Johanneksen pojan  kotisivut
Tietoa Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


JT-lapset ja -nuoret





Tutustu myös näihin sivuihin:

Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



Oikeuskomiteat

Karttaminen

Henkilötietolaki

Miten Vartiotorniseura kerää rahaa?

1975, ennustelu

Verikysymys



Jehovan todistaja -perheiden lapsia pelotellaan demoneilla

JT-perheiden lapset altistuvat pelottaville asioille, joista voi seurata painajaisia

Jehovan todistajien lastenkin odotetaan kieltäytyvän verensiirroista

Hallintoelin painostaa lapsia jo pieninä saarnaamaan ja käymään kasteella

Vartiotorniseura julkaisi videon lasten "kenttäpalveluksesta"

Vartiotorniseura käyttää lapsityövoimaa saarnaamistyössä




Jehovan todistaja -perheissä kasvaneiden lasten ja nuorten kokemuksia

Meikun tarina

Olen kohta kolmekymppinen JT-perheeseen syntynyt nainen. Lapsuuteni oli aika normaali JT-lapsuus kenttäreissuineen (saarnaaminen ovelta ovelle) ja kokouksissa istumisineen, selkäsaunoineen ja maailmanloppuineen. Kasvoin hyvin pienessä lestaadiolaisessa kunnassa, jossa kunnioitettiin vanhempia ja opettajia... perusilmapiiri oli melkoisen ahdistava. Minut on kastettu 12-vuotiaana.

Pitkään olin sitä mieltä, että tämä on "Totuus"... mutta että minusta ei vaan oikein ole siihen. Tykkään liikaa kaikista maailmallisista jutuista. Kävin kuitenkin kokouksissa (ja käyn jonkunverran edelleen).

Nyt olen noin vuoden verran tutkinut asioita, vaikka tuntuu että tutkittavaa riittää vaikka millä mitalla edelleen. Erityisesti tunnen suuttumusta näistä nyt ilmi tulevista pedofiili-jutuista. Miten jumalan hengen ohjaamassa järjestössä voidaan hoitaa asiat noin?

Julkisesti olen JT edelleen.

Pari juttua, mitä olen ihmetellyt jo ennen kun varsinaisesti näitä oppeja kyseenalaistin, oli muutamat erottamistapaukset joihin törmäsin. Esim. valtavien henkilökohtaisten tapaturmien jälkeen pahasti masentunut ja jonkin sortin hermoromahduksen saanut ihminen... joka oli siihen aikaan suomeksi sanottuna ihan "sekaisin kun seinäkello"... erotettiin alkoholismin takia??? Saattohan siinä tietty kuppi maistua... mutta olis varmaan maistunut itse kullekin siinä tilanteessa. Tätä tapausta mietin aikanaan paljon.. koska minulla oli niin paha mieli tuon ihmisen puolesta, ja eihän häntä voinut edes mitenkään rohkaista kun ei edes moi saanut sanoa.

Ja sitten lapsuuden seurakunnassani oli risu valtakunnansalin vessan käsipaperitelineen päällä... ihan tälleen yhteiskäytössä, jos lapset oli tuhmasti. Ja melkein joka kokouksessa sitä käytettiin. Sain minäkin siitä osani aika usein.

Ei kellekään tullut vissiin mieleen että siinä tapahtui rikos joka kerta....

Onneksi tuo risu taitaa nykyisin olla jo mennyttä maailmaa... tosin sitähän ei tiedä mitä jokaisen kodin seinien sisällä tapahtuu. Ja juu koko suku on mukana. Siksi tämä nyt on vähän hankala tilanne.

Aina välillä harkitsen kun oikein kiukuttaa että ilmoitan perheelle, että en tule enää mihinkään kokouksiin enkä halua kuulla koko asiasta enää mitään. Minulla on myös omia lapsia, ja sekin osaltaan mutkistaa asioita. Ja paljon olen joutunut miettimään mitä haluan lapsilleni opettaa... kun mummeilta ja papoilta taas kuulee kyllä ihan riittämiin tuota "totuuttakin".

Muistan aina kun ekaa kertaa menin uuteen seurakuntaan siinä parikymppisenä yksin, ja maha pystyssä. Semmonen täti katto pitkin nenänvarttaan ja tuli ensimmäisiksi sanoiksi kysymään "Onkos sinut kastettu?" Kun sanoin että juu, seuraava kysymys oli "Oletkos sinä naimisissa?" Kun sanoin siihenkin juu, hän vihdoin uskalsi hymyillä minulle ja alkaa juttelemaan.



Kertonut: Meikku. Julkaistu aiemmin Veljesseuran sivuilla. Julkaistu uudelleen Meikun luvalla. Kirjoitusta hieman lyhennetty ja editoitu.


Takaisin lasten ja nuorten kokemussivun alkuun

Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle
 
 



Kotisivuohjelma: KompoZer / Linux Ubuntu  *  Kuvankäsittely: GIMP / Linux Ubuntu  *  Äänenkäsittely: Audacity / Linux Ubuntu