UskoToivon kirjoituksia Suomi24-keskustelupalstalle - Jehovan todistajat




Suomen Jehovan todistajien haaratoimistolla on ISO ongelma

Jehovan todistajien Suomen haaratoimistolla Tikkurilassa on ISO ongelma. Vielä vakavamman tuosta ongelmasta tekee se tosiasia, että se ei tiedä tuon ongelman olemassaolosta mitään tai sitten se tietää sen, mutta ei tiedosta sen vakavuutta. Miksi on näin, ja mikä on tuo ongelma?

Kierrosvalvojan vierailuviikot ovat kaksi kertaa vuodessa seurakunnissa erikoistoiminnan viikkoja. Kierrosvalvojat käyvät rohkaisemassa seurakuntia pysymään Valtakunnan työssä toimeliaina. Useimmat veljet ja sisaret panostavat tuohon viikkoon paljon, he raivaavat kalentereistaan tilaa teokraattiselle toiminnalle ja tekevät paljon kenttäpalvelussopimuksia. Jotkut ovat tuossa kuussa osa-ajan tienraivaajia. Kokouksiin kutsutaan tuolla viikolla kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin ihmiset. Valtakunnansalit pullistelevat väkeä. "Toimettomat" ja "epäsäännöllisetkin" saadaan pääosin paikalle. Kaikki näyttää niin hyvältä, niin hyvältä, että ...

Tunnelma valtakunnansalissa tuolla "kierrosviikolla" on kuin suoraan teatterikoulun pääsykokeista. Ihmisillä on kalenterit käsissään vaeltaessan ympäri salia, vanhimmat "juoksevat" paperinippujen kanssa tärkeinä. Useimmilla on "hymynaamio" päällä, puheensorina on vilkasta, ihmisiä tervehditään, usein jopa sellaisille ihmisille jutellaan, jotka normaalisti saavat olla ihan "rauhassa". Kierrosvalvoja ja hänen vaimonsa kättelevät useimmat läsnäolijat ja rupattelevat muutaman sanan niitä näitä (eihän siinä paljon muuta tosin ehdikään). Kaikki näyttää siis olevan päällisin puolin kunnossa ja asiat hyvin. Usein kierrosvalvoja viikon loppupuolella puheessaan käsitteleekin muutamalla sanalla seurakunnan hengellistä "tilaa". Aina tuo seurakunnan tila on todettu erinomaiseksi. Kaikki on niin hyvin tuolla viikolla. Vanhusten luona vieraillaan, heidän kanssaan keskustellaan, annetaan sellainen vaikutelma, että nuo käynnit ovat aivan tavanomaisia, vaikka niitä todellisuudessa tapahtuukin vain kahdesti vuodessa, nimenomaan kierrosviikoilla. "Hengellinen paratiisi" .... HETKINEN. Jotain on nyt pielessä ja pahasti.

Kierrosvalvoja vie raporttinsa seurakunnasta haaratoimistoon. Tuo ja tuo seurakunta voi hyvin. HÄN EI KOSKAAN NÄE SITÄ SEURAKUNNAN TODELLISTA TILAA. Todellisuus ei paljastu kahdesti vuodessa tehdyllä vierailulla. Vierailuviikot antavat aivan väärän kuvan seurakuntien arjesta. Vierailuviikot ovat teatteria parhaimmillaan. Teatterinäytelmä Jehovan todistajille itselleen. "Meistä on tullut teatterinäytelmä maailmalle ja enkeleille ja ihmisille." (1. Korinttilaisille 4:9) Paavali ei varmaankaan tarkoittanut tuossa sitä, että myös me itse olisimme samalla tuon "teatterinäytelmän" katselijoita. Näyttelemme itse näytelmässä, jossa itse olemme myös yleisö. Näin siinä on vain käynyt. Vuosia olen seurannut noita näytelmiä, ja käsikirjoitus pysyy suunnilleen samana vuodesta toiseen. Vain kierrosvalvoja vaihtuu kolmen vuoden välein.

Kierrosvalvoja pitää vierailuviikolla useita erikoiskokouksia, yhden myös ainoastaan vanhimmille. Ja kaiken järjen mukaan tuossa kokouksessa tuodaan esille myös muutamia ongelmakohtia seurakunnassa. Se ei kuitenkaan näy seurakunnan toiminnassa mitenkään. Mikään ongelma ei ratkea. Kaikki jatkuu vuodesta toiseen samanlaisena. Muutama uusi käy kasteella ja liittyy seurakuntaan. Mutta samalla Valtakunnansalin takaovi on auki, ja sieltä kulkee virtanaan pettyneitä veljiä ja sisaria ulos takaisin maailmaan.

TODELLISUUDESSA usein seurakunta on kuin tsunamin jäljiltä. Ihmisiä on kadoksissa. Kukaan ei viitsi edes etsiä kadonneita. Vaikka raamatun mukaan juuri "kadonneet" ovat tärkeitä. Heidät täytyy löytää.

***12 Mitä arvelette? Jos joku ihminen saa sata lammasta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä ne yhdeksänkymmentäyhdeksän vuorille ja lähde etsimään sitä yhtä, joka on eksyksissä? 13 Ja jos hän sattuu löytämään sen, totisesti minä sanon teille: hän iloitsee enemmän siitä kuin niistä yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä, jotka eivät ole eksyneet. 14 Samoin ei taivaassa olevan Isäni tahto ole, että yksikään näistä pienistä menehtyy. (Matteus 18:12-14)

Jos jotain veljeä tai sisarta ei näy pitkään aikaan, vanhinten tulisi olla huolissaan hänestä. Onko hän kadonnut näkyvistä? Mitä hänelle kuuluu? Miksi häntä ei näy?

Seurakunnissa monet ihmiset ovat nykyisin väsyneitä ja uupuneita. Monet eivät jaksa sitä kaikkea ohjelmaa, mikä on ihanteena. Monet voivat pahoin. Monet masentuvat. Ihmissuhteet ovat solmussa. Mitään onglemia ei todella ratkaista. Ongelmia pyritään vähättelemään ja lakaisemaan mattojen alle. Siellä ne sitten pistelevät jalkapohjiimme. Ikävä tunne.

Yhä useammat voivat pahoin. He ovat henkisesti ja hengellisesti lopussa, jotkut jopa fyysisesti. Monet ovat pettyneet "orjaluokan" jatkuvaan valonvilkutteluun, milloin verikysymyksessä, milloin jossain profetiassa ja opeissa, esim. sukupolviopissa. Ihmiset ovat hengellisesti ja henkisesti hukassa, kadoksissa. Osa ihmisistä on hämmentynyt erotettujen karttamisesta, mitä opetusta raamattu ei tunne. Monet suvut ovat kriisissä, kun osa sukulaisista on katkaissut yhteydet. Myös ne kärsivät, joita ei ole erotettu, kun ovat menettäneet rakkaansa.

Ihmisten pahoinvointi on vain lisääntymään päin. Ja kun seurakunnissa ei ole toimivaa keskustelukulttuuria, asioille ei ole mitään foorumia. Asioita ei voi purkaa, jolloin ne kovettuvat ihmisten sisään möykyksi, joka vaivaa vuosikaudet ja sairastuttaa. Nyt tietysti joku huomauttaa, että voihan vanhimmille puhua. Toki voi, ja joskus se "tie" voi jopa toimia, mutta jos ja kun veli tai sisar on kokenut jo omakohtaisesti, että hänen pulmansa ei ratkea vanhimmille puhumisessa, sitä tietä ei toista kertaa käytetä. Osa ongelmista voi olla myös sen laatuisia, että niistä haluaisi puhua NIMETTÖMÄNÄ ilman pelkoa leimautumisesta. Joillakin on visaisia kysymyksiä, joihin ei vastausta saa oman seurakunnan vanhimmilta. Jotkut eivät uskalla suoraan kysyä, kun vihjaillaan esim. sillä, että ei noita asioita ole sopivaa esittää, se on "luopioajattelua".

Kun rakkaudettomuuden ja suvaitsemattomuuden jättiaallot lyövät seurakuntien yli, on asia vakava. Tarvitaan kriisiapua. Nyt ja tässä. Ei huomenna tai vuoden päästä. Voisimme ottaa oppia kriisinhallinnasta muilta järjestöiltä. Niiden periaatteena on yleensä se, että on toimittava NOPEASTI. Viivyttely voi tuoda lisää uhreja. Kaikki keinot pelastaa ihmisiä on otettava käyttöön. Kaavoihin ei saa kangistua. Kaikessa toiminnassa tärkein on IHMINEN. Se pieni ihminen, jonka puolesta Jeesus antoi elämänsä.

Miten Vartiotorniseura ja Suomessa sen edustaja Tikkurilan haaratoimisto pyrkii auttamaan hädässä olevia ihmisiä? Onko sillä TODELLINEN halu auttaa? Haluaako se ottaa käyttöön kaikki mahdolliset keinot kadonneiden etsimiseen ja auttamiseen ennenkuin on liian myöhäistä. Valitettavasti Suomessakin on viime vuosina menetetty satoja ihmisiä vain sen takia, että Järjestö ei ymmärrä ihmisten hätää ja vaikeuksia. Kaikki halutaan nähdä aina vain erinomaisena ja melkein täydellisenä. KULISSIT on kunnossa, mutta vilkaisu kulissien taakse paljastaa rumaa jälkeä.

Voisiko Tikkurilan haaratoimisto ottaa käyttöön uudentyyppisen KRIISIAVUN? Mikä estäisi sitä avaamasta julkista sähköpostiosoitetta, johon ihmiset voisivat purkaa tuntojaan MYÖS NIMETTÖMÄNÄ? Miksi ei ole paikkaa, johon voisi lähettää sellaisia mieltä vaivaavia kysymyksiä, joihin oman seurakunnan vanhimmat eivät joko osaa tai halua vastata? Eikö haaratoimistolla ole vastuu KAIKISTA VELJISTÄ JA SISARISTA, myös niistä jotka kärsivät seurakunnissa? Onko parempi vain popsia masennuslääkkeitä kuin saada asioihin selvyys?

Kun nykyisin haaratoimistolla ei ole julkista sähköpostiosoitetta, ihmiset kääntyvät pahoinvoivina esim. minun puoleeni. Minun sähköpostiosoitteeni ei ole salainen. Toki vastaan edelleen kaikkiin posteihini ja yritän auttaa, mutta olen viime päivinä tuntenut niin syvää riittämättömyyden ja voimattomuuden tunnetta, kun olen lukenut koskettavia elämäntarinoita siitä, mitä on olla Jehovan todistaja. Olisi hyvä, jos löytyisi "pätevämpi" taho käsittelemään näitä seurakuntien lieveilmiöitä.

Siksi vetoan teihin, Suomen haaratoimiston vastuunalaiset veljet: OTTAKAA KÄYTTÖÖN VAIKKA EPÄVIRALLISESTI JOKU UUSI AUTTAMISJÄRJESTELY, ennenkuin on liian myöhäistä. Jos haluatte auttaa lampaiden pysymisessä seurakunnissa ja estää lampaiden eksyminen, APUA TARVITAAN JUURI NYT. Itsehän sanotte, että Harmagedon on lähellä. Niinpä siis: toimikaa!

Jos teillä ei ole mahdollisuutta tai halua ottaa käyttöön avointa sähköpostiosoitetta, olisin kiitollinen, jos edes perustelisitte sen ja lähettäisitte sen sähköpostiini. Olisiko se liikaa pyydetty? (Kyllä te siellä Tikkurilassa näitä Suomi24-kirjoituksia luette, joten vastatkaa, pyydän)