Tietoa Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Raymond Franz


Kuva: YouTube

Raymond Franz (8. toukokuuta 1922 - 2. kesäkuuta 2010) oli eräs tunnetuimmista entisistä Jehovan todistajista. Hän oli osa Jehovan todistajien korkeinta päättävää elintä, hallintoelintä, yhdeksän vuotta vuosina 1971-1980. Franz työskenteli Jehovan todistajien päätoimistossa Brooklynissä vuosina 1965-1980. Raymond Franz erotettiin Jehovan todistajista vuonna 1981 ja on eronsa jälkeen kirjoittanut kaksi yksityiskohtaista kriittissävytteistä kirjaa Jehovan todistajista, heidän opeistaan ja Jehovan todistajien hallintoelimestä. Hänen kirjansa Crisis of Conscience ja In Search of Christian Freedom ovat olleet erittäin suosittuja ja niitä on käännetty useille kielille. Hänen hyvin dokumentoidut kirjansa ovat herättäneet huomiota liikkeestä kiinnostuneiden keskuudessa ympäri maailman.

Raymond Franz syntyi ja kasvatettiin Jehovan todistaja -perheessä. Hän oli sukunsa kolmannen polven Jehovan todistaja. Hänen isänsä kastettiin vuonna 1913. Tuohon aikaan Jehovan todistajia kutsuttiin vielä "Raamatun tutkijoiksi". Raymondista tuli aktiivinen jäsen vuonna 1938 hänen ollessaan 16-vuotias. Hänet kastettiin vuonna 1939. Raymondin sedällä, Frederick William Franzilla, oli voimakas vaikutus Jehovan todistajien opetuksiin, kehitykseen, palvontaan sekä oppikysymyksiin. Hänestä tuli Vartiotorniseuran varapresidentti vuonna 1945 ja tämän jälkeen seuran presidentti vuonna 1977. Raymond Franz pääsi Vartiotorni-seuran Gilead-kouluun (lähetystyöntekijöiden kouluun) vuonna 1944 ja vuonna 1946 hänestä tuli matkustava lähetystyöntekijä Puerto Ricossa, Neitsytsaarilla sekä Dominikaanisessa tasavallassa. Vuonna 1957 diktaattori Rafael Trujillon kielsi Jehovan todistajien työn Dominikaanisessa tasavallassa ja karkotti ulkomaalaiset lähetystyöntekijät. Kun Raymond Franz täytti 37 vuotta, hän löysi vaimonsa Cynthian. He menivät naimisiin ja Cynthia liittyi Franzin seuraan lähetystyömatkoille Neitsytsaarille. Myöhemmin vuonna 1961, he palasivat Dominikaaniseen tasavaltaan ja toimivat siellä Jehovan todistajien lähetystyöntekijöinä viisi vuotta. He kohtasivat paljon ongelmia, koetuksia ja todellisia vaaroja saarnatessaan ja asuessaan sodan repimässä maassa.

Vuonna 1965 Vartiotorniseuran tuolloinen presidentti Nathan Homer Knorr pyysi Raymond Franzia lopettamaan lähetystyön ja pyysi häntä työskentelemään ja asumaan Jehovan todistajien päätoimistossa (jota kutsutaan nimellä "Beetel") Brooklynissa, New Yorkissa. Raymond mainitsee ensimmäisessä kirjassaan että hän piti lähetystyöstä enemmän, mutta hyväksyi silti tarjouksen. Yksi hänen ensimmäisistä tehtävistään oli työskennellä muiden kanssa suuressa kirjaprojektissa, jonka nimi oli "Raamatun ymmärtämisen opas" (Aid to Bible Understanding). Raamatun ymmärtämisen opas oli tietosanakirjamainen teos, jossa käsiteltiin aihe aiheelta aakkosjärjestyksessä Jehovan todistajien opetuksia ja uskomuksia. Hän kertoo kokemuksistaan päätoimistossa ensimmäisessä kirjassaan Crisis of Conscience.

Vuonna 1971 Raymond Franz kutsuttiin Jehovan todistajien hallintoelimen jäseneksi. Hallintoelin vastasi tuolloin sekä Jehovan todistajien hengellisestä johdosta että Vartiotorniseuran hallinnosta ja taloudesta. Hallintoelimen jäsenet ovat hyvin samantyyppisessä asemassa kuin kardinaalit katolisessa kirkossa. Franz hyväksyi aseman ja vietti useita vuosia matkustaen ympäri maailmaa sekä seuraten järjestön rakennetta, työskentelyä ja palvontaa kaikilla tasoilla ja useissa maissa. Hän kertoo kirjassaan ristiriidoista, joita hänen elämässään oli ilmennyt viimeisten 15 vuoden aikana, jotka hän vietti päätoimistossa. Varsinkin viimeiset yhdeksän vuotta, jotka hän vietti hallintoelimen jäsenenä olivat erittäin tärkeitä. Noina yhdeksänä vuotena mielikuvat kohtasivat todellisuuden. Hän sanoo huomanneensa eläneensä koko elämänsä isossa myytissä, joka ei vastannut todellisuutta. Tämä ei vaikuttanut hänen uskoonsa Raamattuun, mutta se muutti hänen käsitystään Jehovan todistajien järjestöstä. Hän huomasi, että hallintoelin ei perustellut opetuksiaan Raamatulla, vaan toimi samoin kuten arvostelemansa valtakirkot, perinteidensä mukaan.


Kirjassaan Crisis of Conscience Franz kirjoittaa elokuun 1979 tapahtumista. Vuoteen 1975 kohdistuneitten odotusten - Jehovan todistajat odottivat tuolloin Harmageddonia - rauettua tyhjiin osa Brooklynin Beetelin henkilökunnasta alkoi tutkia kriittisesti Vartiotorniseuran opetuksia. Joillakin Beetelin vanhempia jäseniä oli "eriäviä mielipiteitä" opetuksista, jotka liittyivät vuoteen 1914 ja 33 jaa., sekä siitä, milloin viimeiset päivät alkoivat. Erimielisyyksiä aiheutti myös taivaspaikkojen määrä (Jehovan todistajat uskovat että taivaaseen pääsee vain 144 000) sekä tulkinta siitä, että kristityt jaettaisiin kahteen eri luokkaan. Osa kristityistä saisi taivaallisen ylösnousemuksen ja osa taas nousisi ruumiillisesti paratiisimaahan. Franz kuvailee, miten päätoimistossa alkoi kuohua ja hallintoelin epäili lähes kaikkia salaliitosta. Hänen mukaansa sen sijaan, että olisi tutkinut kriittisesti edellä mainittuja opinkohtia ja aloittanut keskustelut "toisinajattelijoiden" kanssa, hallintoelin aloitti noitavainoja muistuttavan toiminnan. Se ei hänen mielestään sallinut asiallisia kysymyksiä oppeja kohtaan, epäilijöitä ei siedetty ollenkaan. Maaliskuussa 1980 Raymond Franz ja hänen vaimonsa päättivät, että heidän oli aika lähteä päätoimistossa. Heidän terveydentilansa heikentyi ja heillä oli epäilyksiä Vartiotorni-seuran toimintatapoja ja opetuksia kohtaan. 24.3-24.7.1980 he asuivat vanhan Jehovan todistaja -ystävänsä Peter Gregersonin luona.

Lähdettyään Beetelistä Franz sai useita puhelinsoittoja, joissa kerrottiin, miten heidän mukaansa päätoimistossa useita jäseniä oli syytetty, kuulusteltu sekä erotettu luopioina ilman kunnollisia raamatullisia perusteita, koska he epäilivät vartiotorniseuran opetuksia vuodesta 1914, 144 000 taivaspaikasta sekä muista Jehovan todistajien pääopetuksista. 22. huhtikuuta 1980 hallintoelimen Albert Schroeder kertoi Raymond Franzille puhelimitse, että "järjestön oikeuskoneisto oli toiminnassa ja kohtaisi pikaisesti epäilevät". 25. huhtikuuta 1980 Cris Sánchez ja hänen vaimonsa Nestor Kuilan, jotka olivat kumpikin Beetelin pitkäaikaisia jäseniä, erotettiin. Samoin kävi myös René Vázquesille, joka oli toiminut useita vuosia päätoimistossa. Sekä hänet että hänen vaimonsa erotettiin luopioina. Raymond Franz kertoo kuulleensa asioista sellaisilta ihmisiltä, joille kyseiset asiat eivät edes kuuluneet, vaikka hän oli edelleenkin hallintoelimen jäsen. Hallintoelin ei vaivautunut kertomaan erottamisista Franzille, mutta se kylläkin tiedotti asiasta niille yli 5000, jotka työskentelivät päätoimistossa.

8. toukokuuta 1980 Raymond Franz palasi New Yorkin päätoimistoon ja löysi työpöydältään papereita, jotka käsittelivät Jehovan todistajien uskonkäsityksiä hyvin lainopilliseen sävyyn. 20. toukokuuta 1980 hän tapasi komitean puheenjohtajan ja hänelle soitettiin nauhalta kuubalaisen Jehovan todistajan haastattelu, jossa hän kertoi huhuja yksityisistä raamatuntutkisteluista, joissa keskusteltiin vartiotorniseuran opetuksista arvostelevaan sävyyn. Franzin mukaan koko nauha oli kaksi tuntia pitkä vuodatus, joka sisälsi johdattelevia kysymyksiä huhuista huhujen perään. 21. toukokuuta 1980 Raymond Franz kutsuttiin hallintoelimen kokoukseen, Keskustelu nauhoitettiin. Hän kuvaili, kuinka häneltä kyseltiin erilaisia kysymyksiä järjestöstä ja sen opetuksista, eikä lainkaan niistä jotka olivat erotettu ja syytetty "luopumuksesta". Franz kertoi, ettei suurin osa hallintoelimestä kommentoinut asioita millään tavalla, he vain istuivat ja kuuntelivat. Kolmen tunnin jälkeen hänelle sanottiin, että hän voisi lähteä. Seuraana aamuna häntä pyydettiin kommentoimaan nauhalle mielipiteensä toisesta nauhasta, jossa jotkut Jehovan todistajat juoruilivat toisista jäsenistä. Hän kieltäytyi kommentoimasta perusteettomia huhuja.

22. toukokuuta 1980 puheenjohtaja Albert Schroeder tuli Franzin huoneeseen, ja kertoi hänelle jonkun hallintoelimen jäsenen haluavan hänen erottamistaan Jehovan todistajista. Riittäviä todisteita häntä vastaan ei kuitenkaan ollut. Asiasta äänestettiin, mutta enemmistö oli erottamista vastaan. Franzin annettiin ymmärtää olevan parasta, jos hän itse eroaisi hallintoelimestä. Hän päättikin kirjoittaa erokirjeen. Samalla hän myös torjui erikoistienraivaajan tehtävät. Raymond ja hänen vaimonsa lähtivät päätoimistosta. Ennen lähtöään ja joitakin päiviä eroamisen jälkeen he tapasivat Ed Dunlapin, joka oli pitkäaikainen kirjoitusosaston jäsen. Myös häntä vastaan oli hyökätty samalla tavalla kuten Franzia vastaan. Muut kirjoitusosaston jäsenet ja hallintoelin aiheuttivat ongelmia, koska hän halusi ajatella eri tavalla joidenkin Raamatun kohtien tulkinnasta kuin Vartiotorniseuran kirjallisuudessa jo esitetyt raamatuntulkinnat esittävät. Hänet oli kutsuttu kuulusteluun. Pian Dunlapkin erotettiin "luopumuksen" takia. Tässä tapauksessa luopumus tarkoitti sitä, että hänen käsityksensä joidenkin Raamatun kohtien ymmärtämisestä oli tullut sovittamattoman ristiriitaisiksi Jehovan todistajien virallisen opin kanssa. Ed Dunlap oli uhrannut koko elämänsä Vartiotorni-seuran toimiin ja palvellut järjestöä uskollisesti yli 40 vuotta, hän oli erittäin kunnioitettu 69-vuotias Jehovan todistaja. Hän kuului myös "voideltujen luokkaan". Kun hänet erotettiin, hän ja hänen vaimonsa joutuivat lähtemään välittömästi päätoimistosta, ja asumaan erittäin huonoissa olosuhteissa.
Jatkuu...



Lue teksti kokonaan Wikipediasta.
 



Raymond Franz: Omantunnon kriisi, 8. luku
30.01.2021 Käännöskomitea

OMANTUNNON KRIISI

(CRISIS OF CONSCIENCE)


Neljäs laitos


RAYMOND FRANZ
(1922-2010)

Jehovan todistajien hallintoelimen
entinen jäsen
Kirjan kääntäminen ja julkaiseminen suomeksi on tehty Raymond Franzin luvalla.

Käännöskomitean jäsenet haluavat pysytellä tuntemattomina.



8. luku, Perustelua ja pelottelua (PDF-version voi lukea täältä)

Paljossa puheessa vaanii synti, viisas se, joka kielensä hillitsee.
— Sananlaskut 10:19 (KR92)


Charles Taze Russell, joka oli viitannut itseensä "Jumalan puhemiehenä", kuoli vuonna 1916. Hän jätti jälkeensä sellaisten ennustusten perinnön, joista mikään ei ollut toteutunut. Hän jätti jälkeensä myös tuhansia hämmentyneitä seuraajia.

Vartiotorni-Seuran kirja Valo I, joka julkaistiin vuonna 1930, kuvaa tilannetta näin sivulla 194:
Koko Herran kansa odotti innolla ja riemulla vuotta 1914. Kun tuo aika tuli ja meni, koettiin paljon pettymystä, mielipahaa ja surua, ja Herran kansaa soimattiin suuresti. Papisto ja sen tukijat erityisesti pilkkasivat heitä, ja heitä halveksittiin, koska he olivat sanoneet niin paljon vuodesta 1914 ja mitä tulisi tapahtumaan, eikä heidän 'profetiansa' olleet toteutuneet.

Vuodet 1914 ja 1915 tulivat ja menivät. Kaikkien valtakuntien ja ihmisten instituutioiden täydellistä kukistumista ei tullut, Kristuksen valtakunta ei ottanut koko maata hallintaansa, voideltuja ei siirretty taivaalliseen elämään, "Suuren Babylonin" tuho ei tullut eikä Israel kääntynyt kristillisyyteen. Näiden kaikkien oli ollut määrä tapahtua vuoteen 1914 mennessä, ja siksi Vartiotornin kannattajien keskuudessa alkoi nousta vakavia epäilyksiä. On totta, että ensimmäinen maailmansota oli puhjennut, mutta se ei ollut johtanut ennustettuun maailmanlaajuiseen anarkiaan.

Lokakuussa 1916 vähän ennen kuolemaansa Russell kirjoitti Aika on lähellä -kirjan uuteen laitokseen esipuheen, ja pyrki vähättelemään vuotta 1914 koskevien väärien ennustusten merkitystä. Tämä kuvaa hänen asennettaan:

Kirjoittaja tunnustaa, että hän esittää tässä kirjassa ajatuksen, jonka mukaan Herran pyhät saattaisivat odottaa olevansa Hänen kanssaan kirkkaudessa Pakanain Aikojen lopussa. Tämä oli luonnollinen virhe, johon sorruttiin, mutta Herra mitätöi sen kansansa siunaukseksi. Ajatuksella, jonka mukaan Kirkko koottaisiin kirkkauteen ennen lokakuuta 1914, oli hyvin kannustava ja pyhittävä vaikutus tuhansiin, jotka kaikki voivat siten ylistää Herraa – jopa virheen vuoksi. Monet voivat todella ilmaista olevansa kiitollisia Herralle siitä, että Kirkon toiveiden huipentumaa ei saavutettu sinä aikana, jona oletimme; ja että meillä Herran kansana on lisää mahdollisuuksia täydellistyä pyhyydessä ja olla osallisina Herramme kanssa Hänen Sanomansa esittämisessä edelleen Hänen kansalleen.

Sotkemalla Jumala ja Kristus tehtyihin virheisiin mukaan ja panemalla Jumala "mitätöimään" tietyt ennustukset saatiin kätevästi pakotie: Ei tarvinnut kantaa todellista vastuuta siitä, että oli esitetty väärin "Jumalan ajankohtina" asioita, jotka eivät olleet muuta kuin pelkän luvattoman ihmisspekulaation tulosta.



Jopa vääristä ennustuksista löydetään ansiota, koska ne tuottivat "kannustavaa ja pyhittävää vaikutusta", jotta Herraa voitiin ylistää "jopa virheen vuoksi". Tämä asenne mahdollisti vielä lisää vääriä ennustuksia "kannustavine" vaikutuksineen. Mieleen muistuu tosi profeetan esittämät Jumalan sanat:
Voi niitä, jotka sanovat hyvää pahaksi ja pahaa hyväksi, jotka panevat pimeyden valon tilalle ja valon pimeyden tilalle, jotka panevat karvaan makean sijaan ja makean karvaan sijaan! 1

Russellin seuraajat pysyivät toiveikkaina kun Russell oli vielä elossa ja muutaman vuoden hänen kuolemansa jälkeenkin. Kun sota päättyi ja elämä alkoi palata normaaliksi, jokainen kuluva vuosi toi pintaan lisää kysymyksiä esitetystä ajanlaskusta.

Tämän asiaintilan Tuomari Rutherford peri itselleen. (Hänet oli valittu Seuran presidentiksi yhdistyksen vuosikokouksessa tammikuussa 1917.) Hänellä oli kaksi vaihtoehtoa: Korjata asiat myöntämällä virheet rehellisesti tai yrittää perustella edeltäjänsä ennustuksia. Hän valitsi perustelun tien.

Rutherford toimi nopeasti elvyttääkseen Vartiotornin lukijoiden mahdollisesti hiipuvan luottamuksen ja järjesti, että kirja nimeltä Täyttynyt Salaisuus julkaistaisiin Russellin kuolemaa seuraavana vuonna 1917.

Tämä kirja pyrki siirtämään joitakin vuoden 1914 odotuksia vuoteen 1918 ja teki sen kehittämällä rinnakkaisuuden juutalaisten kapinalle, jonka roomalaiset kukistivat. Roomalaiset tuhosivat Jerusalemin vuonna 70 jaa., mutta taistelu loppui vasta 3,5 vuotta myöhemmin vuonna 73 jaa. Tämä sama aika siten lisättiin vuoden 1914 syksyyn, ja Täyttynyt Salaisuus viittasi nyt kevääseen 1918 uutena ajankohtana, jolla olisi dramaattinen merkitys.

Kirjan tekstin alleviivatut osuudet näyttävät, mitä nyt ennustettiin tapahtuvan. Kun luet niitä, pane merkille millaista kieltä käytetään ja pohdi tätä: Jos joku sanoisi, että teksti sisältää selviä ennustuksia ja herättää tarkoituksellisesti odotuksia, jotka eivät koskaan toteutuneet, "lukisiko hän lausuntoja, joita ei ollut lainkaan esitetty", kuten edellisessä luvussa lainattu historiakirja myöhemmin totesi?

(Seuraavilla sivuilla on lainaukset Täyttyneen Salaisuuden sekä englanninkielisestä että suomenkielisestä versiosta. Huomaa, miten suomenkielisessä kirjassa seuraavat vuosiluvut on jätetty tekstistä pois; sivulta 77: 1914-1921; sivulta 362: 1920; sivulta 363: 1917-1920; sivulta 668: 1918; sivulta 669: 1918; sivulta 705: 1918; sivulta 745: 1920; sekä virhe sivulla 73: Luku 50 pitäisi olla 70. suom. huom.)

——————

1 Jesaja 5:20.



Vuonna 1918 kristikunnan kansojen oli siis määrä kokea suurempi "tuskankouristus" kuin vuonna 1914, jolloin ensimmäinen maailmansota alkoi. Todellisuudessa vuosi 1918 toi mukanaan aselevon ja sodan päättymisen.

Kirja ennusti myös, että "voideltujen" jäännös eli "Elia-luokan viimeiset" jäsenet tulisivat kokemaan siirtymisensä taivaaseen tuonna vuonna, kuten sivulla 64 (suom. s. 77-78) sanotaan:



 
Kuten vuotta 1881 koskeva samanlainen ennustus, tämäkin meni vikaan. Ehkä kaikkein voimakkainta kieltä käytettiin ennustuksessa kristikunnan kirkkojen ja niiden jäsenten hirveästä tuhosta vuonna 1918: Heidän kuolleet ruumiinsa olisivat levällään hautaamattomina. Kirjassa on useita esimerkkejä tästä profetiasta, sivuilla 484 ja 485 (suom. s. 668, 669) on kaksi niistä:
 










Eivät ainoastaan kristikunnan kirkot, vaan myös sen hallitukset tulisivat kohtaamaan katastrofin ja unohduksen.




Kaikkien näiden asioiden ennustettiin tapahtuvan vuonna 1918. Yksikään niistä ei toteutunut. Mutta kirja myös ennusti ällistyttäviä tapahtumia vuodelle 1920.  Ne jättimäiset vallankumouset, joiden oli määrä alkaa vuonna 1918, saavuttaisivat huipentuman vuonna 1920, jolloin kaikenlaiset hallitukset katoaisivat:



 
Niinpä jopa ne radikaalit ainekset, jotka aiheuttaisivat vallankumoukset kristikunnassa vuonna 1918 ja panisivat alulle työläis- ja sosialistiset hallitukset, näkisivät noiden liikkeiden kohtaavan loppunsa. Näin kävisi, sillä vaikka noiden liikkeiden oli määrä kukistaa kristikunnan olemassaolevat hallitukset, ne itse tulisivat anarkistien kaatamiksi vuonna 1920:
 



 
"Maailmanlaajuinen anarkia syksyllä 1920." Kaikesta silmiinpistävästä kielestä ja väittämien varmuudesta huolimatta mitään ei tapahtunut.

Kuten vuonna 1914, uudet ajankohdat 1918 ja 1920 tulivat ja menivät ilman ennustettuja tapahtumia. Kristikunnan "tuskankouristuksia" ei tullut, sen hallituksia ei kukistettu eikä kirkkoja tuhottu, miljoonia sen jäseniä ei teurastettu eikä voideltuja otettu taivaaseen.

Sen sijaan vuonna 1918 Presidentti Rutherford ja kuusi muuta Seuran johtavaa virkailijaa haastettiin oikeuteen ja pantiin vankilaan sodanaikaisten syytteiden pohjalta, joiden mukaan Täyttynyt Salaisuus -kirja ja muut julkaisut sisälsivät kumouksellisia lausuntoja. Seuraavana vuonna 1919 heidät päästettiin vapaaksi ja vapautettiin kaikista syytteistä.



Näin he olivat vapaalla jalalla näkemässä vuoden 1920, jonka syksyllä kaikki tasavallat ja "jokainen maan valtakunta" tulisi "niellyksi anarkiassa" Täyttynyt Salaisuus -kirjan mukaan.

Tuohon vuoteen mennessä oli kuitenkin kehitetty ja julistettu jo uusia ennustuksia. Edes vuoden 1920 loppua ei odotettu, vaan esitettiin uusi ajankohta, jota odottaa.
"MILJOONAT JOTKA NYT ELÄVÄT EIVÄT KUOLE KOSKAAN"

Minä en ole lähettänyt näitä profeettoja, kuitenkin he ovat juosseet. Minä en ole puhunut heille, kuitenkin he ovat profetoineet. – Jeremia 23:21

Vuonna 1920 Vartiotorni-Seuran presidentti Rutherford julkaisi kirjasen nimeltä Miljoonat jotka nyt elävät eivät kuole koskaan. Tätä iskulausetta on käytetty lähempänä nykyaikaakin. Silloin se kuitenkin perustui uuteen ennustukseen, jonka Rutherford oli kehitellyt. Koko väite siitä, että miljoonat silloin eläneet eivät koskaan kuolisi, liitettiin uuteen ajankohtaan: Vuoteen 1925. Huomaa, mitä kirjasen alleviivatut osat sanovat tuosta vuodesta:
Näiden riemuvuosien yksinkertainen laskeminen vie meidät seuraavaan merkitykselliseen tulokseen: Seitsemänkymmentä riemuvuosikautta, joista kukin on viisikymmenvuotinen, tekee 3500 vuotta. Koska riemuvuosia alettiin ottaa huomioon 1575 vuotta eKr., niin päättyy tämä aika ilmeisesti syksyllä vuonna 1925, jolloin esikuva lakkaa ja jolloin suuren vastakuvan täytyy alkaa. Mitä meillä on sentähden odotettavissa? Esikuvassa täytyi riemuvuonna tapahtua täydellinen ennalleenasettaminen ja sentähden täytyy suuren vastakuvan alun merkitä "kaiken ennalleenasettamisen" alkamista. Tärkein, mikä ennalleenasetetaan, on ihmiskunnan elämä; ja koska toiset raamatunpaikat sanovat varmuudella, että Aabraham, Iisak, Jaakob ja toiset muinaiset uskolliset herätetään, ja että nämä tulevat saamaan ensimmäisen suosion, niin voimme odottaa, että 1925 tulee näkemään näiden Israelin uskollisten palaavan kuolemasta, nousevan täydelleen ennalleenasetettuina täydelliseen inhimilliseen luontoon ja asetetaan uuden asiainjärjestyksen laillisiksi edustajiksi maan päälle.
MAALLISET JOHTOMIEHET

Kuten olemme aikaisemmin esittäneet, on suuren "riemuaikajakson" alkamisaika 1925. Siihen aikaan tunnetaan Valtakunnan maallinen puoli. Hebrealaiskirjeen yhdennessätoista luvussa apostoli Paavali mainitsee pitkän luettelon uskollisia ihmisiä, jotka kuolivat ennen kuin seurakunnan valitseminen oli alkanut. Nämä eivät voi koskaan olla osana taivaallisesta luokasta; heillä ei ollut mitään taivaallisia toiveita; mutta Jumalalla on jotain hyvää heidänkin varalleen. He nousevat täydellisinä ihmisinä ja ovat ruhtinaita eli johtohenkilöitä maailmassa hänen lupauksensa mukaan. (Ps. 45:17; Jes. 32:1; Matt. 8:11.) Me voimme odottaa sen tähden luottavaisina, että 1925 tulee olemaan Aabrahamin, Iisakin, Jaakobin ja muinaisten uskollisten profeettojen palaamisvuosi – erittäinkin niiden, jotka mainitaan Hebrealaiskirjeen yhdennessätoista luvussa – jotka profeetat tulevat inhimillisen täydellisyyden tilaan.
 
Jälleen hän sanoi: "Jokainen, joka elää ja uskoo minuun, ei ikinä kuole." (Joh. 11:26) Uskommeko me Mestarin sanat? Jos niin on, niin silloin, kun maailman aika on tullut saada tietoa, on niillä, jotka uskovat ja jotka luonnollisesti alistuvat tottelemaan ehtoja, Jeesuksen nimenomainen ja varma sana, etteivät he kuole koskaan.

Sen jälkeen, mitä olemme osoittaneet – että nimittäin vanha asiainjärjestys, vanha maailma, on loppunut ja on sentähden katoamaisillaan, että uutta järjestystä juuri asetetaan voimaan ja että muinaisten uskollisten arvokkaiden ylösnouseminen tapahtuu vuonna 1925 ja uudelleenrakentaminen alkaa – on järkevää tehdä se johtopäätös, että monet ihmiset, jotka nyt elävät maan päällä, ovat jäljellä täällä vuonna 1925. Jumalan sanassa esitettyjen lupausten perustuksella meidän täytyy niin muodoin tulla siihen varmaan ja eittämättömään lopputulokseen, että miljoonat, jotka nyt elävät, eivät kuole koskaan.

Vartiotorni-Seuran uudehko historiakirja ja myös muut lähteet, kuten vuoden 1993 Herätkää!-lehden artikkeli, jota lainattiin edellisessä luvussa, pyrkivät kaikki esittämään sellaisen kuvan, että tietyt ajankohdat ja niihin liitetyt väittämät olivat pelkkiä "odotuksia", joita ei esitetty ehdottomalla, varmalla tavalla. Niihin on valittu tarkkaan lainauksia, joissa esitetyt lausunnot olivat varovaisia, ja joissa kiistettiin niiden erehtymättömyys ja jumalallinen ohjaus. Mutta mitä eroa todellisuudessa on sillä, käytetäänkö nimenomaista ilmausta "Jehovan nimessä" vai kuvataanko vuodelle 1925 ennustettuja tapahtumia "Jumalan Sanassa esitettyjen lupausten perustuksella" – niin että Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin paluu vuonna 1925 ei olisi jotakin sellaista, jota voitaisiin toivoa, vaan jotakin, jota "voimme odottaa luottavaisina"? Kenen nimessä he väittävät puhuvansa, ja millä perusteella he rohkaisevat lukijoita panemaan väitteeseen luottamuksensa? Ja mitä todellista eroa on sillä, jos nimenomaan esitetään asioita erehtymättöminä tai toisaalta sillä, että sanotaan näin: "Jumalan sanassa esitettyjen lupausten perustuksella meidän täytyy niin muodoin tulla siihen varmaan ja eittämättömään lopputulokseen, että miljoonat, jotka nyt elävät [vuonna 1920, kun kirjanen julkaistiin], eivät kuole koskaan?" Eroa on vain käytetyissä sanoissa, ei väitteiden merkityksessä ja voimakkuudessa eikä siinä vaikutuksessa, joka noilla väitteillä oli ihmisten mieliin.

Tämä opetus oli perustana maailmanlaajuiselle "Miljoonat-kampanjalle", jolla yritettiin kiinnittää huomio kirjasen sanomaan seuraavan kahden vuoden aikana. Kaikissa suurissa kaupungeissa oli isoja mainostauluja, joissa luki liikkuvin kirjaimin "Miljoonat jotka nyt elävät, eivät kuole koskaan." Mainokset sanomalehdissä tukivat tätä kampanjaa. Vartiotorni-Seuran edustajien kaikki julkiset esitelmät keskittyivät tähän aiheeseen.

Seuran historiakirja vuodelta 1993 kertoo tämän maailmanlaajuisen, kaikenkattavan ponnistuksen julistuksista ja piirteistä kuin ne olisivat vain kiinnostavia historian tapahtumia. Kuitenkin ne sensaatiomaiset väittämät, jotka keskittyivät vuoteen 1925, esitettiin vankasti Jumalan Sanaan – ei jonkin ihmisen puheisiin – perustuvina asioina, ja sellaisina ne ansaitsivat täyden luottamuksen. Vartiotorni-Seuran historiakirja tai mikään muukaan julkaistu artikkeli ei koskaan myönnä, miten voimakas vaikutus ennustuksella oli ihmisten toiveisiin ja elämään, ja millaisen syvän pettymyksen sen epäonnistuminen aiheutti. He eivät koskaan ilmaise katumusta siitä, että Jumalan Sana liitettiin tarkoituksellisesti ennustuksiin, jotka eivät olleet mitään muuta kuin ihmisten spekulaatiota ja mielikuvitusta. Näiden seikkojen moraalisilla seurauksilla ei tunnu olevan merkitystä, eikä niitä katsota maininnan arvoisiksi.



Vuonna 1921 Rutherford julkaisi ensimmäisen täyspitkän kirjansa Jumalan harppu. Se vakuutti Seuran luottavan ja uskovan edelleen siihen, että vuosi 1799 oli "viimeisten päivien" alku, ja että vuonna 1874 Kristus aloitti "näkymättömän läsnäolonsa". Tuon ajan maailmalle tunnusomaisia kehitysvaiheita käytettiin noita ajankohtia tukevina "kiistattomina" todisteina, kuten voit huomata seuraavista katkelmista, joiden avainkohdat on alleviivattu:
Tarkoituksemme tässä on kiinnittää huomio tiettyihin tärkeisiin ajankohtiin ja sitten katsoa miten paljon profetiat, jos ollenkaan, ovat täyttyneet näiden ajankohtien aikana. Ajanlasku ainakin jossain määrin riippuu tarkoista laskelmista ja on aina mahdollista tehdä joitakin virheitä. Täyttynyt profetia on todiste fyysisistä tosiasioista, jotka ovat todella olemassa ja varmasti pysyviä. Fyysiset tosiasiat eivät mitätöi itseään. Ne pysyvät voimassa hiljaisina todistajina, joiden todistusta täytyy pitää vastaansanomattomina.

On kaksi tärkeää ajankohtaa, joita emme saa sekoittaa keskenään, vaan meidän täytyy selvästi erottaa ne toisistaan, nimittäin "lopun ajan" ja "Herran läsnäolon" alkaminen. Kuten yllä osoitetaan, "lopun aika" käsittää ajan vuodesta 1799 siihen aikaan, kun Saatanan valtakunta kukistetaan täysin ja Messiaan valtakunta perustetaan. Herran toisen läsnäolon aika alkaa vuodesta 1874, kuten yllä on mainittu. Viimeksi mainittu ajanjakso tietysti tapahtuu ensimmäisen ajanjakson aikana, "lopun aikana" tunnetun aikakauden loppuosassa.
——————

Tuosta ajasta eteenpäin tieto on lisääntynyt valtavasti kaikilla tieteenaloilla, ja kaikenlaisessa oppimisessa. Tavallinen koulu, jota paavinvalta on aina vastustanut, on tarjonnut kaikille ihmisille mahdollisuuden yleiseen koulutukseen ja tietojensa lisäämiseen. Korkeakoulut ja yliopistot ovat levinneet ympäri maailman. Eri aloilla lisääntyneen tiedon ansiosta on saatu monia keksintöjä, aikaa ja työtä säästäviä koneita jne.

Ennen vuotta 1799 kulkuvälineet olivat sellaisia, että ihminen pystyi matkustamaan vain lyhyen matkan yhden päivän aikana. Hänen piti kulkea joko hevosen vetämässä ajoneuvossa tai jalan, ja kun hän ylitti meren, hänen piti käyttää hitaita purjealuksia. Vuonna 1831 kehitettiin ensimmäinen höyryveturi. Tässä suhteessa on saavutettu niin ihmeellistä edistystä, että nyt ihminen voi matkustaa nopeasti junalla lähes missä tahansa maan päällä. Myöhemmin tulivat sähkömoottorit, sähkömoottoriautot ja bensiinimoottorit, ja nyt joka puolella maata matkustetaan hämmästyttävän paljon. Ei ole harvinaista, että matkustetaan 75 tai 100 mailia tunnissa, ja tämä pitää erityisesti paikkansa puhuttaessa lentokoneesta, joka on hyvin moderni keksintö.

Edellä mainitut keksinnöt liittyvät Kristuksen läsnäolon aikana tapahtuvaan 'Jumalan valmistelun päivään'. – Nahum 2:1-6

Vuonna 1844 keksittiin sähke ja myöhemmin puhelin. Näitä laitteita käytettiin ensin johtojen avulla, ja sähköllä lähetettiin viestejä ympäri maan; mutta nyt uudempien keksintöjen ansiosta johdoista on luovuttu, ja viestit kulkevat ilmassa ympäri maapallon.
 
Tämä tiedon lisääntyminen ja ihmisten hämmästyttävä kierteleminen eri osissa maata ovat kiistattomasti "lopun ajan" profetian täyttymys. Näitä fyysisiä tosiasioita ei voida kieltää ja ne ovat riittäviä vakuuttamaan kenen tahansa järkevän ihmisen siitä, että olemme olleet "lopun ajassa" vuodesta 1799 lähtien.

Jeesus määrää "lopun ajan" loppuosan elonkorjuuajaksi, sillä hän sanoo: "Elonkorjuu on maailman [aikakauden] päättyminen." Hän sanoi olevansa läsnä tuona aikana. Vuodesta 1874 eteenpäin on "lopun ajan" ajanjakson loppuosa. Vuodesta 1874 eteenpäin on Herran toisen läsnäolon aika, kuten yllä on todettu. Kun Paavali luettelee Israelia koskevia monia asioita, hän toteaa että "ne kirjoitettiin varoitukseksi meille, joille maailmojen [aikakausien] loput ovat saapuneet." (1. Korinttilaisille 10:11) Täytyy siten olettaa, että nämä asiat ymmärrettäisiin "lopun aikana".
——————

Työläisluokka on ollut aina kaupallisten, kirkollisten ja poliittisten ruhtinaiden sortama ja alistama. Juuri vuonna 1874, Herramme toisen läsnäolon alkaessa, ensimmäinen työläisjärjestö maailmassa perustettiin. Tuosta ajasta eteenpäin valo on lisääntynyt uskomattomasti, ja keksintöjä ja löytöjä on liian monia mainitaksemme ne kaikki tässä, mutta mainitsemme joitakin niistä, jotka ovat ilmaantuneet vuoden 1874 jälkeen lisätodisteena Herran läsnäolosta tuosta vuodesta lähtien: Laskukoneet, lentokoneet, alumiini, antiseptinen kirurgia, keinovärit, automaattikytkimet, automobiilit, piikkilanka, polkupyörät, piikarbidi, kassakoneet, selluloidi, kirjekoulut, separaattorit, Pimein Afrikka, Jumalan Aikakausisuunnitelma, dynamiitti, sähköiset rautatiet, sähköhitsaus, hissit, tulettomat liedet, bensiinikoneet, puimalaitteet, valokaasu, induktiomoottorit, latomakoneet, elokuvat, Pohjoisnapa, Panaman kanava, pastörointi, radium, röntgensäteet, kengänkudontalaitteet, pilvenpiirtäjät, Etelänapa, sukellusveneet, metrot, puhekoneet, puhelimet, televisio, kirjoituskoneet, pölynimurit, sähkölennätin.

Huomaa erityisesti, miten kuvailtuaan sellaisten asioiden kuten raamattuseurojen, yliopistojen, eri matkustamistapojen, sähkeiden ja puhelimen kehitystä, jotka kaikki saivat aikaan tiedon sekä liikenteen voimakkaan lisääntymisen, kirjan sivulla 239 todetaan:
[Tämä] on kiistattomasti "lopun ajan" profetian täyttymys. Näitä fyysisiä tosiasioita ei voida kieltää ja ne ovat riittäviä vakuuttamaan kenen tahansa järkevän ihmisen siitä, että olemme olleet "lopun ajassa" vuodesta 1799 lähtien.

Jos joku on "kiistatonta" eikä siitä voida kiistellä, se on silloin johdonmukaisesti myös erehtymätöntä. Sitä sanaa ei käytetä, mutta käytännössä niin väitetään. Ja mikäli joku epäilee eikä ole vakuuttunut asiasta, niin he eivät vain ole sitten niitä, joita kutsutaan "järkeviksi ihmisiksi". Tämä on myös älyllistä pelottelua, ja sellaista asetta luotettavan totuuden ei koskaan tarvitse käyttää.

Huolimatta mistä tahansa "kannustavista ja pyhittävistä" vaikutuksista, joita näillä uusilla ennustuksilla ja vanhoista ajankohdista esitetyillä vahvoilla vakuutuksilla on saattanut olla, monien luottamus Seuran aikaennustuksiin oli käymässä vähiin vuoteen 1922 mennessä, kun vuosi 1914 oli jo kahdeksan vuotta takanapäin. Ne tavat, joihin päätoimisto turvautui selviytyäkseen tästä ongelmasta, ovat paljastavia. Samaa toimintamallia on käytetty lähiaikoinakin vuoden 1975 jälkeen.



Sen sijaan että järjestö olisi tullut maltillisemmaksi omia tulkintojaan koskevissa väitteissään, tai että se olisi ottanut nöyremmän näkemyksen omasta auktoriteettiasemastaan, se vaati yksimielisyyttä paljon itsepintaisemmin, ja sen ajanlaskun paikkansapitävyyttä koskevat väitteet tulivat entistä ehdottomammiksi. Mottona oli "uskollisuus" "uskollisen ja viisaan palvelijan" opetuksille (jonka silloin väitettiin ehdottomasti olevan Pastori Russell). Jos jotkut kyseenalaistivat ajanlaskun, joka perustui hänen opetuksiinsa (jotka puolestaan perustuivat N. H. Barbourin, John Aquila Brownin ja muiden opetuksiin), heillä ei katsottu olevan vain uskon puutetta, vaan he olivat myös liian vaikuttuneita omasta viisaudestaan; he olivat ylpeitä, itsekkäitä, kunnianhimoisia, omapäisiä, vastustajan eksyttämiä ja syyllisiä Herran kieltämiseen. Mikäli joku antoi painoarvoa muinaisten historioitsijoiden todistukselle, jotka olivat ristiriidassa järjestön ajankohtien kanssa, hän pani silloin luottamuksensa "Saatanan maailmanvallan edustajiin".

Jos tätä on vaikea uskoa, mieti lausuntoja, joita annettiin tasaiseen tahtiin Vartiotornin artikkeleissa vuosina 1922 ja 1923. Huomaa seuraavat usein käytetyt ilmaukset: "Kiistaton", "oikea ilman mitään epäilystä", "jumalallisesti vahvistettu", "ehdottomasti ja absoluuttisesti oikea", "kiistattomasti vahvistettu", "todistettu varmuus" ja "jumalallisesta lähteestä". Näitä termejä sovelletaan koko kronologiseen ketjuun: Vuoteen 1799 (viimeisten päivien alku), vuoteen 1874 (Kristuksen näkymättömän läsnäolon alku), vuoteen 1878 (voideltujen ylösnousemuksen alku), vuoteen 1881 (aika, jolloin Russell nimitettiin täysin Herran palvelijaksi) sekä myös vuosiin 1914, 1918 ja viimeisimpään profeetalliseen vuoteen 1925, jolla sanottiin olevan "yhtä paljon raamatullista tukea kuin vuodella 1914". Avainkohtia on alleviivattu lukijan avuksi.
ELONKORJUUN AIKA

Jeesus sanoi, että aikakausi päättyisi elonkorjuuseen, jolloin hän olisi läsnä, ja että silloin hän lähettäisi sanansaattajansa keräämään valittunsa. (Matteus 13:24-30, 24:31). On odotettavissa, että Herralla olisi joku todistaja maan päällä elonkorjuun aikana, joka ilmoittaisi hänen läsnäolostaan ja elonkorjuustaan. Tässä on aihetodisteita, jotka ovat ratkaiseva todistus; fyysiset faktat puhuvat voimakkaammin kuin puhutut sanat, nimittäin: Se joka ilmoitti elonkorjuun ajasta ja elonkorjuun Herran läsnäolosta, oli veli Russell. Hän oli se, joka ensimmäisenä julisti läpi maan: 'Elonkorjuu on täällä, menkää pellolle työhön'. Ja tuhannet muut liittyivät julistamaan sanomaa.

Jeesus sanoi selvästi, että läsnäolonsa aikana hänellä olisi uskollinen ja viisas palvelija, jota hän käyttäisi antamaan uskon huonekunnalle ruokaa oikeaan aikaan. Jokaisen sellaisen, jolla on tietoa Jumalan aikakausisuunnitelmasta, täytyy totuudenmukaisesti vastata, että hän sai tuon tiedon tutkimalla Raamattua sen mukaan, mitä veli Russell kirjoitti; että sitä ennen hän ei edes tiennyt, että Jumalalla on pelastussuunnitelma. Jokainen ihminen, joka nykyään iloitsee Jumalan Sanan valon totuudessa ymmärtää, että Herra toi hänet siihen totuuteen paljastamalla sen veli Russellin palveluksen ja työn kautta pian Herran läsnäolon alun jälkeen.
 


Väliotsikon "Viisas Jumalaa kohtaan" (joka viittaa Russelliin) alla artikkeli puhuu halveksivasti niistä, jotka "uskovat heillä olevan suurempaa viisautta kuin toisilla" ja sanoo, että sellaiset yleensä "antavat lausuntoja ehdottomalla tavalla". Muutamaa kappaletta myöhemmin artikkeli alkaa esittää "kiistattomia tosiasioita" vuosista 1799 ja 1874. Joka on "ehdottomuutta" toisten kohdalla, katsotaan nähtävästi "vilpittömäksi vakaumukseksi", kun kyseessä on lehden kirjoittajat.
VIISAS JUMALAA KOHTAAN

Oliko hän viisas? Sen mukaan miten maailma ymmärtää tuon sanan, ja varsinkin miten maailmallinen papisto sen määrittelee, hän ei ollut. Jos hänellä olisi ollut suurta maailmallista viisautta, jollaista hänen häpäisijöillään oli, Herra ei olisi koskaan käyttänyt häntä. Huomattakoon että ns. oppineet kirkonmiehet syyttivät, ettei hän tuntenut kreikan ja heprean kieltä. Tuo syytös on totta. Tosiasiat osoittavat vailla epäilystä, että suurin osa niistä miehistä, joilla on tietoa kreikasta ja hepreasta, ajattelevat itsestään liikoja. He alkavat ajatella, että he tietävät niin paljon, että heidän on esitettävä jotakin huomiota herättävää kumotakseen, mitä joku muu on tehnyt. He poikkeavat Herran tieltä ja nojautuvat omaan ymmärrykseensä hänen Sanansa vastaisesti (Sananlaskut 3:5, 6). He yleensä puhuvat ja kirjoittavat tavalla, jota tavallinen mieli ei ymmärrä, ja he tekevät näin toivoen korostavansa omaa viisauttaan toisten silmissä. Koska he uskovat, että heillä on enemmän viisautta kuin muilla, he esittävät lausuntoja ehdottomalla tavalla riippumatta siitä ovatko he oikeassa vai väärässä. He luottavat että muut nielevät asian, koska nämä eivät kykene ymmärtämään tätä oletettua viisautta.
——————

Kiistattomat todisteet siten osoittavat, että "lopun aika" alkoi vuonna 1799, että Herran toinen läsnäolo alkoi vuonna 1874, ja että sitä seurasi elonkorjuu ja Jumalan Sanaa valaissut suurempi valo. Huomatkaamme tässä yhteydessä Jeesuksen sanat: Kuka sitten on se uskollinen ja viisas palvelija, jonka hänen herransa on tehnyt hänen huonekuntansa haltijaksi, antaakseen heille ruokansa oikeaan aikaan? Siunattu on tuo orja, jos hänen herransa tullessaan tapaa hänet niin tekemästä." (Matteus 24:45)

Kaksi kuukautta myöhemmin 1. toukokuuta 1922 lehti jatkoi kampanjaa, joka kitki mitkä tahansa ajatukset järjestön opetusten kyseenalaistamisesta ja käytti samaa taktiikkaa:
KUNNIANHIMON HEDELMÄT

Silloin tällöin nousee joku, joka on seurannut Herraa ainakin jonkin aikaa, jolla on jonkin verran mielen ja luonteen kauneutta – ja joka ajattelee itsestään liikaa. Hän onnistuu vakuuttamaan itsensä siitä, että Herra on nimittänyt hänet huolehtimaan jumalallisista asioista ja johdattamaan Herran kansan pois erämaasta. Kun hän tekee näin, hän vakuuttuu omassa mielessään siitä, että Herra teki virheen valitsemalla veli Russellin palvelijakseen; ja tämä epäilys johtaa lopulta johtopäätökseen, että veli Russell ei ollut lainkaan "se palvelija". Hän alkaa epäillä sitä, mitä veli Russell kirjoitti ja siten ilmaisee oman mielipiteensä. Nyt hän sivuuttaa Herran Sanan, joka sanoo: "Luota Herraan kaikesta sydämestäsi, älä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunnusta hänet kaikilla teilläsi, ja hän ohjaa tietäsi."
 
Sivuuttamalla siten tämän kehotuksen, ja tullessaan vastustajan ovelan vaikutuksen johtamaksi, hän vakuuttaa itsensä siitä, että hänen vakava velvollisuutensa on kumota kaikki se, mitä veli Russell opetti, ja kääntää kirkon näkemys oikeaan suuntaan. Hän tekee käsikirjoituksen ja kaavion, jossa hän esittää näkemyksensä. Kun hän luovuttaa sen muille ja kun häntä neuvotaan, että hänen ajatuksensa ovat vääriä, hän tulkitsee sen merkitsevän sitä, ettei hänen valonsa haluta loistavan, ja sivuuttaa sellaiset neuvot. Hän on niin perinpohjaisen vakuuttunut, että hänen täytyy opettaa kansaa ja kumota se, mikä on opetettu, että hän alkaa julkaista ajatuksiaan ja lähettää niitä vihkiytyneille. Hänen väittämänsä näyttävät uskottavilta niistä, jotka tutkivat niitä vain pintapuolisesti ja erityisesti niistä, jotka ovat unohtaneet mitä heille on opetettu. Epäilykset nousevat joidenkin niiden mieleen, jotka näitä lukevat. Koetus on nyt käynnissä.

Uskollisuuden Seuran opetuksille, jotka oli saatu Russellilta, katsottiin vastaavan uskollisuutta Jumalalle ja Kristukselle. Russellin opetusten hylkääminen merkitsi Kristuksen hylkäämistä. Tämä uskomaton väite esitetään selvästi samassa Vartiotornin numerossa:
Jeesus osoitti selvästi, että toisen läsnäolonsa aikana hänellä olisi kirkossaan uskollinen ja viisas palvelija, jonka välityksellä hän antaisi uskon huonekunnalle ruokaa oikeaan aikaan. Todisteet puhuvat vastustamattomasti Herran toisen läsnäolon, elonkorjuuajan sekä sen puolesta, että "sen palvelijan" viran täytti veli Russell. Tämä ei ole missään nimessä ihmispalvontaa. Ei ole merkitystä kuka Charles T. Russell oli – oliko hän lääkäri, kivenkantaja tai paitojen myyjä. Pietari oli kalastaja, Paavali lakimies. Mutta kyse ei ole aineellisista asioista. Ennen kaikkea nämä miehet olivat Herran valitsemia välineitä. Maallisesta työstään riippumatta veli Russell oli ennen kaikkea Herran palvelija. Siksi hänen ja hänen työnsä kieltäminen vastaa Herran kieltämistä, tähän mennessä kerrotun periaatteen mukaisesti.

Täsmälleen samanlaista argumentointia käytettiin puolta vuosisataa myöhemmin 1980-luvulla, kun "luopioiksi" nimitettyjä ihmisiä tuomittiin. Silloin kuten nytkin ajanlasku oli merkittävänä tekijänä; siitä tehtiin "uskon koetus", joka osoitti yksilön kristillisyyden aitouden. Tämä sama Vartiotornin numero varoitti myös, että Seuran ajanlaskun – kuten vuosien 1799, 1874, 1914 ja 1925 – epäileminen johtaisi lopulta "Jumalan ja Herramme Jeesuksen Kristuksen ja sen veren häpäisemiseen, jolla meidät on ostettu." Siinä sanottiin:

Edelleen, koetus on käynnissä. Tällä kertaa se liittyy ajanlaskuun.  On selvää, että epäilyksen ja vastustuksen tie johtaa ihmisen epäilemään Herran toista läsnäoloa, elonkorjuuaikaa, "sen palvelijan" virkaa ja henkilöä, joka tuon viran täytti, maailman lopun todisteita, valtakunnan virkaanasettamista sekä ihmisen ennallistamisen läheisyyttä, ja se johtaa lopulta Jumalan ja Herramme Jeesuksen Kristuksen ja sen veren häpäisemiseen, jolla meidät on ostettu.
 


Vartiotorni-lehti keskittyi nyt numero toisensa jälkeen Seuran ajanlaskuun ja puhui väheksyen mistä tahansa päinvastaisista todisteista, ja ylisti järjestön oman ajanlaskujärjestelmän tarkkuutta. Vuosi 1914 oli vain yksi osa tuota järjestelmää, ja Vartiotorni väitti itsepintaisesti, että kaikki ajankohdat (ja niihin liittyvät väittämät) olivat oikeassa ja tulosta jumalallisesta opastuksesta, ja niinpä mitään niistä ei ollut syytä epäillä. Vartiotorni 15. toukokuuta 1922 kirjoittaa:
AJANLASKU

Meillä ei ole minkäänlaista epäilystä ajanlaskusta, joka koskee vuosia 1874, 1914, 1918 ja 1925. Jotkut väittävät löytäneensä uutta valaistusta "70 vuoden autioituksen" ja Israelin vankeuden jaksoon Babylonissa, ja pyrkivät innokkaasti saamaan toiset uskomaan, että veli Russell oli väärässä.

Apostoli Jaakob vakuuttaa meitä: "Jos joltakulta teistä puuttuu viisautta, hän pyytäköön sitä Jumalalta, joka antaa sitä kaikille anteliaasti ja soimaamatta, ja sitä annetaan hänelle." Me uskomme tuohon lupaukseen ja pyydämme päivittäin taivaallista viisautta ja armoa oikean opastuksen saamiseksi. Uskomme myös, että pyhien rukoukset nousevat päivittäin taivaallisen armon valtaistuimelle, saadaksemme jumalallista opastusta siihen, mitä Vartiotornissa kirjoitetaan, ja arvostamme sitä asiaa kovasti.

Lukijoita varoitettiin siitä, että he eivät helposti taipuisi uskomaan maallisen historian todisteita, jotka olivat ristiriidassa Seuran ajanlaskun kanssa. Huomaa tämän kappaleen viimeinen lausunto:
Jotkin heidän parhaat "auktoriteettinsa" havaitaan ajoittain epäluotettaviksi, esimerkiksi Josephus ja Ptolemaios. Nämä miehet elivät kahdella ensimmäisellä vuosisadalla. Heillä oli vaikeuksia koota aineistonsa yhteen, sillä he eivät päässeet käsiksi kaikkeen tietoon. Epäilemättä he tekivät parhaansa rajallisissa olosuhteissaan. Heitä pidetään parhaina, joita maallisella historialla on tarjota. Historiankirjoittajat ovat hyväksyneet heidän ja muiden tietojen pohjalta tietyt ajankohdat; mutta se että joku hyväksytään yleisesti, ei välttämättä merkitse tiedon ehdotonta tarkkuutta. Silti tehdäkseen lukijoihinsa vaikutuksen viisaudellaan, nämä johtopäätökset usein esitetään varmoin sanoin, ja opiskelija on taipuvainen hyväksymään ne sellaisinaan ilman lisätutkimuksia.

Vertaa viimeistä lausuntoa siihen kieleen, jota Vartiotorni itse käyttää, kun se kehottaa lukijoitaan hyväksymään oman ajanlaskunsa:
LEIMATTU JUMALAN HYVÄKSYNNÄLLÄ

Tällä laskelmalla ajankohdat 1874, 1914 ja 1918 asetettiin, ja Herra on pannut sinettinsä leiman vuosille 1914 ja 1918 ilman minkäänlaista mahdollisuutta sen poistamiselle. Mitä lisätodisteita tarvitsemme?

Käyttämällä tätä samaa laskentatapaa ja alkamalla siitä, kun Israelin lapset saapuivat Kanaaniin, ja laskemalla täydet 70 jaksoa, joista kukin kattaa 50 vuotta – kuten selvästi nähdään siitä, että Jehova lähetti juutalaiset Babyloniin täydeksi 70 vuodeksi – on helppoa laskea vuosi 1925, mahdollisesti sen syksy, vastakuvallisen riemuvuoden aluksi. Vuodesta 1925 voidaan olla aivan yhtä varmoja kuin vuodesta 1914.
 
Se tosiasia, että kaikki ne asiat, joita jotkut odottivat vuonna 1914, eivät toteutuneet, ei muuta ajanlaskua vähääkään. Kun huomattava ajankohta pannaan merkille niin näkyvästi, rajallisen mielen on hyvin helppo päätellä, että kaiken tehtävän työn täytyy keskittyä sen ympärille, ja siksi monilla on taipumusta odottaa muuta kuin on todella ennustettu. Asia oli näin vuosina 1844, 1874, ja 1878 kuten myös vuosina 1914 ja 1918. Kun nyt katsomme taaksepäin, voimme helposti nähdä, että noihin ajankohtiin viitattiin selvästi Raamatussa, ja epäilemättä Herra tarkoitti niiden rohkaisevan kansaansa, kuten ne tekivätkin, mutta ne myös olivat keino koetella ja puhdistaa, kun kaikki mitä odotettiin, ei toteutunut. Se että kaikki, jota jotkut odottavat näkevänsä vuonna 1925, ei ehkä tapahdu tuona vuonna, ei muuta tuota ajankohtaa vähääkään enempää kuin muidenkaan ajankohtien kohdalla.

Jälleen kerran aikaisemmista aikaennustuksista aiheutuneet, tyhjiin valuneet odotukset pannaan kaikki Herran tilille; ne olivat hänen aikaansaannostaan, joita hän käytti "tarkoituksenaan epäilemättä rohkaista kansaansa". Mitään outoa ei nähdä tässä konseptissa, jonka mukaan Jumala ja Kristus käyttäisivät valheita rohkaistakseen palvelijoitaan. Kuitenkin luemme Raamatusta, että "Jumala on valo, eikä hänen yhteydessään ole pimeyttä." 2 (alav. 1. Johannes 1:5) Raamattu ei tunne sellaista ajatusta, että Jumala tai hänen Poikansa käyttäisivät virhettä opastaessaan kristittyjä. Kyseessä on selvästi yritys panna kyselevä ihminen puolustuskannalle, ja asettaa hänet Jumalaa vastaan valittavan ihmisen rooliin.

Paljon painoa pantiin sille väitteelle, että esitetyn ajanlaskun muuttaminen edes yhdellä vuodella olisi katastrofaalista, se "tuhoaisi koko ajanlaskujärjestelmän", jota Seura opetti. 3 Tosiasia on, että Seura on lähempänä nykyaikaa muuttanut olennaisesti valtaosaa niistä käytetyistä vuosiluvuista, jotka sijoitettiin aikaan ennen ajanlaskun alkua.

Mikään adjektiivi ei näyttänyt olevan liian äärimmäinen, eikä mikään väite liian yliampuva, kun vakuutettiin miten oikeassa oli "nykytotuuden ajanlasku", joksi sitä silloin kutsuttiin. Pitäen mielessä, että valtaosa siitä on sittemmin hylätty, mieti näitä väitteitä, jotka esitettiin Vartiotornissa 15. kesäkuuta 1922:
LISÄTODISTEITA NYKYTOTUUDEN AJANLASKUSTA

Matematiikassa on hyvin tunnettu laki, jota sanotaan "todennäköisyyden laiksi". Tätä lakia sovelletaan jokapäiväisessä elämässä, kun ratkotaan epäilyttäviä asioita. Kun lapsiperheessä sattuu tietynlaista pahantekoa, on todennäköistä – jopa varmaa – että syypää oli tietty lapsi ja että muut eivät taatusti olleet asialla. Jos yhdelle talolle tehdään yön aikana jotain erikoista vahinkoa, on todennäköistä, että kyse on onnettomuudesta. Jos se taas tehdään kahdelle eri talolle samalla tavoin, luultavasti ei ole kyse vahingosta, vaan joku henkilö suunnitteli sen. Mutta jos sama on tehty kolmelle tai useammalle talolle samaan tapaan, onnettomuuden mahdollisuudesta siirrytään sen varmuuteen, että joku suunnitteli asian.
 
——————

2 1. Johanneksen kirje 1:5.
3 Vartiotorni (engl.) 15. kesäkuuta 1922, s.187.
Nykytotuuden ajanlasku saattaisi olla pelkkä sattuma, ellei kyse olisi toistuvista kahdesta suuresta 1845 ja 2520 vuoden syklistä. Niiden vuoksi ei olla sattumien, vaan varmuuden alueella. Jos näissä sykleissä olisi vain yksi tai kaksi vastaavaa ajankohtaa, ne saattaisivat mahdollisesti olla pelkkiä sattumia, mutta kun ajankohdat ja tapahtumat sopivat yhteen tusinoittain, niissä ei voi olla kyse sattumasta, vaan niiden täytyy olla sen ainoan persoonan suunnitelmaa, joka kykenisi sellaiseen suunnitelmaan – Jehovan itsensä; ja niinpä itse ajanlaskun täytyy olla oikeassa.

Gizan suuren pyramidin käytävissä olevien yhden tai kahden mitan sopiminen nykyisen totuuden ajanlaskuun saattaisi olla sattumaa, mutta kymmenien mittausten vastaavuus osoittaa, että sama Jumala suunnitteli sekä pyramidin että suunnitelman – ja se samalla todistaa ajanlaskun oikeaksi.

Se että ajanlasku sopii yhteen tabernaakkelin ja Hesekielin temppelin tiettyjen mittojen kanssa myös vahvistaa ajanlaskun oikeaksi.

Perustuen tällaisiin ja niin moniin rinnakkaisuuksiin – sopusoinnussa tieteen tuntemien järkevimpien lakien kanssa – me vahvistamme, että raamatullisesti, tieteellisesti ja historiallisesti nykytotuuden ajanlasku on oikeassa ilman minkäänlaista epäilystä. Sen luotettavuuden ovat runsain määrin varmistaneet vuodet 1874, 1914 ja 1918 sekä silloin sattuneet tapahtumat. Nykytotuuden ajanlasku on turvallinen perustus, jonka pohjalta vihkiytynyt Jumalan lapsi voi pyrkiä löytämään asioita huolellisesti etsimällä. - 1. Pietarin kirje 1:11, 12; Johannes 16:13

Artikkeli sanoi, että ajanlasku seisoi "lujana kuin kallio, perustuen Jumalan Sanaan" ja painotti, että siihen uskomisessa oli "kyse uskosta Jehovaan ja hänen henkeytettyyn Sanaansa." 4 Tämän sittemmin pitkälti hylätyn ajanlaskun "jumalallista" luonnetta vakuutettiin, eikä vain sen tiettyjä osia tai elementtejä, vaan sitä kaikkea, "ehdottomasti." Se oli varustettu "Kaikkivaltiaan Jumalan hyväksymyksen leimalla." Niinpä Vartiotorni 15. heinäkuuta 1922 sanoi "Ajanlaskun vahva köysi" alla:
Nykytotuuden ajanlasku on ensinnäkin ajankohtien ketju, kuten kaikki muut ajanlaskut. Tällä tarkoitetaan, että jokaisen ajankohdan tunnetaan olevan paikkansapitävä, ja ennen ja jälkeen seuraavia ja edeltäviä ajankohtia on määrätty määrä vuosia, ja luotettavimmat olemassaolevat todisteet todistavat jokaisen askeleen. Mutta jos tässä olisi kaikki todisteet ajanlaskun luotettavuudesta, sen ei totuudellisesti voitaisi väittää olevan luotettavampi kuin maalliset ajanlaskut. Tähän asti se on vain ketju, eikä vahvempi kuin sen heikoin lenkki.

Mutta nykytotuuden ajanlaskussa ajankohtien välillä on hyvin vahvistettuja yhteyksiä. Nämä ajankohtien sisäiset yhteydet kertovat paljon suuremmasta vahvuudesta kuin voidaan löytää muista ajanlaskuista. Jotkut niistä ovat luonteeltaan niin huomionarvoisia, että ne selvästi osoittavat, että tämä ajanlasku ei ole lähtöisin ihmisistä vaan Jumalasta. Olemalla jumalallista alkuperää ja jumalallisesti vahvistettu, nykytotuuden ajanlasku on omassa luokassaan, ehdottomasti ja absoluuttisesti oikeassa.
——————
KIISTATTOMASTI VAHVISTETTU

Kun useampi todisteketju puhuu jonkin ajankohdan puolesta, se on lujasti vahvistettu. Tieteen laki todennäköisyyksistä pitää ajanlaskun köyden yksittäisten säikeiden yhdistettyä voimaa paljon suurempana kuin yksittäisten todisteketjujen summaa.

——————

4 Vartiotorni (engl.) 15. kesäkuuta 1922, s. 187.
Tämä on laki, johon luotetaan epäsuorasti tärkeissä asioissa: Kun jokin asia osoitetaan todeksi vain yhdellä tavalla, saattaa olla kyse sattumasta; mikäli se osoitetaan kahdella tavalla, se on lähes varmasti totta; ja jos enemmän kuin kahdella tavalla, on yleensä mahdotonta että olisi kyse sattumasta, tai että asia ei olisi totta. Ja kun todisteita lisätään, asia siirtyy kokonaan pois sattuman piiristä todistetun varmuuden alueelle.

Tätä periaatetta sovelletaan päivittäin vaikeissakin oikeustapauksissa. Yhden todistajan lausuntoa saatetaan pitää epäilyttävänä, mutta vain kahden tai kolmen kiistattomasti vahvistaa totuuden. "Kahden tai kolmen todistajan suulla on jokainen asia vahvistettava." – 2. Korinttilaisille 13:1

Nykytotuuden ajanlaskussa ajankohtien välillä on niin monia keskinäisiä suhteita, ettei se ole vain ajanjaksojen ketju, vaan säikeistä koostuva köysi, joka on punottu yhteen tiukasti – se on jumalallisesti yhdistetty järjestelmä, jossa useimmilla ajankohdilla on niin merkittävät yhteydet toisiin ajankohtiin, että ne vahvistavat järjestelmän olevan muualta kuin ihmisestä lähtöisin.
——————
TODISTE  JUMALALLISESTA ALKUPERÄSTÄ

Tulemme osoittamaan selvästi, että nykytotuuden ajanlasku sisältää kiistattomat todisteet tärkeiden ajankohtien jumalallisesta ennaltatietämyksestä, ja että tämä on todiste jumalallisesta alkuperästä, ja että järjestelmä ei ole ihmisen keksimä vaan jumalallisen totuuden löytö.

Todisteet löytyvät ajankohtien monista yhdistävistä keskinäisistä suhteista. Ilman niitä ajanlasku ei eroaisi maallisista järjestelmistä, mutta uskomme, että niiden vuoksi sillä on Kaikkivaltiaan Jumalan hyväksymyksen leima.
 
"Samanlaisuuksia" pidettiin vahvana todisteena esitetyn ajanlaskujärjestelmän jumalallisesta alkuperästä. Samanlaisia 1845 ja 2520 vuoden jaksoja sovellettiin huomattavassa määrin historian ajankohtiin ja tapahtumiin. Vartiotornin artikkeli sanoi tästä samanlaisuuksien järjestelmän käyttämisestä:

Tämänkaltaiset samanlaisuudet ovat todiste nykytotuuden ajanlaskun jumalallisesta alkuperästä, sillä niistä nähdään ennakkotietoa. Esim. Israelin ja kristikunnan jakautumiset, jotka tapahtuivat 2520 vuoden päässä toisistaan, todistavat, että kun ensimmäinen jakaantuminen sallittiin, toinen oli tiedossa ennalta. Tämä pitää paikkansa, sillä näillä kahdella tapahtumalla on yhteys sekä ajallisesti että luonteensa puolesta.

Kun havaitaan, että on olemassa sarja tai järjestelmä samanlaisia ajankohtia, jotka muodostuvat 2520 vuotta erillään olevista ajankohtapareista, ennakkotiedosta tulee ilmeinen. Olisi järjetöntä väittää, että löydetty yhteys ei olisi jumalallisen järjestelyn tulosta. Yksin Jumalalla on sellaista ennakkotietoa, ja tämä todistaa, että hän hallitsi aikoja ja tapahtumia siten, että ne voidaan punoa yhteen kauniiksi ja harmoniseksi kokonaisuudeksi, joka on liian hämmästyttävä voidakseen olla sattuma tai ihmisen keksimä.
 


Taas voidaan kysyä, mitä aitoa eroa on sillä, että puhutaan "nykytotuuden ajanlaskun jumalallisesta alkuperästä" tai sillä, että kuvattaisiin tuota ajanlaskua "henkeytetyksi"? Ironista on, että vaikka järjestelmä esitetään tässä ilmiselvästi jumalallisen ennakkotiedon tuotteena, jonka luotettavuuden ja tärkeyden kieltäminen olisi "järjetöntä", järjestö on sittemmin hylännyt koko samanlaisuuksien järjestelmän.

Kaikki tämä aineisto, joka musersi mahdollisen taipumuksen kyseenalaistaa ne aikaprofetiat, jotka muodostivat elintärkeän osan järjestön oppirakenteesta, näytti valmistavan Vartiotornin lukijoita erääseen tulevaan tapahtumaan. Se oli ilmeisesti suunniteltu rakentamaan tietynlaista henkeä ja asennetta, ennen kuin sen vuoden konventti pidettäisiin Cedar Pointissa, Ohiossa. Tässä vuoden 1922 konventissa, johon usein viitataan merkittävänä virstanpylväänä järjestön historiassa, oli pääpuhe, joka rakensi jo aiemmin julkaistujen Vartiotornin artikkelien asettamalle perustalle. Nykyään järjestö lainaa pientä osaa tuosta puheesta tukeakseen oppia vuodesta 1914. Se jättää huomiotta sen tosiasian, että vuodet 1799 ja 1874 esitettiin yhtä voimakkaasti puheessa esitetyssä perustelussa, sekä siinä johtopäätöksessä, joka yleisöä sitten kehoitettiin tekemään. Tämä nähdään puheen osista, jotka julkaistiin Vartiotornissa 1. marraskuuta 1922:
Raamatun profetia osoittaa, että Herran oli aika ilmestyä toisen kerran vuonna 1874. Täyttynyt profetia osoittaa ilman epäilyksen häivääkään, että hän todella ilmestyi vuonna 1874. Täyttynyt profetia on määrittänyt fyysiset faktat, ja nämä faktat ovat kiistattomat. Kaikki tosi vartijat ovat tietoisia näistä faktoista, jotka on esitetty Raamatussa, ja jotka Herran erikoispalvelijan tulkinnat ovat selittäneet.
Jeesus itse julisti, että läsnäolonsa aikana hän suorittaisi kansansa elonkorjuun, jonka aikana hän kokoaisi luokseen tosi uskolliset. Tämä työ on ollut käynnissä joitakin vuosia ja lähestyy päätöstään. Hän sanoi, että läsnäolonsa aikana hänellä olisi yksilö, joka täyttäisi uskollisen ja viisaan palvelijan viran, jonka välityksellä Herran toisi kansalleen ruokaa oikeaan aikaan. Kaikki tosiasiat osoittavat, että nuo profetiat ovat täyttyneet.
VALMISTAUTUMISEN PÄIVÄ

Miksi Kuningas on tullut? Perustaakseen valtakuntansa ja hallitakseen Kuninkaana. Mutta hänellä oli työtä tehtävänä ennen kuin hänen hallintansa alkoi, ja se on valmistelevaa työtä. Koska hänen hallinnossaan on oleva mukana hänen ruumiinsa jäsenet, heidät on koottava yhteen ja valmisteltava hallinnon alkua varten. Pakanain ajat tämän maailman jumalan valvonnassa päättyivät 1. elokuuta 1914. Ennen tuota ajankohtaa Herran, kirkkauden Kuninkaan, ei olisi ollut johdonmukaista ottaa itselleen suurta valtaansa ja hallita. (Hesekiel 21:27) Koska hän on ollut läsnä vuodesta 1874, siitä seuraa niiden faktojen perusteella jotka nyt ymmärrämme, että aikakausi vuodesta 1874 vuoteen 1914 on valmistautumisen päivä. Tämä ei puhu mitenkään sitä ajatusta vastaan, että "lopun aika" oli vuodesta 1799 vuoteen 1914.  Ajanjaksoa 1799-1874 ei voida sanoa valmistautumisen päiväksi vaan lisääntyvän valon päiväksi. Ei ole järkevää ajatella, että Kuningas aloitti valmistelut ennen kuin oli läsnä.
 


Jumala on valmistellut tätä valtakuntaa 6000 vuoden ajan. 1900 vuoden ajan hän on kerännyt ihmisten keskuudesta valtakuntaluokkaa. Vuodesta 1874 lähtien kirkkauden Kuningas on ollut läsnä, ja sinä aikana hän on johtanut elonkorjuuta ja kerännyt itselleen temppeliluokan. Vuodesta 1914 alkaen kirkkauden Kuningas on ottanut valtansa ja hallitsee. Hän on puhdistanut temppeliluokan huulet ja lähettää heidät sanoman kanssa matkaan. Valtakunnan sanoman tärkeyttä ei voida korostaa liikaa. Se on sanomien sanoma. Se on tämän hetken sanoma. Niiden velvollisuus on julistaa sitä, jotka ovat Herran. Taivasten valtakunta on käsillä, Saatanan maailmanvalta on kukistumassa, miljoonat, jotka nyt elävät eivät kuole koskaan.

Uskotko sinä sen? Uskotko, että kirkkauden Kuningas on läsnä, ja on ollut vuodesta 1874 lähtien? Uskotko, että tuona aika hän on  johtanut elonkorjuutyötään? Uskotko, että tuona aikana hänellä on ollut uskollinen ja viisas palvelija, jonka välityksellä hän ohjasi työtään ja uskon huonekunnan ruokkimista? Uskotko, että Herra on nyt temppelissään tuomitsemassa maan kansakuntia? Uskotko, että kirkkauden Kuningas on alkanut hallita?

Silloin takaisin kentälle, oi te korkeimman Jumalan lapset! Pukeutukaa sota-asuun! Olkaa raittiit, valvokaa, olkaa toimeliaat, olkaa rohkeat! Olkaa Herran uskolliset ja totiset todistajat! Kulkekaa eteenpäin taistelussa siksi kun jokainen Baabelin jälki on hävitetty! Pasunoikaa sanomaa laajalti ympäri! Maailman täytyy tietää, että Jehova on Jumala ja että Jeesus Kristus on kuninkaitten Kuningas ja herrain Herra. Tämä on päivistä parhain. Katso, Kuningas hallitsee! Te olette hänen julkiset sanansaattajansa. Siksi julistakaa, julistakaa, julistakaa Kuningasta ja hänen valtakuntaansa!”
 
Huolimatta ankarista vaatimuksista olla "uskollinen" Pastori Russelin opetuksia ja ajanlaskua kohtaan tämä vuoden 1922 konventtipuhe on merkittävä, sillä se paljastaa ensimmäisen merkin siitä, miten juuri noista opetuksista alettiin hivuttautua vähitellen pois. Kirjassa Aika on lähellä Russell oli opettanut, että "vuosi 1878, joka on rinnakkainen sille, kun hän [Kristus] sai voiman ja vallan esikuvassa, merkitsee selvästi aikaa, jolloin läsnäoleva, hengellinen ja näkymätön Herramme todella sai vallan kuninkaiden Kuninkaana – se oli aika, jolloin hän otti suuren valtansa alkaakseen hallita." Rutherfordin Cedar Pointissa esitettyyn puheeseen mennessä nuo tapahtumat – näkymättömät tapahtumat – siirrettiin vuodesta 1878 vuoteen 1914, eli vuoteen, joka ei ollut täyttänyt mitään sille asetetuista ennustuksista tai toiveista. Tämä oli sen kehitysvaiheen alku, joka myöhemmin miltei täysin siirsi sellaiset tapahtumat vuoteen 1914 ja sen jälkeisiin vuosiin, jotka oli aiemmin ajoitettu eri vuosille ennen vuotta 1914.

Sopusoinnussa Miljoonat jotka nyt eivät kuole koskaan -kirjasen kanssa järjestö opetti nyt, että riemuvuosijakso (jotka Mooseksen lain mukaan kattoivat 50 vuoden peräkkäisiä jaksoja ja jokainen 50. vuosi oli riemuvuosi) osoitti vuoteen 1925 aikana, jolloin Kristuksen hallinto tulisi täysin ilmeiseksi ja vanhan ajan profeetat palaisivat maan päälle. Vuonna 1924 järjestö julkaisi kirjasen nimeltä Tie paratiisiin, joka oli suunniteltu nuorten käytettäväksi. Huomaa, miten luottavaisesti nämä ennustukset esitettiin noille nuorille mielille. Ne sisälsivät kuvauksen maallisesta Jerusalemista, joka olisi ennallistetun ihmiskunnan pääkaupunki:
Juutalainen vuosi alkaa syksyllä, noin 1. lokakuuta. Vuosi 1926 alkaisi siis noin 1. lokakuuta 1925. Olisi hyvin järkevää odottaa nähtävän, että Jumalan suosion palautuminen juutalaisille osaksi maailmaa alkaisi pian tuon ajan jälkeen. Monet juutalaiset katsovat jo kaivaten kohti vanhaa kotimaataan Palestiinaa. Jumalan aikaraja pakanakansoille umpeutui vuonna 1914, kuten olemme jo nähneet. Niinpä kun juutalainen kansa menetti Jumalan suosion, kun se ristiinnaulitsi Jeesuksen, eikä Jumala tunnusta enää pakanakansoja kansoiksi, Kristus alkaa pian hoitamaan maailman asioita yksilöiden kautta, aloittamalla juutalaisista, vanhan ajan arvollisten välityksellä. Meidän pitäisi siten odottaa pian vuoden 1925 jälkeen näkevämme Abelin, Enokin, Nooan, Abrahamin, Isakin, Jaakobin, Melkisedekin, Jobin, Mooseksen, Samuelin, Daavidin, Jesajan, Jeremian, Hesekielin, Danielin, Johannes Kastajan ja muiden Heprealaiskirjeen 11. luvussa mainittujen heräävän.

He tulevat muodostamaan maan uuden valtakunnan ytimen. Yksi ensimmäisistä välttämättömistä asioista tulee olemaan Jerusalemin paneminen sellaiseen kuntoon, että se voi olla maailman pääkaupunki. Tämä vaatii paljon työtä, mutta paljon halukkaita työntekijöitä tulee olemaan. Tuoreet uutiset kertovat, että huomio keskittyy jo Palestiinaan, ja juutalaiset yrittävät palata sinne. Huomattava määrä työtä on jo tehty rakentamalla teitä ja kyntämällä peltoja. Meidän ei kuitenkaan pidä odottaa järjestelmällisempää työtä käynnissä, ennen kuin nämä "ruhtinaat" on herätetty ja asetettu vastuuseen.

Jokaisen maan pääkaupungilla tulee olla hyvät kommunikaatioyhteydet alueensa kaikkiin osiin. Jos Jerusalemista on määrä tulla maailman pääkaupunki, sen tulisi saada nopeasti yhteys kaikkiin paikkoihin maailmassa. Kristuksen valtakunnan on määrä tehdä tyhjäksi tuhannen vuoden aikana kaikki se paha, joka on saatu aikaan edellisten 6000 vuoden aikana. Vanhanaikaiset metodit eivät tule olemaan riittäviä. Näemme jo suuria muutoksia. Radioviestinnän avulla voidaan välittää tietoa maailman joka puolelle, ja siihen mennessä, kun ruhtinaat ovat paikalla, näitä keksintöjä on parannettu, jotta yhteys saadaan maapallon jokaiseen osaan.

Jokainen maan päällä tulemaan ikään kuin "yhdessä huoneessa". Huone tulee olemaan vähän suurempi, kuin joissa olemme tottuneet pitämään kokouksia, mutta mitä siitä! Kun luemme Jesajan 2:3:n ja Sakarjan 14:16, 17:n näemme, miten helppoa kaikkien ihmisten tulee olemaan mennä "ylös Jerusalemiin". Ruhtinaat voivat helposti välittää ohjeensa radiolla mihin tahansa maailman osaan. Ajattele Ruhtinas Abrahamin antamassa yleisiä ohjeita sanomalla "Huomio", ja kaikki ihmiset joka paikassa kuuntelevat ja kuulevat jokaisen sanan, jonka hän puhuu, aivan kuin hän pitäisi heille puhetta julkisessa salissa!

Tietysti jos joku haluaa mennä Jerusalemiin ja haastatella ruhtinaita henkilökohtaisesti, tai jos ruhtinaat haluavat haluavat itse katsastaa jonkun työn etenemistä, lentokoneet on kehitetty kohta siihen pisteeseen, että Jerusalemista tai Jerusalemiin on helppo tehdä matka muutamassa tunnissa, oli maankolkka mikä tahansa. Tämä tulee tosiaan olemaan uusi maailma, joka on tehty loistoisaksi joka tavalla. – Sakarja 14:20, 21; Ilmestys 21; Psalmi 72 ja 145

Näillä vanhan ajan arvollisilla on myös valta käyttää "rautasauvaa" jos tarpeellista, hoitaakseen uppiniskaiset ja tottelemattomat. Kaikkien on opittava, että epävanhurskautta ei sallita. Oikeus on uuden valtakunnan perustuslaki. – Psalmi 37:9, 10, 2, 38.



Epäilemättä monet pojat ja tytöt, jotka lukevat tämän kirjan, tulevat elämään ja näkemään Abrahamin, Isakin, Jaakobin, Joosefin, Danielin ja muut vanhan ajan uskolliset miehet, kun he tulevat esiin "paremman ylösnousemuksensa" kirkkaudessa, täydellisinä mieleltään ja ruumiltaan. Kristukselta ei kestä kauan nimittää heidät valtaansa ja kunniatehtäviinsä maallisina edustajinaan. Maailma ja sen nykyiset mukavuudet tulevat näyttämään heille aluksi oudolta, mutta he tottuvat pian uusiin tapoihin. Heillä saattaa olla aluksi hauskoja kokemuksia, sillä he eivät ole koskaan nähneet puhelinta, radiota, automobiilia, sähkövaloja, lentokonetta, höyrykonetta ja monille meille tuttuja asioita.

Mikä etuoikeus on elää juuri tänä aikana ja nähdä vanhan loppu ja uuden tuleminen! Kaikista ajoista maailman historiassa, nykypäivä on kaikkein ihmeellisin.
 
On tarpeetonta sanoakaan, että ne pojat ja tytöt, joille tämä julkaisu suunnattiin, ovat nyt hyvin vanhoja miehiä ja naisia.

Vaikka Seura on silloin tällöin käyttänyt iskulausetta "Miljoonat jotka nyt elävät eivät kuole koskaan" ja kiinnittänyt huomion siihen, että todistajien määrä lasketaan nykyään miljoonissa, he salaavat antavansa väärän kuvan asiasta. Lausetta "miljoonat jotka nyt elävät eivät kuole koskaan" ei sanottu ihmisille, jotka elävät 2000-luvulla. Se sanottiin ihmisille, jotka elivät 1920-luvun alkupuoliskolla. Lähes kukaan nykyisestä 8,5 miljoonasta todistajasta ei ollut silloin elossa.

Vuosi 1925, johon ennustus ja iskulause perustuivat, ei tuonut mukanaan ainoatakaan ennustetuista asioista. Opetus oli valheellinen, pelkkää höttöä ja profeetallista fantasiaa.


Siitä huolimatta kaikki tämä aineisto, joka ilmestyi Vartiotorni-lehdessä ja muissa julkaisuissa, oli oletettavasti "ruokaa oikeaan aikaan", joka toimitettiin Jumalan viestintäkanavan välityksellä; se oli kanava, joka väitti toimivansa nyt hallitsevan Kuninkaan Kristuksen Jeesuksen ohjauksessa ja hänen erikoishyväksynnällään. Kuten he itse sanovat, he puhuivat Jumalan "aitona profeettana."

Vuoden 1925 jääminen taakse ja näiden viimeisten ennustusten epäonnistuminen kuitenkin todistivat, että niiden ennustajat eivät olleet toimineet "uskollisena ja ymmärtäväisenä orjana". He eivät olleet pitäytyneet uskollisesti ja nöyrästi Jumalan henkeytetyssä Sanassa, josta yksin voidaan vain käyttää sellaisia ilmauksia kuin "kiistaton", "ehdottomasti ja absoluuttisesti oikea" ja "kiistattomasti vahvistettu". He eivät myöskään olleet ymmärtäväisiä niiden kaikkien vuosien aikana, joina he julkaisivat ehdottomia lausuntojaan maailmanlaajuisesti. Tuomari Rutherford itse asiassa tunnusti tämän ymmärtämättömyyden sanomalla, että hän oli tehnyt itsestään "aasin".

Jumalan "kanavaksi" julistautuneen Vartiotornin käyttämä pelotteleva kieli eli vihjailut kunnianhimosta, ylpeydestä ja uskottomuudesta Kristukselle, jotka osoitettiin kaikille niille, jotka eivät halunneet seurata samaa julkeaa linjaa, epäilemättä saivat enemmistön 'seuraamaan johtajaa' aasimaisine väittämineen. Monet kuitenkin huomasivat, etteivät he voineet jatkaa sellaisen vastuuttoman toiminnan tukemista, ja järjestö menetti kannattajistaan huomattavan määrän vuoden 1925 jälkeen. 5

——————

5 Heidän joukossaan oli Alvin Franz, isäni veli ja nuorin Franzin neljästä veljeksestä.



Miten järjestön julkaisut esittävät vuoden 1925 tilanteen? Jehovan todistajien vuosikirjassa 1975 on tyypillinen lausunto, jonka mukaan ongelma ei ollut siinä järjestössä, joka tiedon oli julkaissut, vaan se oli "veljissä", jotka tiedon lukivat:
Vuosi 1925 tuli ja meni. Jeesuksen voidellut seuraajat olivat yhä maan päällä ryhmänä. Vanhan ajan uskollisia miehiä Abrahamia, Daavidin ja muita ei ollut herätetty kuolleista ruhtinaiksi maan päälle. (Psalmi 45:17) Niinpä Anna MacDonald muistelee: ”1925 oli monille veljille murheellinen vuosi. Jotkut heistä kompastuivat; heidän toivonsa oli pettänyt. He olivat toivoneet näkevänsä joitakin ’vanhan ajan arvokkaita’ [vanhan ajan miehiä, kuten Abrahamin] ylösnousseina. Sen sijaan että sitä olisi pidetty ’mahdollisena’, he näkivät sen ’varmana’, ja jotkut valmistautuivat ottamaan vastaan ylösnousevia rakkaitaan.

Kun tutkit Vartiotornin julkaisemia lausuntoja tämän kirjan edellisillä sivuilla, oikeuttavatko ne mitenkään vastuun siirtämisen tällä tavalla niiden "veljien" harteille, jotka kehittivät sellaisia suuria toiveita ja näkivät niiden murskaantuvan?

Vuoden 1980 Vuosikirja (joka julkaistiin samana vuonna, kun Frederick Franz kertoi Rutherfordin yksityisestä kommentista päätoimiston perheelle) katsoi asiaa samasta näkökulmasta.

Se kertoo Tuomari Rutherfordin vierailumatkasta konventtiin, Sveitsiin, toukokuussa 1926 ja hänen osallistumisestaan kysymyskokoukseen, jossa sanottiin seuraavasti:
Kysymys: "Ovatko vanhan ajan arvokkaat palanneet?"

Vastaus: "Eivät suinkaan. Kukaan ei ole nähnyt heitä, joten olisi typerää tehdä sellaista ilmoitusta. ’Miljoonat’ -kirjassa mainittiin, että me voisimme järkevästi odottaa heidän palaavan pian vuoden 1925 jälkeen, mutta tämä oli vain ilmaistu mielipide."

Jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteitä. Mutta miehillä, jotka väittävät olevansa Jumalan puhemiehiä maan päällä, ei varmasti ole oikeutta ilmaista pelkkiä mielipiteitä väittäen samalla, että heidän puheellaan on Jumalan oman Sanan tuki, ja että tuo puhe pitäisi hyväksyä sellaisena. Kun lausuntoja levitetään Jumalan sanomana ja hengellisenä "ruokana oikeaan aikaan" ihmiskunnalle ympäri maapallon, niitä julkaisevat eivät varmasti ole "uskollisia" saati "ymmärtäväisiä", mikäli he vastuuttomasti ilmaisevat virheellisiä mielipiteitä, puhuvat itsepintaisesti niiden puolesta ja vähättelevät ketä tahansa, jotka ovat eri mieltä, tai mikä pahempaa, kyseenalaistavat heidän uskollisuutensa ja nöyryytensä Jumalan edessä.
 


Vuonna 1930 järjestö rakensi Bet-Sarim -nimisen talon San Diegoon, Kaliforniaan. Siitä sanotaan Fred Franzin kirjoittamassa kirjassa Uusi maailma:
Paholainen ja hänen demoninsa aiheuttavat nyt suuria voi-huutoja maalle ja merelle ohjatakseen kaikki kansat totalitaariseen järjestelmään ja kääntääkseen kaikki ihmiset katkerina Jumalaa vastaan. Herra Jeesus on nyt tullut temppeliin tuomiolle, ja "hänen ruumiinsa" jäsenten vielä maan päällä olevan jäännöksen hän on koonnut kanssaan täydellisen ykseyden temppelitilaan (Malakia 3:1-3), ja niinpä noiden vanhan ajan uskollisten miesten voidaan odottaa palaavan kuolleista nyt minä hetkenä tahansa. Raamattu antaa hyvän syyn uskoa, että se tapahtuu vähän ennen kuin Harmageddon puhkeaa.

Tämän odotuksen vuoksi se talo San Diegossa Kaliforniassa, josta uskonnolliset viholliset ovat nyt puhuneet paljon julkisuudessa pahansuovasti, rakennettiin vuonna 1930, ja sille annettiin nimi "Bet-Sarim", joka merkitsee "Ruhtinasten Taloa". 6 Sitä pidetään nyt hallussa asuinpaikkana noita ruhtinaita varten, kun he palaavat. Tuoreimmat tosiasiat osoittavat, että tämän tuomitun maailman uskonnolliset kiihkoilijat kiristelevät hampaitaan sen todistuksen takia, jonka tuo "Ruhtinasten Talo" antaa uudelle maailmalle.  Noille kiihkoilijoille ja heidän tukijoilleen vanhan ajan uskollisten miesten palaaminen ja heidän hallintonsa ja tuomintatyönsä ei tule tuomaan mitään iloa.

Kuten aiemmassa luvussa osoitettiin, vain 16 vuotta vuoden 1925 jälkeen järjestön johtaja Presidentti Rutherford vakuutti jälleen nuorille St. Louisissa, Missourissa, vuonna 1941 pidetyssä konventissa, että Raamatun aikojen uskolliset miehet ja naiset palaisivat hyvin pian. He opastaisivat nuoria puolisoiden valitsemisessa, ja siksi nuorten oli suositeltavaa lykätä avioliittoa siihen asti. Vartiotorni, joka kertoi tapahtumasta, kommentoi sitten konventissa julkaistua kirjaa Lapset sanomalla sitä "Herran antamaksi työvälineeksi arvokkaimman työn tekemiseen Harmageddonia edeltävien kuukausien aikana."

Noin 300 kuukautta myöhemmin vuonna 1966, uusi vuosiluku nostettiin etualalle: 1975.

——————

6 Muutamaa vuotta sen jälkeen, kun tämä kirja julkaistiin (1942), talo myytiin. Vuoden 1950 konventissa New York Cityssä Yankee-stadionilla Fred Franz piti puheen, jossa ennustettu "ruhtinaiden" paluu ennen Harmageddonia virallisesti hylättiin, ja se korvattiin näkemyksellä, jonka mukaan Seuran nimittämät miehet seurakunnassa jo täyttivät tuon ruhtinaiden roolin.

Lue luku 9 täältä.
 
 
Takaisin alkuun
Takaisin etusivulle
 

Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity