|
||||||||||
|
Seminaari 07.02.2020 Linkit
 Pia Puolakka  Joni Valkila  Aini Linjakumpu  Elina Pekkarinen  Paneelikeskustelu Kuvat: Jari-Pekka Peltoniemi |
Jäähyväiset hengelliselle väkivallalle  Esiintyjä: Elina Pekkarinen
on suomalainen valtiotieteiden tohtori ja erikoistutkija. Hän on
toiminut Suomen lapsiasiainvaltuutettuna toukokuun 2019 alusta alkaen.
Pekkarinen on valmistunut valtiotieteiden tohtoriksi Helsingin
yliopistosta vuonna 2010. - Lähde: Wikipedia.
Uskonto ja lapsenoikeudet Huomautus: Teksti on litteroitu seminaarissa pidetystä puheesta. "Minun nimeni on Elina Pekkarinen ja olen ollut lapsiasiavaltuutettuna toukokuun alusta alkaen. Oma taustani on tutkimuksessa, olen Helsingin yliopiston dosentti sosiaalityössä ja valtiotieteiden tohtori samasta yliopistosta. Tutkimusaineeni ovat käsitelleet lastensuojelua, nuorisorikollisuutta ja yleisesti ottaen lapsuuden tutkimusta. Tämä tematiikka on minulle myös tutkijana tuttu, olen lapsuudentutkimuksen seuran puheenjohtajana toiminut viisi vuotta ja siinä roolissa ollut aloitteellinen tiedonvälittämisen valtionpalkinnon luovuttamisessa Johanna Hurtigille Taivaan taimet -teoksesta. Tämä teos on minulle hyvin tuttu, ja teema myös."  "Minä lähden esityksissä aina liikkeelle siitä, että ensin kerron muutamalla sanalla lapsen oikeuksista ja lapsiasiavaltuutetun tehtävästä, koska kulkiessani kentällä olen huomannut, että tehtävä kuitenkaan ei ole ihan tuttu kaikille, eikä etenkään se, mitä lapsiasiavaltuutetun toimivaltaan kuuluu." Lapsiasiavaltuutetun tarkoitus
Varmistaa, että lasten asema ja oikeudet otetaan huomioon lainsäädännössä ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa (Laki lapsiasiavaltuutetusta 1 §). Tehtävä Yhteistyössä muiden viranomaisten sekä toimialansa järjestöjen ja vastaavien muiden toimijoiden kanssa edistää lapsen edun ja oikeuksien toteutumista (Laki lapsiasiavaltuutetusta 2 §). "Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on siis varmistaa, että lapsen oikeudet huomioidaan yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja yhteiskunnan toiminnassa laajemminkin. Ja tämä tehtävä on mitä suurimmassa määrin yhteistyötä eri toimijoiden kanssa mukaan lukien toiset viranomaiset, järjestöt, valtioneuvosto, eduskunta ja ammattilaiset, lasten kanssa elävät, heidän kanssaan toimivat ja sitten lapset ja nuoret." Lapsiasiavaltuutetun tehtävät
"Mitä ne lapsiasiavaltuutetun
tehtävät ovat, jos me ei käsitellä yksittäisiä lapsia ja perheitä
koskevia asioita? Me ensinnäkin seurataan hyvin läheltä lasten
hyvinvoinnin ja oikeuden kysymysten toteutusta Suomessa, ja tämä
tarkoittaa lainsäädäntöhankkeiden arviointia. Mikä tahansa laki
Suomessa säädetään tai muutetaan, niin lapsiasiavaltuutettu laatii
siitä lausunnon, mikäli sillä lainsäädäntömuutoksella on jotain
vaikutusta lapsiin. Tämä ulottuu aina lähtien näistä miehittämättömien
ilma-alusten ohjaamisesta päätyen sitten lastensuojelulakiin. Eli me
annamme 40 - 50 lausuntoa vuosittain.
Sen lisäksi me pyrimme vaikuttamaan päätöksentekijöihin lapsinäkökulmasta, eli me käydään paljon kuultavina, toimitaan erilaisissa työryhmissä ja neuvottelukunnissa jne. Lapsiasiavaltuutetulla on velvollisuus myös pitää yhteyttä suoraan lapsiin ja nuoriin ja välittää heiltä saatua tietoa päätöksentekijöille. Tähän meillä on työkaluna lapsibarometri, joka koskee 6-vuotiaita lapsia. Joka toinen vuosi suoritetaan kysely noin 400:lle lapselle, ja sen lisäksi meillä on nuoret neuvonantajat -toimintaa. Erilaisista teemoista lähestytään eri lapsiryhmiä ja järjestetään heidän kanssaan avoin keskustelu siitä aiheesta. Meidän täytyy tätä lapsia koskevaa tietoa välittää lasten parissa työskenteleville, viranomaisille ja muulle väestölle. Tässä tehtävässä meillä toimii erilaiset selvitykset, tällaiset puheen pitämiset niin kuin nyt tämä ja sitten myöskin meidän toiminta erilaisten ammattilaisten ja muiden toimijoiden kanssa ihan sellaisessa dialogissa tai muussa yhteydenpidossa. Meidän tehtävä on myöskin rakentaa siltoja, meillä on lapsiasiain neuvottelukunta, jonka valtioneuvosto aina perustaa viisivuotiskaudeksi, ja siellä on toimijoita yhdeksästä ministeriöstä, kahdeksasta virastosta, viidestä järjestöstä ja neljästä tutkimuslaitoksesta ja vielä neljä asiantuntijaa. Kaikella tällä lapsiasiavaltuutettu tähtää siihen, että YK:n lapsen oikeuksien sopimus suomalaisissa yhteiskunnallisissa käytännöissä otetaan käyttöön, ja että sitä toteutetaan sillä tavalla kuin sopimuksen laatijat ovat tarkoittaneet." YK:n lapsen oikeuksien sopimus pähkinänkuoressa
"Mikä se YK:n lapsen
oikeuksien sopimus sitten on? Ensinnäkin tämä on maailman ratifioiduin
ihmisoikeussopimus Geneven asiakirjojen jälkeen. Vain yksi valtio ei
ole ratifioinut sopimusta. Se on Yhdysvallat. Virallinen tieto on, että
he eivät ole hyväksyneet sopimusta, koska sopimuksen ratifioineet maat
eivät saa tuomita alaikäisiä elinikäiseen vankeusrangaistukseen, johon
ei voida hakea muutosta. Tätä kohtaa Yhdysvaltojen kaikki osavaltiot
eivät ole voineet hyväksyä. Ruotsissa tämä sopimus tuli lailla voimaan
vasta tammikuussa 2020. Tämä sopimus laadittiin jo vuonna 1989 ja se
täytti juuri 30 vuotta.
Perinteinen tapa jakaa YK:n lapsen oikeuksien sopimusta osiin, on jakaa se kolmeen perusoikeuteen. Ensimmäinen perusoikeus on oikeus suojeluun. Tällä tarkoitetaan suojelua kaikenlaiselta väkivallalta ja myös muilta kaltoin kohtelun muodoilta. Tämä on hyvin laaja perusoikeus. Ja se erottaa lapset siinä mielessä muista ihmisistä, että lasta voidaan suojella myös tahdon vastaisesti ja myös läheisten ihmisten tahdon vastaisesti, jos katsotaan, että lasten elinympäristö tavalla tai toisella vaarantaa hänen kasvunsa ja kehityksensä. Toinen perusoikeus on oikeus osallistumiseen. Se tarkoittaa sitä, että lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä erityisesti häntä koskevissa asioissa. Mielipidettä tulee myöskin kuulla ja mahdollisuuksien mukaan kunnioittaa. Tässä tottakai täytyy ottaa huomioon lapsen ikä ja kehitysaste, mutta jo ihan vauvojen pitäisi tulla huomioiduiksi ja kuulluiksi ihmisinä, joita he mitä suurimmassa määrin ovat. Kolmas perusoikeus: lapsella on oikeus osallisuuteen yhteiskunnan voimavaroista. Se tarkoittaa sitä, että lapset eivät tuota kansantuotteeseen juurikaan yhtään mitään, heistä on pikemminkin enemmän kustannuksia. Heille täytyy kuitenkin lapsibudjetoinnin keinoin osoittaa tietty osuus yhteiskunnan taloudellisista voimavaroista. Tämä tarkoittaa myöskin sosiaalista pääomaa. Eli lapsilla täytyy olla kasvatusinstituutioita. Nyt tulee neljä yleisperiaatetta, jotka halkaisee kaikki nämä lapsen oikeuksien sopimuksen yli 50 artiklaa. Nämä yleisperiaatteet ovat sellaisia, jotka teidän tulee pitää mielessä, kun seuraavaksi alan puhua uskonnollisiin yhteisöihin liittyvistä perusoikeuksista. Ensimmäinen yleisperiaate on oikeus syrjimättömyyteen. Jokaisella lapsella on oikeus suojeluun riippumatta hänen itsensä tai hänen huoltajiensa toiminnasta, ideologiasta, ihonväristä, uskonnosta, kulttuurista tai mistään muustakaan tämän tyyppisestä seikasta. Se tarkoittaa sitä, että yhteiskunnalla on myöskin velvollisuus suojella jokaista lasta näiden tekijöiden siihen vaikuttamatta. Toinen yleisperiaate on se, että kaikessa päätöksenteossa, joka liittyy lapsiin yksilöinä tai ryhmänä, pitäisi ottaa huomioon lapsen etu ja pyrkiä siihen, että lapsen etu on päätöksentekotilanteissa ensisijainen ellei jostain hyvästä perusteesta voida valita toisin. Kolmas yleisperiaate on lapsen oikeus henkiinjäämiseen, elämään ja kehittymiseen. Henkiinjääminen ja elämä ovat aika itsestään selviä kaikkiin ihmisoikeussopimuksiin sisältyviä oikeuksia, mutta kehittyminen on sellainen, joka helposti unohdetaan. Kehittymisellä tässä tarkoitetaan lapsen kehityspotentiaalia. Yhteiskunnan pitäisi tukea häntä ottamaan käyttöön ne voimavarat, joita hänellä on, täysimääräisesti. Neljäs ja viimeinen yleisperiaate on saman tapainen kuin oikeus osallistumiseen, eli oikeus ilmaista mielipiteensä ja tulla myöskin kuulluksi. Tätä 12:ta artiklaa täydentää 13. artikla, jossa lapselle annetaan myös oikeus ilmaista mielipiteensä hänen itsensä valitsemillaan keinoilla kunhan nämä keinot eivät vahingoita muita ihmisiä. Tämä on ehkä sellainen, jota me ihmisinä, aikuisina hyvin paljon rajoitetaan muodossa tai toisessa. Lapset eivät usein saa näkyä eikä kuulua, ei perheissä, ei julkisissa kulkuneuvoissa, ravintoloissa ja toreilla. Tämä on se tärkein asia, joka pitäisi muistaa. Tämä ei ole juhlakirja, tämä ei ole mikään julistus vaan tämä on ihmisoikeussopimus, joka on Suomessa saatettu voimaan lailla. Kun me hyväksytään tällainen ihmisoikeussopimus ja säädetään siitä asetus, niin se todella astuu kokonaisena voimaan, ellei siihen ole tehty varauksia. Suomi ei ole tähän sopimukseen tehnyt yhtään varausta. Tämä on meillä voimassa, ja jokainen voi lukea sen esimerkiksi Finlexistä. Se on siellä meidän muun lainsäädännön joukossa. Ihmisoikeussopimukset ovat meidän perustuslakimme yläpuolella. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset, EU-lainsäädäntö, perustuslaki ja kansallinen lainsäädäntö. Meidän pitää kaikki meidän kansallinen lainsäädäntö ja perustuslaki aina tarkistaa EU-lainsäädännön ja erityisesti kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaan." YK:n lapsen oikeuksien sopimus ja uskonto
"Mitä YK:n lapsen oikeuksien sopimus sanoo uskonnosta?
Siellä on oma 14. artikla. Sen mukaan sopimusvaltiot kunnioittavat
lapsen oikeutta ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen.
Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhempien ja laillisten huoltajien
oikeuksia ja velvollisuuksia antaa lapselle ohjausta hänen oikeutensa
käyttämisessä tavalla, joka on sopusoinnussa lapsen kehitystason
kanssa. Kuten huomaatte, tässä korostetaan lapsen omaa
uskonnonvapautta, mutta samaan aikaan vanhemmille velvollisuus ja
myöskin jossain määrin valta tätä oikeudenkäyttöä ohjata. Ohjauksen
täytyy aina olla sopusoinnussa lapsen kehitystason mukaan. Lasta ei saa
altistaa ikänsä puolesta sopimattomalle aineistolle tai
manipulaatiolle, ja siinä vaiheessa, kun hän kasvaa, hänen kehityksensä
tulisi myös ottaa huomioon.
Sopimusvaltioiden tulee myös asettaa henkilöille vapaus tunnustaa uskontoaan ja vakaumustaan, ja siihen saa asettaa rajoituksia vain lainsäädännöllä, ja näiden rajoitteiden tulee olla välttämättömiä joko yleisen turvallisuuden, järjestyksen, terveyden tai moraalin tai muiden ihmisten perusoikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi. Emme voi ihmisen uskonnonvapautta rajoittaa, ja ajattelen myöskin, että meidän on hyvin vaikea lähteä sitä myöskään valvomaan ilman, että tähän on lainsäädäntöperuste. Ja se, mikä pitää muistaa, ja tämä on erillinen artikla, niin on tämä vanhempien ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Tähän vanhempien ensisijaiseen vastuuseen liittyy myös vastuu lapsen edun huomioimisesta. Tämä kauhean mielellään ymmärretään niin että ahaa, vanhemmilla on oikeus tehdä mitä vain, kun heillä on tämä ensisijainen vastuu. Mutta tässä pitää muistaa vastuun käsite. Se pitää sisällään sen, että vanhempi huolehtii, että ne lapsen perusoikeudet toteutuvat ja että myös näitä yleisperiaatteita noudatetaan lapsen kasvatuksessa. Vanhemmat valitettavan heikosti tuntevat nämä lapsen oikeudet." Perustuslaki ja uskonto
-
"[e]rityisesti muiden ihmisten perusoikeuksiin liittyvät näkökohdat
olisi muutoinkin otettava huomioon tulkittaessa, miten pitkälle
säännöksen antama perusoikeussuoja, esimerkiksi uskonnon harjoittamisen
käsite, ulottuu. Esimerkiksi lapsen perusoikeuksa, kuten oikeutta
elämään ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, ei saa loukata muun
henkilön uskonnon ja omantunnon vapauteen vedoten."
"Mitä meidän perustuslaki sanoo uskonnosta? Suomen perustuslain 11 § mukaan jokaisella kansalaisella on uskonnon- ja omantunnonvapaus, ja siihen sisältyy oikeus tunnustaa tai harjoittaa uskontoa, siihen sisälty oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Perustuslain perusoikeuksien uudistamista koskevassa hallituksen esityksessä todettiin, että tähän uskonnon- ja omantunnon vapauteen vedoten ei voi kuitenkaan harjoittaa sellaisia toimia, jotka loukkaavat ihmisarvoa tai muita perusoikeuksia tai ovat oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisia. Tässä yhteydessä on tärkeä muistaa, että perustuslain 6 § mukaan lapset ovat samanarvoisia kuin kaikki muutkin ihmiset. Lapsia ei saa asettaa eri arvoiseen asemaan ikänsä puolesta. Ja silloin tämä tarkoittaa sitä, että myös lapsilla on tämä sama uskonnon- ja omantunnonvapaus, vapaus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa. Tässä on vielä tämä hallituksen esitys, jossa nostetaan lapsen perusoikeudet yhtenä esimerkkinä siitä, miten uskonto ei saa loukata ihmisarvoa tai muita perusoikeuksia eikä olla oikeusjärjestyksen perusteiden vastaista. Täällä todetaan, että esimerkiksi lapsen perusoikeuksia, kuten oikeutta elämään ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa loukata muun henkilön uskonnon- ja omantunnonvapauteen vedoten." Lapsen oikeuksien sopimus ja väkivalta
"Mitä
lasten oikeuksien sopimuksessa sanotaan väkivallasta? Sehän on selvää,
että väkivalta kielletään, ja siitä on tehty myös yksi lisäpöytäkirja,
jossa kielletään seksuaalinen väkivalta aivan erityisesti. Tämä artikla
on sen laatuinen, että tämä on hyvin pitkä. Pyydän kiinnittämään
huomiota tähän, että ensinnäkin sopimusvaltioiden on ryhdyttävä
kaikkiin asianmukaisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin,
sosiaalisiin ja koulutustoimiin, jotta lasta suojellaan kaikenlaiselta
ruumilliselta ja henkiseltä väkivallalta. Täällä lopussa todetaan, että
tämä koskee myös tilanteita, joissa lapsi on muun kuin laillisen
huoltajansa hoidossa. Tästä artiklasta annetussa yleiskommentissa
tarkennetaan nämä "ketkä tahansa muut" ja annetaan väkivaltakäsitteelle
määritelmä. Täällä itse asiassa annetaan aika paljon vastauksia, joita
Ainkin esityksessään jo aloitti ja Piakin näistä puhui. Mitä voisivat
olla ne ratkaisut väkivallan ehkäisemiseksi, joihin sopimusvaltioiden
tulee ryhtyä? Tehokkaat menetelmät sosiaalisten ohjelmien
perustamiseksi ja pahoinpitelytapausten ehkäisemiseksi, meillä pitää
olla tunnistamisen keinoja, raportoinnin keinoja, keinoja saada nämä
väkivallan teot käsiteltäviksi, tutkittaviksi, meidän on hoidettava
väkivallan uhreja ja meillä on oltava jatkoseurantaa väkivallantekojen
jälkeen. Tarvittaessa oikeuslaitoksen on puututtava tapahtuviin. Eli
täällä on myös monta sellaista asiaa ja aika konkreettista rakennetta,
jotka eivät välttämättä vaadi oikeustoimia, joihin voidaan ryhtyä
esimerkiksi ihan välittömästi.Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä tai välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä, mukaanlukien seksuaalinen hyväksikäyttö, silloin kun hän on vanhempansa, muun laillisen huoltajansa tai kenen tahansa muun hoidossa. Tällaisten suojelutoimien tulisi tarvittaessa sisältää tehokkaita menetelmiä sosiaalisten ohjelmien perustamiseksi, joiden avulla lasta ja hänestä huolehtivia henkilöitä tuettaisiin, samoin kuin menetelmiä edellä kuvattujen lasten pahoinpitelytapausten ehkäisemiseksi, tunnistamiseksi, raportoimiseksi, käsitelvätäksi saattamiseksi, tutkimiseksi, hoitamiseksi ja jatkoseurannaksi sekä tarvittaessa oikeuslaitoksen asiaan puuttumiseksi.
Tämä lapsen oikeuksien sopimus on tehty 30 vuotta sitten. Maailma muuttuu. Se ei mitenkään voi ottaa huomioon kaikkea, mitä maailmassa tapahtuu. Sen tähden YK:n lapsen oikeuksien komitea antaa siitä säännöllisin väliajoin, yleensä kerran vuodessa, yleiskommentteja, joilla se tarkentaa jotain tiettyä artiklaa. Tätä väkivaltaa koskevan artiklan yleiskommentti nro. 13 on annettu vuonna 2011. Se todellakin pilkkoo tämän artiklan huolellisesti osiin, käy jokaisen sanan läpi ja antaa konkreettisia esimerkkejä siitä, miten sopimusvaltioiden tulisi toimia. Nämä kaikki yleiskommentit on saatavissa lapsiasiavaltuutetun toimiston sivuilta suomeksi käännettynä. Siellä on tarkennettu tätä, josta puhuin alussa, että oikeus kehittymiseen sisältää myös hengellisen ja moraalisen kehityksen. Muilta osin en kauhean helposti löydä hengellisyyden käsitettä sen enempää sopimuksesta kuin yleiskommenteistakaan, mutta uskonnollisista yhteisöistä siellä puhutaan useammassa kohdassa." Uskonto ja lapset lapsiasiavaltuutetun työssä
"Miten
uskonto on näkynyt lapsiasiavaltuutetun työssä vuosien varrella ja nyt
tämän lyhyen ajan kuluessa kun itse olen tässä tehtävässä toiminut?
Lapsiasiavaltuutettu on, niin kuin Joni tuossa pohjusti, on aika ajoin
ottanut kantaa lasten asemaan uskonnollisissa yhteisöissä. Vuonna 2013
Maria Kaisa Aula otti kantaa tähän Uskontojen uhrien tuki ry:n
selvitykseen Jehovan todistajien toiminnasta. Ja toisin kuin Joni
kertoi niin tämä ei Jehovan todistajien puolelta johtanut mihinkään
toimenpiteisiin, niin kyllä Maria Kaisa Aula on käynyt heitä tapaamassa
ja pitkät keskustelut käynyt. Täytyy muistaa, että kaikkia asioita ei
aina ole mielekästä käsitellä myöskään mediassa. Olen sitä mieltä, että
avoimuus on erittäin tärkeää, mutta viranomaiset tekevät paljon työtä,
joka ei julkisessa mediassa näy.
Vuonna 2017 Tuomas Kurttila teki kannanoton uskonnollisten yhteisöjen toiminnan arvioinnista, ja vuonna 2018 hän uudisti tämän kannanottonsa aivan niin kuin Joni tästä kertoi. Mitä hankauskohtia lapsiasiavaltuutetun työssä näkyy. Voisin oikeastaan itse kertoa, että minä olen käynyt tapaamassa Jehovan todistajien yhteisöä aika pian aloittamisen jälkeen, sen lisäksi minä olen tavannut evankelisluterilaisen kirkon ihmisiä useammassa otteessa, olen ollut heidän kanssaan paljonkin tekemisissä, ja sen lisäksi minulla oli eilen kotona käymässä neljä somaliyhteisön edustajaa. Sanotaan näin, että paljon myös valtuutettu viranomaisena tekee sellaista dialogista työtä, joka ei julkisuudessa näy. Oma tapani julkisuuden kanssa on ehkä vähän erilainen kuin aiemmilla valtuutetuilla näissä erilaisissa kohtaamisissa. Mutta mitä nämä hankauskohdat uskonnon kysymysten kanssa on? Kävin myös Uskot-foorumia tapaamassa. Heidän kanssaan puhuttiin erityisesti opetuksesta, mutta tämä opetus on myös sellainen, joka tulee muutenkin lapsiasiavaltuutettua vastaan koko ajan. Tämä koskee siis uskonnon opetusta kouluissa, sen tunnustuksellisuutta tai tunnustuksettomuutta, kenellä on vapaus valita uskonnonopetuksensa jne. Sitten hankauskohtana on tietysti myös tämä lapsen vapaus valita uskontokuntaan liittyminen tai siitä eroaminen. Sekä uskonnonopetuskysymyksissä että tässä liittymisessä ja eroamisessa huomaa, että suomalaisessa lainsäädännössä on hankauskohta tämän YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen, mutta samaan aikaan sopimus on mutkikas, koska siellä on kuitenkin tämä vanhempien tai huoltajien oikeus ohjata lasta uskonnollisissa kysymysissä. Tämä on tällainen vähän kinkkinen kohta sopimuksessa ja sen tulkinnassa. Hankauskohtana on myöskin uskontoon liittyvät lasta loukkaavat tavat, joista varmasti olemme kaikki hyvin tietoisia. Ne voivat olla fyysisiä ja psyykkisiä. Sitten on henkinen painostus. Tässä Joni ja Pia puhuivat, mitä lapsi kokee pelottavana, mikä voi tuntua ehdottomalta tai vaihtoehdottomalta ja miten se sitten asettuu tähän lapsen mielipiteenvapauden ja ilmaisunvapauden kanssa yksiin. Erilaiset arkea kuormittavat tavat voivat vaikeuttaa lapsen koulunkäyntiä tai harrastuksia tai ystävien kanssa toimimista jne. Ja tällä tarkoitan nyt erilaista käännyttämiseen liittyvää työtä ja sellaista, joka vie paljon lapsilta aikaa. Myös erilaiset juhlapyhät voivat olla hankalia. Muslimien kanssa puhutaan esimerkiksi ramadanista ja miten lapset saavat valita siihen osallistumisen ja minkä ikäiselle se on haitallista jne. Eristäytyminen on sellainen, joka varmasti on vaikea asia, jos on kyseessä sellainen uskonnollinen yhteisö, joka rajaa hyvin vahvasti muita toimijoitaan ulkopuolelle, niin miten se asettuu lapsen osallistumisen oikeuden kanssa yksiin. Ja sellainen kysymys, mistä minun mielestäni puhutaan liian vähän, mutta minkä Aini nosti esiin ja Piakin mainitsi omassa esityksessään, on muun yhteiskunnan asenteet. Kuinka ulossulkeva ja vihamielinen muu yhteisö on uskonnollista yhteisöä kohtaan. Ja mitä se aiheuttaa lapsen kokemusmaailmassa. Kuinka yksi lapsi jää. Ja se pitää tietysti muistaa, että hengellinen väkivalta on erityisen vaurioittavaa, koska sehän kyseenalaistaa koko ihmisen eksistenssin. Ja kun se liittyy niinkin kauas ulottuviin asioihin kuin tuonpuoleiseen elämään, niin siihen sisältyy myös hyvin paljon kiristäviä tai painostavia elementtejä, jotka sitten väkivallan työkaluna ja keinona on erityisen psyykkisesti vaurioittavia. Joni mainitsikin sen pitkäkestoisuuden." Kansalaisten yhteydenotot lapsiasiavaltuutetun työssä
"Miten
sitten uskonto tai uskonnollisten yhteisöjen toiminta on näkynyt
lapsiasiavaltuutetun työssä kansalaisten yhteydenottojen kautta? Haluan
muistuttaa, että lapsiasiavaltuutettu ei voi toimia yksittäisten lasten
ja perheiden asioissa. Meihin ottaa vuosittain yhteyttä kuudestasadasta
tuhanteen kansalaista erilaisissa asioissa. Mutta me emme lähde
toimimaan heidän yhteydenottojensa pohjalta vaan ohjaamme heidät
oikeaan paikkaan, ehkä toisen viranomaisen puoleen jne. Me kuitenkin
kirjaamme heidän asiansa ylös. Tämä on meille tärkää informaatiota.
Hallituksen esityksen mukaan me voimme näiden kansalaisilta saamiemme
tietojen pohjalta edetä yhteiskunnassa erilaisten aloitteiden ja
kannanottojen muodossa.
Joten nämä tiedot on tehty hakemalla meidän taulukoista. Olin itse aika yllättynyt siitä, että kansalaisyhteydenottojen valossa hengellinen väkivalta ei kuitenkaan tule ilmiönä juurikaan esiin lapsiasiavaltuutetun työssä. Vuonna 2015 oli tullut 2 yhteydenottoa 677:stä uskontoihin liittyen. Vuonna 2016 oli tullut 1 yhteydenotto 765:stä. Vuonna 2017 oli tullut 14 yhteydenottoa, ja nämä olivat hyvin paljon reaktioita aloitteeseen uskonnollisten yhteisöjen valvonnasta ja niin ikiään vuonna 2018 14 yhteydenottoa. Nämä yhteydenottojen määrät kasvoivat vuosien varrella hyvin paljon. Vuonna 2019 kansalaisyhteydenottojen määrä oli lähes puolittunut, ja näistä 11 on liittynyt uskonnollisten yhteisöjen toimintaan tavalla tai toisella. Tässä vuoden 2018 tilastossa tuo luku on hyvin korkea, mutta siinä oli tiettyjä julkisuudessa olleita asioita, jotka herättivät paljon reaktioita kansalaisissa. Me tosiaan kirjaamme ylös ihan kaikki tilastoihin. Yhteensä siis keskimäärin noin 8 yhteydenottoa vuosittaisesta keskimääräisestä 789:stä yhteydenotosta on liittynyt uskontoihin, hengelliseen väkivaltaan ja uskonnollisiin yhteisöihin. Yksi prosentti. Minun täytyy sanoa, että minun mielestäni tämä oli yllättävän alhainen luku." Pia Puolakka kommentoi asiaa tässä kohtaa näin:
"Minun mielestäni se viittaa siihen, että ilmiö pysyy piilossa yhteisöjen sisällä tietyistä syistä." "Yleisimmin nämä yhteydenotot koskivat opetuksen järjestämistä ja sisältöjä, eli että miksi ei voi osallistua esimerkiksi ET-opetukseen, mutta oli myös huoltajien välisiä erimielisyyksiä ja ristiriitoja avioeron jälkeen toisen puolison harjoittamasta uskonnollisesta vakaumuksesta, ja oli jonkin verran yhteydenottoja myöskin haitallisista käytännöistä eli pelottavista elokuvista tai karttamisesta." Uskonnolliset yhteisöt lapsiasiavaltuutetun työssä
"Miten
tämä on näkynyt minun työssäni? En voi aiempien valtuutettujen suulla
tietenkään puhua, mutta olen ymmärtänyt näin, että keskusteluyhteys
uskonnollisten yhteisöjen kanssa on lapsiasiavaltuutetulla ollut
verrattain hyvä. Ajoittain on ollut rakoilua, valitettavasti,
erinäisissä asioissa.
Itse olen kokenut, että tämä yhteydenpito uskonnollisista yhteisöistä on ollut pikemminkin kutsuvaa kuin ulossulkevaa. Eli yhteydenotot ovat tulleet heiltä päin, eikä minun ole tarvinnut vaatia, että haluan tulla tavatuksi vaan pikemminkin toisin päin. He ovat aloitteellisesti ottaneet minuun yhteyttä. Ajattelen, että sellainen katsomusdialogi on hyvin tervetullutta myös eri viranomaisten keskuudessa, ja katsomusdialogilla tarkoitan juuri tällaista dialogista vuorovaikutusta eri uskonnollisten yhteisöjen toimijoiden kanssa. Koska luottamukseen perustuvassa ilmapiirissä myös erittäin vaikeita asioita voidaan käsitellä huomattavasti avoimemmin ja väittäisin, että paremmin kuin silloin, jos toimijat eivät luota toisiinsa. Edelleen on todella vähän tietoa siitä, miten nämä lapset ja nuoret itse kokevat jäsenyyden uskonnollisissa yhteisöissä ja miten he kokevat asemansa niissä, mitkä ovat lasten ja nuorten kokemukset esimerkiksi hengellisestä väkivallasta. Väittäisin, että tätä tietoa meillä on edelleen riittämättömästi. Kun meillä on näitä nuorten neuvonantajien kuulemisia, niin vaikka ne olisivat liittyneet mihin asiaan tahansa, niin puhuttiinpa ympäristön tulevaisuudesta tai mistä ikinä, niin aina joku nuori ottaa tämän uskonnonopetuksen puheeksi. Se on semmonen teema, joka nuoria kovasti tuntuu koskettavan. Ja sitä kautta tulee uskonnollisuus puheeksi heidän kanssaan. Itse en ole vielä järjestänyt neuvonantajien keskustelua uskonnollisista kysymyksistä vaikka sille olisi varmasti käyttöä." Johtopäätöksiä
"Johtopäätöksenä ajattelen,
että lapsen oikeudet uskonnollisissa kysymyksissä kiteytyvät
uskonnonvapauteen, eli saako lapsi uskoa tai olla uskomatta. Ymmärrän
sen, että uskoville vanhemmille ajatus siitä, että oma lapsi luopuu
uskosta, voi olla sietämätöntä, koska se voi merkitä kadotukseen
joutumista heidän ajatustensa kautta. Se liittyy myös uskon
harjoittamiseen, eli saako lapsi valita sen osallistumisen asteen,
missä määrin hän osallistuu uskonnolliseen toimintaan erityisesti, kun
hän kasvaa, saako hän esimerkiksi kieltäytyä osallistumasta. Se liittyy
myös autonomiaan, eli kehittymisen tukemiseen, joka on siis
perusoikeus. Pystymmekö tukemaan lasta silloin, kun hän itsenäistyy,
valitsemaan sen oman tiensä. Ja miten itsenäinen ja autonominen se oma
tie valintana lopulta on. Tämä liittyy myös kontrollin kysymyksiin, eli
tulevatko lapsen erilaiset tarpeet kohdatuiksi, tuleeko myös
kohdatuiksi seksuaaliset tarpeet, rajojen kokeilun tarpeet, kaikki
tarpeet, joita nuorilla on biologisina olentoina. Saako lapsi vaikuttaa
uskonnollisessa yhteisössä. Onko hänellä jäsenenä siellä tilaa ja
oikeutta myöskin omia mielipiteitään huomioon. Ja sitten vielä
onglmatilanteet. Havaitaanko epäkohdat, puututaanko niihin. Olen sitä
mieltä, että osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia tulisi lisätä, ja
meidän pitäisi kiinnittää kuitenkin samalla huomiota näiden
uskonnollisten yhteisöjen kokemaan syrjintään ja vihamielisyyteen ja
ennakkoluuloihin, joita tulee ympärillä olevasta yhteiskunnasta, koske
ne vaikuttavat lapsiin. Kaikki kiusaaminen ja syrjintä ja
ulossulkeminen tottakai ovat kiellettyä, niin uskonnollisten yhteisöjen
sisällä kuin kuin ulkopuolelta tuleva."
Ratkaisuja
"Ratkaisut ihan viimeiseksi.
Nämä ovat aika lailla samoja kuin mitä Ainikin nosti esiin. Mutta minä
olen jakanut nämä niin, että mitä uskonnolliset yhteisöt voisivat tehdä
ja mitä yhteiskunnan pitäisi tehdä, ja kuten huomaatte, nämä eivät
kerro yksilöistä vaan väkivaltaa tarkastellaan nimenomaan
rakenteellisena ilmiönä.
Uskonnollisissa yhteisöissä täytyisi aivan ehdottomasti sitoutua lapsen oikeuksiin, niihin periaatteisiin, mitä äsken käytiin läpi. Nollatoleranssi oikeuksien loukkauksille ja väkivallalle täytyisi olla aivan ilmeinen ja ehdoton. Sen lisäksi pitäisi pyrkiä avoimuuteen erilaisissa ongelmissa ja niiden ratkaisuissa. Lapsia tulisi osallistaa ja heidän näkemyksiään ja mielipiteitään tulisi kunnioittaa. On tärkeää, että on selkeä ymmärrys siitä, että kuka toimii, kuka vie asian ulospäin eteenpäin viranomaisten tietoon ja ohjeilla en nyt tarkoita mitään sisäisiä lautakuntia, joissa päätetään eteneminen vaan olisi eteneminen siihen suuntaan, että lakia noudatetaan, lapsen oikeuksien sopimusta noudatetaan. Eli selkeät toimintamallit, jotka ovat linjassa lainsäädännön kanssa ja joka voidaan näyttäät tarvittaessa myöskin ulkopuolisille. Yhteiskunnasta ajattelen, että meidän pitäisi lisätä tietoa ja kohtaamisia uskonnollisten yhteisöjen ja viranomaisten eri toimijoiden kanssa. Siitä ei ainakaan koskaan ole mitään haittaa. Meidän pitäisi lisätä ihmisten välistä dialogia eli kykyä puhua ja kykyä kuunnella ja pyrkimystä ymmärtää eri osapuolia. Väitän, että vain tätä kautta voidaan löytää ratkaisuja, jotka ovat yhteisiä, ja jotka kaikki voi allekirjoittaa. Jaksan uskoa, että kaikilla on pyrkimys toteuttaa lapsen oikeuksia."  Panelistien keskustelun voi lukea tästä. Takaisin seminaarisivujen alkuun tästä. Johanneksen pojan sivujen alkuun tästä. |
|||||||||
| Kotisivuohjelma: KompoZer / Linux
Ubuntu * Kuvankäsittely: GIMP / Linux Ubuntu * Äänenkäsittely:
Audacity / Linux Ubuntu |
||||||||||
