Jehovan todistajien salaiset dokumentit
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Uutissivuille * Hakusivulle * Vuotosivuston etusivulle


Viimeisin päivitys 27.11.2014

Aiheeseen liittyviä muita sivuja:

Iltasanomat julkaisi vuonna 2008 uutisen, missä kerrotaan suomalaisen Jehovan todistaja -vanhimman pedofiliatuomiosta

Katsaus vuoteen 2003: Jehovan todistajien yhteisö - pedofiilien paratiisi?

YLE-dokumentti: Jehovan todistajat ja pedofiilien suojelu

Ote nimimerkki "Ekaterinan" omakohtaisesta kokemuksesta:

Sain ystäväni vanhemmilta kutsun tulla heille leikkimään ja yökylään melkein joka viikonloppu. --- Tuntui kuin olisin osa perhettä. Muutaman kuukauden päästä perheen isä kutsui minut viereensä nukkumaan yöksi. Se tuntui yhtäaikaa oudolta ja hyvältä. Aloin nukkua isän vieressä joka viikonloppu eikä muu perhe pitänyt sitä kummallisena niin en minäkään. Suljettujen ovien takana asiat etenivät kuten otsikosta arvata saatte, yksityiskohtiin en vielä ole tarpeeksi vahva menemään. En tiennyt että asiassa oli mitään väärää, koska jt-yhteisössä tällaisista asioista ei puhuttu. Olin iloinen koska sain karkkia, limpparia ja rahaa. Niin tyypillistä. --- Yläasteen alkaessa tulin tietoiseksi siitä mitä minulle oli tehty. Suurimmat idolini, tuki ja turvani olivat hengellisen lauman kaitsijat, seurakunnan vanhimmat. Kerroin yhdelle heistä luottamuksella tapahtuneista, ja hän kutsui koolle kokouksen. Tässä vaiheessa olin jo kastettu julistaja. Komiteassa, vai miksi sitä nimitettiinkin, minulta kyseltiin yksityiskohtaisen tarkkaan mitä oli tapahtunut. Käskettiin näyttää, mitä minun oli pitänyt tehdä ja mihin minua koskettiin ja minä näytin. He käskivät minun lopettaa näyttämisen, koska se oli liian rivoa. Kysyttiin, ymmärsinkö panettelevani vanhurskasta veljeä vastaan, valehtelevani ja tekeväni väärin Jehovaa vastaan. Asiasta kiellettiin puhumasta koskaan missään yhteydessä koska synneistäni suurin oli se, että olin halunnut mieheltä huomiota ja houkutellut hänet haureuteen. En ollut vastustellut. Asia josta vasta nyt kolmenkymmenen vuoden ja pitkän traumaterapian jälkeen uskallan olla eri mieltä.

    




























Kirje kaikille vanhimmistoille 01.10.2012: Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö

Jehovan todistajien järjestössä on jo vuosikymmenten ajan esiintynyt lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Barbara Andersson on kertonut tästä laajasti Yhdysvalloissa.

Barbara Anderson on entinen Jehovan todistaja. Hän työskenteli aiemmin Jehovan todistajien maailmankeskuksessa (päätoimistossa) New Yorkissa Brooklynissa. Hän teki työtä mm. hallintoelimen kirjoitusosaston avustajana, teki tutkimustöitä lehtiartikkeleja varten ja kirjoitti Herätkää!-lehteen joitakin artikkeleita 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa. Hän perehtyi asemansa ja työnsä vuoksi myös siihen, miten pedofiilitapauksia hoidettiin päätoimistossa ja seurakunnissa. Hän yritti saada toimintatapoihin sellaisia muutoksia, että pedofiilit eivät olisi voineet jatkaa toimintaansa seurakunnissa. Hänet erotettiin 2002 juuri ennen kuin pedofiliaa käsittelevä TV-ohjelma esitettiin.

Hallintoelin julkaisi lokakuussa 2012 ohjeet kaikille vanhimmistoille, miten heidän täytyy toimia, jos seurakunnassa ilmenee lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Tuo kirje oli pitkään luettavissa vain englannin kielellä. Nyt kirje julkaistaan kaikille asiasta kiinnostuneille suomen kielellä. Se on turvallisuussyistä kirjoitettu uudelleen ja skannattu, jotta kirjeen vuotaja ei paljastu. Tämän sivun lopussa on kirje myös tekstimuodossa, jos jollakin on tarve kopioida tekstiotteita kirjeestä.

Kirjeessä todetaan, että "joissakin tapauksissa" vanhinten on ilmoitettava asiasta viranomaisille. Kuitenkin kehotetaan vain soittamaan haaratoimiston lakiosastolle ja kysymään sieltä neuvoa. Joskus pitää soittaa palvelusosastolle. Kirje ei kehota kertaakaan ilmoittamaan viranomaisille, mikä on kummallista. Sanatarkka lainaus kappaleesta 4 kertoo näin:

Suomen laki velvoittaa joissakin tapauksissa vanhimmat ilmoittamaan tietoonsa tulleista hyväksikäyttötapauksista viranomaisille. Siksi kahden seurakunnan vanhimman tulee soittaa viipymättä haaratoimiston lakiosastolle ja pyytää lainopillisia neuvoja aina, kun vanhinten tietoon tulee syytöksiä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on rikos. Sen tutkinta pitäisi jättää aina viranomaisille eikä uskonnollisille puoskareille. Kun UUT teki selvityksen seksuaalirikoksista oikeuskomiteoissa, paljastui karmeaa jälkeä, kun hyväksikäyttöä ei saanut ilmoittaa viranomaisille, ja joskus jopa uhri syyllistettiin. Voidaankin kysyä, suojelevatko Jehovan todistaja -vanhimmat pedofiilia, rikollista, seurakunnan "maineen" puhtaana pitämiseksi.

Kappaleessa 21 puhutaan seksuaalisen hyväksikäytön uhrien auttamisesta. Mutta siinä käsitellään vain vanhoja tapauksia. Miksi ei ole minkäänlaisia neuvoja ottaa yhteyttä ammattiauttajiin, esimerkiksi terveydenhoitohenkilökuntaan ja hakeutua lääkärintarkastukseen? Miksi lapsille ei haluta antaa mahdollisuutta yhteiskunnan tarjoamaan kriisiapuun tilanteissa, mitkä voivat murtaa loppuelämäksi heidän itsekunnioituksensa ja muuttaa käsityksen normaalista seksuaalisuudesta? Onko seurakunnan maineen säilyttäminen tärkeämpää kuin pienen uhrin kärsimysten lievittäminen ja asioiden selvittäminen?

Suositus: Lue vasemman palstan omakohtainen kokemus.

  
Johtomiehet Veikko Leinonen, Jukka Ropponen ja Jouni Palmu, kuva: YLE

Lue lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä Kotimaa24:n tekemä uutinen täältä.
   
  






















Kyseinen kirje on tässä vielä teksimuodossa, jos jollain on tarvetta kopioda tekstiä ja liittää sen jonnekin asiakirjaan tai nettisivulle.



1. lokakuuta 2012

KAIKILLE VANHIMMISTOILLE

    Asia: Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö

Sisällys

        Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö lain näkökulmasta
.......... kpl 3-7
        Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö seurakunnan näkökulmasta .......... kpl 8-20
        Seksuaalisen hyväksikäytön uhrien auttaminen
.......... kpl 21
        Rajoitukset ja palvelustehtävät
.......... kpl 22-24

Rakkaat Veljet

    1.   Tämä kirje korvaa 1. elokuuta 1995, 14. maaliskuuta 1997, 10. syyskuuta 1998, 5. kesäkuuta 2006 ja 24. toukokuuta 2010 päivätyt, kaikille vanhimmistoille osoitetut kirjeet. Nämä kirjeet tulee poistaa seurakunnan ohjekirjeiden pysyvästä arkistosta ja hävittää. Kenenkään ei tule säilyttää kopioita näistä kirjeistä.

    2.   Lisäksi runsaasti hyviä suuntaviivoja annetaan Paimentakaa-kirjassa. Siksi vanhinten tulee ensin etsiä opastusta siitä ja tarkastella asiaa koskevia Raamatun periaatteita. Sen jälkeen heidän tulee käydä läpi tämän kirjeen aineisto. Kirjeen kappaleissa 3-7 käsitellään lasten hyväksikäyttötapauksia maallisen lain näkökulmasta. Kappaleissa 8-20 asiaa tarkastellaan seurakunnan näkökulmasta. Tämä kirje tulee käydä huolellisesti läpi aina, kun eteenne tulee lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevia asioita.

LAPSEN SEKSUAALINEN HYVÄKSIKÄYTTÖ LAIN NÄKÖKULMASTA

    3.   Mitä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on lain näkökulmasta? Lapsen seksuaalisella hyväksikäytöllä tarkoitetaan yleensä sukupuolista kanssakäymistä alaikäisen (alle 16-vuotiaan ja joissakin tapauksissa alle 18-vuotiaan) kanssa, anaalista tai suuseksiä alaikäisen kanssa, alaikäisen sukupuolielinten, rintojen tai pakaroiden hyväilyä, alaikäisen tirkistelyä, itsensäpaljastamista alaikäisen nähden, maksun antamista alaikäiselle seksuaalisista palveluista tai mitä tahansa lapsipornografiaan liittyvää toimintaa. Joissakin tapauksissa lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi katsotaan myös säädyttömien viestien lähettäminen alaikäiselle, esimerkiksi puhelimella. Tällaisiin viesteihin voi sisältyä kuvia, joissa joku esiintyy alastomana tai paljastavissa vaatteissa, tai avoimen eroottista tekstiä.

    4.   Suomen laki velvoittaa joissakin tapauksissa vanhimmat ilmoittamaan tietoonsa tulleista hyväksikäyttötapauksista viranomaisille. Siksi kahden seurakunnan vanhimman tulee soittaa viipymättä haaratoimiston lakiosastolle ja pyytää lainopillisia neuvoja aina, kun vanhinten tietoon tulee syytöksiä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Mikäli tapaukseen liittyvät henkilöt ovat eri seurakunnissa, kunkin seurakunnan vanhimmiston tulee valita kaksi vanhinta soittamaan lakiosastolle. Haaratoimistoon tulee soittaa myös siinä tapauksessa, että kummatkin osapuolet ovat alaikäisiä. Vanhinten ei tule pyytää väitettyä uhria, syytettyä henkilöä tai uhrin tai syytetyn tai uhrin tai syytetyn sukulaisia soittamaan haaratoimiston lakiosastolle. Vanhinten tulee soittaa lakiosastolle myös seuraavissa tilanteissa:
  • Väitetty hyväksikäyttö tapahtui vuosia sitten.
  • Väitetty hyväksikäyttö perustuu vain yhden todistajan lausuntoon.
  • Väitettyssä hyväksikäyttötapauksessa uskotaan olevan kyse torjutuista muistoista.
  • Hyväksikäytöstä syytetyt tai sen uhrit ovat sittemmin kuolleet.
  • Jonkun uskotaan jo kertoneen väitetystä hyväksikäyttötapauksesta viranomaisille.
  • Hyväksikäytöstä syytetty tai sen uhri ei ole enää seurakunnan jäsen.
  • Väitetty hyväksikäyttö tapahtui ennen kuin syytetty tai uhri kastettiin.
  • Väitetyn hyväksikäytön uhri on jo aikuinen.
  • Väitetty hyväksikäyttö tapahtui menneisyydessä, eikä ole varmuutta siitä, ovatko sitä käsitelleet vanhimmat pyytäneet silloin ohjeita haaratoimiston lakiosastolta.
    5.   Lakiosasto antaa asiassa lainopillisia neuvoja, jotka soveltuvat tapaukseen. Mikäli lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä syytetty on seurakunnan yhteydessä, ilmoittakaa lakiosastolle hänen syntymäaikansa ja kastepäivänsä (jos kastettu). Sen jälkeen kun tapauksesta on raportoitu lakiosastolle, vanhimpia saatetaan tarpeen mukaan pyytää olemaan yhteydessä myös palvelusosastoon, joka voi neuvoa vanhimpia siinä, miten tapaus tulisi käsitellä seurakunnassa ja miten suojella lapsia.

    6.   Kahden vanhimman tulee soittaa haaratoimiston lakiosastolle myös kaikista vangeista, joita on syytetty lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja jotka ovat nyt seurakunnan yhteydessä esimerkiksi osallistumalla vankilassa järjestettyihin seurakunnan kokouksiin, ovatpa he kastettuja tai eivät. Joissakin tapauksissa vanhimmilla ei ehkä ole oikeutta saada tietää, millaisen rikoksen vanki on saattanut tehdä, mutta jos he saavat tietoonsa, että tapaus koskee lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, heidän tulee soittaa heti lakiosastolle.

    7.   Jos vanhimmat saavat tietää, että seurakuntaan kuuluvat alaikäiset ovat lähetelleet toisten alaikäisten kanssa ja joidenkin aikuisten kanssa säädyttömiä kuvia tai viestejä, heidän tulee soittaa viipymättä haaratoimiston lakiosastolle. Lakiosastolle ei ole tarpeen soittaa silloin, kun kaikki osapuolet ovat aikuisia (yli 18-vuotiaita).

LAPSEN SEKSUAALINEN HYVÄKSIKÄYTTÖ SEURAKUNNAN NÄKÖKULMASTA

    8.   Mitä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on seurakunnan näkökulmasta? Kielitoimiston sanakirjassa ”pedofilia” määritellään ”seksuaaliseksi poikkeavuudeksi, jossa vietti kohdistuu lapsiin”. (Ks. ”Lukijoiden kysymyksiä”, Vartiotorni 1.2. 1997 s. 29.) 5. Mooseksen kirjan 23:17, 18:ssa tällaiset tavat tuomitaan ”inhottaviksi”. (Ks. viitelaitoksen alaviitteitä jakeisiin 17 ja 18. Ks. myös Herätkää!-lehdessä 8.10.1993 sivulla 10 olevaa alaviitettä). Tässä kirjeessä tarkastellaan näiden väitteiden mukaisesti tilanteita, joissa on kyse seksuaalisesta poikkeavuudesta, jossa aikuinen käyttää lapsia seksuaalisesti hyväksi esimerkiksi hyväilemällä. Kirjeessä ei tarkoiteta tilannetta, jossa aikuisikää lähestyvä alaikäinen suostuu sukupuolisuhteisiin muutamaa vuotta häntä vanhemman aikuisen kanssa, eikä myöskään yleisesti ottaen tilanteita, joissa kaikki osapuolet ovat alaikäisiä. Sen sijaan tarkoitamme esimerkiksi tilanteita, joissa on näytetty toteen, että aikuinen veli tai sisar on syyllistynyt pienen tai nuorehkon lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai on ollut sukupuolisessa kanssakäymisessä aikuisikää lähestyvän alaikäisen kanssa vastoin tämän tahtoa.

    9.   Vanhinten tulee hengellisinä paimenina tehdä jatkuvasti kaikkensa suojellakseen jokaista seurakunnassa, varsinkin lapsia, joutumasta tämän maailman epäpuhtaiden tapojen uhriksi (Jes. 32:1, 2). Näihin sisältyy lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Me inhoamme lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä emmekä suojele ketään tällaisten vastenmielisten tekojen tekijää törkeän syntinsä seurauksilta (Room. 12:9). Vanhinten tulee suhtautua vakavasti vastuuseensa tässä suhteessa, jotta seurakunnat välttyvät aiheellisilta syytöksiltä, joita voisi seurata lasten suojelemisen laiminlyömisestä.

    10.   Riippumatta siitä, mitä laki vaatii vanhimpia asiassa tekemään, on ryhdyttävä toimiin lasten suojelemiseksi. Vanhinten tulee auttaa asianomaisten lasten vanhempia ymmärtämään, että päävastuu suojella lapsia on heillä, ja vanhemmat tietysti haluavatkin ryhtyä tarpeellisiin varotoimiin. Hyödyllistä aineistoa siitä, miten vanhemmat voivat suojella lapsiaan, löytyy julkaisuistamme (w10 1/11 s. 13; w08 1/10 s. 21; g 10/07 s. 3-11; lr s. 170-171; g03 8/2 s. 9, 11; g99 8/4 s. 14; w96 1/12 s. 13-14; fy s. 61-62; g93 8/10 s. 5-13).

    11.   Lisäksi vanhinten tulee tutkia jokainen syytös lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kun vanhinten tietoon tulee tällainen syytös, heidän tulee tämän kirjeen lisäksi käydä huolellisesti läpi Paimentakaa-kirjan 12. luvun kappaleissa 18-21 olevat ohjeet. Kun vanhimmat käsittelevät tapausta seurakunnan kannalta ja arvioivat todisteita, heidän tulee kuitenkin pitää mielessä Raamatun selvä ohje: ”Yhden ainoan todistajan ei tule nousta ketään miestä vastaan, olipa kyseessä mikä tahansa erhe tai mikä tahansa synti - - Kahden todistajan suulla tai kolmen todistajan suulla tulee asian olla varma.” (5. Moos. 19:15.) Jeesus vahvissti tämän vaatimuksen kahden tai kolmen todistajan todistuksesta (Matt. 18:16). Vaikka vanhimmat tutkivat jokaisen syytöksen, Raamattu ei näin ollen anna heille valtuutta ryhtyä oikeudellisiin toimiin seurakunnassa, ellei väärintekijä ole tunnustanut tekoa tai ellei sille ole kahta luotettavaa todistajaa. Jos tapaukselle on vain yksi todistaja ja vanhimmilla ei ole valtuutta ryhtyä oikeudellisiin toimiin, heidän tulee kuitenkin seurata valppaasti syytetyn käytöstä ja toimintaa (ks. tämän kirjeen kpl 12).  Jos erillisillä tapauksilla mutta samankaltaisilla väärinteoilla on kaksi todistajaa, heidän todistustaan voidaan pitää riittävänä oikeudellisiin toimiin ryhtymiselle (1. Tim. 5:19, 24, 25). Mikäli henkilö ei  kadu törkeää syntiään, hänet tulee erottaa seurakunnasta. Jos päätöksenä on ojentaminen, siitä tulee ilmoittaa seurakunnalle (ks10 luvun 7 kappaleen 20 toinen luetelmakohta). Tämä suojelee seurakuntaa. Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä syytettyä henkilöä koskevia tietoja (onpa tapaus vahvistettu todeksi tai ei) tulee säilyttää luottamuksellisessa arkistossa määräämättömään aikaan asti, ja niihin tulee merkitä ”Älä hävitä”. Tämä koskee myös niitä tapauksia, joissa joku on erotettu lapsen hyväksikäytön vuoksi ja myöhemmin otettu takaisin. Koska tapaukset, joissa aikuinen on käyttänyt seksuaalisesti hyväkseen lasta, ovat vaativia, ottakaa yhteyttä kierrosvalvojaanne. Hän nimittää kierrokseltanne jonkun kokeneen vanhimman oikeuskomitean puheenjohtajaksi

    12.   Rakkaudellisten vanhinten tulee ryhtyä toimiin lasten suojelemiseksi, varsinkin jos oikeuskomitea tulee siihen tulokseen, että lasta hyväksikäyttänyt henkilö katuu ja hänen sallitaan jäädä seurakunnan jäseneksi. Samalla tavalla toimittaisiin myös siinä tapauksessa, että joku lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi erotettu myöhemmin puhdistaa elämänsä ja otetaan takaisin. Vanhinten tulee olla erityisen varuillaan kenen tahansa sellaisen suhteen, jonka tiedetään joskus käyttäneen lasta seksuaalisesti hyväksi. Heidän tulee myös huolehtia siitä, että uusille vanhimmille kerrotaan tilanteesta. Vanhinten on sopivaa puhua ystävällisesti mutta suoraan henkilöille, joilla on havaittu olevan tämä heikkous. Vanhinten tulee lujasti varoittaa heitä ilmaisemasta kiintymystä lapsia kohtaan; heidän tulisi välttää halaamasta lapsia tai pitämästä heidä sylissään; heidän ei tulisi olla koskaan yksin lapsen kanssa (muun kuin omansa) eikä antaa lasten jäädä yöksi kotiinsa; heidän ei tule työskennellä yksin kenttäpalveluksessa (toisen aikuisen tulisi olla aina heidän parinaan); heidän ei tule solmia ystävyyssuhteita lasten kanssa. Sen lisäksi että tämä suojelee lapsia, se auttaa myös niitä, jotka ovat käyttäneet lasta seksuaalisesti hyväksi, välttämään altistumista kiusauksille, joutumasta perusteettomien syytösten kohteeksi tai tekemästä sellaista, mikä voisi aiheuttaa huolta seurakunnassa (1. Kor. 10:12, 32). Jos henkilö ei noudata tätä vanhinten antamaa ohjausta, vanhinten tulee soittaa viipymättä haaratoimiston palvelusosastolle ja kysyä, miten tulee toimia.

    13.   Mikäli henkilö ei noudata edellä mainittuja vanhinten antamia ohjeita tai mikäli vanhimmat uskovat hänen olevan ”lapsen hyväksikäyttöön syyllistynyt, jota täytyy varoa”, heidän tulee soittaa viipymättä haaratoimiston palvelusosastolle ja pyytää ohjausta asiassa. ”Lapsen hyväksikäyttöön syyllistynyt, jota täytyy varoa”, on henkilö, jolta puuttuu selvästi itsehillintää ja jonka toiminta antaa perusteen uskoa, että hän on vaaraksi lapsille vastaisuudessakin. Tällaisena henkilönä ei pidetä automaattisesti jokaista sellaista, joka on menneisyydessä käyttänyt lasta seksuaalisesti hyväksi. Sitä, pidetäänkö jotakuta ”lapsen hyväksikäyttöön syyllistyneenä, jota täytyy varoa”, ei ratkaise paikallinen vanhimmisto vaan haaratoimisto. Mikäli haaratoimisto tulee siihen tulokseen, että jonkun katsotaan olevan ”lapsen hyväksikäyttöön syyllistynyt, jota täytyy varoa”, alaikäisten lasten vanhempia tulee varoittaa vaarasta, jotta he voivat suojella lapsiaan. Siinä tapauksessa tulee valita kaksi vanhinta, jotka järjestävät lasten vanhempien kanssa tapaamisen ja varoittavat heitä, mutta vasta sen jälkeen, kun tähän on saatu ohjeet palvelusosastolta. Samaan aikaan kun vanhempia varoitetaan kyseisestä henkilöstä, on aiheellista sanoa myös hänelle itselleen, että seurakuntaan kuuluville lasten vanhemmille on huomiota herättämättä kerrottu tilanteesta.

    14.   Miten vanhinten tulee toimia, kun he saavat tietää jonkun aikuisen katselleen lapsipornografiaa? Kuten tämän kirjeen kappaleessa 4 sanotaan, kahden vanhimman tulee soittaa haaratoimiston lakiosastolle. Kun vanhimmille on annettu lainopillisia neuvoja, heitä pyydetään vielä olemaan yhteydessä palvelusosastoon, joka antaa ohjeita tapauksen käsittelystä seurakunnassa.

    15.   Ketä pidettäisiin ”tiedossa olevana hyväksikäyttäjänä”? Vartiotornin 1.1.1997 kirjoituksessa ”Inhotkaamme pahaa” mainitaan sivulla 29, että mies, jonka tiedetään syyllistyneen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, ei olisi kelvollinen palvelustehtäviin seurakunnassa. Sillä, että jonkun ”tiedetään syyllistyneen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön”, tarkoitetaan sitä, millainen käsitys ihmisillä on hänestä yhdyskunnassa ja kristillisessä seurakunnassa. Seurakunnan silmissä mies, jonka ”tiedetään” olevan entinen lapsen hyväksikäyttäjä, ei ole ”vapaa syytöksestä” eikä ”nuhteeton” eikä hänellä ole ”hyvää todistusta ulkopuolisilta” (1. Tim. 3:1-7, 10; 5:22; Tit. 1:7). Hänen menneisyytensä takia häntä ei kunnioitettaisi yhdyskunnassa, ja seurakunnan jäsenet saattaisivat kompastua, jos hänet nimitettäisiin. Sitä, pidetäänkö aiemmin lasta seksuaalisesti hyväksikäyttänyttä ”tiedossa olevana lapsen hyväksikäyttäjänä”, ei ratkaise vanhimmisto vaan haaratoimisto.

    16.   Kun ”tiedossa oleva lapsen hyväksikäyttäjä” muuttaa toiseen seurakuntaan, vanhinten tulee noudattaa Paimentakaa-kirjan luvun 12 kappaleessa 20 olevaa ohjetta. Jos kyseessä on vanki, joka siirretään toiseen laitokseen tai vapautetaan, on tärkeää ilmoittaa hänen tilanteestaan kirjeitse asianomaiseen seurakuntaan, mikäli mahdollista. Tämä ohje soveltuu myös silloin kun toiseen seurakuntaan muuttaa joku sellainen, jota pidetään ”lapsen hyväksikäyttöön syyllistyneenä, jota täytyy varoa” (ks. tämän kirjeen kpl 13).

    17.   Joskus tietoonne saattaa tulla, että alueellanne asuu seksuaalirikollinen. Tällaisessa tapauksessa vanhinten tulee merkitä henkilö aluekorttiin kieltopaikaksi. Sen jälkeen kaksi vanhinta voi aika ajoin tehdä käynnin hänen luokseen. Tämä auttaa teitä suojelemaan laumaa.

    18.   Tapaukset, joihin liittyy ainoastaan alaikäisiä. Miten vanhinten tulee toimia, kun alaikäiset (alle 18-vuotiaat) syyllistyvät väärään sukupuoliseen käytökseen keskenään? Kuten kappaleessa 4 mainittiin, kahden vanhimman tulee myös tässä tapauksessa soittaa haaratoimiston lakiosastolle. Tavallisesti seurakunta ei katso seksuaaliseksi hyväksikäytöksi tapauksia, joissa alaikäiset ovat sukupuolisessa kanssaakäymisessä keskenään. Henkilöiden iästä riippumatta tällainen väärä käytös on joka tapauksessa vakavaa. Vanhinten tulee olla valppaita tarjoamaan apua ja suojelemaan lapsia. Vanhimmiston tulee järjestää niin, että alaikäisille henkilöille annetaan apua heidän uskovien vanhempiensa läsnä ollessa Raamatussa ja julkaisuissamme olevien periaatteiden ja ohjeiden mukaisesti.

    19.   Kun vanhinten tietoon tulee tapauksia, joissa kastetut alaikäiset ovat lähettäneet toisilleen säädyttömiä kuvia tai viestejä (englanniksi ”sexting”), vanhinten on käytettävä arvostelukykyä harkitessaan, antaako väärinteko aihetta oikeudellisiin toimiin. Hyödyllistä aineistoa on julkaistu Vartiotornin15.7.2006 ”Lukijoiden kysymyksiä” -palstalla. Perehtykää tähän aineistoon hyvin, ennen kuin päättelette, että kastettu alaikäinen on syyllistynyt räikeään epäpuhtauteen tai ”häpeämättömään käytökseen, irstauteen” (ks10 luku 5 kpl 9). Jos kastettua alaikäistä on aiemmin neuvottu mutta hän on jatkanut väärää menettelyä, yleensä ryhdyttäisiin oikeudellisiin toimiin. Ratkaisut täytyy tehdä tapauskohtaisesti. Jos vanhimmilla on joitakin nimenomaisia tapauksia koskevia kysymyksiä, heidän tulee olla yhteydessä haaratoimiston palvelusosastoon. Muistakaa myös, että aina kun vanhimmat keskustelevat tällaiseen käytökseen syyllistyneiden alaikäisten kanssa, heidän kristittyjen vanhempiensa tulee olla läsnä.

    20.   Säädyttömien kuvien ja viestien lähettämiseen liittyvät vakavat vaarat korostavat sitä, kuinka tärkeää kristittyjen vanhempien on valvoa sitä, miten heidän lapsensa käyttävät matkapuhelinta ja muita sähköisiä viestimiä. Hyviä ehdotuksia on esimerkiksi Herätkää!-lehdessä 11/2009 sivuilla 6 ja 7 (Matt. 24:45). Kun on kyse tapauksesta, jossa on lähetetty säädyttömiä kuvia tai viestejä ja johon liittyy alaikäisiä, vanhimmat voivat hyödyntää tätä aineistoa antaessaan Raamattuun perustuvaa neuvontaa ja rohkaisua sekä lapselle että hänen vanhemmilleen (1. Piet. 5:2, 3).

SEKSUAALISEN HYVÄKSIKÄYTÖN UHRIEN AUTTAMINEN

    21.   Joitakuita kristittyjä saattavat vaivata lapsuudessa tapahtuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä johtuvat muistot ja tunteet. Kun joku sellainen lähestyy vanhinta, hänen tulee ”puhua lohduttavasti” (1. Tess. 5:14). Vanhinten tulee olla ymmärtäväisiä, myötätuntoisia ja kärsivällisiä niitä kohtaan, jotka kertovat heille tällaisista muistoista, ja rohkaista heitä. Vanhin ei milloinkaan saa olla kahden kesken sisaren kanssa, joka ei ole hänen lähisukulaisensa, eikä tulla hänen ainoaksi uskotukseen. Hyödyllisiä ehdotuksia ja ohjeita on annettu Paimentakaa-kirjan 4. luvun kappaleissa 21-28. Vanhinten tulee tarkastella huolellisesti tätä aineistoa, kun he auttavat seksuaalisen hyväksikäytön uhreja.

RAJOITUKSET JA PALVELUSTEHTÄVÄT

    22.   Ei voida sanoa, että kaikissa tapauksissa sellainen henkilö, joka on käyttänyt lasta seksuaalisesti hyväksi, ei olisi koskaan kelvollinen palvelustehtäviin seurakunnassa. Vanhinten tulee kuitenkin olla erittäin varovaisia, varsinkin jos kyseessä on henkilö, joka on toistuvasti syyllistynyt tällaiseen väärintekoon tai joka on erotettu sellaisen vuoksi. Ennen kuin palvelustehtäviä voidaan antaa, tällaisen miehen tulee täyttää raamatulliset pätevyysvaatimukset, mihin sisältyy se, että on ”itsensä hillitsevä” ja ”nuhteeton”. Hänellä ”tulee myös olla hyvä  todistus” sekä seurakunnan ulkopuolisilta että seurakuntaan kuuluvilta (Tit. 1:6-8; 1. Tim. 3:2, 7). Vanhinten tulee pitää mielessä, mitä sanottiin Vartiotornin 1.1.1997 kirjoitukessa ”Inhotkaamme pahaa” sivulla 29 kappaleessa 1: ”Aikuinen kristitty, joka syyllistyy lapsen seksuaalisen hyväksikäytön syntiin, paljastaa, että hänellä on luonnoton lihan heikkous. Kokemus on osoittanut, että sellainen aikuinen ihminen saattaa käyttää hyväkseen muitakin lapsia. Kaikki lapsen hyväksikäyttäjät eivät välttämättä syyllisty tähän syntiin toistamiseen, mutta monet syyllistyvät. Seurakunta ei voi myöskään tutkia sydäntä ja kertoa, kuka on tai ei ole taipuvainen syyllistymään lasten hyväksikäyttöön toistamiseen (Jeremia 17:9). Paavalin neuvot Timoteukselle soveltuvat näin ollen erityisen voimakkaasti niihin kastettuihin aikuisiin, jotka ovat käyttäneet seksuaalisesti hyväkseen lapsia: ”Älä koskaan pane käsiäsi hätäisesti kenenkään päälle äläkä ole osallinen toisten synteihin.” (1. Timoteukselle 5:22.)”

    23.   Palvelustehtäviä ei tule siis koskaan antaa hätäisesti. Mikäli joku on syyllistynyt lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, tulisi aina kulua huomattavasti aikaa, ennen kuin hänelle suositellaan palvelustehtäviä, mikäli niitä voidaan suositella koskaan. Paikallisen vanhimmiston vastuulla on ottaa huomioon kaikki kyseiseen tapaukseen liittyvät seikat ja ratkaista, voidaanko häntä suositella. Vanhinten on hyvä pitää mielessä, että lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistynyttä ei tule käyttää ilman haaratoimiston nimenomaista hyväksyntää minkään seurakunnassa tai vankilassa pidettävän kokouksen johtamisessa eikä hän ole kelvollinen työskentelemään valtakunnansalihankkeissa muualla kuin siinä seurakunnassa, jossa hän palvelee julistajana.

    24.   Jos vanhimmisto tulee siihen tulokseen, että joku sellainen, joka on käyttänyt lasta seksuaalisesti hyväksi kauan sitten, on nyt pätevä palvelustehtäviin, heidän tulee valita kaksi vanhinta soittamaan haaratoimiston palvelusosastolle.

    25.   Edellä mainitut seikat huomioon ottaen kunkin vanhimman tulee tehdä merkintä ”Ks. kirje 1.10.2012 kaikille vanhimmistoille” seuraaviin Paimantakaa-kirjan kohtiin: luvun 3 kappale 20, luvun 5 kappaleen 10 toinen luetelmakohta, luvun 7 kappaleen 20 toinen luetelmakohta ja luvun 12 kappale 18.

    26.   Toivomme, että tämän kirjeen ohjeet auttavat teitä käsittelemään asiat seurakunnassa siten, että lapsia suojellaan seksuaaliselta hyväksikäytöltä ja samalla saatetaan tasapainoon Raamatussa esitetyt oikeudelliset vaatimukset ja armo. Toivomme, että nämä ohjeet auttavat teitä myös antamaan rakkaudellista apua seksuaalisen hyväksikäytön uhreille. Siunatkoon Jehova teitä runsaasti, kun huolehditte monista vastuistanne lauman paimenina. Lähetämme teille lämpimät terveisemme.

Veljenne


Jehovan todistajat
Uskonnollinen yhdyskunta


Kopio: Matkavalvojat

PS sihteerille:

    Tätä kirjettä tulee säilyttää seurakunnan ohjekirjeiden pysyvässä arkistossa. Halutessanne voitte myös lisätä siitä heti maininnan seurakunnan arkistossa olevaan Kirjehakemistoon (S-22).


    



Takaisin Johanneksen pojan kotisivujen etusivulle tästä     * * *   Salaiset dokumentit avattu elokuusssa 2014