UskoToivon kirjoituksia Suomi24-keskustelupalstalle - Jehovan todistajat




Anteeksiantaminen

Me kaikki olemme epätäydellisiä ihmisiä. Teemme virheitä. Loukkaamme toisiamme. Pietari kirjoitti: "Olkoon teillä ennen kaikkea hellittämättömän harras rakkaus toisianne kohtaan, sillä RAKKAUS PEITTÄÄ PALJON SYNTEJÄ" (1. Piet. 4:8). Näinhän se on. Varsinkin, jos on kyse suhteellisen vähäpätöisistä asioista. Emme muistele kärsimäämme pahaa. Ajattelemme, että ehkä veljemme ei todella tarkoittanut tuota, ehkä hänellä on tänään huono päivä, ehkä ymmärsin väärin ... jne.

Mutta jos kyse on hiukan isommasta asiasta, sellaisesta loukkauksesta tai epäoikeudenmukaisesta TAHALLISESTA teosta, joka vaikuttaa haitallisesti toiseen kristittyyn kuukausia, jopa vuosia. Peittääkö rakkaus silloinkin automaattisesti KAIKKI synnit tai PALJON syntejä?

Olen ymmärtänyt, että monessa isommassa väärinteossa on tietynlainen tapahtumaketju. Ainakin itse koen asian seuraavasti: loukkaus tai väärinteko -> katuminen -> anteeksipyytäminen -> anteeksiantaminen -> asian unohtaminen. Siis: jotta voi täydestä sydämestään antaa anteeksi, toisen täytyy katua ja pyytää anteeksi.

Ihmisessä on tähän liittyen ainakin kaksi ymmärryksen "tasoa". Tiedon tasolla voi helposti antaa anteeksi. Kun tiedämme, miten toimia, niin toimimme siten. Helppoa! Mutta tunnetasolla se voi olla vaikeampaa, varsinkin sellaisessa tapauksessa, missä kaksi tapahtumaketjun lenkkiä puuttuu. Anteeksiantaminen ja väärinteon unohtaminen jäävät meillä syntisillä ihmisillä pakostakin vajaaksi, jos "vastapuoli" ei tee elettäkään tilanteen korjaamiseksi.

Meidän tulisi jäljitellä kaikessa Jehovan täydellistä toimintamallia. Miten Jehova toimii, kun on kyseessä anteeksiantaminen? Jehovan anteeksiantoa kuvaillaan Apostolien tekojen 3:19:ssä. "Katukaa sen tähden ja kääntykää saadaksenne syntinne pyyhityksi pois." Jehovakaan ei siis ole "anteeksiantoautomaatti", vääriä tekoja täytyy katua, jotta anteeksianto on mahdollinen. Näin meidän ihmistenkin tulisi siis toimia. AnteeksiPYYTÄMINEN vain on meille vähäpätöisille ihmisille se vaikein asia. Se kun vaatii nöyryyttä! Jos katumusta ja anteeksipyytämistä ei ilmene, on väärin syyllistää väärinteon uhria, jos hän ei koko sydämestään voi unohtaa asiaa.