Jehovan todistajien salaiset dokumentit
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Uutissivuille * Hakusivulle * Vuotosivuston etusivulle


Viimeisin päivitys 21.10.2014
Veikko Leinonen, Jukka Ropponen ja Jouni Palmu
Kuva: YLE uutiset

Jehovan todistajien johtomiehet Suomessa vasemmalta oikealle:
  • Veikko Leinonen
  • Jukka Ropponen
  • Jouni Palmu































Markku Puntasen kirjeet epäviralliselle Jehovan todistajien keskustelupalstalle vuonna 2002

Suomen Jehovan todistajilla oli vuosina 2002 - 2003 internetissä epävirallinen keskustelupalsta. Palsta oli suljettu ja salainen, sitä ei siis päässyt lukemaan kukaan "ulkopuolinen". Jäsenyyttä varten täytyi todistaa jollain tavalla, että hakemuksen jättänyt on todella aito Jehovan todistaja.

Palstan oli perustanut eräs sisar, joka asui Etelä-Suomessa. Parhaimmillaan keskustelupalstaan kuului noin 30 - 40 Jehovan todistajaa eri puolilta Suomea. Mukana oli myös muutamia seurakunnan vanhimpia.

2000-luvun alussa internet oli vielä Jehovan todistajille hiukan arveluttava paikka viettää aikaa. Vartiotorniseura oli tiukilla ohjeillaan suorastaan demonisoinut internetin. Siksi oli ymmärrettävää, että suljetulla Jehovan todistajien keskustelupalstallakaan ei ihan mistä tahansa saanut puhua ilman jonkinlaista "kurinpalautusta". Keskustelu oli aika "varovaista", mutta välillä se virittyi varsin värikkääksi.

Jossain vaiheessa Kuopiosta kotoisin oleva Jehovan todistaja -vanhin Markku Puntanen sai tietää kyseisestä keskustelupalstasta erään palstalle kuuluvan sisaren kautta. Puntanen ei itse siihen ryhmään missään vaiheessa kuulunut, mutta hän oli erittäin huolissaan tällaisesta epävirallisesta keskusteluryhmästä, missä voitiin keskustella suhteellisen vapaasti jehovantodistajuudesta. Häntä huolestutti myös se, että palsta oli JT-sisaren perustama ja valvoma. Puntasen mielestä palstan valvojina olisi pitänyt olla vanhimmat, ei sisar. Mieluummin Puntanen olisi halunnut lakkauttaa koko palstan.

Joka tapauksessa palsta oli ja eli aikansa, kunnes se katsottiin viisaammaksi lopettaa. Palstan jäsenten nimiä ei julkaista, eikä edes heidän käyttämiään nimimerkkejä. Mutta Markku Puntasen kaksi kirjettä keskusteluryhmälle julkaistaan, jotta nähdään se valtava vallanhalu, mikä monilla vanhimmilla on. He haluavat hallita ja kahlita jopa epävirallista keskustelupalstaa.

Tälle sivulle on lainattu Markku Puntasen kirjeet kokonaisuudessaan. Vain henkilötietoja ja muita yksityisyyteen liittyviä tietoja on poistettu.

  












Puntasen ensimmäinen kirje Jehovan todistajien epäviralliselle keskustelupalstalle





Puntasen toinen kirje Jehovan todistajien epäviralliselle keskustelupalstalle

Markku Puntanen
KUOPIO

12.11.2002

http://groups.msn.com/Jehovantodistajat

Rakkaat veljet ja sisaret.

Sisar ******** lähetti minulle printit muutamista keskustelupalstallanne julkaistun kirjeeni palautekommenteista. Huomasin että kirjeeseeni suhtauduttiin asiallisesti ja myönteisesti. Ilmaistiin
myös halua kehittää palstaa jotta tiedostetuilta vaaroilta vältyttäisiin. Minusta tuntuu näin ulkopuolisen silmin että joitain näkökohtia on vielä esille nostamatta.

Varmasti keskustelupiirin perustamisella on ollut hyvä tarkoitus, ja moni sen puitteissa käyty hengellinen keskustelu on ollut hyödyllistä. Nämä printit kertovat kuitenkin kerhonne luonteesta myös
sellaisia piirteitä jotka saavat minulla varoituskellot soimaan.

Nimettömyyttä perustellaan enimmäkseen omilla tunteilla. (w02 15/11 16 §10) Lukuunottamatta sitä toteamusta että kaikki vanhimmatkin ovat epätäydellisiä, ei esitetty yhtään hengellistä perustelua, yhtään raamatunkohtaa tai viittausta järjestön julkaisuihin (Ef. 5:19a). Joistain kirjeistä olin aistivinani katkeriakin sävyjä. (Hepr. 12:15)

Miten Jehova tarkoitti meidän kommunikoivan keskenämme? Miksi Jehova loi meidät kaikki eri näköisiksi? Jotta tunnistaisimme toisemme. Miksi meillä jokaisella on nimi? Jotta meidät tunnistettaisiin yksilöinä.

Jehova itse antaa esimerkin: Hän ei koskaan salaa nimeään vaan päinvastoin haluaa että se julistetaan kaikkialla maailmassa.

Nimettömyyttä perustellaan turvallisuudella. En edelleenkään tunne internetin teknistä puolta, mutta minusta perustelu ontuu. Jos joku hakkeri pystyy murtautumaan armeijoiden salaisiin järjestelmiin niin kai hän pystyy saamaan selville salaistenkin sähköpostiosoitteiden takana olevat oikeat nimet. Kai viruksia pystyy lähettämään myös sähköpostiosoitteeseen joka ei kerro asianomaisen oikeaa
henkilöllisyyttä. Ja onhan olemassa tapoja joilla ihmiset voivat keskustella sähköpostitse siten että he tietävät toistensa henkilöllisyyden mutta että ulkopuoliset eivät sitä helposti näe. Nämähän ovat järjestelykysymyksiä.

Minusta tuntuu että todellinen syy nimettömyyteen on muualla - ja juuri se huolestuttaa minua.
Eräässä kirjeessä valitetaan että meiltä puuttuu keskustelukulttuuri. Ainakaan meillä Kuopiossa se, että osa ystävistä Vartiotornin tutkistelussa pitäytyy kappaleen sisällön kertaamiseen, ei estä muita
esittämästä aineiston ulkopuolisia kommentteja, kokemuksia ja omia tunteitaan. Lisäksi meitä kannustetaan keskustelemaan kokouksissa käsiteltyistä asioista muulloinkin (be 65). Teemmekö niin riippuu paljolti itsestämme. Mutta olennainen kysymys on tämä: Onko nettikirjoittelu omiaan parantamaan tilannetta? Onko teillä, jotka kirjoitatte tällä palstalla, sen ansiosta tapana osallistua oman seurakuntanne hengellisiin keskusteluihin avoimemmin? Vai pysyvätkö teidän kätenne alhaalla kun pyydetään henkilökohtaisia kommentteja, ja tuuletatteko tunteitanne vasta kotona tietokoneen ääressä?

Sanottiin myös että ongelmia lakaistaan maton alle. Jos jokin vakava väärinteko on todella käsittelemättä, velvollisuutemme on puhua siitä esimerkiksi kierrosvalvojalle - ei suinkaan tuntemattomille ihmisille netissä. Entä jos kysymys on persoonallisuuseroista, tai siitä että joku
on sanonut jotain loukkaavaa tai väheksynyt ystävyyttämme? (Matt. 18:15-17, 21,22) Nimettömyyden suojista on helppo arvostella toisia ilman riskiä että joku kertoisi asian toisenkin puolen. (Sananl. 18:17)

Juuri nimettömyys houkuttelee epäkypsiä tai turhautuneita tuomaan julki valituksenaiheita. Miten se vaikuttaa niiden lukijoihin? Katso vastaus w02 15/11 17 §11:sta. Nimettömyyden suojista voi iskeä toisia puukolla selkään. Kaikki sellainen aineisto on herkkupaloja luopiolle, joiden ei todellakaan ole vaikea murtautua tällaiselle keskustelupalstalle.

Meidän on realistisesti myönnettävä että elämään kuuluu myös pettymykset. Henkistä kasvuamme on se, että opimme hyväksymään sen että kaikki eivät aina toimi niinkuin me toivoisimme. Seurakuntaelämän hyviä puolia on se, että opimme rakastamaan veljiä ja sisaria joiden käytös ja
ominaisuudet voivat ärsyttää meitä. Tällaisen virtuaaliseurakunnan olemassaolo netissä voi hidastaa tai pysäyttää prosessin jolla Jehova haluaa kasvattaa meitä. Sinne on helppo paeta purkamaan turhaumiaan ja kuvitella että tuntemattomat nettikumppanit ovat ymmärtäväisempiä kuin
oman seurakunnan ystävät. Runsas ajan ja tunne-energian käyttäminen nettikirjoitteluun on omiaan hidastamaan henkistä kasvuamme. Me tarvitsemme ystäviä, emme virtuaaliystäviä. Oikean ystävän kanssa voi puhua luottamuksellisesti (Snl. 15:22, 25:9) mitä ei pidä tehdä keskustelupalstalla jota tuntemattomat lukevat. Ks myös g97 22/7 11 tietolaatikon §3 ja sivun 13 §2.

Nimimerkki ******** näyttää olevan valvoja. Hän on varmastikin tehnyt hyvää työtä pitääkseen palstan keskustelun hengellisesti terveenä. Jehovan järjestössä valvojia kuitenkin ovat yleensä veljet jotka ovat saaneet nimityksen teokraattisella tavalla. Yritetäänpä projisoida tätä järjestelyä tavanomaiseen ystävien kanssa seurusteluun, niinkuin ********* itsekin kirjeessään vertaa. Kuka tahansa veli tai sisar voi tietenkin milloin tahansa kutsua ystäviä koolle vapaan seurustelun merkeissä.
Ohjeita "uskollisen orjan" taholta on. (w78 1/1 8,9, w92 15/8 19,20) Illan isäntä tai emäntä päättää ketä kutsutaan ja myös vastaa ohjelmasta ja siitä että keskustelu on rakentavaa. Entä jos seurue on suuri? Jos kutsujen järjestäjä ei itse ole vanhin, hän yleensä pyytää valvojaksi sellaisen. Järjestäjä ja valvoja ovat aidosti vastuussa tapahtumasta koska kaikki tietävät keitä he ovat - eivätkä senpuoleen vieraatkaan huppu päässä esiinny. Entä jos illanvietosta kehkeytyy vakituinen järjestely ja sama porukka alkaa kokoontua säännöllisesti yhteen? On olemassa tarpeeksi ikäviä kokemuksia siitä, että tällaisten ryhmien kesken kehittyy pikku hiljaa oma alakulttuuri ja keskustelun henki rappeutuu. (w02 15/11 13 §5)

Moni oli kanssani samaa mieltä siitä, että huonon seuran pääsy keskustelupalstalle on estettävä. Ehdotetaan että uusia jäseniä otettaisiin vain kun joku mukana oleva jäsen suosittelee häntä. Eikö
sitten näin ole tähän mennessä aina menetelty? Jos ei, niin karsinta on myöhäistä. Teidän joukossanne saattaa jo nyt olla ulkopuolisia, hengellisesti heikentyneitä tai jopa suorastaan luopiota. Heidän on
helppo suositella sisään muita samanlaisia. Toisaalta - jos mukaan pyrkii "veli jonka mielipiteet liikkuvat luopumuksen rajamaastossa", niin onko häntä kohtaan oikeudenmukaista että tuntemattomat valvojat torjuvat hänet syystä jota ei hänelle kerrota? Minun nähdäkseni ainoa tapa varmistaa hengellisesti turvallisempi keskustelufoorumi - jos sellainen ylipäätään katsotaan tarpeelliseksi - on se, että tämä lopetetaan ja uusi perustetaan vain niiden kesken jotka kertovat toisilleen oikean henkilöllisyytensä.

Turvallisuudesta ja palstan osoitteesta: Olette huolissanne siitä että nimemme tulisi näkyviin internetissä. Miksi? Emmekö me ole julkisesti Jehovan todistajia? Aihetta huoleen on vain silloin jos kirjoituksemme sisältävät jotain arveluttavaa. Ja Jehovan nimi näkyy jo osoitteessa.

Siispä: Kumman maineesta olemme enemmän huolissamme, Jehovan vai omamme? Jos luopiot alkavat repostella kirjoituksiamme internetissä, niin meidän nimettömyytemme sopii heille paremmin kuin hyvin, kunhan he vain voivat sanoa että kirjoittajat ovat Jehovan todistajia. Ja palstan osoite on
omiaan herättämään luopioiden kiinnostuksen ja houkuttelemaan heitä murtautumaan sille. Toisaalta sana "Jehovantodistajat" voi antaa harhaanjohtavasti ymmärtää että kyseessä olisi jotenkin virallinen
keskustelukanava tai ainakin teokraattisen järjestyksen mukaan valvottu sivu.

Kaikkea hyvää teille toivoen veljenne

Markku Puntanen








Takaisin Johanneksen pojan kotisivujen etusivulle tästä     * * *   Salaiset dokumentit avattu elokuusssa 2014