UskoToivon kirjoituksia Suomi24-keskustelupalstalle - Jehovan todistajat




Masennus

"Me eemme uusko kaaikenmaailman sykolookeihin", julisti eräässä kesän piirikonventissa puhujana esiintynyt veli Kirjanen (nimi muutettu). Miksi hän sanoi näin? Eikö Jehovan kansan keskuudessa ole tarvetta uskoa psykologeihin tai psykiatreihin? Eikö Jehovan todistajista kukaan koskaan masennu? Eikö kukaan veli tai sisar tarvitse ammattiauttajan apua tässä maailmassa, mistä Paavali kirjoitti: " Mutta tiedä tämä, että viimeisinä päivinä tulee olemaan kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä." (2. Tim 3:1)

Herätkää!-lehti esitti masentuneelle neuvoja 22.10.1987 sivulla 11 näin: "Jos siis olet masentunut, etsi ymmärtäväinen ihminen, johon voit luottaa. Hän voi olla aviopuoliso, läheinen ystävä, sukulainen, seurakunnan edustaja, lääkäri tai ammattineuvoja. Erään tutkimuksen mukaan masennuksen voittamisen perusedellytyksiä on se, että masentuneella on tukihenkilönä joku, jonka kanssa hän voi jakaa elämänhuolensa." Herätkää! jatkoi aiheen käsittelyä 08.11.1987 sivulla 16: "On erittäin tärkeää tietää, milloin on etsittävä asiantuntijan apua - itse asiassa se saattaa pelastaa hengen! Toisinaan masentuneen kunto menee niin huonoksi, että masentuneelle pitää järjestää tarvittavaa lääkärinhoitoa."

Jokaisella meistä on joskus alakuloinen mieli, voimme tuntea itsemme masentuneiksi. Se on täysin normaalia. Mutta jos masennus jatkuu pitkään ja se ei helpotu, kyseessä voi olla vaikea masennustila, depressio, joka vaatii aina hoitoa. Nykyisten arvioiden mukaan 5-6% suomalaisista kärsii tällä hetkellä vakavasta masentuneisuudesta, ja masennus lisääntyy kaikkialla maailmassa jatkuvasti. Siitä on tulossa kansansairaus. Niinpä ei ole ihme, jos Jehovan palvelijatkin kärsivät siitä. Emme ole immuuneja tälle henkiselle ongelmalle. Sitä paitsi raamatussakin on esimerkkejä Jehovan uskollisista palvelijoista, jotka masentuivat. Hanna itki katkerasti" (1. Sam. 1:7,10), Nehemia itki ja murehti monta päivää (Neh. 1:4), Job inhosi elämäänsä (Job. 10:1), Daavidin henki nääntyi (Ps. 143:4) ja Paavali oli maahan syösty (2. Kor. 4:9). Jumala ei hylännyt palvelijoitaan, eikä heidän masennuksensa johtunut hengellisyyden heikkenemisestä. Kenenkään kristitynkään ei siis tulisi ajatella, että jos hän on masentunut, se johtuu henkisestä tai hengellisestä heikkoudesta, ja siksi siitä on jotenkin noloa puhua kenellekään. Masennusta vastaan voi taistella; ensimmäinen askel on myöntää se itselleen, ja puhua siitä jollekin johon voi todella luottaa.

Milloin on sitten kyseessä vakava masennus eli depressio? Erään tautiluokituksen mukaan hoitoa ehdottomasti vaativan, vakavan masentuneisuuden merkit täyttyvät, jos masentunut ja iloton mieliala jatkuu yhtäjaksoisesti useita viikkoja ja yli neljä seuraavista oireista esiintyy suurimman osan ajasta:
1) Unettomuus (etenkin aamuyön tuskainen unettomuus) tai liiallinen nukkuminen
2) Ruokahalun selvä muutos (tahaton laihtuminen tai pahaan oloon syömisen aiheuttama lihominen)
3) Voimakas väsymys, uupuneisuus ja aloitekyvyttömyys
4) Fyysinen lamaantuneisuus tai kiihtyneisyys
5) Keskittymiskyvyn, muistin tai päättäväisyyden heikkeneminen
6) Suhteettomat alemmuuden tai syyllisyyden tunteet
7) Mielihyvän tai elämänilon menettäminen
8) Kuolemanajatukset tai -toiveet

Jos olemme joskus alakuloisia, voimme ylläolevan perusteella testata masennuksemme syvyyttä. Tavallisesti se on vain ohimenevää, mutta jos huomaamme itsessämme tai läheisissä oireita vakavampaan suuntaan, on hyvä ottaa testitulos tosissaan ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin.

Usein masennuksen takia hoitoon hakeutunut henkilö on ajautunut eräänlaiseen "noidankehään". Esimerkiksi ahdistus- ja pelko-oireet aiheuttavat unihäiriöitä, univaikeudet ihmissuhde- ja työongelmia ja siitä johtuva uupuminen aiheuttaa puolestaan kunnon rapistumista. Kaikki tämä lisää negatiivista minä-kuvaa ja pessimismiä tulevaisuuden suhteen, ja paha olo pahenee entisestään. Usein masentunut on perusluonteeltaan tunnollinen ja pidetty ystävänä ja työtoverina. Hän voi olla "ahdistusherkkä", ja kun hän masentuu, romahdus entiseen hyvään oloon verrattuna voi olla raju. Harvemmin tapaa masentunutta henkilöä, joka on perusluonteeltaan ns. "hälläväliä-tyyppi", joka ottaa monet asiat liiankin rennosti, ja elämä voi siitä syystä olla sekaisin.

Mikä aiheuttaa masennusta? Syyt voivat olla moninaiset, aina lapsuuden traumoista alkaen. Varhaiset traumat ja menetykset altistavat ihmisen myöhemmälle masennukselle. Perinnöllisillä tekijöillä ja opituilla kielteisillä ajattelumalleilla voi olla myös merkitystä. Se, miten hyvin ihminen kestää pettymyksiä ja vastoinkäymisiä yleensä, vaikuttaa siihen, miten helposti hän masentuu. Epäonnistumisilla on merkittävä osa. Liialliset vaatimukset tai syyllisyyden tunteet voivat myös masentaa. Vakavassa masennuksessa lääkitys on ainakin aluksi keskeinen ja välttämätön osa hoitoa, joka tekee myös muut hoitomuodot mahdollisiksi. Paraneminen voi olla pitkä prosessi, joten kärsivällisyyttä vaaditaan sekä sairastuneelta itseltään että hänen läheisiltään. Empatiasta ei ole ainakaan merkittävästi haittaa juuri tuossa elämäntilanteessa.

Mutta mikä on tilanne, jos Jehovan palvelija masentuu jostain sellaisesta syystä, joka johtuu seurakunnasta. Miten se voisi olla mahdollista, voit ajatella. Mutta se on mahdollista! Epätäydellisistä ihmisistä koostuva seurakunta on itse asiassa monesti jopa altistava tekijä masennukselle. Jotenkin kaikki odottavat hengellisiltä sisarilta ja veljiltä enemmän kuin maailman ihmisiltä esimerkiksi käytöstapojen suhteen. Ja odotukset harvoin toteutuvat, valitettavasti. Odotetaan liikoja. Tietysti kaikkia täytyy yrittää ymmärtää ja antaa mahdollisuuksien mukaan anteeksi. Hymyillä ystävällisesti, vaikka sisällä kiehuu. Kaikkihan me olemme syntisiä ihmisiä. Mutta jossain tulee vastaan sietämisen raja, jotta ei joudu kynnysmaton asemaan; ettei joku käytä väärin hyväkseen epätäydellisyyttään ja toisten anteeksiantoa. "Kyllähän tuo ja tuo veli antaa anteeksi käytökseni, ei siis tarvitse paljon välittää!" - Sitten jos (kun) ihmissuhteissa pettyy (mitä väistämättä silloin tällöin tapahtuu), luottamus johonkin sisareen tai veljeen menee, ainakin joksikin aikaa. Jos sitä yrittää selvittää vastuullisten veljien kanssa, ja huomaa, että asia vain pahenee, menee luottamus myös niihin, joihin pani toivonsa asioiden selvittämisessä. Ehkä heillä ei ole edellytyksiä hoitaa vaikeita henkisiä asioita. Se voi todella masentaa. Mutta kenelle kertoa asiasta siinä tapauksessa, jos on masentunut? Muille vanhimmille? Psykologeille? Psykiatreille? Ei kenellekään, jos toimii veli Kirjasen (nimi muutettu) ohjeiden mukaan. "Me eemme uusko kaaikenmaailman sykolookeihin."

Muutaman viime vuoden aikana masennus on lisääntynyt valtavasti Jehovan todistajien keskuudessa. Osa on ehkä väsynyt Harmagedonin odotukseen; heistä tuntuu, että sitä on "siirretty". Vaikka emme olekaan vihkiytyneet Jehovalle mihinkään aikamäärään saakka vaan ikuisesti, väsyminen on inhimillistä. Se voi masentaa. Monia on kuluttanut myös valon kirkastuminen, opit sukupolven mittaisesta ajasta ja lampaiden ja vuohien kokoaminen ovat koetelleet uskoa. Maailman paine on lisääntynyt, ja kielteinen julkisuus on lannistanut monet. Tuntuu siltä, että kohta jo lähes puolet on masentuneita. Hyvin monet syövät mielialalääkkeitä kestääkseen masennuksensa. Mikä muu auttaisi? Usein sanotaan, että kokouksesta lähtee aina virkistyneenä takaisin kotiin, vaikka olisi kokoukseen mennessään väsynyt. Tämä ei valitettavasti pidä aina paikkaansa masentuneiden kohdalla. Voi olla, että masentunut tulee entistä masentuneemmaksi kokouksessa, jos hän ei tunne saaneensa sieltä hengellistä hyvää. Olen jonkun masentuneen kuullut sanovan, että pitää olla tosi hyvässä kunnossa, että jaksaa kokoukseen lähteä, ettei masennu lisää. Asian pitäisi olla täysin päinvastoin. Missä on vika? Jeesus suositteli elämäntapaa, mistä kerrotaan Matteuksen 11. luvussa: "28 Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka uurastatte ja olette kuormitettuja, niin minä virvoitan teidät. 29 Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä, niin te saatte virvoituksen sielullenne. 30 Sillä minun ikeeni on miellyttävä ja minun kuormani on keveä." Kunpa osaisimme aina ajatella myönteisesti ja sopeuttaa elämämme järkevästi niihin vaatimuksiin, joita meille tarjotaan. Emme saa tavoitella elämässämme liikoja, emmekä odottaa toisilta liikoja. Turhaa painetta kannattaa välttää. Silloin voimme myös omassa elämässämme kokea (ainakin hetkittäin), että meidänkin kuormamme on kevyt. Emme luhistu painavien taakkojen alle ja masennu lopullisesti.