UskoToivon kirjoituksia Suomi24-keskustelupalstalle - Jehovan todistajat




Armo ja 120000

Usein kuulee väitteen, että tulevassa Harmagedonin sodassa kuolisi yli 99% ihmisistä. Tuo prosenttimäärä kuulostaa aika rajulta, kun ottaa huomioon muutaman raamatunjakeen. On ehkä hyvä tarkastella niitä ihan ilman ennakkoluuloja.

***Joka ei rakasta, ei ole tullut tuntemaan Jumalaa, koska Jumala on rakkaus. (1. Johanneksen kirje 4:8)

***”Niin totta kuin minä elän”, lausuu Suvereeni Herra Jehova, ”minä en saa iloa jumalattoman kuolemasta, vaan siitä että jumalaton kääntyy tieltään ja todella pysyy elossa." (Hesekiel 33:11)

***Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan, jotta hän tuomitsisi maailman, vaan jotta maailma pelastuisi hänen välityksellään. (Johannes 3:17)

***Niin kuin isä osoittaa armoa pojilleen, niin Jehova on osoittanut armoa häntä pelkääville. Sillä hän tietää hyvin, miten meidät on muovattu, hän muistaa, että me olemme tomua. (Psalmi 103:13-14)

Tuossa oli vain neljä kohtaa, jotka osoittavat sen, että Jumala haluaa ihmisten pelastuvan. Jumala on rakkaus ja hän tuntee sääliä ihmisiä kohtaan. Hän tietää meidät "tomuksi", hän tietää meidän heikkoutemme ja ottaa ne huomioon.

Onko raamatussa mitään ennakkotapausta, joka voisi viitata siihen, että jopa HUOMATTAVAN ISO JOUKKO ihmisiä kokee Jumalan armon, vaikka he eivät olekaan "Jumalan kansaa". Kyllä sellainen raamatusta löytyy. Lainaan tähän otteen Joonan kirjasta:

***Ja Joonalle, Amittain pojalle, tuli aikanaan Jehovan sana, joka kuului: ”Nouse, mene Niniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja julista sitä vastaan, että heidän pahuutensa on tullut eteeni.” Silloin Joona nousi paetakseen Tarsisiin Jehovan edestä, ja hän tuli lopulta alas Joppeen ja löysi Tarsisiin menevän laivan. (Joona 1:1-3)

Joona ei halunnut ottaa varoitustehtävää vastaan, vaan pakeni. Hän ei tuntenut sääliä tuota Niniven kaupunkia vastaan, jonka asukkaat olivat eri kansallisuutta kuin hän, ja jonka asukkaat palvoivat eri Jumalaa kuin hän. Kuitenkin lopulta Jehova sai Joonan menemään Niniveen ja varoittamaan tuota kaupunkia tuhosta. Kertomus jatkuu:

***Silloin Joona nousi ja meni Niniveen Jehovan sanan mukaisesti. Ja Ninive osoittautui olevan suuri kaupunki Jumalan edessä, kolmen päivän kävelymatkan mittainen. Lopulta Joona rupesi kulkemaan kaupungissa yhden päivän kävelymatkaa, ja hän julisti julistamistaan ja sanoi: ”Enää neljäkymmentä päivää, ja Ninive hävitetään.” Ja Niniven miehet alkoivat uskoa Jumalaan, ja sitten he julistivat paaston ja pukeutuivat säkkikankaaseen suurimmastaan aina vähäisimpäänsä asti. Kun sana tavoitti Niniven kuninkaan, niin hän nousi valtaistuimeltaan ja riisui yltään virkavaatteensa ja verhoutui säkkikankaaseen ja istuutui tuhkaan. Lisäksi hän antoi kuuluttaa ja sanoa Ninivessä kuninkaan ja hänen suurtensa asetuksella näin:
”Yhdenkään ihmisen ja kotieläimen, minkään karjalauman ja katraan, ei tule maistaa yhtään mitään. Yhdenkään ei tule nauttia ravintoa. Vettäkään ei pidä juoda. Ja verhoutukoot säkkikankaaseen, ihmiset ja kotieläimet, ja huutakoot voimakkaasti Jumalan puoleen ja kääntykööt itse kukin pois pahalta tieltään ja väkivallasta, joka oli heidän käsissään. Kukapa tietää, kääntyykö tosi Jumala kenties takaisin ja todella tuntee mielipahaa ja kääntyy pois suuttumuksensa hehkusta, niin ettemme tuhoudu?” (Joona 3:3-9)

Niniven asukkaat kuningasta myöten katuivat väkivaltaista käyttäytymistään ja muita pahoja tekoja. He turvasivat Jumalan armoon. Ja Jumala todella näki tuon kansan sydämentilan muutoksen. Jumala reagoi siihen.

***Ja tosi Jumala sai nähdä heidän tekonsa, että he olivat kääntyneet pois pahalta tieltään, ja niin tosi Jumala tunsi mielipahaa sen onnettomuuden vuoksi, jonka hän oli sanonut aiheuttavansa heille, eikä hän aiheuttanut sitä. (Joona 3:10)

Jumala todella otti huomioon tuon kansan katumuksen. Hän ei tuhonnutkaan sitä, niinkuin oli aikonut. Oliko Joona tyytyväinen tähän käänteeseen. Hän oli julistanut neljänkymmenen päivän päästä tulevaa tuhoa. Ja tuhoa ei tullutkaan. Seuraavista jakeista nähdään, että Joona ei ollut tippaakaan myötätuntoinen, hän ei tuntenut mitään sääliä tuota vääriä jumalia palvovaa vierasta kansaa kohtaan. Hän jopa suuttui Jumalalle tuosta.

***Joonalle tämä oli kuitenkin hyvin epämieluista, ja hän suuttui. Niinpä hän rukoili Jehovaa ja sanoi: ”Ah, oi Jehova, enkö näin sanonutkin ollessani omassa maassani? Siksi minä ehätin pakenemaan Tarsisiin, sillä tiesin, että sinä olet Jumala, joka on suosiollinen ja armollinen, hidas vihastumaan ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa ja joka tuntee mielipahaa onnettomuuden vuoksi. Ja nyt, oi Jehova, otathan minulta pois sieluni, sillä minun on parempi kuolla kuin elää.” (Joona 4:1-3)

Jehova korosti Joonan kirjeen lopussa Joonalle sitä piirrettä, että Jumala tunsi sääliä tuota kansaa kohtaan, vaikka se ei edes "tiedä eroa oikean ja vasemman kätensä välillä".

***Enkö minä puolestani säälisi Niniveä, tuota suurta kaupunkia, jossa on yli satakaksikymmentätuhatta ihmistä, jotka eivät edes tiedä eroa oikean ja vasemman kätensä välillä, sekä paljon kotieläimiä?” (Joona 4:11)

Kun harkitsee tuon Joonan kirjan opetusta, on hyvä pitää mielessään muutama tosiseikka. Ninive oli sen ajan mittapuun mukaan SUURI KAUPUNKI, asukkaita oli 120 000. Pinta-ala oli niin suuri, että kesti kolme päivää kävellä sen läpi. Tuo kansa palvoin epäjumalia. Eräät historioitsijat pitävät tuon kansan asukkaita todella julmina. He eivät tunteneet vihollisiaan kohtaan mitään armoa. Väkivalta oli suurta.

Mutta tuon suurkaupungin asukkaat katuivat pahoja tekojaan ja turvautuivat Jumalan armoon. Ja Jumala osoitti armoa. Hän ei tuhonnut sitä vaikka oli alunperin niin aikonut.

Mikään raamatunkohta ei osoita sitä, että heistä olisi tullut Jehovan palvojia. Kuitenkin Jumala säästi heidät.

Voimmeko oppia tuosta jotain? Varmasti. Jumala tuntee ihmisten SYDÄMENTILAN. Me ihmiset emme tunne. Tuolla kertomuksella voi hyvinkin olla joku sanoma meille nykyisin. Emmehän vain ole Joonan tavoin säälimättömiä ja armottomia? Pidämmekö joitakin kansanryhmiä liian pahoina siten, että emme usko emmekä toivo ihmisten saavan Jehovan suosion? Emmehän vain ole "omavanhurskaita" ja luota vain "omaan pelastukseemme"? Jos Jehova pelastaisi Harmagedonissa satoja miljoonia ihmisiä, olisimmeko Joonan tavoin katkeria siitä, että Jumala osoitti armoa muillekin kuin omaan kansaansa kuuluville? Olisiko meidän tutkittava peilin edessä itseämme? Emmehän vain tuomitse toisia liian helposti? Sitä paitsi ei ole edes meidän asia tuomita ketään. Jehova näkee sydämen ja hän tietää, millaista tekoa me olemme.

Jos Jehova pelasti tuholta 120 000 asukkaan epäjumalia palvovan kaupungin menneisyydessä, hän voi tehdä saman paljon suuremmassa mittakaavassa tulevaisuudessa. Jää nähtäväksi, miten laaja tuo Joonan kirjan suurempi täyttymys todella on. Meidän pitäisi olla iloisia siitä, että Jumalan armo on niin suuri. Jumalan armoa on aliarvioitu turhaan. Jos olemme itse syyllistyneet siihen, voimme vielä muuttaa näkemystämme. Lopuksi kannattaa lukea seuraava raamatunkohta:

***Sillä se, joka ei harjoita armoa, saa tuomionsa ilman armoa. Armo on voitonriemuinen tuomion rinnalla. (Jaakob 2:13)