|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Raymond Franz Raymond Franz (8. toukokuuta 1922 - 2. kesäkuuta 2010) oli eräs tunnetuimmista entisistä Jehovan todistajista. Hän oli osa Jehovan todistajien korkeinta päättävää elintä, hallintoelintä, yhdeksän vuotta vuosina 1971-1980. Franz työskenteli Jehovan todistajien päätoimistossa Brooklynissä vuosina 1965-1980. Raymond Franz erotettiin Jehovan todistajista vuonna 1981 ja on eronsa jälkeen kirjoittanut kaksi yksityiskohtaista kriittissävytteistä kirjaa Jehovan todistajista, heidän opeistaan ja Jehovan todistajien hallintoelimestä. Hänen kirjansa Crisis of Conscience ja In Search of Christian Freedom ovat olleet erittäin suosittuja ja niitä on käännetty useille kielille. Hänen hyvin dokumentoidut kirjansa ovat herättäneet huomiota liikkeestä kiinnostuneiden keskuudessa ympäri maailman. Raymond Franz syntyi ja kasvatettiin Jehovan todistaja -perheessä. Hän oli sukunsa kolmannen polven Jehovan todistaja. Hänen isänsä kastettiin vuonna 1913. Tuohon aikaan Jehovan todistajia kutsuttiin vielä "Raamatun tutkijoiksi". Raymondista tuli aktiivinen jäsen vuonna 1938 hänen ollessaan 16-vuotias. Hänet kastettiin vuonna 1939. Raymondin sedällä, Frederick William Franzilla, oli voimakas vaikutus Jehovan todistajien opetuksiin, kehitykseen, palvontaan sekä oppikysymyksiin. Hänestä tuli Vartiotorniseuran varapresidentti vuonna 1945 ja tämän jälkeen seuran presidentti vuonna 1977. Raymond Franz pääsi Vartiotorni-seuran Gilead-kouluun (lähetystyöntekijöiden kouluun) vuonna 1944 ja vuonna 1946 hänestä tuli matkustava lähetystyöntekijä Puerto Ricossa, Neitsytsaarilla sekä Dominikaanisessa tasavallassa. Vuonna 1957 diktaattori Rafael Trujillon kielsi Jehovan todistajien työn Dominikaanisessa tasavallassa ja karkotti ulkomaalaiset lähetystyöntekijät. Kun Raymond Franz täytti 37 vuotta, hän löysi vaimonsa Cynthian. He menivät naimisiin ja Cynthia liittyi Franzin seuraan lähetystyömatkoille Neitsytsaarille. Myöhemmin vuonna 1961, he palasivat Dominikaaniseen tasavaltaan ja toimivat siellä Jehovan todistajien lähetystyöntekijöinä viisi vuotta. He kohtasivat paljon ongelmia, koetuksia ja todellisia vaaroja saarnatessaan ja asuessaan sodan repimässä maassa. Vuonna 1965 Vartiotorniseuran tuolloinen presidentti Nathan Homer Knorr pyysi Raymond Franzia lopettamaan lähetystyön ja pyysi häntä työskentelemään ja asumaan Jehovan todistajien päätoimistossa (jota kutsutaan nimellä "Beetel") Brooklynissa, New Yorkissa. Raymond mainitsee ensimmäisessä kirjassaan että hän piti lähetystyöstä enemmän, mutta hyväksyi silti tarjouksen. Yksi hänen ensimmäisistä tehtävistään oli työskennellä muiden kanssa suuressa kirjaprojektissa, jonka nimi oli "Raamatun ymmärtämisen opas" (Aid to Bible Understanding). Raamatun ymmärtämisen opas oli tietosanakirjamainen teos, jossa käsiteltiin aihe aiheelta aakkosjärjestyksessä Jehovan todistajien opetuksia ja uskomuksia. Hän kertoo kokemuksistaan päätoimistossa ensimmäisessä kirjassaan Crisis of Conscience. Vuonna 1971 Raymond Franz kutsuttiin Jehovan todistajien hallintoelimen jäseneksi. Hallintoelin vastasi tuolloin sekä Jehovan todistajien hengellisestä johdosta että Vartiotorniseuran hallinnosta ja taloudesta. Hallintoelimen jäsenet ovat hyvin samantyyppisessä asemassa kuin kardinaalit katolisessa kirkossa. Franz hyväksyi aseman ja vietti useita vuosia matkustaen ympäri maailmaa sekä seuraten järjestön rakennetta, työskentelyä ja palvontaa kaikilla tasoilla ja useissa maissa. Hän kertoo kirjassaan ristiriidoista, joita hänen elämässään oli ilmennyt viimeisten 15 vuoden aikana, jotka hän vietti päätoimistossa. Varsinkin viimeiset yhdeksän vuotta, jotka hän vietti hallintoelimen jäsenenä olivat erittäin tärkeitä. Noina yhdeksänä vuotena mielikuvat kohtasivat todellisuuden. Hän sanoo huomanneensa eläneensä koko elämänsä isossa myytissä, joka ei vastannut todellisuutta. Tämä ei vaikuttanut hänen uskoonsa Raamattuun, mutta se muutti hänen käsitystään Jehovan todistajien järjestöstä. Hän huomasi, että hallintoelin ei perustellut opetuksiaan Raamatulla, vaan toimi samoin kuten arvostelemansa valtakirkot, perinteidensä mukaan.  Kirjassaan Crisis of Conscience Franz kirjoittaa elokuun 1979 tapahtumista. Vuoteen 1975 kohdistuneitten odotusten - Jehovan todistajat odottivat tuolloin Harmageddonia - rauettua tyhjiin osa Brooklynin Beetelin henkilökunnasta alkoi tutkia kriittisesti Vartiotorniseuran opetuksia. Joillakin Beetelin vanhempia jäseniä oli "eriäviä mielipiteitä" opetuksista, jotka liittyivät vuoteen 1914 ja 33 jaa., sekä siitä, milloin viimeiset päivät alkoivat. Erimielisyyksiä aiheutti myös taivaspaikkojen määrä (Jehovan todistajat uskovat että taivaaseen pääsee vain 144 000) sekä tulkinta siitä, että kristityt jaettaisiin kahteen eri luokkaan. Osa kristityistä saisi taivaallisen ylösnousemuksen ja osa taas nousisi ruumiillisesti paratiisimaahan. Franz kuvailee, miten päätoimistossa alkoi kuohua ja hallintoelin epäili lähes kaikkia salaliitosta. Hänen mukaansa sen sijaan, että olisi tutkinut kriittisesti edellä mainittuja opinkohtia ja aloittanut keskustelut "toisinajattelijoiden" kanssa, hallintoelin aloitti noitavainoja muistuttavan toiminnan. Se ei hänen mielestään sallinut asiallisia kysymyksiä oppeja kohtaan, epäilijöitä ei siedetty ollenkaan. Maaliskuussa 1980 Raymond Franz ja hänen vaimonsa päättivät, että heidän oli aika lähteä päätoimistossa. Heidän terveydentilansa heikentyi ja heillä oli epäilyksiä Vartiotorni-seuran toimintatapoja ja opetuksia kohtaan. 24.3-24.7.1980 he asuivat vanhan Jehovan todistaja -ystävänsä Peter Gregersonin luona. Lähdettyään Beetelistä Franz sai useita puhelinsoittoja, joissa kerrottiin, miten heidän mukaansa päätoimistossa useita jäseniä oli syytetty, kuulusteltu sekä erotettu luopioina ilman kunnollisia raamatullisia perusteita, koska he epäilivät vartiotorniseuran opetuksia vuodesta 1914, 144 000 taivaspaikasta sekä muista Jehovan todistajien pääopetuksista. 22. huhtikuuta 1980 hallintoelimen Albert Schroeder kertoi Raymond Franzille puhelimitse, että "järjestön oikeuskoneisto oli toiminnassa ja kohtaisi pikaisesti epäilevät". 25. huhtikuuta 1980 Cris Sánchez ja hänen vaimonsa Nestor Kuilan, jotka olivat kumpikin Beetelin pitkäaikaisia jäseniä, erotettiin. Samoin kävi myös René Vázquesille, joka oli toiminut useita vuosia päätoimistossa. Sekä hänet että hänen vaimonsa erotettiin luopioina. Raymond Franz kertoo kuulleensa asioista sellaisilta ihmisiltä, joille kyseiset asiat eivät edes kuuluneet, vaikka hän oli edelleenkin hallintoelimen jäsen. Hallintoelin ei vaivautunut kertomaan erottamisista Franzille, mutta se kylläkin tiedotti asiasta niille yli 5000, jotka työskentelivät päätoimistossa. 8. toukokuuta 1980 Raymond Franz palasi New Yorkin päätoimistoon ja löysi työpöydältään papereita, jotka käsittelivät Jehovan todistajien uskonkäsityksiä hyvin lainopilliseen sävyyn. 20. toukokuuta 1980 hän tapasi komitean puheenjohtajan ja hänelle soitettiin nauhalta kuubalaisen Jehovan todistajan haastattelu, jossa hän kertoi huhuja yksityisistä raamatuntutkisteluista, joissa keskusteltiin vartiotorniseuran opetuksista arvostelevaan sävyyn. Franzin mukaan koko nauha oli kaksi tuntia pitkä vuodatus, joka sisälsi johdattelevia kysymyksiä huhuista huhujen perään. 21. toukokuuta 1980 Raymond Franz kutsuttiin hallintoelimen kokoukseen, Keskustelu nauhoitettiin. Hän kuvaili, kuinka häneltä kyseltiin erilaisia kysymyksiä järjestöstä ja sen opetuksista, eikä lainkaan niistä jotka olivat erotettu ja syytetty "luopumuksesta". Franz kertoi, ettei suurin osa hallintoelimestä kommentoinut asioita millään tavalla, he vain istuivat ja kuuntelivat. Kolmen tunnin jälkeen hänelle sanottiin, että hän voisi lähteä. Seuraana aamuna häntä pyydettiin kommentoimaan nauhalle mielipiteensä toisesta nauhasta, jossa jotkut Jehovan todistajat juoruilivat toisista jäsenistä. Hän kieltäytyi kommentoimasta perusteettomia huhuja. 22. toukokuuta 1980 puheenjohtaja Albert Schroeder tuli Franzin huoneeseen, ja kertoi hänelle jonkun hallintoelimen jäsenen haluavan hänen erottamistaan Jehovan todistajista. Riittäviä todisteita häntä vastaan ei kuitenkaan ollut. Asiasta äänestettiin, mutta enemmistö oli erottamista vastaan. Franzin annettiin ymmärtää olevan parasta, jos hän itse eroaisi hallintoelimestä. Hän päättikin kirjoittaa erokirjeen. Samalla hän myös torjui erikoistienraivaajan tehtävät. Raymond ja hänen vaimonsa lähtivät päätoimistosta. Ennen lähtöään ja joitakin päiviä eroamisen jälkeen he tapasivat Ed Dunlapin, joka oli pitkäaikainen kirjoitusosaston jäsen. Myös häntä vastaan oli hyökätty samalla tavalla kuten Franzia vastaan. Muut kirjoitusosaston jäsenet ja hallintoelin aiheuttivat ongelmia, koska hän halusi ajatella eri tavalla joidenkin Raamatun kohtien tulkinnasta kuin Vartiotorniseuran kirjallisuudessa jo esitetyt raamatuntulkinnat esittävät. Hänet oli kutsuttu kuulusteluun. Pian Dunlapkin erotettiin "luopumuksen" takia. Tässä tapauksessa luopumus tarkoitti sitä, että hänen käsityksensä joidenkin Raamatun kohtien ymmärtämisestä oli tullut sovittamattoman ristiriitaisiksi Jehovan todistajien virallisen opin kanssa. Ed Dunlap oli uhrannut koko elämänsä Vartiotorni-seuran toimiin ja palvellut järjestöä uskollisesti yli 40 vuotta, hän oli erittäin kunnioitettu 69-vuotias Jehovan todistaja. Hän kuului myös "voideltujen luokkaan". Kun hänet erotettiin, hän ja hänen vaimonsa joutuivat lähtemään välittömästi päätoimistosta, ja asumaan erittäin huonoissa olosuhteissa. Jatkuu...
 Lue teksti kokonaan Wikipediasta. |
Raymond Franz: Omantunnon kriisi, 7. luku 14.01.2021 Käännöskomitea OMANTUNNON KRIISI
(CRISIS OF CONSCIENCE) Neljäs laitos RAYMOND FRANZ (1922-2010) Jehovan todistajien hallintoelimen entinen jäsen Kirjan kääntäminen ja julkaiseminen suomeksi on tehty Raymond Franzin luvalla.
Käännöskomitean jäsenet haluavat pysytellä tuntemattomina.  7. luku, Ennustuksia ja julkeutta (PDF-version voi lukea täältä)
Kun puhutaan Jeesuksen Kristuksen luvattua paluuta koskevista asenteista, innokkuus on varmasti parempi kuin apatia. Varhaiskristityt eivät taatusti olleet apaattisia tuon toivotun tapahtuman suhteen. Katsoin joitakin vuosia sitten tv-ohjelman, jossa esiintyi Jehovan todistajien Kanadan haaratoimiston tiedottaja Walter Graham. Hän vastasi kysymyksiin, jotka koskivat tiettyjä Kristuksen paluuseen liittyviä epäonnistuneita ennustuksia. Hän sanoi, että jos Jehovan todistajien toiminnasta halutaan löytää jotain virheitä tässä suhteessa, ne johtuivat vain "innokkuudestamme nähdä Jumalan nimi pyhitettynä ja hänen Valtakuntansa hallitsevan maata". Useimmat ovat uskoakseni samaa mieltä siitä, että on vain inhimillistä erehtyä puhumaan harkitsemattomasti, antaa toiveajattelun tai ehkä voimakkaan halun ja innon horjuttaa arvostelukykyämme, ja tehdä siten hätäisiä johtopäätöksiä. Olemme kaikki tehneet niin joskus elämämme aikana. Varmastikin jos olisi kyse vain tästä, kellään tuskin olisi aihetta huoleen. En kuitenkaan usko, että tässä on kyse vain siitä. Kyse on isommista asioista ja niihin liittyy tekijöitä, joilla on paljon suurempi merkitys kuin jollain yleisillä, tahattomilla virheillä, joita me kaikki joskus teemme. Asia on erityisesti näin siksi, että kyseiset ennustukset ovat vaikuttaneet kaikkein tärkeimpiin asioihin ihmisten elämässä. Siihen ei voida suhtautua kevyesti, että hallintoelin näkee Jehovan todistajat (tai ainakin "voideltuun luokkaan" kuuluvat, joihin kaikki hallintoelimen jäsenet myös kuuluvat) kuin "profeetan" roolissa. Se ajattelee Jumalan nimittäneen heidät tuohon mahtavaan vastuutehtävään. Niinpä Vartiotornissa 1. huhtikuuta 1972 sivulla 197 (engl.)* oli artikkeli teemasta "He tulevat tietämään, että heidän keskuudessaan oli profeetta." Se herätti kysymyksen, oliko Jehova Jumalalla nykyaikana profeetta, joka auttaisi kansaa "varoittamalla heitä vaaroista ja julistamalla tulevista asioista". Kysymykseen vastattiin myöntävästi ja sanottiin, että historia osoitti sellaisen profeetan olevan olemassa.
—————— * On varsin erikoista, että tätä nimenomaista Vartiotornin 1. huhtikuun 1972 (engl.) s. 197-200 olevaa artikkelia ei löydy käännettynä muille kielille jw.org-sivuston Verkkokirjastosta, kuin ainoastaan englanniksi. Kaikki muut artikkelit kyseisestä lehdestä löytyvät silti muilla kielillä. (suom. huom.)
Lähempänä nykyaikaa Vartiotorni 1. toukokuuta 1997 sanoi sivulla 8:
Ensimmäisenä lainattu Vartiotorni toteaa, että todisteet nykyajan profeetan roolista (jonka roolin voidellut Jehovan todistajat täyttävät) on löydettävissä "historiasta". Toisen artikkelin mukaan Jehova tunnistaa tosi sanansaattajansa saattamalla heidän sanomansa "toteutumaan", mutta toisaalta hän paljastaa väärät sanansaattajat "tekemällä tyhjiksi heidän tunnusmerkkinsä ja ennustuksensa". Kun sovellamme näitä kriteerejä, mitä saamme selville? "Historia" on tarkastelemisen arvoinen. Se paljastaa virheitä, jotka jopa päätoimisto tunnustaa. Eräänä aamuna vuonna 1980, kun Seuran silloinen presidentti Fred Franz johti Päivän tekstin tarkastelua Brooklynin Betel-kodissa, hän muisteli vuoteen 1925 liittyneitä odotuksia; sitä pidettiin aikanaan ajankohtana, jolloin Kristuksen tuhatvuotishallinto tulisi täysin ilmeiseksi maan päällä. Hän lainasi Tuomari Rutherfordia, joka oli sanonut jälkeenpäin omista ennustuksistaan: "Tiedän että tein itsestäni aasin." 1 Järjestö kuitenkin pitää näitä virheitä vain osoituksina ihmisen epätäydellisyydestä ja myös todisteena suuresta halusta ja innosta nähdä Jumalan lupausten täyttyvän. Uskon "historian" osoittavan, että kyse on muustakin. Yksittäinen ihminen voi kyllä tehdä itsestään "aasin", koska haluaa nähdä jotakin tapahtuvan. Mutta on aivan toinen asia kehottaa muitakin olemaan samaa mieltä kanssaan ja kritisoida heitä, jos he eivät tee siten, ja jopa kyseenalaistaa heidän uskonsa tai motiivinsa, mikäli he eivät näe asiaa samalla tavalla. On vieläkin vakavampaa, jos jokin järjestö, joka pitää itseään Jumalan valittuna puhemiehenä koko ihmiskunnalle, toimii tällä tavalla – eikä tee sitä vain muutamia päiviä tai kuukausia vaan vuosia, jopa vuosikymmeniä, jatkuvasti ja maailmanlaajuisesti. Vastuuta lopputuloksesta ei varmasti voida ohittaa olankohautuksella sanomalla vain: "No, ei kukaan ole täydellinen." —————— 1 Tätä Rutherfordin lausuntoa lainataan Vartiotornissa 1. lokakuuta 1984 (engl.) sivulla 24, alaviite; Vartiotorni 1. elokuuta 1985 (suom.) s. 26, alaviite. Kukaan ei ole, mutta me kaikki kannamme vastuun tekemisistämme. Ja se pitää erityisesti paikkansa silloin, kun toimemme voivat vaikuttaa dramaattisella tavalla niin tärkeään ja henkilökohtaiseen asiaan kuin toisten ihmisten suhteeseen Jumalaan. Yhtä vakavaa se on myös silloin, kun jollakin miesryhmällä on keskenään erilainen näkemys tiettyyn ajankohtaan liitetyistä odotuksista, mutta se antaa silti kannattajilleen ulkoisen mielikuvan vakuuttuneesta yksimielisyydestä, ja siten rohkaisee kannattajia panemaan noihin ennustuksiin vankkumattoman luottamuksensa. Uskon, että kokemukseni hallintoelimessä teki minulle myös nämä asiat täysin selviksi. Niiden ensimmäisten parinkymmenen vuoden aikana, jolloin olin aktiivinen Jehovan todistaja, minulla oli vain hämärä kuva jostakin taannoisista vikaan menneistä ennustuksista, enkä yksinkertaisesti pitänyt niitä mitenkään tärkeinä. Tuossa vaiheessa en ollut kiinnostunut kirjallisuudesta, joka hyökkäsi opetuksiamme vastaan. 1950-luvun lopulta lähtien tietyt Seuran julkaisut, kuten Jehovan todistajat Jumalan tarkoituksissa (järjestön historia) sekä Seuran kustantama Usko Marssilla, mainitsivat näistä epäonnistumisista, mutta esittivät ne tapahtumina, joilla ei ollut merkittäviä seurauksia, ja itse näin ne samalla tavalla. Vasta 1970-luvun lopulla ymmärsin, miten isosta asiasta oli kysymys. En saanut tietää asiasta ns. "vastustajien kirjallisuudesta", vaan itse Vartiotorni-Seuran julkaisuista ja aktiivisilta, kunnioitetuilta todistajilta, mukaan lukien muilta hallintoelimen jäseniltä. Vuosi 1914 on keskeinen ajankohta, jonka varassa pääosa Jehovan todistajien oppi- ja valtarakenteesta lepää. Jehovan todistajat pitävät nykyään kiinni seuraavista uskonkäsityksistä, jotka ovat sidoksissa tuohon vuoteen: Että vuonna 1914 Jeesus alkoi olla "läsnä" näkymättömänä ihmissilmille, mutta aloitti seuraajiensa ja maailman tuominnan ajan.
Että vuonna 1914 Kristus Jeesus aloitti koko maailman aktiivisen hallinnon ja hänen valtakuntansa sai virallisesti vallan. Että vuosi 1914 merkitsee Raamatun profetioiden "viimeisten päivien" ja "lopun ajan" alkua. Että kolme ja puoli vuotta myöhemmin (vuonna 1918) alkoi jo kuolleiden kristittyjen ylösnousemus aina apostolien ajasta alkaen. Että samoihin aikoihin (vuonna 1918) silloin eläneet Kristuksen tosi seuraajat joutuivat Suuren Babylonin hengelliseen vankeuteen, josta heidät vapautettiin seuraavana vuonna 1919; silloin Kristus Jeesus tunnusti heidät ryhmänä "uskolliseksi ja ymmärtäväiseksi orjakseen" eli hyväksytyksi edustajakseen, joka ohjaisi hänen työtään ja pitäisi huolta hänen eduistaan maan päällä, ja joka olisi hänen ainoa kanavansa opastuksen ja valon antamiseen palvelijoilleen maan päällä. Että tuosta ajasta lähtien on ollut käynnissä lopullinen "elonkorjuutyö", jonka lopputuloksena on joko pelastuminen tai tuho. Uskon heikentäminen perustusvuoden 1914 tärkeyteen heikentäisi koko yllä kuvattua opillista päällysrakennetta, joka lepää sen varassa. Se heikentäisi myös niiden miesten väitettä omasta erityisestä auktoriteettiasemastaan, jotka toimivat "uskollisen ja ymmärtäväisen orjaluokan" puhemiesryhmänä. (Vuodesta 2012 lähtien "orja" on merkinnyt ainoastaan tätä puhemiesryhmää eli hallintoelintä eikä mitään "orjaluokkaa" enää ole, suom. huom.) Mikäli vuodelta 1914 poistettaisiin sen merkitys, se voisi merkitä kaiken sen varaan rakennetun oppi- ja valtarakennelman romahtamista. Niin äärimmäisen tärkeä ajankohta on kyseessä. Silti vain harvat todistajat nykyään tietävät, että lähes puolen vuosisadan ajan – vuodesta 1879 aina 1920-luvun lopulle asti – Vartiotornissa ja muissa julkaisuissa esitetyt aikaprofetiat olivat päinvastaisia kuin kaikki yllä esitetyt uskonkäsitykset. Suuren osan todistaja-ajastani olin itsekin tästä tietämätön. Sitten sain selville, että lähes 50 vuoden ajan Vartiotornin "kanava" oli määritellyt erilaisia aikoja ja ajankohtia kaikille juuri listatuille tapahtumille, ja että vain koska kaikki alkuperäiset vuoteen 1914 kohdistuneet odotukset jäivät toteutumatta, väitetyille täyttyneille profetioille määriteltiin tilalle uudet ajankohdat. Kuten aiemmassa luvussa on kerrottu, tutkimustyöni Aid to Bible Understanding -kirjaa varten osoitti minulle selvästi, että Seuran Jerusalemin tuhovuodeksi esittämä 607 eaa. oli ristiriidassa kaikkien historiallisten todisteiden kanssa. Siitä huolimatta panin tuohon vuoteen edelleen luottamukseni ajatellen, että sillä oli raamatulliset perusteet. Ilman vuotta 607 eaa. keskeisen tärkeä vuosi 1914 asetettaisiin kyseenalaiseksi. Otin kannan, jonka mukaan historiallinen todistusaineisto oli luultavasti puutteellista ja esitin asian siten Aid-kirjassa. Sitten vuonna 1977 ruotsalainen Jehovan todistaja nimeltä Carl Olof Jonsson lähetti päätoimistoon valtavan määrän tutkimuksia, jotka hän oli tehnyt Raamattuun liittyvästä ajanlaskusta ja kronologisista spekulaatioista. Jonsson oli seurakunnan vanhin ja toiminut Jehovan todistajien yhteydessä parisenkymmentä vuotta. Koska minulla oli itselläni kokemusta ajanlaskun tutkimisesta, olin vaikuttunut siitä, miten perusteellisesti hän oli asiaa tutkinut sekä siitä, miten kokonaisvaltainen ja tosiasioihin perustuva hänen esityksensä oli. Pohjimmiltaan hän pyrki kohdistamaan hallintoelimen huomion sen Seuran laskelman heikkouteen, joka johti vuoteen 1914 niiden "pakanain aikojen" päätepisteenä, joista Jeesus puhui Luukkaan 21. luvun jakeessa 24 (Uuden maailman käännös puhuu "kansakuntien määräajoista" tai "kansojen määräajoista"). Lyhyesti sanottuna vuoteen 1914 päästään seuraavasti: Danielin profetian 4. luvussa esiintyy ilmaus "seitsemän aikaa". Se sovelletaan siinä Babylonian kuningas Nebukadnessariin ja kuvaa seitsemän ajan pituista hulluuden ajanjaksoa, jonka kuninkas tulisi kokemaan. 2 Seura opettaa, että nuo "seitsemän aikaa" kuvaavat profeetallisesti jotain suurempaa, nimittäin ajanjaksoa, joka alkaa Jerusalemin tuhosta (jonka Seura ajoittaa vuoteen 607 eaa.) ja jatkuu "pakanain aikojen" loppuun. Niiden taas selitetään tarkoittavan aikakautta, jonka aikana pakanakansat hallitsevat "keskeytyksettä" koko maata. "Seitsemän ajan" tulkitaan merkitsevän 7 vuotta, joista jokainen koostuu 360 päivästä (12 kuu-kuukautta, joista kukin on 30 päivän pituinen). 7 kertaa 360 on 2520 päivää. Sitten viitataan vielä toisiin profetioihin, joissa käytetään ilmausta "päivä vuotta kohti". 3 Käyttämällä tätä kaavaa 2520:sta päivästä tulee 2520 vuotta, jotka alkavat vuodesta 607 eaa. ja päättyvät vuoteen 1914 jaa. Kuten mainittiin aiemmin, Seuran nykyiset opetukset Kristuksen valtakunnan hallinnon alusta, "viimeisistä päivistä", ylösnousemuksen alkamisesta ja näihin liittyvistä asioista ovat kaikki sidoksissa tähän laskelmaan. Monikaan todistaja ei pysty selittämään tätä varsin monimutkaista sovellusta ja Raamatun jakeiden yhdistelyä, mutta he hyväksyvät tämän prosessin ja laskelman lopputuloksen. Useimmat Jehovan todistajat uskoivat vuosikymmenten ajan, että tämä vuoteen 1914 johtava selitys oli jokseenkin yksinomaan heidän järjestönsä opetus, ja että Seuran ensimmäinen presidentti Pastori Russell alun perin ymmärsi ja julkaisi sen. —————— 2 Daniel 4:17, 23-33. 3 4. Mooseksen kirja 14:34; Hesekiel 4:6. Seuran vuonna 1959 julkaiseman Jehovan todistajat Jumalan tarkoituksissa -kirjan sisäkannessa esitetään seuraavat lausunnot: 1870 Charles Taze Russell alkaa tutkia Raamattua pienen ryhmän kanssa
1877 Kirja "Three Worlds" (Kolme maailmaa) julkaistaan ja se ilmoittaa vuoden 1914 "pakanain aikojen" lopuksi Tässä ja muualla kirjassa annetaan sellainen kuva, että tämä kirja "Kolme maailmaa" (jonka julkaisemisen Russell todellisuudessa vain rahoitti), oli ensimmäinen julkaisu, jossa tämä opetus vuodesta 1914 esiintyi. Näin minäkin olin ajatellut, kunnes ruotsalaisen vanhimman valmistama aineisto saapui päätoimistoon. Silloin tajusin, kuinka monta tosiasiaa Seuran julkaisut olivat joko jättäneet huomiotta tai salanneet. Jonsson oli jäljittänyt ensin kronologisten spekulaatioiden pitkää historiaa. Hän osoitti, että tapa soveltaa "päivä vuotta kohti" -kaavaa mielivaltaisesti Raamatussa oleviin eri ajanjaksoihin juonsi juurensa ensimmäisen vuosisadan juutalaisiin rabbeihin. 800-luvulla "joukko juutalaisia rabbeja" alkoi tehdä laskelmia ja ennustuksia, joissa käytettiin "päivä vuotta kohti" -kaavaa Danielin kirjassa oleviin 1290, 1335 ja 2300 päivän ajanjaksoihin, ja niiden tulokset sovellettiin Messiaan ilmestymisajankohdaksi. 4 Ensimmäinen kristityksi tunnustautunut henkilö, joka teki samanlaisia laskelmia, oli 1100-luvulla elänyt roomalaiskatolinen apotti Florisin Joachim. Nyt ei tulkittu enää vain Danielin profetian päiviä, vaan myös Ilmestyskirjassa (11:3 ja 12:6) mainittuja 1260 päivää käyttämällä "päivä vuotta kohti" -metodia. Ajan myötä eri tulkitsijat päätyivät vuosilukuihin, jotka seurasivat toinen toistaan; heidän ennustuksiinsa sisältyivät vuodet 1260 ja 1364 ja myöhemmin useat eri vuodet 1500-luvulla. Muutokset ja uudet tulkinnat tulivat jatkuvasti välttämättömiksi, kun yksi ajankohta toisensa jälkeen lopulta tuli ja meni ennustettujen tapahtumien toteutumatta. Vuonna 1796 George Bell kirjoitti lontoolaiseen sanomalehteen ja ennusti "Antikristuksen" (hänen mukaansa Paavin) kukistumisen. Se tapahtuisi joko vuonna 1797 tai 1813. Hänen ennustuksensa perustui tulkintaan 1260 päivästä, mutta hän käytti eri lähtöpistettä kuin muut tulkitsijat (jotkut aloittivat laskemisen Kristuksen syntymästä, toiset Jerusalemin kukistumisesta, toiset Katolisen kirkon synnystä). Hänen ennustuksensa kirjoitettiin Ranskan vallankumouksen aikaan. Pian sen jälkeen kun hän oli sen esittänyt, sattui järkyttävä tapahtuma: Ranskalaiset joukot vangitsivat Paavin ja hänet pakotettiin maanpakoon. Monet pitivät tätä merkittävänä Raamatun profetian täyttymyksenä ja he hyväksyivät vuoden 1798 profeetallisten 1260 päivän päätepisteeksi. Tästä kehittyi näkemys, jonka mukaan seuraava vuosi 1799 merkitsi "viimeisten päivien" alkua. Euroopassa seuranneet kuohunnat tuottivat ryöpyn uusia ennustuksia. Yksi ennustajista oli englantilainen John Aquila Brown. 1800-luvun alussa hän julkaisi selityksen Danielin 8. luvun 2300 päivästä, ja selitti niiden päättyvän vuonna 1844. Tämän näkemyksen omaksui myös Toinen Adventti (toinen tuleminen) -liikkeen amerikkalainen pioneeri William Miller. Tulemme näkemään, millainen rooli näillä aikalaskelmilla olisi myöhemmin Jehovan todistajien historiassa. —————— 4 Daniel 8:14; 12:11, 12. Carl Olof Jonssonin koko tutkimustyö on sittemmin julkaistu vuonna 1983 kirjassa The Gentile Times Reconsidered ja siitä on nyt saatavissa tarkistettu laitos (Commentary Press, 1998). John Aquila Brown kuitenkin kehitteli toisenlaisen selityksen, joka liittyy läheisesti vuoteen 1914 siten, kuin Jehovan todistajat tuosta vuodesta uskovat. Miten niin? Carl Olof Jonssonin aineisto esitti todisteet siitä, että Brown oli sen Danielin "seitsemän ajan" tulkinnan todellinen alkuunpanija, joka esitti nuo ajat 2520 vuoden pituisina käyttämällä "päivä vuotta kohti" -laskutapaa. Brown julkaisi tämän tulkinnan ensimmäisen kerran vuonna 1823 ja muunsi "seitsemän aikaa" 2520 vuodeksi täsmälleen samalla tavalla, kuin Vartiotornin julkaisut asian nykyään esittävät. Tämä tapahtui 29 vuotta ennen kuin Charles Taze Russell syntyi, 47 vuotta ennen kuin hän aloitti Raamatun tutkimisen ryhmänsä kanssa ja yli puoli vuosisataa ennen kuin kirja "Kolme Maailmaa" ilmestyi. Olin täysin tietämätön tästä ennen kuin sain luettavakseni aineiston, joka lähetettiin Seuralle Ruotsista. Missään Vartiotorni-Seuran julkaisussa ei ollut mitään, joka tunnustaisi nämä tosiasiat. John Aquila Brownista ei ollut ainoatakaan mainintaa. Carl Olof Jonsson julkaisi lopulta aineistonsa vuonna 1983. Kymmenen vuotta sen jälkeen Vartiotorni-Seura myönsi ensimmäistä kertaa, että 2520-laskelman todellinen "isä" oli John Aquila Brown. Laskelma tehtiin vuonna 1823 eli 50 vuotta ennen kuin Russell ilmaantui näyttämölle. 5 John Aquila Brown aloitti kuitenkin laskemaan 2520 vuoden ajanjaksoaan vuodesta 604 eaa. ja siten päätyi vuoteen 1917 jaa. Hän ennusti, että silloin "Israelin valtakunnan täysi loisto saatetaan täydelliseksi." Mistä sitten vuoden 1914 painottaminen oli alun perin lähtöisin? Kun vuotta 1844 koskevat odotukset eivät toteutuneet, jotkut Toinen Adventti -ryhmät jakaantuivat, ja monet niistä asettivat Kristuksen paluulle uusia aikamääriä. Yksi näistä ryhmistä muodostui Rochesterissa, New Yorkissa vaikuttaneen N. H. Barbourin ympärille. Barbour omaksui suuren osan John Aquila Brownin tulkinnasta, mutta vaihtoi 2520 vuoden lähtökohdan vuoteen 606 eaa. ja päätyi siten vuoteen 1914 jaa. (Tässä oli itse asiassa laskuvirhe, sillä näin ajanjakso kattoi vain 2519 vuotta.) Vuonna 1873 Barbour alkoi julkaista lehteä Toisen Adventismin kannattajille, jonka nimi oli ensin The Midnight Cry ja myöhemmin Herald of the Morning. Seuraavalla sivulla on etusivu Herald of the Morning -lehden heinäkuun 1878 numerosta, joka ilmestyi vuotta aiemmin kuin ensimmäinen Vartiotornin numero. —————— 5 ks. sivua 134 kirjasta Jehovan todistajat – Jumalan valtakunnan julistajia. Kirja toteaa virheellisesti, että vaikka Brown ei "ymmärtänyt selvästi" milloin 2520 vuotta alkaisivat tai päättyisivät (ilmeisesti tarkoittaen, että hänen alku- ja loppuajankohtansa eivät olleet samat kuin Vartiotorni-Seuran opetuksissa), hän "kuitenkin yhdisti nämä 'seitsemän aikaa' Luukkaan 21:24:n pakanain aikoihin". Jonssonin kirja The Gentile Times Reconsidered toteaa paikkansapitävästi: "Brown ei itse yhdistänyt tätä ajanjaksoa Luukas 21:24:n pakanain aikoihin." Hänen 2520 vuoden laskelmansa kuitenkin näyttelivät osaa siinä, miten "seitsemän aikaa" liitettiin pakanain aikoihin vuonna 1826. Ks. The Gentile Times Reconsidered s. 32-36, jossa esitetään täysi selostus tästä kehitysvaiheesta.  Huomaa oikeassa alakulmassa esitetty lausunto: "Pakanain ajat päättyvät vuonna 1914." Tämä kansi kopioitiin toisesta kopiosta, joka löytyi Brooklynin päätoimiston arkistojen kätköistä. Koska se oli siellä, joidenkin päätoimiston henkilökunnasta on täytynyt tietää, että Vartiotorni selvästikään ei ollut ensimmäinen lehti, joka kannatti opetusta vuodesta 1914 "pakanain aikojen" loppuna. Opetus omaksuttiin todellisuudessa N. H. Barbourin Toisen Adventismin julkaisusta. Huomattakoon myös, että tuolloin heinäkuussa 1878 C. T. Russellista oli tullut tämän Herald of the Morning -lehden "apulaistoimittaja". Russell kertoo itse, miten hän tutustui N. H. Barbouriin ja miten hän omaksui Barbourin ajanlaskun, jonka Barbour suurelta osin (mukaan lukien tulkinnan Danielin "seitsemästä ajasta") oli omaksunut puolestaan John Aquila Brownilta. Russellin selitys julkaistiin Vartiotornissa 15. heinäkuuta 1906:
Huomaa, että Russell sanoo, ettei hän ollut tuohon asti arvostanut aikaprofetioita vaan jopa "halveksinut" niitä. Mitä hän teki seuraavaksi?
Näin ollen Toisen Adventistin N. H. Barbourin vierailun johdosta Russell muutti mielensä aikaprofetioista. Russellista tuli apulaistoimittaja Barbourin Herald of the Morning -lehteen, jota julkaistiin Toisen Adventismin kannattajille. Tästä ajasta lähtien aikalaskelmat muodostivat huomattavan osan Russellin kirjoituksista sekä Vartiotorni-lehdestä, jonka hän pian perusti. 6 —————— 6 Sen jälkeen, kun Russell oli tavannut Barbourin, hän kirjoitti artikkelin The Bible Examiner -lehteen, jota julkaisi toinen adventisti George Storrs. Tässä artikkelissa Russell mainitsi vuoden 1914, johon Barbour oli päätynyt. Kuten niin monet Toista Adventismia kannattaneet lehdet, Russellkin sisällytti perustamansa lehden nimeen sanan "Herald" (airut), sillä se oli Siionin Vartiotorni ja Kristuksen läsnäolon airut. (Tämän "läsnäolon" uskottiin alkaneen vuonna 1874.) Tulkinta "seitsemästä ajasta" sekä vuosi 1914, jotka Russell omaksui, olivat molemmat sidoksissa vuoteen 1874, jota Barbour ja hänen kannattajansa pitivät ensisijaisen tärkeänä (1914 oli vielä vuosikymmenien päässä, kun taas 1874 oli vasta juuri ohitettu). He uskoivat, että ihmiskunnan historian 6000 vuotta täyttyivät vuonna 1874 ja he olivat odottaneet Kristuksen paluuta tuona vuonna. Kun vuosi tuli ja meni, he pettyivät. Kuten edellä lainattu teksti osoittaa, B. W. Keith -niminen adventisti ja Barbourin lehden avustaja huomasi myöhemmin, että The Emphatic Diaglott -käännös Uudesta Testamentista käytti sanaa "läsnäolo" sanan "tulemus" sijasta kohdissa, joissa puhutaan Kristuksen paluusta. Keith esitti Barbourille ajatuksen, jonka mukaan Kristus oli toden totta palannut vuonna 1874 mutta näkymättömänä, ja että Kristus oli näkymättömänä "läsnä" suorittaen tuomintatyötä. "Näkymätön läsnäolo" on käsite, josta on hyvin vaikea esittää vastaväitteitä ja yhtä vaikeaa on todistaa se vääräksi. Sitä voitaisiin verrata tilanteeseen, jossa ystäväsi kertoo sinulle, että hänen kuollut vanhempansa vierailee näkymättömänä hänen luonaan ja lohduttaa häntä, ja sitten yrittäisit todistaa ystävällesi, ettei asia oikeasti ole niin. Käsite "näkymättömästä läsnäolosta" antoi siten näille Barbourin yhteydessä toimineille adventisteille mahdollisuuden sanoa, että heidän vuotensa 1874 olikin loppujen lopuksi ollut oikea, "mutta he olivat vain odottaneet silloin väärää asiaa". Myös Russell hyväksyi ja omaksui tuon selityksen. 7 Nykyään miljoonat Jehovan todistajat uskovat ja opettavat, että Kristuksen näkymätön läsnäolo alkoi vuonna 1914. Hyvin harvat tajuavat, että lähes 50 vuoden ajan Seura ilmoitti ja julisti profeetan roolissaan, että tuo läsnäolo alkoi vuonna 1874. Vielä niinkin myöhään kuin vuonna 1929 – eli 15 vuotta vuoden 1914 jälkeen – he edelleen opettivat siten. 8 Jehovan todistajat uskovat nykyään, että Kristus aloitti virallisesti Valtakunnan hallintonsa vuonna 1914. Vartiotorni opetti vuosikymmenien ajan, että se tapahtui vuonna 1878. 9 Jehovan todistajat uskovat nykyään, että "viimeiset päivät" ja "lopun aika" alkoivat myös vuonna 1914. Vartiotorni-lehti opetti puolen vuosisadan ajan, että "viimeiset päivät" alkoivat vuonna 1799 (hyväksymällä George Bellin tulkinnan vuodelta 1796). He uskovat nykyään, että niiden voideltujen kristittyjen ylösnousemus, jotka ovat kuolleet aina Kristuksen ajasta lähtien, alkoi vuonna 1918. Yli 40 vuoden ajan Vartiotorni opetti, että se alkoi vuonna 1881. Heidän nykyinen näkemyksensä on, että vuodesta 1914 ja erityisesti vuodesta 1919 lähtien on ollut meneillään suuri "elonkorjuutyö", ja sen huippukohtana on nykyisen järjestelmän ja kaikkien niiden tuho, jotka eivät ole ottaneet vastaan heidän saarnaamaansa sanomaa. Vartiotorni-lehti opetti perustamisestaan lähtien sen sijaan, että "elonkorjuu" jatkuisi vuodesta 1874 vuoteen 1914, ja vuoteen 1914 mennessä koittaisi kaikkien tämän maailman ihmisjärjestelmien tuho. Järjestö sijoittaa nykyään "Suuren Babylonin" ("väärän uskonnon maailmanmahdin") kukistumisen vuoteen 1919. Ainakin neljän vuosikymmenen ajan Vartiotorni sijoitti sen vuoteen 1878, ja Babylonin lopullisen tuhon oli määrä tulla joko vuonna 1914 tai 1918. —————— 7 Vartiotorni 15. heinäkuuta 1906, jota lainattiin aiemmin, osoittaa heidän käyttäneen juuri tätä argumenttia. 8 Ks. kirjaa Prophecy, julkaistu vuonna 1929, s. 64, 65. Vartiotorni 15. elokuuta 1974 (engl.) mainitsee tästä opetuksesta, mutta ei viittaa lainkaan siihen, että sitä opetettiin edelleen vuoden 1914 jälkeen. 9 Tämä näkemys alkoi muuttua vuonna 1922 Cedar Pointin konventissa kahdeksan vuotta vuoden 1914 jälkeen. Mikä oli syynä siihen muutokseen, joka tehtiin näihin merkittäviin profeetallisiin opetuksiin, joista niin monet ihmiset pitivät kiinni monia vuosikymmeniä? Syy oli sama kuin kaikkien niiden ennustusten kohdalla, jotka oli tehty 1200-luvulta eteenpäin – esitetyt ennustukset eivät toteutuneet. Jotkut saattavat olla taipuvaisia jättämään nämä asiat huomiotta pelkkinä väittäminä. Onhan niin, että tuskin kenelläkään Jehovan todistajalla on tänä päivänä mahdollisuutta päästä lukemaan vanhoja Vartiotornin numeroita. Lisäksi kun järjestön julkaisut käsittelevät järjestön historiaa nykyään, ne joko jättävät kokonaan huomiotta nämä opetukset, joita kannatettiin niin pitkään, tai esittävät niistä vain osittaisen tai joskus muunnellun näkemyksen. Ne eivät anna oikeaa kuvaa siitä, kuinka painokkaasti ja luottavaisesti näitä näkemyksiä silloin opetettiin. Mietipä sitten järjestön "historian" tarjoamaa todistusaineistoa. Vartiotorni sanoo, että tämä historia vahvistaa järjestön väitteen sen roolista nykyajan profeettana. Kun tutkitaan Vartiotorni-lehden vanhimpia numeroita vuodesta 1879 lähtien, huomattava piirre on, että he odottivat suurten asioiden tapahtuvan nimenomaan siihen aikaan. Vaikka he uskoivat "pakanain aikojen" päättyvän vuonna 1914, tuo ajankohta oli heidän ajatuksissaan varsin vähän. He ajattelivat paljon enemmän vuotta 1874 ja uskonkäsitystä, jonka mukaan Kristus oli aloittanut näkymättömän läsnäolonsa ja siten myös Valtakunnan hallintonsa silloin. He siis odottivat kokevansa siirtyvänsä hyvin pian taivaalliseen elämään. Sen myötä mahdollisuus tulla osaksi "Kristuksen morsianta" loppuisi. He odottivat myös, että kauan ennen vuotta 1914 maailma astuisi suureen ahdingon aikaan, joka pahenisi ja kehittyisi kaaokseksi ja anarkiaksi. Vuoteen 1914 mennessä kaikki olisi ohi, lopussa, ja Kristus Jeesus olisi ottanut täyden hallinnon maan asioista ja hänen Valtakuntansa olisi korvannut kaikki ihmisen hallintojärjestelmät. Tätä kuvaa osuvasti seuraava aineisto tammikuun Vartiotornissa vuodelta 1881. Tietyt avainkohdat on alleviivattu.
Vuoden 1914 sijasta Vartiotornin todellinen "ankkuriajankohta" oli silloin selvästi 1874. Siitä lähtien Kristus oli läsnä. Seuraavien 40 vuoden aikana hän suorittaisi kaiken elonkorjuutyönsä. Koska tähän uskottiin, tuntui siltä, että dramaattisten tapahtumien pitäisi seurata hyvin pian, ehkä juuri tuona samana vuonna 1881, kuten esitetään lisäartikkelissa, jonka otsikko on: "Kuinka kauan, oi Herra?" Huomaa nämä kohdat: KUINKA KAUAN, OI HERRA?
Tätä seurasi yksityiskohtainen perustelu, jossa painotettiin syksyä 1881 todennäköisenä aikana heidän muutokselleen taivaalliseen elämään, sekä aikana, jolloin ovi – mahdollisuus tulla morsiamen jäseneksi – suljetaan. Tämä oli 33 vuotta ennen vuotta 1914, joka oli heille vain päätepiste ja aika, johon mennessä kaikki asiat olisivat päätöksessään. Odotus, jonka mukaan "morsianluokan" voidellut kristityt kokisivat muutoksen taivaalliseen elämään syksyyn 1881 mennessä, ei tunnetusti toteutunut. Kun vuodet kuluivat, huomion keskipisteenä oleva ajanjakso piteni ja vuodelle 1914 alettiin panna enemmän painoa. Se oli kuitenkin edelleenkin päätepiste ajalle, jolloin maalliset hallitusvallat olisi poistettu ja "nimellinen kristikunta" tuhottu täydellisesti, sillä uskottiin, että Kristus alkoi käyttää Valtakuntansa täyttä valtaa vuonna 1881, kuten osoitetaan Russellin vuonna 1889 julkaisemassa kirjassa The Time Is At Hand (Aika on lähellä) sen sivuilla 239 ja 247:
Jopa vuosisadan vaihteen jälkeen, 1900-luvun alussa, paino pantiin edelleen pitkälti vuosiin 1874 ja 1878 avainajankohtina, joihin kaikki ajattelu sovitettiin. He olivat olleet "viimeisissä päivissä" vuodesta 1799 lähtien, elonkorjuuajassa vuodesta 1874 lähtien, ja Kristus oli ollut kuninkaallisessa vallassa vuodesta 1878 lähtien ja ylösnousemus oli alkanut silloin. Vuosien kuluminen ei muuttanut näitä käsityksiä. Ne kaikki liittyivät näkymättömiin tapahtumiin, paitsi ennustus elävien pyhien siirtymisestä taivaaseen, jonka odotettiin tapahtuvan 1881. Koska mitkään näkyvät todisteet eivät osoittaneet näitä opetuksia vääriksi, niistä pidettiin kiinni. Vielä vuonna 1911, vain kolmea vuotta ennen vuotta 1914, Vartiotorni julisti edelleen vuosien 1874, 1878 ja 1881 tärkeyttä. "Suuri Babylon" oli kukistunut vuonna 1878 ja hänen "täydellinen loppunsa" tulisi lokakuussa 1914. "Tarkennus" kuitenkin tehtiin siihen, milloin tilaisuuden "ovi" päästä taivaallisen valtakuntaluokan osaksi "suljettiin", se oli ennen ollut vuonna 1881. Nyt Vartiotornin lukijat saivat lehden 15. kesäkuuta 1911 numerosta tietää, että ovi oli edelleen "raollaan":
Päätösvuosi 1914 oli nyt käsillä. Kun se saapuisi, elonkorjuu olisi ohi, viimeiset päivät olisivat lopussa ja heidän toivonsa toteutuisivat täysin. Mitä Vartiotornin julkaisut tarkkaan ottaen opettivat tapahtuvan kun vuosi 1914 saapuisi? Kirja Aika on lähellä, joka julkaistiin 25 vuotta ennen vuotta 1914, listaa seuraavat seitsemän asiaa:
Nämä lausunnot löytyvät kirjan ennen vuotta 1914 julkaistuista laitoksista. Kuten lainatusta tekstistä nähdään, nämä laitokset sanoivat selvästi, että vuosi 1914 "tulee olemaan viimeinen raja epätäydellisten ihmisten hallinnolle". Todettiin, että tuona ajankohtana Jumalan valtakunta "saavuttaa täyden, maailmanlaajuisen hallinnan, ja että se 'perustetaan' tai lujasti vakiinnutetaan maan päälle." Huomaa, miten kirjan vuoden 1914 jälkeen julkaistu laitos (1924) salaa tämän sanomalla:
Kirjan vuoteen 1914 asti julkaistut laitokset totesivat kolmannessa kohdassa, että ennen vuoden 1914 loppua "Herran ruumiin" viimeinen jäsen kirkastettaisiin Pään kanssa. Myös tässä kohdassa vuoden 1914 jälkeen painettu laitos muuttaa tekstiä ja poistaa kaikki viittaukset vuoteen 1914:
Kirjan myöhemmissä laitoksissa yritettiin siis selvästi piilottaa vuotta 1914 koskevien, hyvin luottavaisten ennustusten epäonnistuminen. Se tapahtui sen jälkeen, kun tuo vuosi oli ohitettu, eivätkä ennustetut tapahtumat olleet toteutuneet. Hyvin harvoilla Jehovan todistajilla on nykyään mitään käsitystä siitä, missä määrin tuosta vuodesta annettiin lausuntoja, tai että yksikään alkuperäisestä seitsemästä kohdasta ei toteutunut. Nuo odotukset kuitataan hyvin lyhyesti Seuran julkaisuissa nykyään ja jotkut niistä sivuutetaan tyystin. 10 Itse asiassa lukemalla Seuran myöhempiä julkaisuja voisi saada sellaisen käsityksen, että Vartiotornin presidentti Russell ei koskaan puhunut tarkkaan siitä, mitä vuosi 1914 toisi tullessaan. Ne antavat ymmärtää, että kaikki suuret odotukset tai ehdottomat lausunnot olivat muiden, eli lukijoiden, vastuulla. Esimerkki tästä nähdään Jehovan todistajat Jumalan tarkoituksissa -kirjasta (s. 52), joka oli vuosien ajan järjestön virallinen historiakirja:
Kirja esittää sitten lainauksia Vartiotorni-lehdistä mutta kun niitä tutkitaan, ne eivät yksinkertaisesti tue yllämainittua lausuntoa. Ainoa nimenomaan "aikakysymykseen" liittyvä lainaus on Vartiotornista vuodelta 1893:
Tämä ei todista lainkaan historiakirjassa esitettyä väitettä, vaan pelkästään vahvistaa sen, mitä Russellin muut kirjoitukset osoittavat. Hän ehdottomasti odotti maailmanlaajuisen ahdingon alkavan ennen vuoden 1914 alkua, eikä vuoden 1905 tai 1907 jälkeen kuten em. lainaus osoittaa, ja että tämän ahdingon puhkeaminen johtaisi kaikkien maan hallitusten tuhoon vuoteen 1914 mennessä. Vartiotorni kyllä kehotti lukijoitaan jossain määrin varovaisuuteen kahta vuotta ennen vuotta 1914. Kirja Jehovan todistajat Jumalan tarkoituksissa (s. 53) lainaa Russellin vuonna 1912 Vartiotornissa esittämiä sanoja:
—————— 10 Sama pitää paikkansa väitteistä, jotka annettiin vuosista 1788 ja 1881, jotka kuten vuodet 1799 ja 1874 molemmat lopulta hylättiin virheellisinä.
Ja juuri tämän kuvan järjestö pyrkii antamaan. Vertaa sitä muihin Vartiotornissa ja muissa julkaisuissa esitettyihin lausuntoihin, joihin Seuran julkaisut eivät nykyään viittaa koskaan. Pitääkö se paikkansa, että ehdottomista lausunnoista olivat vastuussa jotkut Seuran ulkopuoliset henkilöt eli Seuran sijasta ne lukijat, jotka "lukivat Vartiotornin lausuntoja, joita ei ollut lainkaan esitetty" etenkin vuoden 1914 odotusten suhteen? Kirjasta Aika on lähellä, joka julkaistiin 1889, luemme seuraavaa sen sivuilta 98 ja 99:
Jos sanot, että joku asia ei ole vain totta, vaan että pidät sitä "vahvistettuna totuutena", eikö se tarkoita samaa kuin sanoisit, että tiedät asian olevan niin? Eikö sellainen ole "ehdottomien lausuntojen" esittämistä? Jos näillä asioilla on jotain eroa, onko se suuri? Saman julkaisun sivulla 101 esitetään tämä lausunto:
Kaksi vuotta sen jälkeen, kun tämä kirja julkaistiin, Russellin kirja "Tulkoon Sinun Valtakuntasi" julkaistiin vuonna 1891, ja sen sivulta 153 löydämme tämän:
Seuraavana vuonna 1892 Vartiotornin numero 15. tammikuuta totesi, että viimeinen "taistelu" oli jo alkanut, ja että sen loppu tulisi 1914:
Tämä lyhyt kirjoitus, joka ilmestyi Vartiotornin numerossa 15. heinäkuuta 1894 paljastaa, miten he näkivät silloiset olosuhteet maailmassa selvänä merkkinä siitä, että maailma oli silloin astumassa viimeisiin tuskiinsa ja että se vetäisi viimeisen henkäyksensä vuonna 1914: VOIKO SE VIIPYÄ VUOTEEN 1914 ASTI?
On totta, että tässä käytetään sanaa "mielipide", mutta miten merkityksellistä se on, kun samaan aikaan Jumala mainitaan esitettyjen ajankohtien tukijana? Kuka olisi taipuvainen epäilemään "Jumalan ajankohtia", kuten Vartiotorni niitä nimittää? Järjestö sanoisi nykyään, että kaikki nämä seikat ovat toisarvoisia ja vähämerkityksisiä verrattuina siihen, jota he pitävät yhtenä päätotuutena: Että Seura oli oikeassa "pakanain aikojen päättymisestä" vuonna 1914 eli siitä ainoasta varhaisesta uskonkäsityksestä, joka koskee vuotta 1914 ja jonka he edelleen ovat säilyttäneet. Mutta sanomalla tämän he syyllistyvät luultavasti suurimpaan vääristelyyn kaikista. Tosiasia nimittäin on, että he ovat säilyttäneet ainoastaan ilmauksen "pakanain aikojen loppu". Sille nykyään annettu merkitys on täysin erilainen, kuin se merkitys, jonka Vartiotorni-Seura antoi sille 40 vuoden ajan vuoteen 1914 saakka. Ihmiset, jotka olivat Vartiotorni-Seuran yhteydessä kaikkien noiden 40 vuoden aikana ymmärsivät, että "pakanain aikojen loppu" merkitsisi kaikkien maallisten hallitusten täydellistä kukistamista, niiden totaalista eliminointia ja korvaamista Kristuksen valtakunnan hallinnolla koko maan päällä. Minkäänlaista ihmishallintoa ei jäisi jäljelle. Muista Aika on lähellä -kirjan lausunto sen sivuilla 98 ja 99, jonka mukaan "tulevien 26 vuoden aikana [laskien vuodesta 1889] kaikki nykyiset hallitukset kukistetaan ja hajotetaan." Siinä sanottiin myös, että "tämän vahvan pakanain aikoja koskevan raamatullisen näytön perusteella pidämme vahvistettuna totuutena, että tämän maailman valtakuntien lopullinen loppu, sekä Jumalan valtakunnan täysi perustaminen toteutuvat vuoden 1914 loppuun mennessä." Nykyään ilmaukselle "pakanain aikojen loppu" (tai "kansakuntien määräaikojen loppu") annetaan varsin erilainen merkitys. Se ei ole ihmishallitusten hallinnon todellinen loppu, joka on seuraus Kristuksen niille aiheuttamasta tuhosta. Nyt sen sanotaan olevan niiden "keskeytyksettömän hallinnon" loppu maan päällä: "Keskeytys" aiheutui siitä, että Kristus sai näkymättömänä Valtakunnan vallan ja alkoi hallita vuonna 1914 ja kiinnitti huomionsa maahan 'erityisellä tavalla' (todellisuudessa näin opetettiin aiemmin vuodesta 1874). Koska tämän siis sanotaan tapahtuneen näkymättömässä maailmassa, on vaikea esittää vastaväitettä sellaisesta teoriasta. Vaikka tosiasia on, että yhtään mikään ei ole muuttunut maallisten hallitusten vallan suhteen maan päällä vuodesta 1914 lähtien, sillä ei nähtävästi katsota olevan mitään merkitystä. Nyt opetetaan, että heidän valtansa "vuokrasopimus" on päättynyt, sillä näkymätön Kuningas päätti sen näkymättömästi, ja niinpä heidän määräaikansa "loppu" on tullut. Kaikkea tätä voitaisiin verrata tilanteeseen, jossa julistetaan 40 vuoden ajan, että tiettynä ajankohtana jonkun kiinteistön ei-toivottu asukas tullaan häätämään täydellisesti ja poistamaan ikiajoiksi. Kun sitten tuo ajankohta tulee ja menee, ja ei-toivottu asukas jatkaa elämäänsä kiinteistössä kuten ennenkin, asiaa selitellään sanomalla näin: "No irtisanoin hänen vuokrasopimuksensa, ja minun puolestani se on sama asia, kuin jos hän olisi oikeasti muuttanut pois. Ja sitä paitsi, seuraan tilannetta nyt paljon tarkemmin." Kieltämättä mitä lähemmäksi vuosi 1914 tuli, sitä varovaisemmaksi ennustukset muuttuivat. Kun Russell oli aiemmin väittänyt, että ahdingon myrsky ja maailmanlaajuinen anarkia alkaisivat ennen vuoden 1914 lokakuuta, myöhemmin hän sanoi Vartiotornin 1. heinäkuuta 1904 numerossa:
Vuonna 1894 hän oli myöntänyt, että paljastetut vuosiluvut olivat "Jumalan ajankohtia, eivät omiamme". Kun vuoteen 1914 oli enää seitsemän vuotta, Russell sanoi Vartiotornin 1. lokakuuta 1907 numerossa kirjoituksessa "Ajanlaskuun liittyvä tieto ja usko":
Tämä sama artikkeli kuitenkin antaa ymmärtää, että ne ketkä epäilisivät sellaisia laskelmia, osoittaisivat uskonpuutetta:
Miten hyödyllistä on (tai mitä se kertoo nöyryydestä) tunnustaa erehtyväisyydestä ja samaan aikaan antaa ymmärtää, että vain ne, jotka hyväksyvät esitetyn näkemyksen, ilmaisevat uskoa ja ovat "niiden viisaiden joukossa, jotka ymmärtävät"? Eivätkö ne, jotka eivät kiinnittäneet huomiota vuosien 1844 ja 1874 "huutoihin", luokiteltaisi johdonmukaisesti vertauksen "tyhmiksi neitsyiksi"? Aiemmin samassa artikkelissa Russell oli sanonut:
Niinpä jos jotkut ilmaisivat epäilyksiä Seuran ajanlaskuun, heidän suhteensa laatu Jumalaan hienovaraisesti kyseenalaistettiin, kuten myös heidän uskonsa ja viisautensa. Tämä on älyperäisen pelottelun muoto, käytäntö joka lisääntyi moninkertaisesti vuoden 1914 mentyä ohi täyttämättä niitä odotuksia, joista oli julistettu maailmanlaajuisesti. Kuten on mainittu aiemmin, vuonna 1993 Vartiotorni-Seura julkaisi Jehovan todistajien uuden historiakirjan nimeltä Jehovan todistajat – Jumalan valtakunnan julistajia. Jotkut osat siinä näyttävät olevan vastineita muiden lähteiden julkaisemille tiedoille; ilmeisesti tarkoituksena on ollut latistaa noiden tietojen vaikutusta. Esimerkiksi Carl Olof Jonssonin kirja The Gentile Times Reconsidered, jota on julkaistu ja levitetty vuodesta 1983 lähtien, osoitti selvästi monien Charles Taze Russellille tunnusomaisten opetusten juontavan juurensa adventismista – näihin sisältyi opetus vuodesta 1914. Vartiotornin julkaisut ovat vuosikymmenten ajan vähätelleet tätä tosiasiaa tai sivuuttaneet sen kokonaan ja antaneet sellaisen kuvan, että monet näistä opetuksista ja vuosi 1914 olivat peräisin Russellilta, ja että hän ja hänen Vartiotorni-lehtensä muodostivat ainutlaatuisen, jumalallisen kanavan, joka paljasti aiemmin kadotettuja tai tuntemattomia totuuksia. Nyt ensimmäistä kertaa tunnustettiin jossain määrin kiitollisuudenvelan suuruus näille toisille, varhaisemmille tiedonlähteille kuten John A. Brownille, joka kehitteli teorian siitä, että Danielin "seitsemän aikaa" edustavat 2520 vuotta ja että ne liittyisivät Luukkaan 21:24:n "pakanain aikoihin". (Ennen historiakirjan ilmestymistä John A. Brownin nimeä ei oltu koskaan mainittu missään Vartiotornin julkaisussa.) Lisäksi tunnustettiin, että Russell ei viitannut vuoteen 1914 "pakanain aikojen" loppuna, vaan sen teki adventisti N. H. Barbour lehdessään Herald of the Morning vuonna 1875 – eli neljä vuotta aiemmin kuin ensimmäinen Vartiotorni-lehti ilmestyi – ja että Russell sai tuon ajankohdan nimenomaan häneltä. Järjestön johdolla oli kaikki tämä tieto saatavillaan ja tiedossaan vuosikymmenien ajan. Kaikki hallintoelimen jäsenet saivat vuonna 1979 Carl Olof Jonssonin aineiston 20 ensimmäistä sivua, jossa nämä tosiasiat oli paljastettu yksityiskohtaisesti. Silti järjestö vasta näin myöhään teki jonkinlaisen avoimen tunnustuksen näiden näkemysten ja käsitteiden todellisista alkuunpanijoista. 11 Tämä uusi historiakirja mainitsee myös edes jossain määrin aiemmista opetuksista, joista pidettiin aikanaan pitkään kiinni: Vuodesta 1874 Kristuksen "toisen läsnäolon" alkuna, vuodesta 1878 aikana, jolloin Kristus otti kuninkaallisen vallan, vuodesta 1881 aikana, jolloin taivaallinen kutsu päättyisi, sekä vuodesta 1925 aikana, jolloin "vanhan ajan arvolliset" saisivat ylösnousemuksen ja suuri riemuvuosi maalle alkaisi. Kaikki nämä tiedot oli esitetty tämän kirjan Omantunnon kriisi ensimmäisessä laitoksessa vuonna 1983. Historiakirja ei kuitenkaan myönnä avoimesti ja rehellisesti sitä, miten nämä ajankohdat esitettiin äärimmäisen tärkeinä, tai miten useita niistä painotettiin jatkuvasti yli 50 vuoden ajan, eikä myöskään miten luottavaisesti niihin liittyvät väitteet ja vakuutukset esitettiin. Historiakirjassa sekä lähiaikojen Vartiotornin ja Herätkää!-lehden artikkeleissa on jatkuvasti yritetty vähätellä näihin ajankohtiin liitettyä painoarvoa, sekä sitä, minkä ennustettiin tapahtuvan viimeistään vuoteen 1914 mennessä. 12 Kirjoittajat usein keskittyvät vain esitettyjen ennustusten yhteen puoleen (kuten viittaamalla vain "pakanain aikojen loppuun" tai esittämällä, että vuotta 1914 pidettiin vain "tärkeänä ajankohtana" tai "merkkivuotena") eivätkä mainitse niitä muita merkittäviä väittämiä, jotka olivat kiinteä osa koko ennustusta. Yleensä lukijoille esitetään vain muutamia myöhempiä varovaisia lausuntoja, jotka julkaistiin kun 1914 (tai myöhemmin 1925) oli jo lähellä, ja kaikki suorasukaiset ennustukset esitetään vain tunnustelevina 'ehdotuksina' tai pelkkinä 'mahdollisuuksina'. Koska suurella osalla lukijoista ei ole mahdollisuutta tutkia vanhempia julkaisuja, artikkelit voivat käyttää hyväksi heidän tietämättömyyttään ja painaa ennustukset villaisella valikoimalla vain tiettyjä lainauksia ja salaamalla muut selvät lausunnot tai jättämällä ne tarkoituksella huomiotta. Hyvin usein käytetty taktiikka on painottaa tiettyjen termien puuttumista, ikään kuin noiden nimenomaisten sanojen tai ilmausten käyttämättä jättäminen vapauttaisi heidät siitä, että he ovat tehneet vääriä ennustuksia Jumalan nimessä. Herätkää!-lehdessä 22. maaliskuuta 1993 sivulla 3 otsikon "Miksi niin paljon perättömiä maailmanlopun ennustuksia?" alla on tästä esimerkki:
—————— 11 ks. The Gentile Times Reconsidered s. 19-29, Jehovan todistajat – Jumalan valtakunnan julistajia s. 45-47, 132-135. 12 Ks. esim. Vartiotorni 1. marraskuuta 1993 s. 8-12, Herätkää! 22. maaliskuuta 1993 s. 3, 4.
Mainitussa alaviitteessä todetaan seuraavasti:
Perusteluna siis on, että jos joku ei käytä sellaisia ilmauksia kuin "tämä on suora ilmoitus Jehovalta" ja välttää käyttämästä itsestään sellaisia termejä kuin "erehtymätön" tai "henkeytetty", hänen sanomansa asiat ja esittämänsä väitteet pitäisi nähdä pelkkinä harmittomina mielipiteen ilmauksina. Raamatusta ei löydy tällaista yksinkertaistettua kriteeriä sen arvioimiseksi, onko väärin puhua ilman valtuutusta Jumalan nimessä ja ennustaa asioita, jotka eivät toteudu. Emme lue väärien profeettojen Israelissa käyttäneen nimenomaisia ilmauksia kuten "suora ilmoitus Jehovalta", tai että he olisivat käyttäneet itsestään sellaisia sanoja kuin "henkeytetty" tai "erehtymätön". He kuitenkin teeskentelivät, että heidän sanansa olivat todella Jehovalta. "Puhuminen Jumalan nimessä" merkitsee tekemistä niin hänen edustajanaan, kuten Vartiotorni-Seuran julkaisu Raamatun ymmärtämisen opas (osa II. s. 468 (engl.); osa 2. s. 375 (suom.)) tunnustaa. Russell viittasi itseensä Jumalan puhemiehenä ja esitti aikaennustukset Jumalan johdatuksen tuloksena kansalleen. Jumalan nimi ja hänen Sanansa olivat selvästi mukana kaikessa, joka esitettiin. Tutki kahta lainausta aiemmassa alaviitteessä (vuosien 1883 ja 1886 Vartiotorneista), jotka esitettiin todisteeksi siitä, "ettei Jehovan nimessä profetoitu" ja että ehdottomuutta ja julkeutta vältettiin. Vertaa niitä sitten lausuntoihin, joita löytyy julkaisusta toisensa jälkeen ennen vuotta 1914: Lausuntoihin, jotka julistavat Vartiotornin aikalaskelmien olevan "Jumalan ajankohtia, ei meidän", että "on ollut ehdottoman ilmeistä, että vuonna 1878 oli tullut aika, jolloin kuninkaallisen tuomion piti alkaa Jumalan huoneesta", ja että vuosi [1878] "selvästi merkitsee aikaa, jolloin Kuninkaiden kuningas todella ottaa vallan". Tai mieti niitä toistuvia lausuntoja, joiden mukaan Raamattu "todistaa" tosiasiana, jonka "Raamattu lujasti vahvistaa", että vuosi 1914 "tulee olemaan viimeinen raja epätäydellisten ihmisten hallinnolle", ja että ennen vuotta 1914 Kristuksen ruumiin "viimeinen jäsen kirkastetaan Pään kanssa". Se "todistaa", että "ennen tuota ajankohtaa Jumalan valtakunta, joka on järjestäytynyt voimassa" tulisi lyömään ja tuhoamaan ja "täysin murskaamaan näiden [pakana]kuninkaiden vallan", sekä murskaamaan ja hajottamaan "olemassaolevat vallat – kansalliset ja kirkolliset". Tai ajattele seuraavia väitteitä: "Tulevien 26 vuoden aikana [vuodesta 1889 laskien] kaikki nykyiset hallitukset kukistetaan ja hajotetaan". "Pidämme vahvistettuna totuutena, että tämän maailman valtakuntien lopullinen loppu sekä Jumalan valtakunnan täysi perustaminen toteutuvat vuoden 1914 loppuun mennessä." "Tuon taistelun päättymisen ajankohta on selvästi merkitty Raamatussa vuoden 1914 lokakuuksi. Se on jo käynnissä, se alkoi lokakuussa 1874." Nämä lausunnot on kaikki dokumentoitu tämän luvun edellisillä sivuilla. Seuraten tätä samaa kaavaa, jolla peitetään tosiasiat semantiikan savuverhoon, uusi historiakirja lainaa sivulla 635 Vartiotornin lausuntoa vuodelta 1916, kun se puhuu ennustuksesta, jonka mukaan kirkko kirkastettaisiin taivaaseen vuonna 1914: "Me vain päättelimme niin, ja ilmeisesti erehdyimme." Huolimatta selvistä lausunnoista, joita jo lainattiin, ja joissa esiintyy jatkuvasti sellaisia ilmauksia kuten "todiste", "todistettu", "lujasti vahvistettu", "vahvistettu totuus" ja "selvästi merkitty", tällaista puhetta voidaan sanoa vain journalistiseksi ja älylliseksi epärehellisyydeksi. Vartiotornin perusteluissa on tavallista vetää esille jokin harhautus, joka vie huomion pois epäonnistuneista ennustuksista. Se tehdään siirtämällä huomio monien ihmisten halukkuuteen pysyä järjestössä ja tukea sitä siitä huolimatta, että se on ruokkinut heitä väärillä toiveilla. Samalla ne ihmiset, jotka päättävät olla toimimatta niin, esitetään "hengellisesti heikkoina", "Jumalan palvelukseen väsyneinä" tai itsekkäiden motiivien ohjaamina. Tämä vain korostaa sitä, mikä on ehkä ahdistavin tekijä koko asiassa: On selvää, ettei järjestö kantanut aidosti minkäänlaista huolta siitä, miten tällaiset ennustukset vaikuttivat niiden Vartiotornin lukijoiden elämään, jotka ajattelivat ennustusten tulevan Jumalan ohjaamasta lähteestä, ja että ne olivat jumalallisesti tarjottua "ruokaa oikeaan aikaan". Heitä kannustettiin avoimesti, että he antaisivat näiden ennustusten, jotka oli rakennettu tiettyjen ajankohtien ympärille, toimia perustuksena omille toiveilleen ja odotteilleen, ja että siten he muovaisivat elämänsä niiden mukaan. Se sai aikaan vääristyneen ja lyhytnäköisen näkemyksen elämästä ja tulevaisuudesta ja johti väistämättä pettymykseen, sillä ennemmin tai myöhemmin harhakuvat kohtasivat todellisuuden.  Voit katsoa kuvaa suurempana ja oikein päin tästä. Tämä artikkeli on Bible Students Monthly -lehden numerosta, joka julkaistiin ensimmäisen maailmansodan aikana. Se kuvaa millä tavalla Vartiotornin puhemiehen Russellin ennustavat lausunnot esitettiin – eivät pelkästään ehdotuksina tai mielipiteinä – vaan joinakin sellaisina, jotka piti julistaa osana Jumalan "aikakausisuunnitelmaa".
Lue luku 8 täältä.
Takaisin alkuun Takaisin etusivulle |
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Kotisivuohjelma: KompoZer *
Kuvankäsittely: GIMP * Äänenkäsittely:
Audacity |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
