UskoToivon kirjoituksia Suomi24-keskustelupalstalle - Jehovan todistajat




Sosiaaliturva

Olen ollut nuorukainen ja olen tullut vanhaksi,
mutta en ole nähnyt vanhurskasta hylättynä
enkä hänen jälkeläistensä etsivän leipää. (Psalmi 37:25)

"Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille. Älkää siis olko koskaan huolissanne seuraavasta päivästä, sillä seuraavalla päivällä on omat huolensa. Kullekin päivälle riittää sen oma pahuus." (Matteus 6:33,34)

"Totisesti jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan niistä, jotka ovat hänen huonekuntansa jäseniä, niin hän on kieltänyt uskon ja on pahempi kuin se, jolla ei ole uskoa." (1. Timoteukselle 5:8)

Kuten edellä olevista raamatunjakeista huomataan, ihmisten taloudellinen toimeentulokin on tärkeä asia. "Vanhurskasta ei hylätä, hänen lapsensa eivät kerjää leipää, seuraavasta päivästä ei tarvitse kantaa huolta ja sukulaiset pitävät kyllä huolta omaisistaan. Kaikki on siis hyvin, eikö niin?

Mitä arvelette Jehovan todistajien kokoajanpalvelijoiden sosiaaliturvasta? Ajatellaanpa hetki sitä mahdollisuutta, että Harmagedon sattuisi viipymään vielä esimerkiksi sellaiset 30 vuotta. (Mehän emme tiedä päivää tai hetkeä emmekä edes vuotta, milloin tuo suuri muutos on tulossa). Kuinka hyvin toimeentulo olisi turvattu? Elääkö sosiaaliturvan varassa esim. suurissa kaupungeissa, joissa on korkeat asumiskulut?

Kertyykö 20 vuoden Betel-palveluksesta työeläkettä? Jos Betel-kodeissa päätetään ulkoistaa joitakin painotoimintoja (niinkuin on tehty esim. Suomessa vuosikertojen painamisen suhteen), tai joidenkin työvaiheiden kokonaan siirto muihin maihin (esim. Suomessa ei ilmeisesti enää paljon kirjoja paineta), ja väkeä olisi liikaa, miten "saneeraus" ja "yt-neuvottelut" hoidettaisiin? Mistä entiset Betel-perheen jäsenet saisivat uuden työpaikan, kun koulutukseen ei ole aikanaan panostettu tai sitä ei ole suositeltu lainkaan, koska mitäpä sitä insinöörin tai sairaanhoitajan papereilla Uudessa Maailmassa tekisi? Tai jos veli tai sisar sairastuisi ja olisi pakko muuttaa pois Betelistä, mistä nämä saisivat halvan ja hyvän vuokra-asunnon?

Tai jos koko ikänsä tienraivaajana ollut ja osapäiväistä rappusiivousta tehnyt sisar ei enää jaksaisi uurastaa tai olisi selkävaivainen? Yksinkertaistettuaan ohjeiden mukaan elämänsä hänellä ei olisi käytännössä kuin asunto, ruoka ja vaatteet. Riittäisikö hänen rahansa toimeentuloon? Lääkkeiden hinnat suomalaisissa apteekeissa eivät ole pienet. Täytyy ottaa huomioon, että sairauspäivärahan määrä on tuloista riippuvainen, ja pienimmillään se on todella pieni. Ja eläketurva on myös pieni, jos tulot ovat olleet minimaaliset. Minua kiinnostaisi tietää, miten tämä sosiaaliturva toimii IHAN KÄYTÄNNÖSSÄ JEHOVAN TODISTAJIEN KOKOAJANPALVELIJOIDEN KOHDALLA. Tämäkin asia voi olla pian ajankohtainen, kun väestö ikääntyy. Teokraattinen eläkepommi on ehkä termi, mitä ei kovin paljon käytetä. Kertokaahan kokemuksia siitä, millä keinoilla selviätte, jos olette em. tilanteen eteen joutuneet. Israelin kansa söi erämaassa mannaa, mutta nykyään sellaista ei ilmeisesti enää tapahdu.

Toinen huolestuttava asia on se koulutuksen puute. Vuosien ajan varsinkin kesän konventeissa nuoria on kehotettu heti peruskoulun jälkeen aloittamaan tienraivaus. Koulutus olisi melko "turhaa". Nyt on sitten suuri joukko nuoria ihmisiä, jotka ovat koulutuksen puutteen takia muutamia vuosia raataneet esim. siivoustyössä, sanomalehtien tai postin jakelussa tai muissa pienipalkkaisissa osapäivätöissä. Kun on nuori ja terve, niin ehkä jonkin aikaa jaksaa tällaista elämäntapaa. 3 tuntia kentällä ja 4 tuntia raskaassa työssä. Ja neljästä tunnista palkka. Jostain syystä tiedän aika monta nuorta veljeä ja sisarta, jotka ovat juuri näin menetelleet, jonkin aikaa tienraivaajina ja osapäivätöissä. Hyvin menee. Mutta on tullut pakko muuttaa takaisin kotiin asumaan, kun rahat eivät pitemmän päälle riitä mihinkään. Tämä Suomi on kallis maa asua. No, tämä on vain yksi lieveilmiö monien joukossa. Mutta nuorten tasapainoisesta itsenäistymisestä ei kai voida puhua, jos vanhemmat joutuvat uudelleen huolehtimaan jo aikuisista lapsistaan.

Mitäs sanotte? Minkälaisia tosielämän kokemuksia teillä on, joko omia tai toisten, liittyen elämän yksinkertaistamiseen, sosiaaliturvaan ja toimeentuloon silloin, kun on noudatettu konventeissa saatuja ohjeita kokoajanpalveluksen suhteen. Onko kustannukset varmasti laskettu etukäteen niin, että pettymyksiä ei tule? Odotatteko levollisin mielin eläkepäiviä, jolloin ei ole huolta huomisesta? (Onhan eläketurvaa kertynyt - onhan?)