UskoToivon kirjoituksia Suomi24-keskustelupalstalle - Jehovan todistajat




Huolenpito omaisista

"Totisesti jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan niistä, jotka ovat hänen huonekuntansa jäseniä, niin hän on kieltänyt uskon ja on pahempi kuin se, jolla ei ole uskoa." (1. Timoteukselle 5:8)

Omaisiimme sisältyvät esimerkiksi puolisot, lapset, lastenlapset, vanhemmat ja isovanhemmat. Ja he ovat omaisiamme, vaikka he asuisivat muualla kuin me itse. Tuossa raamatunkohdassa "huolenpito" liittyy ensisijaisesti aineelliseen huolenpitoon. Siis siihen, että pitää huolta, että kaikilla on ruokaa, vaatteita ja asunto. Mutta onko tuossa kaikki? Eikö huolenpitoon liity myös henkinen ja hengellinen huolenpito? Herätkää!-lehdessä 08.09.1988 sivulla 6 käsitellään huolenpitoon liittyviä asioita tasapainoisesti. Lainaan tähän pienen pätkän tuosta kirjoituksesta. Lainaus alkaa tästä:

***Aikaa, rakkautta ja huolenpitoa.
Hellä rakkaudellinen huolenpito on lasten perustarve. Ja vanhemmat voivat tehokkaimmin antaa sitä antamalla epäitsekkäästi itseään, antamalla aikaansa ja osoittamalla häpeämättä aitoa, ylitsevuotavaa rakkautta ja syvää kiinnostusta. Muuan kirjailija huomautti, että paras lahja minkä toinen ihminen voi antaa toiselle on se, että ”on lähellä”.
Kirjasessaan Plain Talk About Raising Children Yhdysvaltain mielenterveysinstituutti julkaisi menestyksellisiä vanhempia koskeneen tutkimuksen tulokset. Sellaisiksi luokiteltiin vanhemmat, joiden yli 21-vuotiaat lapset ”olivat kaikki tuotteliaita aikuisia, jotka sopeutuivat ilmeisen hyvin yhteiskuntaamme”. Näiden sopeutumiskykyisten nuorten aikuisten vanhemmilta kysyttiin: ’Mikä on paras neuvo, minkä voisitte oman henkilökohtaisen kokemuksenne perusteella antaa toisille vanhemmille?’ Eniten annettiin seuraavanlaisia vastauksia: ’Rakasta runsaasti’, ’kurita rakentavasti’, ’viettäkää aikaa yhdessä’, ’opeta lapsesi erottamaan oikea väärästä’, ’kehitä molemminpuolinen kunnioitus’, ’kuuntele todella heitä’, ’pelkän puheen sijasta anna ennemmin ohjausta’ ja ’ole realistinen’.

Lainaus päättyi tähän. Huolenpitoon liittyy siis paljon enemmän kuin vain se, että on asunto, vaatteet ja ruoka. Myös henkinen ja hengellinen puoli on tärkeä. ’Rakasta runsaasti’, ’kurita rakentavasti’, ’viettäkää aikaa yhdessä’, ’opeta lapsesi erottamaan oikea väärästä’, ’kehitä molemminpuolinen kunnioitus’, ’kuuntele todella heitä'.

Miksi olen nyt kiinnittänyt huomion "huolenpitoon"? Koska jos kristitty ei pitäisi huolta läheisistään, hän olisi pahempi kuin se, jolla ei ole uskoa, niinkuin tämän kirjoituksen alussa lainattu raamatunpaikka sanoi. (1. Timoteukselle 5:8) Kuitenkin tuhannet Jehovan todistajat toimivat vastoin tuota raamatunjaetta. KUN SUKULAISET KATKAISEVAT YHTEYDET ERONNEESEEN TAI EROTETTUUN LÄHIMMÄISEEN, he eivät enää toimi sopusoinnussa 1. Tim. 5:8:n kanssa. He eivät silloin pidä huolta läheisestä. Jos he antavatkin ruoan, vaatteet ja asunnon (mikäli tämä erotettu asuu edelleen kotona), he eväävät kaiken muun huolenpidon. He eivät enää "rakasta", eivät vietä aikaa yhdessä, eivät kehitä molemminpuolista kunnioitusta, eivät kuuntele. Siis esimerkiksi. Tuossa vaiheessa tuosta "hurskaasta" veljestä tai sisaresta, joka karttaa sukulaisiiaan, tulee pahempi kuin se, jolla ei ole uskoa. Toisin sanoen hänen oma uskonsa on aivan turhaa.

Kuka on keksinyt erotetun tai eronneen karttamissäännön? Vartiotorni painottaa aina, että saamme ohjeet "uskolliselta ja ymmärtäväiseltä orjalta". Siis tuo orja on tuon ihmistekoisen vääryyden takana. Jeesus sanoi, kuinka turhaa on tuollainen Jumalan palveleminen, joka perustuu ihmiskäskyihin.

"Te ulkokullatut, sattuvasti Jesaja profetoi teistä sanoessaan: ’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on hyvin kaukana minusta. Turhaan he jatkavat minun palvomistani, koska he opettavat ihmisten käskyjä oppeina." (Matteus 15:7-9)

Kuinka voisimme pitää huolta omaisistamme, jos karttaisimme heitä? Huolenpitoa ei voi kokonaan tehdä "etätyönä".