UskoToivon kirjoituksia Suomi24-keskustelupalstalle - Jehovan todistajat




Rakkaus

8 Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne, sillä se, joka rakastaa lähimmäistään, on täyttänyt lain. 9 Sillä lakikokoelma: ”Et saa tehdä aviorikosta, et saa murhata, et saa varastaa, et saa himoita”, ja mikä tahansa muu käsky, on tiivistettynä tässä sanassa: ”Sinun on rakastettava lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” 10 Rakkaus ei saa lähimmäiselle aikaan pahaa; sen tähden rakkaus täyttää lain. (Roomalaisille 13:8-10)

Tuosta roomalaiskirjeen kohdasta huomaamme kiinnostavan piirteen. Lähimmäistä piti rakastaa samalla tavalla kuin itseään. Siinä yhteydessä raamatussa ei ole sanaa "JOS". Rakkauden ei tullut olla EHDOLLISTA. Siinä ei sanottu, että tuli rakastaa lähimmäistään kuin itseään, jos lähimmäinen on sellainen ja sellainen. Ei. Rakkauden tuli olla riippumaton kaikista ehdoista.

35 Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne. (Johannes 13:35)

Tuossa Johanneksen kodassa sen sijaan on sana "JOS". Tässä tapauksessa on kyse siitä, että opetuslapset tunnistettaisiin rakkauden perusteella. Mutta TÄMÄ ASIA OLI EHDOLLISTA. Vaadittiin rakkaus keskuuteen. Muutoin oli kyseenalaista, oliko kyseessä opetuslapset vai ei. Tämän pitäisi siin näkyä selvästi myös muille. Näkyykö se? Siitä on erilaisia käsityksiä...

43 Te olette kuulleet sanotun: ’Sinun on rakastettava lähimmäistäsi ja vihattava vihollistasi.’ 44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa jatkuvasti vihollisianne ja rukoilkaa jatkuvasti niiden puolesta, jotka vainoavat teitä, 45 jotta osoittautuisitte taivaissa olevan Isänne pojiksi, koska hän antaa aurinkonsa nousta pahoille ja hyville ja antaa sataa vanhurskaille ja epävanhurskaille. 46 Sillä jos rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mikä palkka teillä on? Eivätkö veronkantajatkin tee samoin? 47 Ja jos tervehditte ainoastaan veljiänne, mitä poikkeuksellista teette? Eivätkö kansakuntien ihmisetkin tee samoin? 48 Teidän on siis oltava täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen. (Matteus 5:43-48)

Tuossa Matteuksen luvussa korostettiin sitä piirrettä, että jopa vihollisia piti rakastaa. Vihollisen rakastaminen oli tietysti erilaista kuin esimerkiksi aviopuolison rakastaminen. Vihollista piti rakastaa esimerkiksi siten, että yrittää ymmärtää, että se mitä hän meille tekee tai meistä ajattelee, on pahaa, mutta että tämäkin on ihminen, jonka puolesta Jeesus antoi henkensä. Ehkä hän muuttuu. Ehkä hänkin saa kokea Jumalan armon. Meidän tehtävämme ei ole tuomita edes meidän vihollisiamme.

Ketkä ovat meidän lähimmäisiämme? Onko se vain pieni joukko ympärillämme? Kuuluuko siihen vain samaan kansaan kuuluvia ihmisiä? Kuuluuko siihen vain samaa kieltä puhuvia ihmisiä? Kuuluuko siihen vain samaan uskontoon kuuluvia ihmisiä? Katsotaanpa, mitä Jeesus tästä asiasta sanoi. Tuo seuraava lainaus on aika pitkä, ja se on ennestään tuttu monille, mutta ehkä on hyvä tarkastella sitä. Se kertoo aika syvällisesti, mikä on Jeesuksen opetus lähimmäisistä.

25 Ja katso, eräs lainoppinut mies nousi koetellakseen häntä ja sanoi: ”Opettaja, mitä tekemällä minä perin ikuisen elämän?” 26 Hän sanoi hänelle: ”Mitä Lakiin on kirjoitettu? Kuinka luet?” 27 Vastaukseksi hän sanoi: ” ’Sinun on rakastettava Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielullasi ja koko voimallasi ja koko mielelläsi’ ja ’lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’.” 28 Hän sanoi hänelle: ”Oikein vastasit; ’tee näin jatkuvasti, niin saat elämän’.”
29 Mutta koska mies tahtoi todistaa itsensä vanhurskaaksi, hän sanoi Jeesukselle: ”Kuka oikeastaan on minun lähimmäiseni?” 30 Jeesus sanoi vastaukseksi: ”Eräs mies oli menossa Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryöstäjien käsiin, jotka sekä riisuivat hänet että antoivat hänelle iskuja ja menivät pois ja jättivät hänet puolikuolleeksi. 31 Sattumalta eräs pappi oli menossa alas sitä tietä, mutta nähtyään hänet hän meni ohi vastakkaista puolta. 32 Samoin muuan leeviläinenkin, kun hän tuli alas sille paikalle ja näki hänet, meni ohi vastakkaista puolta. 33 Mutta eräs samarialainen, joka kulki sitä tietä, tuli hänen kohdalleen, ja nähdessään hänet hän liikuttui säälistä. 34 Niin hän lähestyi häntä ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä. Sitten hän nosti hänet oman juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. 35 Ja seuraavana päivänä hän otti kaksi denaaria, antoi ne majatalonpitäjälle ja sanoi: ’Pidä hänestä huolta, ja mitä sinulta tämän lisäksi kuluukin, sen minä korvaan sinulle, kun tulen tänne takaisin.’ 36 Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi teki itsestään ryöstäjien käsiin joutuneen miehen lähimmäisen?” 37 Hän sanoi: ”Se, joka toimi armollisesti häntä kohtaan.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene ja tee itse samoin.” (Luukas 10:25-37)

Huomio kiinnittyy tuossa kertomuksessa ensin siihen, että pappi ja leeviläinen, jotka olivat näkyviä uskonnon edustajia, ja joita kunnioitettiin suuresti, kulkivat lähimmäisensä ohi auttamatta tätä mitenkään. Mutta samarialainen, joita yleisesti halveksittiin siihen aikaan, oli aidosti kiinnostunut lähimmäisestään. Hän meni tämän luo ja hoiti mahdollisuuksiensa mukaan ja toimitti jatkohoitoon. HÄNEN RAKKAUTENSA EI OLLUT EHDOLLISTA. Hän ei ennestään tuntenut lähimmäistään, hän ei kysellyt, oliko tällä sama uskonto. Ei. Hän vain toimi rakkaudesta lähimmäistään kohtaan.

Vosimmekohan oppia jotain tästä lähimmäisen rakkaudesta. Nykyisinkin on ympärillämme ihmisiä, jotka ovat eri kansallisuutta, puhuvat eri kieliä ja joilla on eri uskonto kuin meillä. Miten me suhtaudumme heihin? Jokainen voi kysyä tätä itseltään. Yksi asia, johon haluaisin tässä yhteydessä kiinnittää huomiota, on Jehovan todistajista erotetut tai eronneet lähimmäisemme. Edellä olevien raamatunpaikkojen mukaan on selvää, että myös erotetut ja eronneet ovat lähimmäisiämme. Joka on toista mieltä tästä asiasta, kertokoon perustelut. Miten me suhtaudumme heihin? Rakastammeko heitäkin lähimmäisinämme?

Joku voi sanoa, että kun joku on erotettu, hän on tehnyt jonkin vakavan väärinteon. Hän on voinut harjoittaa pahuutta. Tämä voi pitää paikkansa. Hän on siitä huolimatta lähimmäisemme. Samoin se, joka on jostain syystä itse jättänyt Jehovan todistajien järjestön, on yhä lähimmäisemme. Pitikö meidän vihata heitä Jeesuksen sanojen mukaan? Eikö vihollisiakin pitänyt rakastaa? Katsotaanpa raamatusta, pitikö meidän vihata KETÄÄN ihmistä missään tilanteessa.

15 Vihatkaa pahaa ja rakastakaa hyvää (Aamos 5:15)

Tuo raamatun paikka selittää selvästi, että meidän tulee vihata jonkun pahoja TEKOJA, mutta ei tuota ihmistä. Hän on lähimmäisemme. Häntä pitää rakastaa.