalan sanassa sanotaan, että meidän ei pidä ’edes syödä sellaisen kanssa’ (1. Kor. 5:11). Me siis vältämme myös muuta toveruutta erotetun kanssa. Tähän sisältyvät muun muassa retket, juhlat, pallopelit, ostoksilla tai teatterissa käynnit ja ateriointi erotetun kanssa joko kotona tai ravintolassa.

4 Entä erotetun kanssa puhuminen? Vaikka Raamattu ei käsittelekään jokaista mahdollista tilannetta, 2. Johanneksen kirjeen 10. jae auttaa meitä saamaan Jehovan näkemyksen asiasta: ”Jos joku tulee luoksenne eikä tuo tätä opetusta, niin älkää koskaan ottako häntä vastaan kotiinne tai sanoko hänelle tervehdystä.” Vartiotornissa 15.11.1981 sivulla 25 sanottiin tästä: ”Pelkästään jonkun tervehtiminen voi olla ensi askel keskustelun tai ehkä jopa ystävyyden alkuunpääsyyn. Haluaisimmeko me ottaa tätä ensimmäistä askelta erotetun henkilön suhteen?”

5 Samassa Vartiotornissa sivulla 31 sanottiinkin: ”Tosiasia on, että kun kristitty lankeaa syntiin ja kun hänet täytyy erottaa, hän menettää paljon: hyväksytyn asemansa Jumalan edessä – – ja miellyttävän toveruuden veljien kanssa, mukaan luettuna suuri osa siitä seurasta, josta hän oli nauttinut kristittyjen sukulaistensa parissa.”

6 Samaan huonekuntaan kuuluvat. Merkitseekö tämä sitä, että kristittyjen, jotka elävät erotetun perheenjäsenen kanssa samassa taloudessa, on vältettävä puhumista, syömistä ja päivittäistä kanssakäymistä hänen kanssaan? Vartiotornissa 15.4.1991 sivun 22 alaviitteessä sanotaan: ”Jos kristityssä huonekunnassa on erotettu sukulainen, hän on silti mukana huonekunnan normaaleissa jokapäiväisissä töissä ja toimissa.” Näin ollen perheenjäsenten päätettäväksi jää, missä määrin erotettu voisi olla mukana yhteisillä aterioilla ja muissa perheen toimissa. Toisaalta he eivät halua antaa veljille seurakunnassa sellaista vaikutelmaa, että kaikki on samoin kuin ennen erottamista.

7 Vartiotornin 15.11.1981 sivulla 28 sanotaan kuitenkin erotetusta tai eronneesta näin: ”Entiset hengelliset siteet on täysin katkaistu. Tämä koskee sukulaisiakin, myös välittömään perhepiiriin kuuluvia. – – Se merkitsee muutoksia siihen hengelliseen yhteenkuuluvuuteen, joka on saattanut vallita kodissa. Esimerkiksi kun aviomies on erotettu, hänen vaimonsa ja lapsensa eivät tunne miellyttäväksi tilannetta, jos hän johtaa perhetutkistelua Raamatusta tai Raamatun lukemista ja pitää rukousta. Jos hän haluaa esittää rukouksen esimerkiksi aterialla, niin hänellä on oikeus tehdä siten omassa kodissaan. Mutta he voivat esittää ääneti oman rukouksensa Jumalalle. (Sananl. 28:9; Ps. 119:145, 146) Entä jos kodissa oleva erotettu haluaa olla läsnä, kun perhe lukee yhdessä Raamattua tai pitää raamatuntutkistelua? Toiset voivat antaa hänen olla läsnä kuuntelemassa, jos hän ei yritä opettaa heitä tai esittää uskonnollisia ajatuksiaan.”

8 Jos kotona asuva alaikäinen lapsi erotetaan, kristityt vanhemmat ovat edelleen vastuussa hänen kasvattamisestaan. Vartiotornissa 15.11.1988 sanottiin sivulla 20 seuraavaa: ”Samoin kuin he edelleenkin antavat hänelle ravinnon, vaatteet ja suojan, heidän on tarpeellista opettaa ja kurittaa häntä Jumalan sanan mukaisesti. (Sananlaskut 6:20–22; 29:17) Rakkaudelliset vanhemmat voivat näin ollen järjestää niin, että hänelle pidetään Raamatun kotitutkistelua, vaikka hän olisi erotettukin. Kenties tutkistelulla on häneen parhaiten oikaiseva vaikutus, jos sitä pidetään pelkästään hänelle. Tai vanhemmat saattavat päättää, että hän voi osallistua edelleen perhetutkisteluun.” (Ks. myös Vartiotorni 1.10.2001 s. 16, 17.)

9 Huonekuntaan kuulumattomat sukulaiset. Vartiotornissa 15.4.1988 sivulla 28 sanotaan: ”Tilanne on erilainen, jos erotettu tai eronnut sukulainen asuu poissa kotoa välittömän perhepiirin ulkopuolella. Saattaa olla mahdollista, että tuon sukulaisen kanssa ei tarvitse olla juuri lainkaan tekemisissä. Ja jos jotkin perheasiat vaatisivatkin yhteydenottoa, niin se rajoitettaisiin epäilemättä mahdollisimman vähiin” sopusoinnussa sen Jumalan käskyn kanssa, jonka mukaan ’on lakattava olemasta jokaisen sellaisen seurassa’, joka harjoittaa syntiä katumatta (1. Kor. 5:11). Uskollisten kristittyjen on pyrittävä välttämään tarpeetonta kanssakäymistä tällaisen sukulaisen kanssa ja rajoitettava jopa liiketoimet minimiin. (Ks. myös Vartiotorni 15.11.1981 s. 29, 30.)

10 Vartiotornissa kiinnitetään huomio vielä erääseen mahdolliseen tilanteeseen: ”Entä jos lähiomainen, esimerkiksi poika tai isä tai äiti, joka ei asu samassa kodissa, erotetaan ja hän sitten haluaa muuttaa takaisin sinne? Perhe voisi ratkaista, mitä se tekee, olosuhteiden mukaan. Esimerkiksi erotettu isä tai äiti saattaa olla sairas eikä enää kykene huolehtimaan itsestään taloudellisesti tai ruumiillisesti. Kristityillä lapsilla on raamatullinen ja moraalinen velvoitus auttaa. (1. Tim. 5:8) – – Se mitä tällaisessa tilanteessa tehdään, saattaa riippua eri seikoista, esimerkiksi isän tai äidin todellisista tarpeista, hänen asenteestaan ja siitä, miten huolestunut perheenpää on huonekuntansa hengellisestä hyvinvoinnista.” (Vartiotorni 15.11.1981 s. 28, 29.)

11 Lapsista samassa kirjoituksessa jatketaan: ”Joskus kristityt vanhemmat ovat ottaneet joksikin aikaa takaisin kotiin erotetun lapsen, joka on tullut fyysisesti tai tunne-elämältään sairaaksi. Mutta vanhemmat voivat kussakin tapauksessa punnita vallitsevia olosuhteita. Onko erotettu poika tullut omillaan toimeen eikä kykene nyt tulemaan? Vai haluaako hän muuttaa takaisin pääasiassa siksi, että elämä olisi helpompaa? Miten on hänen moraalinsa ja asenteensa laita? Tuoko hän ’hapatusta’ kotiin? – Gal. 5:9.”

12 Uskollisuus Jehovalle on hyödyksi. On hyödyllistä toimia sopusoinnussa Raamatussa esitetyn erottamisjärjestelyn kanssa ja karttaa katumattomia väärintekijöitä. Näin seurakunta pysyy puhtaana ja meidän voidaan nähdä pitävän kiinni Raamatun korkeista moraalinormeista (1. Piet. 1:14–16). Se suojelee meitä turmelevalta vaikutukselta (Gal. 5:7–9). Lisäksi se suo väärintekijälle tilaisuuden hyötyä täysin saamastaan kurista, joka voi auttaa häntä tuottamaan ”rauhaisaa hedelmää, nimittäin vanhurskautta” (Hepr. 12:11).

13 Kuultuaan erään puheen kierroskonventissa muuan veli ja hänen lihallinen sisarensa tajusivat, että heidän olisi oikaistava suhtautumistaan äitiinsä, joka asui muualla ja oli ollut erotettuna kuusi vuotta. Heti konventin jälkeen tuo mies soitti äidilleen, ja vakuuteltuaan hänelle, että he rakastivat häntä, hän selitti, etteivät he voisi enää jutella hänen kanssaan, elleivät tärkeät perheasiat sitä välttämättä vaatisi. Pian tämän jälkeen äiti alkoi käydä kokouksissa, ja myöhemmin hänet otettiin takaisin. Myös hänen ei-uskova miehensä alkoi tutkia ja meni aikanaan kasteelle.

14 Kun noudatamme uskollisesti Raamatussa esitettyä erottamisjärjestelyä, osoitamme rakkautemme Jehovaan ja annamme vastauksen Hänen pilkkaajalleen (Sananl. 27:11). Me voimme vuorostamme luottaa siihen, että Jehova siunaa meitä. Kuningas Daavid kirjoitti Jehovasta: ”Enkä minä poikkea hänen säädöksistään. Uskollista kohtaan sinä toimit uskollisesti.” (2. Sam. 22:23, 26.)

[Tutkistelukysymykset]
 1. Mikä tilanne voi koetella kristityn uskollisuutta?
 2. Miten kristittyjen tulee Raamatun mukaan suhtautua seurakunnasta erotettuihin?
 3, 4. Millainen seuranpito erotettujen ja eronneiden kanssa on kielletty?
 5. Mitä ihminen menettää, kun hänet erotetaan?
 6. Vaaditaanko kristittyä lopettamaan kaikki kanssakäyminen samassa huonekunnassa asuvan erotetun sukulaisen kanssa? Selitä.
 7. Millä tavoin hengellinen kanssakäyminen kodissa muuttuu, kun joku perheenjäsen erotetaan?
 8. Mikä vastuu kristityillä vanhemmilla on alaikäisen, kotona asuvan erotetun lapsen suhteen?
 9. Missä määrin kristityt voivat olla tekemisissä kodin ulkopuolella asuvan erotetun sukulaisen kanssa?
10, 11. Mitä kristitty harkitsee ennen kuin hän antaa erotetun sukulaisen muuttaa kotiinsa?
12. Mitä hyötyä erottamisjärjestelystä on?
13. Miten eräs perhe oikaisi toimintaansa ja millaisin tuloksin?
14. Miksi meidän tulee tukea erottamisjärjestelyä uskollisesti?
voi

  


Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle
 
 



Kotisivuohjelma: KompoZer / Linux Ubuntu  *  Kuvankäsittely: GIMP / Linux Ubuntu  *  Äänenkäsittely: Audacity / Linux Ubuntu