UskoToivon kirjoituksia Suomi24-keskustelupalstalle - Jehovan todistajat




Se sadas lammas

"Mitä arvelette? Jos joku ihminen saa sata lammasta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä ne yhdeksänkymmentäyhdeksän vuorille ja lähde etsimään sitä yhtä, joka on eksyksissä? Ja jos hän sattuu löytämään sen, totisesti minä sanon teille: hän iloitsee enemmän siitä kuin niistä yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä, jotka eivät ole eksyneet. Samoin ei taivaassa olevan Isäni tahto ole, että yksikään näistä pienistä menehtyy." (Matteus 18:12-14).

Tästä raamatun kertomuksesta huomaamme, että JOKAINEN lammas on tärkeä. Ketään ei saa jättää oman onnensa nojaan eksymään laumasta. Kun joku lammas on eksyksissä, ei ole aikaa tehdä kauppoja ja ostaa uusia lampaita menetettyjen tilalle. Ensin on löydettävä eksyneet, mikäli mahdollista. Ja kun eksyneet on löydetty, on aika iloita siitä.

Miten on nykyisin käytännössä? Joku Jehovan palvelija voi olla vähän ”eksyksissä”. Hän ei käy enää kokouksissa. Hän on saattanut lopettaa hyvän uutisen julistamisen. Hän ei ehkä jaksa lukea raamattua tai rukoilla. Voiko hän olla varma, että joku tulee ”etsimään häntä, jos sattuisi löytämään hänet”? Edellä mainitun kuvauksen mukaan lampaista pidettiin hyvää huolta, ja jos YKSIKIN oli kadoksissa, se oli huolen aihe. Ei sitä yhtäkään jätetty oman onnensa nojaan ilman huolenpitoa. Ei ajateltu, että ”no, sen yhden tilalle saa helposti kaksi tai kolme uutta lammasta”.

Joskus tulee mieleen, että tuon kuvaksen opetus on unohdettu. Käydään ”tukka putkella” ”kentällä” etsimässä UUSIA lampaita samalla kun entiset ovat kadoksissa. Mikähän oli se järjestys, mitä raamattu suosittelee? Paras antaa raamatun vastata siihen itse:

”Todellakin siis, niin kauan kuin meillä on siihen suotuisaa aikaa, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, jotka ovat meille sukua uskossa.” (Galatalaisille 6:10)

”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä.” (Matteus 28:19)

Ensisijainen tehtävä oli pitää huolta niistä, jotka ovat ”sukua uskossa”. Siis niistä, jotka ovat jo ”lampaita”. Ja sen JÄLKEEN etsiä uusia lampaita.

Matemaattisesti katsottuna tässä kuvauksessa on eräs kiinnostava seikka. Yksi lammas sadasta on yksi prosentti. Jos siis yksi lammas on eksynyt, lammaslauman kasvu on ollut MIINUS yksi prosentti. Mitä huomaammekaan Suomen tilanteesta nykyisin. Laskua on julistajaraporttien mukaan se sama yksi prosentti. Olisikohan Suomessakin kiinnitettävä enemmän huomiota niihin kadonneisiin lampaisiin kuin uusien etsimiseen?