![]() |
||
Korkein hallinto-oikeus pyytää EU-tuomioistuimelta ennakkoratkaisua Jehovan todistajien tiedonkeruusta. Kiistassa
on kyse Jehovan todistajien jäsenten ovelta ovelle -menetelmällä
keräämistä ihmisten henkilötiedoista. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa
on ollut ratkaistavana kysymys siitä, onko Jehovan todistajia pidettävä
tietosuojadirektiivissä ja henkilötietolaissa tarkoitettuna
rekisterinpitäjänä. ![]() Ote päätöksestä: Korkeimmassa hallinto-oikeudessa
oli ratkaistavana kysymys siitä, oliko Jehovan todistajat
-uskonnollista yhdyskuntaa pidettävä tietosuojadirektiivissä ja
henkilötietolaissa tarkoitettuna rekisterinpitäjänä niiden
henkilötietojen osalta, joita yhdyskunnan jäsenet keräsivät ja
käsittelivät ovelta ovelle -saarnaamistyön yhteydessä.
Korkein hallinto-oikeus päätti esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan SEUT 267 artiklassa tarkoitetun ennakkoratkaisupyynnön: 1. Onko tietosuojadirektiivin 3 artiklan 2 kohdan kahdessa luetelmakohdassa säädettyjä soveltamisalaa koskevia poikkeuksia tulkittava siten, että henkilötietojen kerääminen ja muu käsittely, jota uskonnollisen yhdyskunnan jäsenet suorittavat ovelta ovelle -saarnaamistyön yhteydessä, ei kuulu direktiivin soveltamisalaan? Mikä merkitys direktiivin sovellettavuutta arvioitaessa on toisaalta sillä, että saarnaamistoiminta, jonka yhteydessä tietoja kerätään, on uskonnollisen yhdyskunnan ja sen seurakuntien organisoimaa, ja toisaalta sillä, että kyse on samalla myös uskonnollisen yhdyskunnan jäsenten henkilökohtaisesta uskonnon harjoittamisesta? 2. Onko tietosuojadirektiivin 2 artiklan c kohdassa tarkoitettua rekisteröintijärjestelmän määritelmää direktiivin perustelukappaleet 26 ja 27 huomioon ottaen tulkittava siten, että edellä kuvatun ovelta ovelle -saarnaamistyön yhteydessä manuaalisesti kerättävien henkilötietojen kokonaisuus (nimi- ja osoitetiedot sekä muut mahdolliset henkilöä koskevat tiedot ja luonnehdinnat), a) ei muodosta tällaista rekisteröintijärjestelmää sen vuoksi, että siihen ei Suomen henkilötietolain määritelmässä esitetyin tavoin liity nimenomaista kortistoa tai luetteloa tai niihin rinnastuvaa hakua palvelevaa järjestelyä; vai b) muodostaa tällaisen rekisteröintijärjestelmän sen vuoksi, että tiedoista voidaan, niiden käyttötarkoitus huomioon ottaen, Suomen henkilötietolaissa edellytetyin tavoin tosiasiallisesti helposti ja kohtuuttomitta kustannuksitta hakea myöhempää käyttöä varten tarvittavat tiedot? 3. Onko tietosuojadirektiivin 2 artiklan d kohdan lausetta "... joka, yksin tai yhdessä toisten kanssa, määrittelee henkilötietojen käsittelyn tarkoituksen ja keinot...", tulkittava siten, että uskonnollista yhdyskuntaa, joka organisoi toimintaa, jonka yhteydessä henkilötietoja kerätään (muun muassa jakamalla toiminta-alueita saarnaajien kesken, seuraamalla saarnaajien työtä sekä pitämällä rekisteriä henkilöistä, jotka eivät halua saarnaajien käyvän luonaan), voidaan pitää sen jäsenten harjoittaman henkilötietojen käsittelyn osalta rekisterinpitäjänä, vaikka yhdyskunnan kertoman mukaan vain yksittäisillä julistajilla on pääsy kirjaamiinsa tietoihin? 4. Onko mainittua d kohtaa tulkittava siten, että yhdyskunnan pitäminen rekisterinpitäjänä edellyttää yhdyskunnalta muita nimenomaisia toimia, kuten käskyjä tai kirjallisia ohjeita, joilla se ohjaa tietojen keräämistä vai onko riittävää se, että yhdyskunnalla katsotaan olevan tosiasiallinen asema jäsentensä toiminnan ohjaamisessa? Kysymyksiin 3 ja 4 on tarpeen vastata vain, jos kysymyksiin 1 ja 2 annettujen vastausten perusteella direktiiviä on sovellettava. Kysymykseen 4 on tarpeen vastata vain, jos kysymyksen 3 perusteella ei voida pitää poissuljettuna mahdollisuutta soveltaa direktiivin 2 artiklan d kohtaa yhdyskuntaan. Henkilötietolaki (523/1999) 2 § 2 momentti ja 3 § Korkeimman hallinto-oikeuden internetsivut täällä. Takaisin alkuun * * * Seuraavalle sivulle |