Johanneksen pojan  kotisivut
Tietoa Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


JT-lapset ja -nuoret





Tutustu myös näihin sivuihin:

Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



Oikeuskomiteat

Karttaminen

Henkilötietolaki

Miten Vartiotorniseura kerää rahaa?

1975, ennustelu

Verikysymys



Jehovan todistaja -perheiden lapsia pelotellaan demoneilla

JT-perheiden lapset altistuvat pelottaville asioille, joista voi seurata painajaisia

Jehovan todistajien lastenkin odotetaan kieltäytyvän verensiirroista

Hallintoelin painostaa lapsia jo pieninä saarnaamaan ja käymään kasteella

Vartiotorniseura julkaisi videon lasten "kenttäpalveluksesta"

Vartiotorniseura käyttää lapsityövoimaa saarnaamistyössä




Jehovan todistaja -perheissä kasvaneiden lasten ja nuorten kokemuksia

Nimimerkki "Mir" kertoo tarinansa

Olen alle 40-vuotias JT-taustainen mies.

Vuosi oli 1980 kun ovikello soi. Oven takana oli vanhempi naishenkilö Herätkää!- ja Vartiotornilehtien kanssa. Isäni oli ovella ja huomasi lehdissä ilmeisesti jonkin itseään kiinnostavan aiheen ja osti lehdet. Meni parisen viikkoa ja tuo sama vanhempi naishenkilö tuli uusintakäynnille. Edistyminen taisi olla nopeaa, kun tällä seuraavalla kerralla hänet päästettiin jo sisään. Visiitistä tuli pidempi. Hän alkoikin käydä tasaisella syklillä vierailuilla, joista tuli aina vain intensiivisempiä. Muutaman vuoden vanhana ihmettelin, mitä tuolla oudolla tädillä oli aina asiaa.

Seuraavassa vaiheessa meillä alkoi käydä säännöllisesti yksi JT-pariskunta tutkimassa Raamattua. Muutama vuosi tutkittiin, ja vanhempani menivät kasteelle.

Käännyttäminen siis alkoi purra, ja näin muutoksia vanhempieni käyttäytymisessä. Saimme uusia "ystäviä", ja kaikki nämä uudet tuttavuutemme vaikuttivat todella oudoilta pikkupojan silmin.

Vuonna 1984-1995 jouduin käymään pakolla kokouksissa. Inhosin niitä hiostavia kokousvaatteita, ja se päivä hirvitti aina jo valmiiksi, kun tiesin, että joudun istumaan liikkumatta kuin tatti sen 2 tuntia ja kuunnella jotain ohjelmaa, josta en tajunnut mitään. Vanhempani olivat tuohon aikaan varsin fanaattisia, kun vanha sukupolvioppi oli vielä voimissaan, ja Harmagedon oli niin pikaisesti tulossa.

Niskoittelusta tuli selkäsauna, kuten huonosta kokouskäytöksestä. Väkivallan pelossa ei auttanut muu kuin alistua, mutta niinhän se taisi muissakin perheissä mennä. Täytyihän huonekunta pitää koossa tavalla ja toisella, että kasvot seurakunnassa säilyvät.

Normaalia lapsuutta ja varhaisnuoruutta en siis asiasta johtuen ole elänyt. Kokoukset veivät paljon aikaa. Olin koulukiusauksen uhrina "uskoni" vuoksi jne. "Tuolla se v*tun jehova menee" oli aika klassinen. Muutenkin joku nuori, jolla on itsetunto sattuneesta syystä pakkasen puolella, on oikea namupala kiusaajille.

Aloin 16-vuotiaana jäädä vähitellen kokouksista pois. Kovaa tappelua, huutoa ja riitelyä asian tiimoilta kuitenkin kotona käytiin. Musiikki ja vaatteet olivat teinivuosina ikuisia riidan aiheita.

Kun olin 19-vuotias, niin olin jo lopullisesti jättänyt JT-elämän taakseni. Kotona sanottiin, että "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat" kun perusteltiin se miksi oli pakko lähteä kokouksiin, vaikka oli aina ollut monella tavoin selvää, ettei minusta teokraattia tule tekemälläkään.

Kastamatonta julistajaa minusta yritettiin moneen otteeseen leipoa, mutta kiertelin ja kaartelin enkä siis antanut sitä toivottua vastausta. Onnistuin muistaakseni jopa sanomaan, etten ole esimerkillinen enkä voi alkaa muille julistaa asiaa mihin en itse pätkääkään usko. Tämän johdosta muutama ihminen lopetti tervehtimisen kokouksissa. Ei mennyt kauaa, kun lakkasin käymästä itse noissa ajanhukkatapahtumissa.

Vanhempani ovat edelleen JT-lahkon kirjoilla. Fanaattisuus taisi karista aika monesta muustakin, kun sukupolvioppia muutettiin. Nykyään välit kotiin ovat kohtalaisen hyvät. Lapsuus ja varhaisnuoruus meni vain vähän piloille.

Perheemme ei kuulunut mihinkään hengellismielisten superteokraattien kuppikuntaan (onneksi), eli asia ei ole niin paha kohdallani, mutta paha näinkin / vrt. hyvä näinkin.



Kertonut: Mir. Kirjoitusta hieman editoitu.


Takaisin lasten ja nuorten kokemussivun alkuun

Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle
 
 



Kotisivuohjelma: KompoZer / Linux Ubuntu  *  Kuvankäsittely: GIMP / Linux Ubuntu  *  Äänenkäsittely: Audacity / Linux Ubuntu