|
||||||||||
Raymond Franz Raymond Franz (8. toukokuuta 1922 - 2. kesäkuuta 2010) oli eräs tunnetuimmista entisistä Jehovan todistajista. Hän oli osa Jehovan todistajien korkeinta päättävää elintä, hallintoelintä, yhdeksän vuotta vuosina 1971-1980. Franz työskenteli Jehovan todistajien päätoimistossa Brooklynissä vuosina 1965-1980. Raymond Franz erotettiin Jehovan todistajista vuonna 1981 ja on eronsa jälkeen kirjoittanut kaksi yksityiskohtaista kriittissävytteistä kirjaa Jehovan todistajista, heidän opeistaan ja Jehovan todistajien hallintoelimestä. Hänen kirjansa Crisis of Conscience ja In Search of Christian Freedom ovat olleet erittäin suosittuja ja niitä on käännetty useille kielille. Hänen hyvin dokumentoidut kirjansa ovat herättäneet huomiota liikkeestä kiinnostuneiden keskuudessa ympäri maailman. Raymond Franz syntyi ja kasvatettiin Jehovan todistaja -perheessä. Hän oli sukunsa kolmannen polven Jehovan todistaja. Hänen isänsä kastettiin vuonna 1913. Tuohon aikaan Jehovan todistajia kutsuttiin vielä "Raamatun tutkijoiksi". Raymondista tuli aktiivinen jäsen vuonna 1938 hänen ollessaan 16-vuotias. Hänet kastettiin vuonna 1939. Raymondin sedällä, Frederick William Franzilla, oli voimakas vaikutus Jehovan todistajien opetuksiin, kehitykseen, palvontaan sekä oppikysymyksiin. Hänestä tuli Vartiotorniseuran varapresidentti vuonna 1945 ja tämän jälkeen seuran presidentti vuonna 1977. Raymond Franz pääsi Vartiotorni-seuran Gilead-kouluun (lähetystyöntekijöiden kouluun) vuonna 1944 ja vuonna 1946 hänestä tuli matkustava lähetystyöntekijä Puerto Ricossa, Neitsytsaarilla sekä Dominikaanisessa tasavallassa. Vuonna 1957 diktaattori Rafael Trujillon kielsi Jehovan todistajien työn Dominikaanisessa tasavallassa ja karkotti ulkomaalaiset lähetystyöntekijät. Kun Raymond Franz täytti 37 vuotta, hän löysi vaimonsa Cynthian. He menivät naimisiin ja Cynthia liittyi Franzin seuraan lähetystyömatkoille Neitsytsaarille. Myöhemmin vuonna 1961, he palasivat Dominikaaniseen tasavaltaan ja toimivat siellä Jehovan todistajien lähetystyöntekijöinä viisi vuotta. He kohtasivat paljon ongelmia, koetuksia ja todellisia vaaroja saarnatessaan ja asuessaan sodan repimässä maassa. Vuonna 1965 Vartiotorniseuran tuolloinen presidentti Nathan Homer Knorr pyysi Raymond Franzia lopettamaan lähetystyön ja pyysi häntä työskentelemään ja asumaan Jehovan todistajien päätoimistossa (jota kutsutaan nimellä "Beetel") Brooklynissa, New Yorkissa. Raymond mainitsee ensimmäisessä kirjassaan että hän piti lähetystyöstä enemmän, mutta hyväksyi silti tarjouksen. Yksi hänen ensimmäisistä tehtävistään oli työskennellä muiden kanssa suuressa kirjaprojektissa, jonka nimi oli "Raamatun ymmärtämisen opas" (Aid to Bible Understanding). Raamatun ymmärtämisen opas oli tietosanakirjamainen teos, jossa käsiteltiin aihe aiheelta aakkosjärjestyksessä Jehovan todistajien opetuksia ja uskomuksia. Hän kertoo kokemuksistaan päätoimistossa ensimmäisessä kirjassaan Crisis of Conscience. Vuonna 1971 Raymond Franz kutsuttiin Jehovan todistajien hallintoelimen jäseneksi. Hallintoelin vastasi tuolloin sekä Jehovan todistajien hengellisestä johdosta että Vartiotorniseuran hallinnosta ja taloudesta. Hallintoelimen jäsenet ovat hyvin samantyyppisessä asemassa kuin kardinaalit katolisessa kirkossa. Franz hyväksyi aseman ja vietti useita vuosia matkustaen ympäri maailmaa sekä seuraten järjestön rakennetta, työskentelyä ja palvontaa kaikilla tasoilla ja useissa maissa. Hän kertoo kirjassaan ristiriidoista, joita hänen elämässään oli ilmennyt viimeisten 15 vuoden aikana, jotka hän vietti päätoimistossa. Varsinkin viimeiset yhdeksän vuotta, jotka hän vietti hallintoelimen jäsenenä olivat erittäin tärkeitä. Noina yhdeksänä vuotena mielikuvat kohtasivat todellisuuden. Hän sanoo huomanneensa eläneensä koko elämänsä isossa myytissä, joka ei vastannut todellisuutta. Tämä ei vaikuttanut hänen uskoonsa Raamattuun, mutta se muutti hänen käsitystään Jehovan todistajien järjestöstä. Hän huomasi, että hallintoelin ei perustellut opetuksiaan Raamatulla, vaan toimi samoin kuten arvostelemansa valtakirkot, perinteidensä mukaan.  Kirjassaan Crisis of Conscience Franz kirjoittaa elokuun 1979 tapahtumista. Vuoteen 1975 kohdistuneitten odotusten - Jehovan todistajat odottivat tuolloin Harmageddonia - rauettua tyhjiin osa Brooklynin Beetelin henkilökunnasta alkoi tutkia kriittisesti Vartiotorniseuran opetuksia. Joillakin Beetelin vanhempia jäseniä oli "eriäviä mielipiteitä" opetuksista, jotka liittyivät vuoteen 1914 ja 33 jaa., sekä siitä, milloin viimeiset päivät alkoivat. Erimielisyyksiä aiheutti myös taivaspaikkojen määrä (Jehovan todistajat uskovat että taivaaseen pääsee vain 144 000) sekä tulkinta siitä, että kristityt jaettaisiin kahteen eri luokkaan. Osa kristityistä saisi taivaallisen ylösnousemuksen ja osa taas nousisi ruumiillisesti paratiisimaahan. Franz kuvailee, miten päätoimistossa alkoi kuohua ja hallintoelin epäili lähes kaikkia salaliitosta. Hänen mukaansa sen sijaan, että olisi tutkinut kriittisesti edellä mainittuja opinkohtia ja aloittanut keskustelut "toisinajattelijoiden" kanssa, hallintoelin aloitti noitavainoja muistuttavan toiminnan. Se ei hänen mielestään sallinut asiallisia kysymyksiä oppeja kohtaan, epäilijöitä ei siedetty ollenkaan. Maaliskuussa 1980 Raymond Franz ja hänen vaimonsa päättivät, että heidän oli aika lähteä päätoimistossa. Heidän terveydentilansa heikentyi ja heillä oli epäilyksiä Vartiotorni-seuran toimintatapoja ja opetuksia kohtaan. 24.3-24.7.1980 he asuivat vanhan Jehovan todistaja -ystävänsä Peter Gregersonin luona. Lähdettyään Beetelistä Franz sai useita puhelinsoittoja, joissa kerrottiin, miten heidän mukaansa päätoimistossa useita jäseniä oli syytetty, kuulusteltu sekä erotettu luopioina ilman kunnollisia raamatullisia perusteita, koska he epäilivät vartiotorniseuran opetuksia vuodesta 1914, 144 000 taivaspaikasta sekä muista Jehovan todistajien pääopetuksista. 22. huhtikuuta 1980 hallintoelimen Albert Schroeder kertoi Raymond Franzille puhelimitse, että "järjestön oikeuskoneisto oli toiminnassa ja kohtaisi pikaisesti epäilevät". 25. huhtikuuta 1980 Cris Sánchez ja hänen vaimonsa Nestor Kuilan, jotka olivat kumpikin Beetelin pitkäaikaisia jäseniä, erotettiin. Samoin kävi myös René Vázquesille, joka oli toiminut useita vuosia päätoimistossa. Sekä hänet että hänen vaimonsa erotettiin luopioina. Raymond Franz kertoo kuulleensa asioista sellaisilta ihmisiltä, joille kyseiset asiat eivät edes kuuluneet, vaikka hän oli edelleenkin hallintoelimen jäsen. Hallintoelin ei vaivautunut kertomaan erottamisista Franzille, mutta se kylläkin tiedotti asiasta niille yli 5000, jotka työskentelivät päätoimistossa. 8. toukokuuta 1980 Raymond Franz palasi New Yorkin päätoimistoon ja löysi työpöydältään papereita, jotka käsittelivät Jehovan todistajien uskonkäsityksiä hyvin lainopilliseen sävyyn. 20. toukokuuta 1980 hän tapasi komitean puheenjohtajan ja hänelle soitettiin nauhalta kuubalaisen Jehovan todistajan haastattelu, jossa hän kertoi huhuja yksityisistä raamatuntutkisteluista, joissa keskusteltiin vartiotorniseuran opetuksista arvostelevaan sävyyn. Franzin mukaan koko nauha oli kaksi tuntia pitkä vuodatus, joka sisälsi johdattelevia kysymyksiä huhuista huhujen perään. 21. toukokuuta 1980 Raymond Franz kutsuttiin hallintoelimen kokoukseen, Keskustelu nauhoitettiin. Hän kuvaili, kuinka häneltä kyseltiin erilaisia kysymyksiä järjestöstä ja sen opetuksista, eikä lainkaan niistä jotka olivat erotettu ja syytetty "luopumuksesta". Franz kertoi, ettei suurin osa hallintoelimestä kommentoinut asioita millään tavalla, he vain istuivat ja kuuntelivat. Kolmen tunnin jälkeen hänelle sanottiin, että hän voisi lähteä. Seuraana aamuna häntä pyydettiin kommentoimaan nauhalle mielipiteensä toisesta nauhasta, jossa jotkut Jehovan todistajat juoruilivat toisista jäsenistä. Hän kieltäytyi kommentoimasta perusteettomia huhuja. 22. toukokuuta 1980 puheenjohtaja Albert Schroeder tuli Franzin huoneeseen, ja kertoi hänelle jonkun hallintoelimen jäsenen haluavan hänen erottamistaan Jehovan todistajista. Riittäviä todisteita häntä vastaan ei kuitenkaan ollut. Asiasta äänestettiin, mutta enemmistö oli erottamista vastaan. Franzin annettiin ymmärtää olevan parasta, jos hän itse eroaisi hallintoelimestä. Hän päättikin kirjoittaa erokirjeen. Samalla hän myös torjui erikoistienraivaajan tehtävät. Raymond ja hänen vaimonsa lähtivät päätoimistosta. Ennen lähtöään ja joitakin päiviä eroamisen jälkeen he tapasivat Ed Dunlapin, joka oli pitkäaikainen kirjoitusosaston jäsen. Myös häntä vastaan oli hyökätty samalla tavalla kuten Franzia vastaan. Muut kirjoitusosaston jäsenet ja hallintoelin aiheuttivat ongelmia, koska hän halusi ajatella eri tavalla joidenkin Raamatun kohtien tulkinnasta kuin Vartiotorniseuran kirjallisuudessa jo esitetyt raamatuntulkinnat esittävät. Hänet oli kutsuttu kuulusteluun. Pian Dunlapkin erotettiin "luopumuksen" takia. Tässä tapauksessa luopumus tarkoitti sitä, että hänen käsityksensä joidenkin Raamatun kohtien ymmärtämisestä oli tullut sovittamattoman ristiriitaisiksi Jehovan todistajien virallisen opin kanssa. Ed Dunlap oli uhrannut koko elämänsä Vartiotorni-seuran toimiin ja palvellut järjestöä uskollisesti yli 40 vuotta, hän oli erittäin kunnioitettu 69-vuotias Jehovan todistaja. Hän kuului myös "voideltujen luokkaan". Kun hänet erotettiin, hän ja hänen vaimonsa joutuivat lähtemään välittömästi päätoimistosta, ja asumaan erittäin huonoissa olosuhteissa. Jatkuu...
 Lue teksti kokonaan Wikipediasta. |
Raymond Franz: Omantunnon kriisi, 9. luku 09.11.2020 Käännöskomitea OMANTUNNON KRIISI
(CRISIS OF CONSCIENCE) Neljäs laitos RAYMOND FRANZ (1922-2010) Jehovan todistajien hallintoelimen entinen jäsen Kirjan kääntäminen ja julkaiseminen suomeksi on tehty Raymond Franzin luvalla.
Käännöskomitean jäsenet haluavat pysytellä tuntemattomina.  9. luku, 1975: "Sopiva ajankohta Jumalan toimia (PDF-version voi lukea täältä) "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut." – Apostolien teot 1:7, Kirkkoraamattu 1938. Rutherfordin presidenttikauden toisen puoliskon aikana hylättiin tai ajoitettiin vähitellen uudelleen vanhat aikaprofetiat, joiden puolesta oli niin tarmokkaasti todisteltu hänen kautensa alkupuoliskolla. "Viimeisten päivien" alku siirrettiin myöhemmäksi vuodesta 1799 vuoteen 1914. Samoin oli siirretty alunperin vuoteen 1874 ajoitettu Kristuksen läsnäolon alku vuoteen 1914 (jo vuonna 1922 oli siirretty Kristuksen aktiivisen Valtakunnan hallinnan alku vuodesta 1878 tähän vuoteen). Ylösnousemuksen alku siirrettiin myöhemmäksi vuodesta 1878 vuoteen 1918. Tietyssä vaiheessa väitettiin jopa, että vuosi 1914 toden totta toikin muassaan "maailman lopun" siinä mielessä, että Jumala oli 'laillisesti' lopettanut maailmallisten kansojen vuokraoikeuden maapallon hallintaan. Myös tämä opetus hylättiin ja "lopun" tai "asiainjärjestelmän päättymisen" katsottiin nyt ajoittuvan tulevaisuuteen. Kaikkien tapahtumien väitettiin olevan näkymättömiä, niiden hyväksyminen ilmeisesti riippui täysin henkilön uskosta tarjottuihin tulkintoihin. Eräässä hallintoelimen istunnossa nämä aikaprofetiat ja muutokset pulpahtivat keskusteluun. Bill Jackson sanoi minulle istunnon jälkeen, ”Meillä oli tapana sanoa, että sitä vain siirretään päivämäärä hartialta toiselle." Vasta vuonna 1942, Rutherfordin kuoleman jälkeen tehtiin muutos koskien vuotta 606 eaa., jota käytettiin alkamisajankohtana Danielin profetian 2520 vuoden jaksolle. Niin outoa kuin se onkin, sitä tosiasiaa, että 2520 vuotta vuodesta 606 eaa. johtaa oikeastaan vuoteen 1915 ya., eikä vuoteen 1914 ya., ei oltu tunnustettu tai siihen ei oltu puututtu järjestön yli 60 vuotisen olemassaolon aikana. Sitten, kaikessa hiljaisuudessa, alkamisajankohta siirrettiin yhdellä vuodella aiemmaksi vuoteen 607 eaa., mikä salli vuoden 1914 säilyttämisen päättymisajankohtana 2520 vuodelle. Mitään historiallisia todisteita, jotka ilmaisisivat Jerusalemin tuhon tapahtuneen vuotta uskottua aiemmin, ei ollut tullut esiin. Järjestön halu säilyttää vuosi 1914, vuosi jota se oli niin kauan tähdentänyt (mitä ei oltu tehty vuodelle 1915), saneli Jerusalemin tuhon siirron vuodella taaksepäin. Se on yksinkertaista tehdä - paperilla. Tultaessa 1940-luvun puoleenväliin todettiin, että ajanlasku, jota käytettiin Russellin ja Rutherfordin presidenttikausien aikana, oli noin 100 vuotta pielessä laskettaessa aikaa taaksepäin Adamin luomiseen. Vuonna 1966 järjestö ilmoitti, että sen sijaan että ihmiskunnan historian kuudentuhannen vuoden päättyminen olisi tapahtunut vuonna 1874, kuten aiemmin oli opetettu, se tulisi saapumaan vuonna 1975. Tämä julkistettiin kesällä 1966 Fred Franzin kirjoittamassa kirjassa Iankaikkinen elämä Jumalan lasten vapaudessa. Kirjan ensimmäisen luvun todistelussa nojauduttiin Riemujuhlajärjestelyyn, jolla oli ollut huomattava osa myös vuoteen 1925 kohdistuneissa ennustuksissa. Kuten tuolloinkin, kirjoituksessa todisteltiin ihmiskunnan kärsivän epätäydellisyydestä kuusi ”päivää”, joista kukin kestäisi tuhat vuotta. Näitä seuraisi seitsemäs ”päivä”, tuhannen vuoden jakso, jolloin Suuri riemujuhla toisi vapautuksen synnin, sairauden ja kuoleman orjuudesta. Seuraava lainaus on kirjan sivuilta 28 ja 29. 41
Ussherin ajoista lähtien Raamatun ajanlaskua on tutkittu
voimaperäisesti. Tällä 20. vuosisadalla on suoritettu itsenäinen
tutkimus, joka ei seuraa sokeasti kristikunnan perinteellisiä
aikalaskelmia, ja tämän tutkimuksen perusteella julkaistu aikataulu
antaa ihmisen luomisajaksi vuoden 4026 eaa.* Tämän
luotettavan Raamatun ajanlaskun mukaan kuusituhatta vuotta ihmisen
luomisesta päättyy vuonna 1975 ja ihmiskunnan historian seitsemäs
tuhannen vuoden ajanjakso alkaa syksyllä 1975.
42 Ihmisen maan päällä olon kuusituhatta vuotta tulevat siis pian päättymään, tämän sukupolven aikana. Jehova Jumalalle ei aika merkitse mitään, kuten Ps. 90: 1, 2:ssa sanotaan: "Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen. Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä Jumala." Kuluneet ihmisen olemassaolon kuusituhatta vuotta ovat siis Jehova Jumalan näkökannalta katsoen ikään kuin kuusi 24-tuntista vuorokautta, sillä samassa psalmissa (jakeissa 3 ja 4) sanotaan: "Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot: 'Palatkaa jälleen, te ihmisen lapset'. Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki." Näin ollen meidän sukupolvemme aikana ei kulu montakaan vuotta siihen, kun me saavutamme sen ajankohdan, mitä Jehova Jumala voisi pitää ihmisen olemassaolon seitsemäntenä päivänä. Mitä tämä merkitsisi? Kirja jatkaa soveltamalla kehiteltyä näkökohtaa: 43
Miten sopivaa olisikaan Jehova Jumalan tehdä tämä tuleva seitsemäs
tuhatvuotisjakso levon ja vapautuksen sapattikaudeksi, suureksi
riemuvuosisapatiksi vapautuksen julistamiseksi kautta maan kaikille sen asukkaille!
Se olisi mitä ajankohtaisinta ihmiskunnalle. Se olisi myös mitä
sopivinta Jumalan taholta, sillä muista, että ihmiskunnalla on vielä
edessäpäin se, mistä Pyhän Raamatun viimeinen kirja puhuu Jeesuksen
tuhat vuotta kestävänä maan hallintana, Kristuksen tuhatvuotishallituksena.
Jeesus Kristus sanoi itsestään profeetallisesti ollessaan maan päällä
tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten: "Sillä Ihmisen Poika on sapatin
herra." (Matt. 12:8) Ei olisi pelkkä sattuma, vaan
Jehova Jumalan rakkaudellisen päätöksen mukaista, että Jeesuksen
Kristuksen, "sapatin herran", hallituskausi sattuisi rinnakkaiseksi
ihmisen olemassaolon seitsemännen vuosituhannen kanssa.
Oliko järjestö sanonut suoraan, että vuosi 1975 tulisi merkitsemään tuhatvuotiskauden alkua? Ei. Mutta yllä oleva kappale oli huippukohta kaikelle sille huolellisesti kootulle todistelulle, jota tuo luku oli rakentanut. Suoranaista, varauksetonta ennustetta vuodesta 1975 ei tehty. Mutta kirjoittaja oli ollut halukas julistamaan sen olevan "sopivaa" ja "mitä sopivinta Jumalan taholta" jos Jumala aloittaisi tuhatvuotiskauden juuri tuona ajankohtana. Tuntuisi kohtuulliselta, että epätäydelliseltä ihmiseltä edellytetään melkoinen määrä varmuutta hänen sanoessaan mikä on tai ei ole "sopivaa" Kaikkivaltiaan Jumalan tehdä. Varmastikaan tällaisiin lausuntoihin ei riittäisi pelkkä 'mielipiteen ilmaisu.' Arvostelukyky edellyttäisi tai paremminkin vaatisi varmuutta. Seuraava lausunto on vieläkin voimakkaampi: "olisi Jehova Jumalan rakkaudellisen päätöksen mukaista, että Jeesuksen Kristuksen, "Sapatin Herran", hallituskausi sattuisi rinnakkaiseksi ihmisen olemassaolon seitsemännen vuosituhannen kanssa." Tämän seitsemännen vuosituhannen oli jo ilmaistu olevan määrä alkaa vuonna 1975. Jälleen kerran Vartiotorni-seuran uudelle historiankirjalle, Jehovan todistajat - Jumalan valtakunnan julistajia, tarjoutuu tilaisuus osoittaa puolueettomuutta ja rehellisyyttä, jota sen esipuhe lupaa. Käsitellessään hyvin lyhyesti koko aihetta (s.104) se keskittyy vain vuoden 1966 konventtiin, jossa Fred Franz julkaisi uuden kirjan, joka esitti ensimmäistä kertaa vuotta 1975 koskevia tietoja: Baltimoren
konventissa Marylandissa F. W. Franz piti loppupuheen. Hän aloitti sen
sanomalla: "Juuri ennen kuin tulin lavalle, saapui luokseni eräs nuori
mies ja sanoi: 'Sanohan, mitä tämä vuosi 1975 merkitsee.'" Veli Franz
viittasi sitten moniin kysymyksiin, joita oli herännyt siitä,
merkitseekö uuden kirjan aineisto sitä, että Harmagedon olisi käyty ja
Saatana sidottu vuoteen 1975 mennessä. Hän esitti seuraavia ajatuksia:
Saattaa merkitä. Mutta me emme sano sitä. Kaikki on mahdollista
Jumalalle.
Mutta me emme mene sanomaan. Älköönkä kukaan teistä
menkö nimenomaan sanomaan mitään, mitä tulee tapahtumaan vuoteen 1975
mennessä. Tärkeä seikka tässä kaikessa, rakkaat ystävät, on tämä: Aika
on vähissä. Aika on loppumaisillaan, siitä ei ole epäilystäkään.
Monet Jehovan todistajat toimivat vuotta 1966 seuranneina vuosina noiden neuvojen hengen mukaisesti. Aiheesta julkaistiin kuitenkin muita lausuntoja, ja jotkin niistä olivat ilmeisesti tarpeettoman ehdottomia. Tämä myönnettiin Vartiotornissa 15.6.1980 (s.17). Jehovan todistajia kuitenkin myös varoitettiin siitä, että he eivät olisi liiaksi kiinnostuneita aikamääristä ja varhaisen pelastuksen odotteista, vaan keskittyisivät pääasiassa Jehovan tahdon tekemiseen. Tapansa mukaisesti historiankirja mainitsee yhden varoittavan lausunnon, joka annettiin tuona aikana. Se myöntää, että "aiheesta julkaistiin kuitenkin muita lausuntoja, ja jotkin niistä olivat ilmeisesti tarpeettoman ehdottomia." 1 Suunnilleen kolme viidesosaa järjestön jäsenistä on liittynyt mukaan vuoden 1966 jälkeen, jolloin tämä kirja julkaistiin, eikä heillä ole tietoa tapahtumista, jotka sen jälkeen seurasivat. Heillä ei ole mitään käsitystä siitä määrästä ja voimakkuudesta, jolla vuoden 1975 merkitystä painotettiin. Hallintoelimen jäsenet kuitenkin muistavat sen. Ja ainakin joidenkuiden näistä, jotka ovat Kirjoituskomitean jäseniä, on täytynyt lukea ja hyväksyä se, mitä vuoden 1993 historiakirja kertoo. Heidän on täytynyt hyvin tietää kuinka epätäydellisen ja vesitetyn kuvan kirja esittää. Mitä todellisuudessa sitten tapahtui? Samana vuonna, huhtikuun 22. päivän 1967 Herätkää!-lehden, Vartiotornin sisarjulkaisun, numerossa oli artikkeli otsikoltaan "Kuinka kauan vielä?". Myös tuossa artikkelissa järkeiltiin alaotsikon "6000 vuotta päättyy vuonna 1975" alla, että tuhatvuotiskausi olisi viimeiset tuhat vuotta seitsemäntuhatvuotisesta Jumalan lepopäivästä. Katkelma artikkelista kuului seuraavasti (sivut 16,17): Siksi sillä seikalla, että me lähestymme ihmisen olemassaolon ensimmäisten 6000 vuoden päättymistä, on suuri merkitys.
—————— 1 Vartiotorni-seuran historiankirja mainitsee alaviitteessään muita julkaisuja osoituksena varoittavista lausunnoista. Näistä vain yksi ilmestyi 1960-luvulla (Vartiotorni 1.8.1968) ja kuten tapana oli ollut myös muissa varoittavissa lausunnoissa, jotka esitettiin aikaisemmista ennustuksista, kaksi muuta julkaistiin vasta kun vuosi 1975 oli aivan välittömässä läheisyydessä tai jo läsnä (Vartiotornit 1.9.1974 ja 15.7.1975). Alaviite siirtyy sen jälkeen historiassa taaksepäin aikaan ennen vuotta 1975 käsitelleen kirjan julkaisua ja siteeraa vuoden 1963 kirjaa Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen, joka sanoo: "Raamatullista ajanlaskua ei kannata käyttää teorioitten muodostamiseen aikamääristä, jotka ovat ajan virrassa vasta tulossa. – Matt. 24:36." Alaviite ei selitä miksi vuoteen 1975 osoittaneen kirjan kirjoittaja epäonnistui niin selvästi noudattamasta periaatetta, joka oli esitetty vain muutamaa vuotta aikaisemmin. Onko
Jumalan lepopäivä samanaikainen kuin se aika, minkä ihminen on ollut
maan päällä luomisestaan lähtien? Ilmeisesti on. Raamatun ajanlaskun
luotettavimmat tutkimukset, jotka ovat sopusoinnussa monien
hyväksyttyjen maallisten historian vuosilukujen kanssa, osoittavat,
että Aadam luotiin syksyllä vuonna 4026 eaa. Eevan luominen on hyvinkin
voinut tapahtua jolloinkin samana vuonna, minkä jälkeen Jumalan
lepopäivä alkoi välittömästi. Minä vuonna siis ihmisen olemassaolon ensimmäinen
6000-vuotiskausi ja myös Jumalan lepopäivän ensimmäiset 6000 vuotta
päättyvät? Vuonna 1975.* Tämä on huomionarvoinen seikka, etenkin kun
otamme huomioon, että "viimeiset päivät" alkoivat vuonna 1914 ja että
meidän päiviemme luonnolliset tapahtumat ennustusten täyttymyksenä
osoittavat meidän elävän tämän pahan maailman viimeistä sukupolvea. Me
voimme siis odottaa, että ne, jotka panevat toivonsa Jumalaan ja hänen
lupauksiinsa, saavat lähitulevaisuudessa kokea suurenmoisia asioita. Se merkitsee, että verraten pian saamme nähdä "lopun aikaan" liittyvien viimeisten ennustusten täyttyvän. 2 Elokuun 1. päivän 1968 Vartiotorni jatkoi samaa jännittyneen odotuksen herättelyä. Käyttäen paljolti samankaltaista väitteiden esittelyä kuin edellinenkin lainattu artikkeli, Vartiotorni ilmoitti (sivulla 350): "Lähitulevaisuus on varmasti täynnä ratkaisevia tapahtumia, sillä tämä vanha järjestelmä on lähestymässä täydellistä loppuaan. Enintään muutamassa vuodessa näitä "viimeisiä päiviä" koskevien Raamatun ennustusten viimeisetkin osat täyttyvät, mikä johtaa hengissä säilyvän
ihmiskunnan vapautukseen Kristuksen loistoisaan tuhatvuotiseen
hallituskauteen. Kuinka vaikeat mutta samalla kuinka suurenmoiset
päivät ovatkaan aivan edessämme!" [vahvennus minun.] 3
Nyt yli neljännesvuosisata myöhemmin voi esittää kysymyksen, mitä tarkoittaa ilmaisu "lähitulevaisuus". Kuinka monta vuotta on "enintään muutamassa vuodessa"? Herätkää!-lehden artikkelissa 8. joulukuuta 1968, joka oli otsikoitu "Mitä 1970-luku tuo tullessaan", painotettiin jälleen jäljellä olevan ajan lyhyyttä. Artikkelin alussa lehti kirjoitti (sivulla 11): "ON
ERITTÄIN merkityksellistä, että "viimeisiksi päiviksi" nimitetystä
ajanjaksosta on jo kulunut 54 vuotta.
—————— 2 Awake! 10/8, 1966. 3 Watchtower 5/1, 1968. Se merkitsee, että Jumala tuhoaa
tämän ihmiskuntaa hallitsevan turmeltuneen järjestelmän vain muutaman vuoden kuluttua." 4
Myöhemmin artikkeli jatkoi tukeutuen vuoteen 1975 ihmiskunnan kuusituhatvuotisen historian päättymisen ajankohtana, ilmoittaen (sivulla 12): "On
olemassa eräs toinenkin tapa, joka auttaa meitä vakuuttautumaan siitä,
että me elämme tämän "lopun ajan" harvoja jäljellä olevia vuosia. (Dan.
12:9) Raamattu osoittaa meidän lähestyvän ihmiskunnan historian 6000
vuoden päättymistä."
Yhä uudelleen Vartiotorni-seuran julkaisut lainasivat huomattavassa asemassa olevien tai minkä tahansa alan "asiantuntijoina" pidettyjen henkilöiden lausuntoja, jos he vain viittasivat vuoteen 1975. Esimerkkinä käy entisen Yhdysvaltain ulkoministerin Dean Achesonin lausunto, jonka hän antoi vuonna 1960: "Tiedän
niin paljon siitä, mitä nykyään tapahtuu, että voin vakuuttaa teille,
että 15 vuoden kuluttua nykyhetkestä [siis vuonna 1975] tämä maailma on
oleva liian vaarallinen paikka elää."
Kahden ravintotieteilijän kirjoittamaa kirjaa Nälänhätä - 1975! 5 lainattiin toistuvasti, erityisesti seuraavaa katkelmaa: "Vuoteen
1975 mennessä maailmaa kohtaa onnettomuus, jonka mittasuhteita on
mahdoton ennustaa. Historian suurimmat nälänhädät raivoavat
kehitysmaissa."
"Ennustan, että uusi, kauhistava kriisi kohtaa meitä tiettynä aikana, vuonna 1975" "Vuoteen 1975 mennessä kansalaislevottomuudet, anarkia, sotilasdiktatuurit, inflaatiokierre, liikennevauriot ja sekasortoinen levottomuus kuuluvat päiväjärjestykseen monissa nälkäisissä kansoissa." Kirjan Iankaikkinen elämä Jumalan lasten vapaudessa alkuperäisestä huomion kiinnittämisestä vuoteen 1975 kului kolme vuotta kunnes kirjoittaja Fred Franz kirjoitti julkaisun Lähestyvä tuhatvuotinen rauha 6. —————— 4 Awake! 10/8, 1968. 5 Englanninkielisen kirjan "Famine-1975!" lainaukset ovat Herätkää!-lehdestä 8.12.1969, sivu 13. 6 Englanninkielinen 32-sivuinen alkuteos "The Approaching Peace of a Thousand Years" oli piirikonventin yhteydessä julkaistu esite, johon oli painettu yleisöesitelmän ja konventin päätöksen teksti. Sama aineisto ilmestyi suomeksi Vartiotorni-lehdessä 1.12.1969 sivuilla 542 ja 543. Vartiotorniseuran julkaisemat hakemistot eivät nykyisin mainitse tätä viitettä hakusanan 1975 alla, vaikka artikkeli puhui painokkaasti tästä vuodesta. Sen käyttämä kieli oli pikemminkin varmempaa ja täsmällisempää kuin aikaisemman julkaisun. Kun se julkaistiin vuonna 1969, se sisälsi seuraavat lausunnot: 39
Myöhemmin Pyhän Raamatun vilpittömät tutkijat ovat tarkistaneet
uudelleen sen ajanlaskun. Heidän laskujensa mukaan ihmiskunnat
maanpäällisen olemassaolon kuuden vuosituhat päättyy 1970-luvun
puolivälissä. Näin ollen seitsemäs vuosituhat siitä, kun Jehova Jumala
loi ihmisen, alkaisi ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut.*
——————
42 Jotta Herra Jeesus Kristus voisi olla "sapatin herra", hänen tuhatvuotishallituksensa pitää olla seitsemäntenä tuhatvuotisjaksojen sarjassa. (Matt. 12:8) Se olisi siten sapattihallitus. Todistelu tässä on varsin selvää ja suoraa: Aivan kuten sapatti oli seitsemäs ajanjakso, joka seurasi kuutta uurastuksen ajanjaksoa, niin Kristuksen tuhatvuotinen hallituskausikin tulee olemaan sapatillinen seitsemäs tuhatvuotisjakso, joka seuraa kuutta uurastuksen ja kärsimyksen tuhatvuotisjaksoa. Esitys ei ole millään tavalla epämääräinen tai hämärä. Kuten sivulla 543 todetaan: "Jotta
Herra Jeesus Kristus voisi olla 'sapatin herra', hänen
tuhatvuotishallituksensa pitää olla seitsemäntenä tuhatvuotisjaksojen
sarjassa."
Juuri kun on määritetty mikä olisi "sopivaa" Jumalan taholta, niin nyt tuodaan julki vaatimus myös Jeesukselle Kristukselle. Jotta hän voisi olla se, mikä hän sanoo olevansa, "sapatin Herra", hänen hallituskautensa "pitää olla" seitsemäs vuosituhat vuosituhansien sarjassa. Ihmisjärkeily määrää tämän vaatimuksen Jumalan Pojalle. Kuusituhatta vuotta päättyisi vuonna 1975; Kristuksen hallinnon, todistelun mukaan "pitäisi olla seitsemäs" tuhatvuotiskausi, joka seuraa edellisiä. "Uskollinen ja ymmärtäväinen orja" oli itse asiassa luonnostellut ohjelman, jota se edellytti Mestarinsa noudattavan, jos tämä aikoi olla uskollinen omille sanoilleen. Vaikka kirjoitus on kiillotetumpi ja ilmaisut jalostetumpia, on tämä aineisto sisällöltään huomattavassa määrin samanlainen kuin Tuomari Rutherfordin kirjanen Miljoonat, jotka nyt elävät, eivät kuole koskaan, jossa hän omankin tunnustuksensa mukaan toi julki aasimaisia väitteitä. Lukuun ottamatta julkistettua määräaikaa, oli ikään kuin kelloa olisi nyt käännetty taaksepäin näyttämään puoli vuosisataa aiemmin ollutta aikaa, aikaa ennen vuotta 1925. Ainoa ero oli siinä, että ne väitteet, joita silloin esitettiin, kohdistettiin nyt vuoteen 1975. 7 —————— 7 On totta, että artikkelissa käytetään vähemmän tarkkaa ilmausta "1970-luvun puolivälissä" (sivulla 542), mutta vuosi 1975 oli jo esitelty Raamatullisesti merkittävänä ajankohtana ja tämä ajankohta oli nyt kiinteästi iskostettu Jehovan todistajien mieliin maailmanlaajuisesti. Kun 1970-luku saapui, odotuksen kasvattaminen jatkui. Herätkää!-lehden joulukuun 8. päivän numero vuonna 1971 kirjoitti jälleen kuudesta uurastuksen ja raadannan ajanjaksosta, joita seuraisi seitsemäs levon sapattijakso, ja jatkoi: "Kun
me siis lähestymme tämän vuosikymmenen aikana ihmisen olemassaolon
kuudentuhannen vuoden päättymistä, meillä on sykähdyttävä toivo siitä,
että suurenmoinen levon ja vapautuksen Sapatti on totisesti käsillä." 8
Tätä lausuntoa seurasi kaavio:  Kaikki nämä lausunnot olivat selvästi suunniteltu lietsomaan ja kehittämään toivoa ja odotusta. Niitä ei tarkoitettu tyynnyttämään tai laukaisemaan kiihtyneitä odotuksia. Pitää paikkansa, että useimpia lausuntoja säesti jokin lieventävä ilmaisu kuten 'emme sano ehdottomasti' tai emme 'osoita tiettyä määräpäivää' tai että 'emme tiedä määräaikaa, emmekä hetkeä' tai jotain sen tapaista. Mutta on muistettava, ettei järjestö ole mikään aloittelija tällä alueella. Aivan alusta lähtien sen koko historiaa on leimannut tapa kasvattaa ihmisten toivoa tiettyihin määräaikoihin ja antaa noiden määräaikojen sekä toiveiden mennä ohi täyttymättä. Aikaisemmissa tapauksissa Seuran julkaisut yrittivät myöhemmin vierittää vastuun pettymyksistä sanoman - ei lähettäjille - vaan vastaanottajille, jotka leimattiin taipuvaisiksi odottamaan liikoja. Toki näin ollen järjestön vastuullisten johtajien olisi pitänyt käsittää nämä vaarat, käsittää millainen ihmisluonto on, käsittää kuinka helposti suuria toiveita voidaan herättää. Kuinka ollakaan, samalla kun nuo vastuulliset johtajat tarkasti välttivät ilmoittamasta mitään selvästi lausuttua ennustetta, että jokin tarkoin määrätty ajankohta toisi mukanaan tuhatvuotiskauden alun, he hyväksyivät ilmausten 'verraten pian', 'lähitulevaisuudessa', 'enintään muutamassa vuodessa', 'vain muutaman vuoden kuluttua' ja 'harvoja jäljellä olevia vuosia' käytön Vartiotorni- ja Herätkää!-lehdissä, joissa ne kaikki viittasivat uuden tuhatvuotiskauden hallinnon alkuun ja jotka kaikki sisälsivät asiayhteydessään ajankohdan 1975. Merkitsevätkö tuollaiset sanat mitään? Vai käytettiinkö niitä löyhästi, huolimattomasti? Voidaanko ihmisten toiveilla, suunnitelmilla ja tunteilla leikkiä? —————— 8 Awake! 10/8, 1971. Kaikesta huolimatta vuoden 1968 marraskuun 1. päivän Vartiotorni-lehti jopa antoi ymmärtää, että tulisi varoa panemasta liikaa painoa Jeesuksen Kristuksen omille varoittaville sanoille. (Lehdessä todetaan otsikon 'Miksi odotat vuotta 1975?' alla sivulla 495 seuraavaa): "35
Yksi seikka on ehdottoman varma: täyttyneillä Raamatun ennustuksilla
vahvistettu Raamatun ajanlasku osoittaa, että ihmisen olemassaolon 6
000 vuotta täyttyy pian, tosiaan tämän sukupolven aikana! (Matt. 24:34)
Nyt ei
sen tähden ole aika olla välinpitämätön eikä itsetyytyväinen. Nyt ei
ole aika leikitellä Jeesuksen sanoilla, että "siitä päivästä ja
hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään poika,
vaan isä yksin". (Matt.24:36) Nyt on päinvastoin aika, jolloin pitäisi
olla vankasti tietoinen siitä, että tämän asiainjärjestelmän loppu on
nopeasti tulossa väkivaltaiseen loppuunsa. Älä tee erehdystä, riittää
kun Isä itse tietää sekä "päivän että hetken"! 9
Kuinka "uskollinen ja ymmärtäväinen orja" saattoi mitenkään sanoa näin, oikeastaan sanoa, "Totta, mestarini sanoi niin ja näin, mutta älä tee suurta numeroa siitä; päinvastoin, ymmärrä, että se mitä minä sanon sinulle tulisi olla elämääsi ohjaava voima."? Eräät kaikista suorasukaisimmista lausunnoista tulivat kansainvälisen päätoimiston Palvelusosastolta, joka julkaisee kuukausittaista lehteä Valtakunnan palvelus. Tämä lehti toimitetaan vain todistajille, eikä sitä jaeta muille. Lehden huhtikuun 1968 numero kehotti ryhtymään kokoaikaiseen julistustyöhön ("tienraivauspalvelukseen") seuraavin sanoin (otsikon 'Tilaisuus lisätä onnellisuuttasi' alla sivulla 4) 10: "Ottaen
huomioon jäljellä olevan ajan lyhyyden haluamme tehdä sen niin usein
kuin olosuhteet sallivat. Ajatelkaahan, jäljellä on enää vain noin 90
kuukautta ennen kuin ihmisen olemassaolon 6000 vuotta ovat
päättyneet." Vuoden 1974 kesäkuun Valtakunnan Palvelus kirjoitti, viitattuaan "lyhyeen jäljellä olevaan aikaan" seuraavasti (otsikon 'Miten käytät elämäsi' alla sivulla 3) 11: "Olemme
kuulleet veljistä, jotka ovat myyneet kotinsa ja omaisuuttaan ja jotka
suunnittelevat käyttävänsä jäljellä olevan aikansa tässä vanhassa
järjestelmässä tienraivauspalvelukseen. Tämä on varmasti erinomainen
tapa käyttää lyhyt jäljellä oleva aika ennen jumalattoman maailman loppua. 1.Joh.2:17" —————— 9 Watchtower 8/15, 1968. 10 Kingdom Ministry, March 1968. 11 Kingdom Ministry, May 1974. Melkoisen moni todistaja teki juuri niin. Eräät myivät liikeyrityksensä, lopettivat työnsä, myivät kotinsa, tilansa ja muuttivat vaimonsa ja lastensa kanssa muille alueille 'palvellakseen siellä, missä tarve on suurempi', laskien heillä olevan varaa siihen aina vuoden 1975 loppuun. Toiset taas, kuten jotkin vanhemmat todistajat, rahastivat vakuutuskirjansa tai muut arvopaperinsa. Jotkut lykkäsivät kirurgisia leikkauksia siinä toivossa, että tuhatvuotiskauden saapuminen poistaisi tarpeen niihin. Kun vuosi 1975 meni menojaan ja heidän varansa loppuivat tai heidän terveytensä heikkeni vakavasti, heidän täytyi nyt yrittää selviytyä kovassa todellisuudessa ja rakentaa elämänsä uudelleen miten parhaiten pystyivät. Millainen ajattelutapa oli hallintoelimen sisällä vallalla tämän ajan kuluessa? Eräät hallintoelimen vanhemmat jäsenet olivat henkilökohtaisesti kokeneet vuosien 1914 ja 1925 pettymyksiin kariutuneet odotukset, samoin kuin 1940-luvun alun innostusta herättäneet toiveet. Enemmistö oli, minun havaintoni mukaan, odottavalla kannalla, "ken elää, se näkee" -asenteella. He olivat vastahakoisia kehottamaan maltillisuuteen. Oli tapahtumassa suurta kasvua, kuten kastetilasto vuosilta 1960- 1975 osoittaa:  Vuodesta 1960 aina vuoteen 1966 kasvu oli vähentynyt ja lähes pysähtynyt paikoilleen. Mutta vuoden 1966 jälkeen, kun vuotta 1975 oli tähdennetty, alkoi ilmiömäinen kasvun kausi, niin kuin taulukko osoittaa. Vuosien 1971 ja 1974 välisenä aikana, palvellessani hallintoelimessä, en muista kuulleeni hallintoelimen jäseniltä ensimmäistäkään voimakasta huolenilmaisua koskien tuolloin synnytettyjä kiihtyneitä tulevaisuudenodotteita. En halua teeskennellä, etten itsekin kokenut aluksi jännittäviä tuntemuksia vuonna 1966, kun kirja Iankaikkinen elämä Jumalan lasten vapaudessa julkistettiin ja kun siinä maalattiin hehkuva kuva Vuosituhannen riemujuhlan läheisyydestä. En haluaisi myöskään väittää, ettei minulla ollut mitään osaa kampanjan alkuvaiheessa, jolloin huomio kohdistettiin tavoitteena olevaan ajankohtaan 1975. Mutta jokainen vuodesta 1966 kulunut vuosi sai ennustuksen vaikuttamaan yhä epätodellisemmalta. Mitä enemmän luin Raamattua, sitä enemmän koko käsite vaikutti olevan hakoteillä; se ei ollut linjassa itsensä Jeesuksen Kristuksen lausuntojen kanssa: "Siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivaiden enkelit eikä Poika, vaan ainoastaan Isä."
"Pysykää siis valveilla, koska ette tiedä, minä päivänä Herranne tulee." "Tämän vuoksi osoittakaa tekin olevanne valmiit, sillä hetkenä, jota ette sellaiseksi luule, Ihmisen Poika tulee." "Tähyilkää, pysykää hereillä, sillä ette tiedä, milloin määräaika on." "Ei ole teidän asianne saada tietoa ajoista ja ajanjaksoista, jotka Isä on omassa tuomiovallassaan asettanut." 12 Kun osa päätoimiston henkilökunnasta oli kuitenkin huumaantunut merkittävän kasvun aallon harjalla ratsastamisen ilosta, paljoa ei ollut tehtävissä. Oli joitain artikkeleja, joita tuli minulle saatettavaksi painokuntoon ja joiden lausuntoja yritin lieventää, mutta siinä oli lähestulkoon kaikki mitä saatoin tehdä. Henkilökohtaisessa toiminnassani yritin kiinnittää huomiota juuri lainattuihin Raamatunkohtiin, niin yksityisissä keskusteluissani, kuin julkisissa puheissanikin. Eräänä sunnuntai-iltana vuonna 1974, kun olin palannut vaimoni kanssa puheenpitomatkalta Yhdysvaltain toiselta puolelta, setäni, silloinen varapresidentti, tuli huoneeseemme. (Koska hänen näkökykynsä oli erittäin heikko, luimme yleensä Vartiotornin tutkittavan kirjoituksen hänelle ääneen joka viikko.) Vaimoni mainitsi hänelle, että puheessani sinä viikonloppuna olin varoittanut veljiä innostumasta kohtuuttomasti vuodesta 1975. Hänen nopea vastauksensa oli, "Ja miksi heidän ei pitäisi innostua? Sen vuoksi tuleekin innostua." Mielessäni ei ole epäilystäkään siitä, etteikö kaikista hallintoelimen jäsenistä juuri varapresidentti ollut kaikkein vakuuttunein sen oikeellisuudesta, mitä hän oli kirjoittanut. Hän oli vakuuttunut myös kaikesta siitä mitä muut olivat rakentaneet noiden kirjoitusten varaan. Eräänä toisena iltana vuoden 1975 kesällä, eräs vanhempi kreikkalainen veli nimeltään Peterson (alkujaan Papagyropoulos) liittyi joukkoomme lukemaan, niin kuin tapana oli. —————— 12 Lainaukset Matteus 24:36, 42, 44; Markus 13:33; Apostolien Teot 1:7 Lukemisen jälkeen setäni sanoi Petersonille "Tiedättehän, tällaistahan se oli myös vuonna 1914. Aina kesään saakka kaikki oli hiljaista. Sitten äkkiarvaamatta monenlaista alkoi tapahtua ja sota puhkesi." Aikaisemmin, tultaessa vuoden 1975 alkuun, presidentti Knorr oli tehnyt maailmanympärimatkan varapresidentti Franzin kanssa. Varapresidentti Franz keskittyi kaikissa vierailluissa maissa pitämissään puheissaan vuoteen 1975. Heidän palatessaan muut hallintoelimen jäsenet pyysivät, koska olivat kuulleet raportteja varapresidentin puheiden hämmentävästä vaikutuksesta, saada kuulla Australiassa pidetystä puheesta tehdyn ääninauhan. 13 Puheessaan varapresidentti luonnehti vuotta 1975 "suurien, valtavien mahdollisuuksien vuodeksi." Hän kertoi yleisölleen, että heprealaisen kuukalenterin mukaan nyt elettiin jo "viidettä kuunkiertoa vuonna 1975", ja jäljellä olisi seitsemän. Hän painotti useaan kertaan, että heprealainen vuosi päättyisi Rosh Hashanahin, juutalaisen uuden vuoden tultua. Tunnustaen, että paljon täytyisi tapahtua lyhyessä ajassa, jos lopun olisi määrä tulla tuolloin, hän jatkoi puhuen mahdollisesta vuoden tai parin eroavaisuudesta johtuen Adamin ja Evan luomisten väliin jäävän ajan kulumisesta. Hän viittasi odotusten täyttymättä jäämiseen vuonna 1914 ja 1925 ja lainasi Rutherfordin kommenttia "Tein itseni naurettavaksi." Hän sanoi, että järjestö oli oppinut olemaan tekemättä "erittäin uskaliaita, äärimmäisiä ennusteita." Puheen loppua kohti hän kehotti kuulijoitaan, etteivät he kuitenkaan tekisi sopimatonta johtopäätöstä ja olettaisi, että tuleva tuho voisi olla "vuosien päässä" ja etteivät he keskittyisi muihin asioihin, naimisiin menemiseen, perheen perustamiseen, liikeyrityksen kehittämiseen tai opiskeluun korkeakoulussa, esimerkiksi jollain insinööritieteen alalla. Kuultuaan ääninauhan muutamat hallintoelimen jäsenet ilmaisivat huolensa, että jos mitään "erittäin uskaliaita, äärimmäisiä ennusteita" ei oltu todellisuudessa tehty, oli kuitenkin tehty hienovaraisia ennusteita ja tulokset olivat kouriintuntuvia kehittyneessä kiihtyneessä jännityksessä. Tämä oli ensimmäinen kerta, jolloin hallintoelimen istunnossa ilmaistiin huolta asiasta. Mutta mitään ei tehty, mistään menettelytavasta ei päätetty. Varapresidentti toisti monia kohtia tuosta puheestaan uudelleen kun hän puhui Gilead-koulun päättäjäisissä maaliskuun 2. päivänä 1975. 14 Vuosi 1975 vierähti, niin kuin olivat vierähtäneet vuodet 1881, 1914, 1918, 1920, 1925, ja 1940-luku. Ulkopuoliset tahot olivat antaneet paljon julkisuutta järjestön vuodelle 1975 asettamien odotusten täyttymättä jäämiseen. Jehovan todistajien keskuudessa käytiin myös huomattavan paljon sisäisiä keskusteluja aiheesta. Omasta mielestäni useimmat puheenvuorot eivät tavoittaneet asian ydintä. —————— 13 Tämä oli helmikuun 19. päivän 1975 hallintoelimen istunto. 14 Vartiotorni 15.7.1975, s. 333; Watchtower 5/1, 1975. Minusta tuntui, että asian ydin oli jossain muualla kuin jonkin yksilön tarkkuudessa tai epätarkkuudessa tai tietyn järjestön luotettavuudessa tai epäuskottavuudessa taikka sen jäsenten järkevyydessä tai herkkäuskoisuudessa. Minusta näytti, että todella tärkeä tekijä oli, kuinka sellaiset ennustukset lopulta heijastuvat Jumalaan ja hänen Sanaansa. Kun ihmiset tekevät tämän kaltaisia ennusteita ja sanovat tekevänsä ne Raamatun perusteella, rakentavat todisteluja niiden tueksi Raamatusta sekä tuovat itseään esille Jumalan "viestintäkanavana" - niin mikä on vaikutus, kun heidän ennustuksensa osoittautuvat vääriksi? Tuottaako se Jumalalle kunniaa tai rakentaako se uskoa Häneen ja hänen Sanansa luotettavuuteen? Vai onko vaikutus päinvastainen? Eikö se anna lisää kannustinta joillekuille, jotka tuntevat itsensä oikeutetuiksi vähättelemään Raamatun sanomaa ja opetusta? Ne todistajat, jotka tekivät huomattavia muutoksia elämässään, saattoivat useimmissa tapauksissa kerätä ja keräsivätkin elämänsä sirpaleet ja jatkoivat eteenpäin huolimatta harhakuvitelmiensa menetyksestä. Kaikki eivät siihen pystyneet. Oli kyseessä kumpi tapaus hyvänsä, vakavaa vahinkoa oli tehty useammalla kuin yhdellä tavalla. Vuonna 1976, ensimmäisenä vuonna paljolti tunnetuksi tehdyn ajankohdan ohittamisen jälkeen, muutamat hallintoelimen jäsenet olivat sitä mieltä, että tulisi antaa jokin lausunto, jossa tunnustettaisiin, että järjestö oli ollut väärässä ja oli yllyttänyt virheellisiin odotuksiin. Muut olivat sitä mieltä, että niin ei tulisi tehdä, se "vain antaisi aseita vastustajien käsiin." Milton Henschel suositteli viisaaksi menettelytavaksi asiasta vaikenemista ja veljet lakkaisivat puhumasta siitä. Ehdotus ei saanut selvästikään tarpeeksi tukea, jotta hallintoelimen enemmistö olisi sen hyväksynyt. Tuona vuonna Vartiotornissa 15 1. lokakuuta olleessa artikkelissa ("Tasapainoisen näkemyksen säilyttäminen ajasta", s. 440 - 446) viitattiin täyttymättä jääneisiin odotuksiin, mutta artikkeli oli kirjoittettu hallintoelimen vallassa olleen linjan mukaiseksi, eikä ollut mahdollista esittää mitään selvää tunnustusta järjestön omasta vastuusta. Vuonna 1977 aihe pulpahti jälleen pinnalle eräässä istunnossa. Vaikka esitettiin samat vastalauseet, hyväksyttiin kuitenkin ehdotus, jonka mukaan jokin lausunto liitettäisiin konventtipuheeseen, joka oli annetty Lloyd Barrylle valmisteltavaksi. Käsittääkseni hallintoelimen jäsenet Ted Jaracz ja Milton Henschel keskustelivat jälkikäteen Lloydin kanssa tunteistaan asian suhteen. Oli miten oli, kun puhe oli valmis, mitään mainintaa vuodesta 1975 ei ollut sisällytetty siihen. Muistan kysyneeni Lloydilta tästä ja hän vastasi ettei ollut saanut asiaa sopimaan aiheeseensa. Kului melkein kaksi vuotta kunnes vuonna 1979 hallintoelin jälleen käsitteli asiaa. Tuohon mennessä kaikki merkit osoittivat, että vuosi 1975 oli saanut aikaan vakavan "uskottavuusvajeen." Useat päätoimistohenkilökunnan jäsenet ilmaisivat itsensä samantyylisesti. Eräs kuvasi vuotta 1975 "albatrossiksi", joka liitelee niskojemme yläpuolella. Robert Wallen, hallintoelimen sihteeri, kirjoitti seuraavasti: —————— 15 Watchtower 6/15 1976 "Olen
ollut mukana kastettuna todistajana yli 39 vuotta ja Jehovan avulla
jatkan edelleen uskollisena palvelijana. Mutta jos väittäisin, etten
ole pettynyt, en puhuisi totta, koska tietäessäni että tunteeni
koskien vuotta 1975 olivat erilaisista julkaisuista lukemieni aineistojen kasvattamat ja sitten kun minulle itse asiassa kerrotaan, että päädyin vääriin johtopäätöksiin itse, se ei ole, mielestäni, reilua tai rehellistä. Tietäessämme ettemme työskentele erehtymättömästi minusta on asiaankuuluvaa, että kun epätäydelliset, joskin Jumalaa pelkäävät miehet tekevät virheitä, korjaukset tehdään kun virheet huomataan." Raymond Richardson kirjoitusosastolta sanoi: "Eikö nöyryys vedä ihmisiä puoleensa, ja eivätkö he ole valmiimpia asettamaan luottamuksensa sinne missä on vilpittömyyttä?
Raamattu on itse suurin esimerkki vilpittömyydestä. Tämä on yksi
huomattavimmista syistä, miksi uskomme sen olevan totuudenmukainen."
Fred Rusk, myös kirjoitusosastolta, kirjoitti: "Huolimatta
lieventävistä lausunnoista, joita saatettiin antaa matkan varrella,
joissa varoitettiin veljiä sanomasta, että Harmagedon tulisi vuonna
1975, tosiasia on, että lukuisat artikkelit lehdissä ja muissa
julkaisuissa enemmän kuin vihjasivat, että vanha järjestelmä korvattaisiin Jehovan uudella järjestelmällä 1970-luvun puolivälissä." Merton Campbell palvelusosastolta kirjoitti: "Eräs
sisar soitti puhelimella jokin aika sitten Massachusettsista. Hän oli
töissä. Sekä sisar että hänen miehensä työskentelevät maksaaksensa
laskunsa, jotka ovat kertyneet sairauden takia. Sisar ilmaisi olleensa
niin varma, että vuosi 1975 toisi lopun tullessaan, että heillä molemmilla on vaikeuksia kohdata tämän järjestelmän taakkoja. Tämä esimerkki on tyypillinen monille veljille, joita tapaamme." Harold Jackson, myös palvelusosastolta, sanoi: "Mitä
nyt tarvitaan ei ole lausunto, jossa myönnetään että olimme väärässä
vuoden 1975 suhteen, vaan paremminkin lausunto sen suhteen, miksi koko
asia on niin kauaksi aikaa jätetty huomiotta, pitäen mielessä sen
tosiasian, että asia on koskenut niin monia ihmiselämiä. Nyt olemme
kasvotusten uskottavuusvajeen kanssa ja se voi osoittautua
katastrofaaliseksi. Jos aiomme sanoa yhtään mitään, puhukaamme
veljillemme suoraan ja olkaamme avoimia ja rehellisiä."
Howard Zenke, samalta osastolta, kirjoitti: "Emme
todellakaan halua veljien lukevan jotain tai kuuntelevan jotain ja sen
jälkeen sanovan mielessään, että ottamamme lähestymistapa nousee
"Watergaten" mittoihin."
Muut antoivat vastaavia kommentteja. Ironista oli se, että eräät, jotka nyt puhuivat voimakkaimmin äänenpainoin, olivat itse olleet ennen vuotta 1975 äänekkäimpien joukossa painottamassa tuota ajankohtaa ja sen vaatimaa äärimmäistä "kiireellisyyttä". He olivat jopa kirjoittaneet joitain aiemmin lainattuja artikkeleja, olivat hyväksyneet Valtakunnan palvelus -lehden lausuntoja, joissa ylistettiin niitä jotka myivät koteja ja omaisuutta vuoden 1975 lähestyessä. Monet kaikkein dogmaattisimmista lausunnoista vuoden 1975 suhteen kuultiin matkavalvojilta (piiri- ja kierrosvalvojilta), jotka olivat kaikki suoranaisesti palvelusosaston valvonnassa. Maaliskuun 6. päivän 1979 hallintoelimen istunnossa toistettiin samoja todisteluja sen puolesta, jottei minkäänlaisia lausuntoja esitettäisi - että se avaisi järjestön lisäkritiikille vastustajien taholta, että näin myöhään ei olisi enää tarvetta tehdä anteeksipyyntöjä ja että mitään ei voitaisi saavuttaa näin toimimalla. Kuitenkin jopa ne, jotka näin väittivät, olivat vähemmän järkkymättömiä kuin aikaisemmissa istunnoissa. Tämä johtui erityisesti tietystä tekijästä: maailmanlaajuiset tilastot olivat osoittaneet vakavasti otettavia merkkejä aktiivisuuden vähenemisestä kahden vuoden ajan. Vuotuiset raportit niiden henkilöiden kokonaismäärästä, jotka osallistuvat todistustyöhön paljastavat tämän:  Tämä toiminnan lasku, enemmän kuin mikään muu tekijä, näytti painavan hallintoelimen jäsenten vaa'assa. Saatiin äänestystulos 15 puolesta ja 3 vastaan, jolla hyväksyttiin lausunto, jossa ainakin osittain tunnustettaisiin järjestön osuus vastuusta virheeseen. Tämä julkaistiin Vartiotornissa 15.6.1980 16 ("Parhaan elämäntavan valitseminen" s. 17.) Järjestöltä ja koko sen hallinnolta oli kestänyt lähes neljä vuotta, ennen kuin se viimein myönsi olleensa väärässä; että se oli, kokonaisen vuosikymmenen ajan, rakentanut väärää toivoa. Ei niin, etteikö näin vilpitöntä lausuntoa voitaisi tehdä. Mutta mitä ikinä kirjoitettaisiinkin, sen täytyisi olla koko hallintoelimen hyväksyttävissä julkaistavaksi. Tiedän tämän, koska minulle annettiin tehtäväksi kirjoittaa kyseinen lausunto, ja niin kuin vastaavissa tapauksissa aiemmin, en voinut antaa sen, mitä itse halusin sanoa tai mitä uskoin veljien tarvitsevan kuulla, ohjata itseäni, vaan sen, mitä voitaisiin sanoa, jotta lausunto saisi kahden kolmasosan enemmistön hallintoelimelle jätettäessä. Nykyään vuoteen 1975 kokonaisen vuosikymmenen ajan kohdistettuja odotuksia pidetään vähämerkityksisinä. Järjestön näkemys on jälleen sama kuin Russelin ajatuksella vuodelta 1916: Sillä "tosiaankin oli stimuloiva ja pyhittävä vaikutus tuhansiin, jotka kaikki voivat ylistää Herraa - vaikkakin virheen vuoksi." —————— 16 Watchtower 3/15, 1980. Lue luku 10 täältä.
Takaisin alkuun Takaisin etusivulle |
|||||||||
| Kotisivuohjelma: KompoZer *
Kuvankäsittely: GIMP * Äänenkäsittely:
Audacity |
||||||||||
