Johanneksen pojan  kotisivut
Tietoa Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


JT-lapset ja -nuoret





Tutustu myös näihin sivuihin:

Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



Oikeuskomiteat

Karttaminen

Henkilötietolaki

Miten Vartiotorniseura kerää rahaa?

1975, ennustelu

Verikysymys



Jehovan todistaja -perheiden lapsia pelotellaan demoneilla

JT-perheiden lapset altistuvat pelottaville asioille, joista voi seurata painajaisia

Jehovan todistajien lastenkin odotetaan kieltäytyvän verensiirroista

Hallintoelin painostaa lapsia jo pieninä saarnaamaan ja käymään kasteella

Vartiotorniseura julkaisi videon lasten "kenttäpalveluksesta"

Vartiotorniseura käyttää lapsityövoimaa saarnaamistyössä




Jehovan todistaja -perheissä kasvaneiden lasten ja nuorten kokemuksia

Pirkon tarina

Synnyin jehovan todistaja perheeseen 50-luvulla. Seurakunta oli siihen aikaan pieni, ja muistikuvani kokouksista ovat hataria.

Kouluun meno oli kohdallani rankka kokemus. Ensimmäisen kerran jouduin sopeutumaan ryhmään ikätovereiden kanssa ja samalla olemaan erilainen kuin muut. Siihen aikaan kodin ja koulun välinen kommunikaatio oli olematonta. Ja opettajat eivät varmaan tienneet jehovantodistajuudesta mitään. Näin ollen koin koulukiusaamista sekä opettajien taholta että joidenkin koulukavereiden taholta. Koska olin vilkas lapsi, en aina kuunnellut opettajan ohjeita ja neuvoja, joten joskus tuli väärinymmärryksiä. Asiat liittyivät joskus jehovan todistajiin, kuten esim. veriruokiin. Jehovan todistajat eivät syö verta, ja koulussamme oli veripalttua ja verilettuja aika ajoin, ja silloin tuli ongelmia. Opettajat painostivat syömään veriruokia, ja minä pienenä jehovantodistajana jouduin vaikeaan asemaan. En halunnut syödä verta, koska Jehova näkee kaiken. Jehovan katseelta ei voi olla piilossa, oli minua opastettu.

Koulussamme oli diskoja, enkä voinut niihin mennä, vaikka en olisi halunnutkaan, koska mieleeni oli iskostettu: maailmalliset ovat huonoa seuraa. Seurakunnassamme oli joitakin nuoria. Aika ajoin kaveerasin heidän kanssaan. Välillä yhden kanssa ja sitten toisen kanssa.

Meidän perheessämme ei perhetutkistelu toiminut. Niinpä seurakunnan palvelusvalvoja määräsi vaimonsa tutkimaan kanssani, kun olin noin 13-vuotias. Tiistaipäivät olivat näin pilalla. Tutkistelut olivat vastenmielisiä, mutta pakko niitä oli sietää. Tämä pariskunta myös vei minua kentälle. Luonnollisesti valmennukseni johtui siitä, että minusta täytyi saada kastekelpoinen. Ymmärrettyäni, että minulta odotettiin kasteelle menoa, menin kasteelle piirikonventissa.

Vuosi 1975 teki tuloaan. Luonnollisesti saarnaamistoiminta kiihtyi ja puheet olivat sen mukaisia. Koska Harmagedonin piti alkaa, pelkäsin, etten ehtisi ajaa ajokorttia, mennä naimisiin ja saada lapsia. Mielenmuokkaus oli niin vahvaa, että ajatus Harmagedonista vaikutti koko elämääni. Koulutusta oli turha edes suunnitella, koko vanha maailma katoaisi.

Vartiotornin opetus demoneista ja saatanasta oli tehokasta lapsuudessani. Se oli niin syvään iskostettua, että pelkäsin talon vinttikomeroissa asustavan niitä.

Omakohtaisena kokemuksena olen miettinyt aikuisiällä, että järjestö kaappaa pienen lapsen aivot. Kokouksissa ja lehtien ja kirjojen avulla lapsesta muokataan henkilö, joka elää tässä maailmassa, mutta ei kuitenkaan elä. Hän vain koko ajan odottaa jotain, hän odottaa, milloin hänen ”todellinen” elämänsä alkaa paratiisissa. Tähän maailmaan ei kannata panostaa, koska tämä paha saatanan maailma häviää.

Olen vakuuttunut, että 50-luvun jt-lapset ovat tällä hetkellä 60-vuotiaina jehovantodistajina henkisesti sairaita ja katkeria johtuen uskonnollisesta kasvatuksestaan. Heidän elämänsä ei ole ollut heidän omansa, se on ollut järjestön hallussa.

70-luvun pelon aiheet eivät toteutuneet kohdallani. Kerkesin ajaa ajokortin. Menin naimisiin. Sain lapsia. Sain myös lapsenlapsia. Nyt vanhana en enää tarvitse ajokorttia, ei ole nimittäin autoakaan.



Kertonut: Nimimerkki "Pirkko". Kirjoitusta on hieman editoitu.


Takaisin lasten ja nuorten kokemussivun alkuun

Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle
 
 



Kotisivuohjelma: KompoZer / Linux Ubuntu  *  Kuvankäsittely: GIMP / Linux Ubuntu  *  Äänenkäsittely: Audacity / Linux Ubuntu