|
|
Parta
Vartiotorniseuran nykyinen tulkinta Jeesuksen ulkonäöstä
Tutustu myös näihin sivuihin:
Johanneksen pojan kotisivut
* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto
Oikeuskomiteat
Karttaminen
Henkilötietolaki
Miten Vartiotorniseura kerää rahaa?
1975, ennustelu
Verikysymys
|
|
|
Saako Jehovan todistajalla olla parta?
Jos
menet käymään Jehovan todistajien valtakunnansalille kokoukseen, et
yleensä näe siellä partaisia miehiä (poikkeuksena saattaa olla silloin
tällöin joku "kiinnostunut", jolla on parta). Saako Jehovan
todistajilla olla parta? Jos ei saa, mitä tapahtuu, jos joku siitä
huolimatta kasvattaa parran?
Jehovan todistajien kirjallisuudessa käsitellään hiukan parta-asiaa. Tässä lainaus Raamatun ymmärtämisen oppaasta:
*** it-2 s. 487 kpl 12 Parta ***
Monet
entisaikojen itämaiset kansat, myös israelilaiset, pitivät partaa
miehisen arvokkuuden merkkinä. Jumalan Israelille antamassa laissa
kiellettiin leikkaamasta ”hiuksia sivuilta”, korvan ja silmän välistä,
ja parran reunaa (3Mo 19:27; 21:5).
Juutalaisilla
oli siis parta. Sen reunaakaan ei saanut "lain" mukaan leikata. Oliko
myös Jeesuksella parta? Oli, eikä sitä pyri kieltämään myöskään
Raamatun ymmärtämisen opas.
*** it-2 s. 488 kpl 7 Parta ***
Oliko
Jeesuksella parta, kun hän oli maan päällä? Varmasti juutalaiset
pitivät tiukasti kiinni tästä tavasta. Koska Jeesus syntyi
juutalaiseksi, hän ”syntyi lain alaisuuteen”, ja hän täytti Lain (Ga
4:4; Mt 5:17). Kaikkien juutalaisten tavoin Jeesuskin oli lakiliiton
perusteella syntymästään saakka vihitty Jehova Jumalalle, ja hän oli
velvollinen noudattamaan koko Lakia, myös parran reunojen leikkaamista
koskevaa kieltoa.
Miksi sitten Jehovan todistajilla ei ole nykyisin partaa?
Kyse on vallankäytöstä ja "ykseyteen" pakottamisesta. Vartiotorniseura
haluaa, että Jehovan todistajat ovat sekä opillisesti että ulkoisesti
samanlaisia. Yleensä ei sallita minkäänlaisia poikkeamia yleisestä
linjasta. Alunperin monilla raamatuntutkijoilla (niin kuin Jehovan
todistajia aikaisemmin nimitettiin) oli parta, mm. C. T. Russellilla,
Vartiotorniseuran ensimmäisellä presidentillä. Parrassa ei ollut
silloin mitään ihmeellistä. Se oli sallittua ja täysin normaalia.
Kun sitten Russelin kuoltua Rutherford tuli Vartiotorniseuran
presidentiksi, hän halusi ottaa oman linjansa käyttöön lähes kaikissa
asioissa. Parrattomuus oli eräs keino erottua "russelilaisista" ja hallita "laumaa".
Rutherford väitti jossain vaiheessa jopa niin, ettei Jeesuksella ollut
partaa. Tuo väite perustui johonkin muinaiseen arkeologiseen "kuppiin",
missä oli ollut epämääräinen maininta tai kuva. (Russelin ja Rutherfordin kuvat: Wikipedia)
Vartiotorniseuran kirjallisuudessa oli siksi pitkän aikaa
"siloposkinen"
Jeesus, vaikka se ei vastannut todellisuutta, niin kuin alussa
lainatuista otteistakin käy ilmi. Jeesuksen aikana vain roomalaiset
olivat siloposkia, sen sijaan juutalaisilla miehillä oli parta. Niinpä
Vartiotorniseura palautti myöhemmin Jeesukselle parran. Nykyisin Jeesus
esiintyy Vartiotorniseuran kirjallisuudessakin aina partaisena.
Seuraavassa on hiukan selitetty Vartiotorniseuran oppimuutoksia
parta-asiassa.
Tässä
eräs esimerkki siitä kuinka ymmärrys Raamatun sisällöstä on
"kirkastunut" Vartiotorniseuralle. Englanninkieliset lainaukset
ovat vuoden 1968 toukokuun 1. päivän Vartiotornin lukijoiden
kysymyksistä.
“Biblical evidence is the
most reliable testimony to be found on this question, and a recent
careful review of what it says indicates that Jesus did indeed have a
beard.”
Eli Vartiotorniseura oli muka
vasta 1968 nurkalla tutkinut Raamattua riittävän tarkasti havaitakseen,
että lakiliiton alaisuudessa olleen Jeesuksen tuli noudattaa lakiliiton
vaatimusta parran ja hiusten suhteen. Vartiotorniseuran
alkutaipaleella Jeesus ymmärrettiin parrakkaana ja pitkätukkaisena,
mutta ilmeisesti Rutherfordin partakiellon johdosta Jeesukseltakin
vietiin lopulta parta. Vartiotorniseuran julkaisuissa Jeesus oli
pitkään lyhyttukkainen ja parraton.
Mihin omien sanojensa mukaan
Raamattua ehdottomana auktoritettinaan pitävä Vartiotorniseura perusti
parrattoman Jeesuksen? Vartiotorniseura tukeutui arkeologiseen
löytöön ja kumosi sillä aikaisemman raamatuntulkintansa:
“It is appropriate, however,
to give consideration to arguments advanced to the effect that Jesus
was beardless. This idea has been largely based on theories built up by
certain archaeologists with regard to the so-called “Chalice of
Antioch.” This is a large silver beaker or cup within a silver
framework shell of vines and figures of men. On one side of the cup is
a boy, with five men facing him, and on the other side a young but more
mature man, beardless, with five others facing him. All appear to be
seated. The cup, supposedly found by some natives in Antioch of Syria,
was acclaimed as being of the second half of the first century C.E.,
and therefore the earliest pictorial representation of Christ.”
Vartiotorniseuran ”partatotuus” kirkastui kirkastumistaan kun asiaa tutkittiin aikaisempaa tarkkuutta tarkemmin:
“However, an analysis of the
facts now makes it evident that the figures on the cup have been
identified according to the imagination of the individuals interpreting
them. The boy is considered to be Jesus at the age of twelve and the
other central figure is said to be Jesus, possibly after his
resurrection, or, again, it may be John the Baptist. The other ten
figures have been interpreted variously to be ten of the apostles; or
the apostles and evangelists; or, on one side the four evangelists with
James the son of Zebedee, and on the other side Peter, Saul, James,
Jude and Andrew.
There are serious objections
made by many archaeologists to these identifications. Really it has
been guesswork, and it is impossible to say what is represented by the
figures. Some even doubt the authenticity of the cup, believing that it
may be a forgery. Most, however, acknowledge it as an authentic
discovery but give it a much later date, from the fourth to the sixth
century. So it is very doubtful that the cup is an early representation
of Christ, if, indeed, it was intended to portray Christ at all.—See
The Biblical Archaeologist, December 1941 and February 1942.
Bearing directly on the
question is the fact that the early Christian writers, Justin Martyr,
Origen, Clement of Alexandria and others, clearly indicate that no
satisfactory record of the physical likeness of Jesus and the apostles
existed in their time. Augustine, writing about 400 C.E. (De
Trinitate, VIII, 4), said that each man had his own idea of Christ’s
appearance, and the concepts were infinite.
Evidence from the Roman
catacombs has been adduced to bear on the subject. In catacombs thought
by some to date from the second century C.E., but by others as no
earlier than the third century, pictures have been found. The unusually
extensive catacomb called the Catacomb of Priscilla contains wall
pictures, one of which is thought to portray the resurrection of
Lazarus. It is almost obliterated and is very difficult to make out,
but in the center there is a figure that has been taken to be Christ,
depicted as a young beardless man. But in the catacombs apocryphal and
false religious ideas are also plentifully represented. For example, in
the Catacomb of Priscilla, and of about the same date, is a scene of
the apocryphal Story of Susanna. A ceiling painting dated a little
later contains a Madonna with child, with a star above her head. In the
Crypts of Lucina a ceiling painting dated as the middle of the second
century includes a little winged person, known as Erotes or Amoretti,
which, on pagan tombs, represented departed souls. Therefore, it has
become evident to us that the catacomb representations of Jesus are
seriously questionable as to authenticity.
It is true that, beginning
with the fourth century, the majority of pictures show Christ and his
apostles with beards, having emaciated, sad, weak and effeminate
“monastic” countenances, usually with a pagan nimbus or halo. These are
surely no true representations of the man Jesus Christ, of whom Pontius
Pilate said: “Look! The man!” or of him who overturned the tables of
the money changers in the temple, and drove their cattle out, neither
of the apostles, who vigorously preached God’s Word until it spread
over all the Roman Empire. (John 19:1, 5; 2:14-17) No, these were
strong, active and happy men, servants of the happy God Jehovah.
(1 Tim. 1:11; 6:14, 15; Acts 20:35) The dreary religious pictures
are products of the apostasy, which by the fourth century was in full
bloom, pagan Emperor Constantine making a fusion of apostate
Christianity with pagan religion the State religion.”
Näin monisanaisesti
Vartiotorniseura perusteli aikaisemman, Raamatun kannan syrjäyttäneen,
kantansa hylkäämisen, palaten näin alkuperäiseen, Raamatulla
perusteltuun kantaansa Jeesuksen parrasta. Siis näkemykseen
Jehovan luomasta mekanismista, jossa lähinnä miehille kasvaa partaa.
Tässä on malliksi
kaksi kuvaa Vartiotorniseuran julkaisuista ajalta, jolloin Jeesuksen
parta oli ajettu pois. Kuvat on vuosilta 1937 ja 1943.
Jehovan todistajien halutaan olevan samaan muottiin pakotettuja sekä
opillisesti että ulkoisesti. Miehillä tulee olla amerikkalaisen
liikemiehen puku ja naisilla hame, silloin kuin ollaan kokouksessa tai
kenttäpalveluksessa. Miehillä ei saa olla partaa, vaikka siihen ei ole
ainoatakaan raamatullista perustetta. Joidenkin latinalaisen amerikan
maiden miehille on annettu myönnytyksenä pitää viiksiä. Suomessa
niistäkin huomautetaan, ja moni on joutunut ajamaan ne pois
säilyttääkseen avustavan palvelijan tai vanhimman aseman.
Miten käy jehovantodistajamiehelle, jos hän kaikesta huolimatta antaa
parran kasvaa? Tässä on kaksi esimerkkiä todellisesta elämästä:
Muutama
vuosi sitten kesän piirikonventissa Helsingissä oli malliesimerkki
siitä, mitä tapahtuu, jos joku Jehovan todistaja antaa parran
kasvaa. Eräs vanhin, jolla oli tilapäisesti "kevyt kesäparta",
oli vapaaehtoisessa palveluksessa vartioimassa konventtitoimiston ovea.
Se ovi oli sellainen ovi, josta kulkivat kaikki silmäätekevät suuret
pomomiehet, kuten kierros-ja piirivalvojat ja monet Betelin johtavat
veljet. Tämä partainen veli vanhin lensi kuin leppäkeihäs ulos tästä
vapaaehtoisen palveluksen muodosta. Hänelle annettiin nippu kopioita
Vartiotorneista, missä mukamas parta tuomittiin. Kun vanhin
luki noita tekstejä, ei siinä ollut kirjoituksia, joiden perusteella
parta olisi voitu kieltää.
Eräs
toinen veli, avustava palvelija, sai nuhteet ja menetti
"puhe-edut" seurakunnassa, kun oli parran kasvattanut. Vanhimmat
tulivat hänelle sanomaan, että pitäisi jäljitellä pukeutumisessa
ja parta-asiassa Betelin veljiä.
Tämä avustava palvelija sanoi, että hän seuraa
mieluummin Jeesuksen esimerkkiä. Sen koommin hänelle ei enää annettu
ohjelman osia, joita olisi lavalta pitänyt.
Vartiotorniseuran
parta-direktiivi on samaa sarjaa kuin Jeesuksen ajan fariseusten ja
kirjanoppineiden itse keksityt tavat, mitkä olivat pelkkiä taakkoja
ihmisille. Jeesus otti voimakkaasti kantaa tällaisiin ihmistekoisiin
sääntöihin, mitkä eivät perustuneet mihinkään muuhun kuin ihmisten
orjuuttamiseen.
(Matteus
23:1-4) – –Jeesus puhui ihmisjoukoille ja opetuslapsilleen
sanoen: 2 ”Kirjanoppineet ja fariseukset ovat istuutuneet
Mooseksen istuimelle. 3 Sen tähden kaikki, mitä he teille sanovat,
se tehkää ja sitä noudattakaa, mutta älkää tehkö heidän tekojensa
mukaan, sillä he sanovat, mutta eivät tee. 4 He sitovat kokoon
raskaita kuormia ja panevat ne ihmisten hartioille – –
Parran
kieltäminen jehovantodistajamiehiltä on siis pelkkää vallankäyttöä, tai
oikeastaan mielivallankäyttöä. Sillä pyritään hallitsemaan laumaa,
jotta kukaan ei vain olisi yksilö vaan tahdoton lammas.
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle
|
|
|
