Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n seminaari
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon



Seminaari 07.02.2020

Linkit


Pia Puolakka


Joni Valkila


Aini Linjakumpu


Elina Pekkarinen


Paneelikeskustelu

Kuvat: Jari-Pekka Peltoniemi
 


 
Jäähyväiset hengelliselle väkivallalle


Esiintyjä:
Pia Puolakka on ollut Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n hallituksen puheenjohtaja vuodesta 2018 lähtien. Sitä ennen hän oli yhdistyksen varapuheenjohtaja. Koulutukseltaan Pia Puolakka on oikeuspsykologi ja psykoterapeutti.


Seminaarin avaus

Huomautus: Teksti on litteroitu seminaarissa pidetystä puheesta.

"Lämpimästi tervetuloa kaikille tähän Uskontojen uhrien tuki ry:n järjestämään Jäähyväiset hengelliselle väkivallalle -seminaariin. Olen Pia Puolakka, Uskontojen uhrien tuki ry:n puheenjohtaja. Tämän ensimmäisen tunnin käytämme toiminnanjohtaja Joni Valkilan kanssa siihen, että vähän alustamme tätä aihetta. Kerromme UUT:n toiminnasta. Sitten myöhemmin iltapäivällä on paneelikeskustelu aiheesta, johon toivomme yleisöltä osallistumista."


"Minä käyn tässä ensin läpi asioita, joita olen saanut vuoden aikana muutamalla foorumilla esitellä. Esittelen tutkimustuloksia jonkin verran tästä aiheesta. Tuon myös esiin näkökulman lapsiin ja nuoriin hengellisen väkivallan uhreina."



"Tässä on muutama määritelmä suomalaisilta tutkijoilta siitä, mitä hengellinen väkivalta on. Se on tietyllä tavalla ns. kaksoisväkivaltaa. Se on väkivaltaa, jossa motiivina tai keinona käytetään hengellistä oppia. Siinä mielessä tietysti voisi ajatella, että ylimaallisen väkivallan oikeuttaminen tekee ilmiöstä vielä vakavampaa kuin mitä väkivalta itsessään on."


"Ne, jotka erilaisista uskonliikkeistä ovat ikäviä kokemuksia saaneet, varmaan tunnistavat, mitä arkipäiväinen painostaminen, manipulointi ja syyllistäminen voi olla. Amerikkalaisessa kirjallisuudessa usein puhutaan vielä järeämmistä menetelmistä, jotka menevät jopa aivopesun puolelle. Mutta kotimaisissakin olosuhteissa valitettavasti näitä ilmiöitä voi olla."



"Kirjoitin Sielunhoidon aikakauskirjaan viime vuonna pyynnöstä artikkelin hengellisestä väkivallasta, ja siinä hiukan jaottelin toisaalta rakenteelliseen, mikä valitettavasti tietyissä opeissa on kirjattuna, millä tavalla esimerkiksi suhtaudutaan naisiin, lapsiin ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin. Miten suhtaudutaan seksuaalioikeuksiin, moniin tärkeisiin terveyteen liittyviin kysymyksiin, rahaan, omaisuuteen, ihmissuhteisiin, saako erota, saako pitää yhteyttä ei-uskoviin ja ehkä myös tällainen huumorin aste myös, millä tavalla pystytään suhtautumaan omaan uskontoon kohdistuvaan kritiikkiin tai kyseenalaistamiseen. Ja ihan viimeisenä myös suhtautuminen väkivaltaan, joka äärimuodoissaan tietyissä tilanteissa voi oikeuttaa ehkä uskonnolliselta pohjalta tapahtuvat terrori-iskut."


"Toisaalta ihmisten muodostamissa yhteisöissä saadaan aikaan sellaisia sosiaalipsykologisia ilmiöitä, mitkä ovat kaikille yhteisöillä jollain tavalla tyypillisiä. Mutta siellä yhteisön suojissa, missä tulisi lähtökohtaisesti luottaa, jos mahdollista, vielä enemmän toinen toisiinsa tai jonkinlaiseen ihmisten hyvyyteen tai oikeudenmukaisuuteen, niin sen suojissa sellaiset ihmiset, joilla on vähän toisenlaiset motiivit, pääsevät joskus valitettavan helposti mellastamaan, ja jollain tavalla sen yhteisön tapa käsitellä näitä asioita sisäisesti tai vaieta niistä ongelmista, antaa tällaisille ihmisille sitten tilaa jatkaa sitä toimintaansa, joka on tosi vakava juttu. Yhtenä UUT:n tavoitteena ja myös tämän seminaarin tavoitteena on se, että me saataisin näitä yhteisöjä enemmän tunnistamaan itse näitä ongelmia ja he myös itse löytäisivät keinoja puuttua siihen. Toisaalta sitten monia arkipäiväisempiä ilmiöitä voidaan verrata siihen, mitä tapahtuu muissakin yhteisöissä, koulu- tai työpaikkakiusaamiseen verrattavaa.

Uskontojen uhrien tuki ry ei ole pelkästään niitä varten, jotka itse ovat uskonnosta lähteneet ja ovat suoranaisesti uskonnon uhreja. Näiden ihmisten läheiset ovat myös niitä, jotka UUT:sta saattaa apua hakea."



"Uskonnollisuus ja hengellisyys voi olla myös terve osa ihmisen psyykelle. On keskusteltu paljon siitä, mikä on ero terveen ja sairaan uskonnollisuuden välillä, ja tutkimustakin aiheesta löytyy, mutta ei lopullista vastausta, koska tulokset ovat ristiriitaisia. Tämä on asia, jota voi käyttää sekä hyvään että pahaan. Parhaimmillaan usko antaa toivoa ja uskoa parempaan huomiseen, se auttaa kestämään vaikeiden aikojen yli, mutta sitten toisaalta se voi aiheuttaa paljon lisää masennusta, ahdistusta ja pelkoja.

Jos tällaisia uskonnollisia ilmiöitä tarkastellaan pelkästään psykologisesti, niin mitä "uskoontuloissa", "valaistumisissa" ja "hurahtamisissa" tapahtuu? Kaikki niistä ei ehkä ole terveitä ilmiöitä, vaan siellä tapahtuu jotain ihan muuta. Minultakin on kysytty, että mistä sen tunnistaa, kannattaako johonkin lähteä mukaan vai ei, ja onko tämä hyväksi vai ei. Kyllä siinä nimenomaan kannattaa kysyä itseltä näin: Mitkä ne toiminnan seuraukset ovat? Antaako tämä minulle enemmän hyvää vai ottaako se minulta jotain pois? Mitkä sen toiminnan motiivit yhteisön sisällä ovat? Jokaisen pitäisi itse ajatella kriittisesti ja kyseenalaistaa asioita."


"Steven Hassanin klassikkotutkimuksen tulokset pätevät edelleen. Tutkimus käsitteli sitä, millä tavoin henkinen kontrolli yheisöissä toimii ja millä eri tasoilla, ja mitkä ovat tunnusmerkkejä. Sitä voi tapahtua neljällä eri tavalla. On käytöksen, ajattelun, tunteiden ja informaation valvontaa."


"Tässä näette, mitä se käytöksen valvonta voi olla silloin, kun mennään ihan yksityiskohtaisiin ihmisen elämää koskeviin rajoitteisiin. Ihmisen pitää käyttäytyä tietyllä tavalla, suorittaa tietyt rituaalit, tehdä työtä silloin kun ryhmä vaatii ja sillä tavalla kuin ryhmä vaatii. Siellä saattaa olla voimakas johtaja ja ajatus, että siellä on tiettyjä tasoja, siellä on parempia jäseniä ja kehittyneempiä jäseniä, joiden kaltaisiksi täytyy pyrkiä."



"Näitä "yhden totuuden" oppisuuntia on maailmassa paljon. Jokainen on omasta mielestään eniten oikeassa, totalitaarisissa yhteisöissä sen oppi on ainoa totuus. Toisinajattelijat vaiennetaan tai heille osoitetaan hyvin selvästi paheksuntaa, jos he esittävät oppia kohtaan kritiikkiä. Erilaista ajattelua voidaan erilaisilla psykologisilla keinoilla pyrkiä tukahduttamaan ja muuttamaan. Ja oikeastaan jossain kohti yksilö ei enää ajattele itse eikä hänen tarvitse ajatella itse, koska ne valmiit ajatukset ja totuudet tulevat sieltä opista."


"Tunteiden valvontaan syyllistäminen ja pelottelu ovat käytettyjä keinoja, ja aika usein nämä uhrit syyttävät itseään: "Ehkä minä olin vääränlainen, ehkä minä en yltänytkään niihin kriteereihin ja vaatimuksiin, joita siellä oli". Esimerkiksi seksuaalisuuden alueella valvonta ja kontrolli on aivan erityistä tietyissä lahkoissa. Tai ehkä sitten toisessa ääripäässä jonkinlaiseen vähän poikkeavaan seksuaalisuuteen, seksuaaliseen aktiivisuuteen kannustaminen, joka tietenkään sekään ei ole tarkoituksenmukaista."


"Ja sitten, koska on vain se yksi totuus, se, jonka se liike määrittelee, tieteelliset faktat ja muutkin sellaiset tiedot saatetaan kumota tai sanoa, että ne eivät ole oikeassa eikä kannata seurata sellaista tiedonvälitystä eikä sellaisia mielipiteitä, jotka ilmaisevat jotain muuta. Ne nähdään uhkana liikkeelle. Asiat on parempi kysyä johtajalta tai katsoa yhteisön oppikirjasta, että mikä se totuus on. Tavallista saattaa olla myös se, että totuudessa on erilaisia tasoja. Annetaan ymmärtää, että mitä pidemmälle ehdit ja etenet, niin sitä myötä se totuus sitten paljastuu."



"UUT:n nettisivuilta löytyy 16 kriteeriä yhteisöjen arvioinnin tueksi. Jos alkaa mietityttää se, onko asia minulle hyväksi vai ei, voi tarkastella sitä näiden kriteerien kautta. Kuinka paljon siellä yhteisössä lähtökohtaisesti käytetään kontrollia ja missä tarkoituksessa? Miten paljon määrätään yhteisön jäsenten tekemisistä? Kuinka erehtymättömiä siellä ovat johtohenkilöt? Saako heitä arvostella? Onko siellä vain yksi "totuus" ja muulla tavalla ei saa ajatella? Kuinka paljon syyllistetään, jos ajattelee eri tavalla ja on erilainen eikä allekirjoita jokaista kohtaa? Kuinka paljon jäseniä pelotellaan?"



"Suhtaudutaanko kaikkeen ulkopuolelta tulevaan tietoon niin, että se on lähtökohtaisesti pahaa tai väärää? Tämä liittyy myös ns. "maailmankielteisyyteen", jolloin toisenlaiset arvot ja näkemykset ovat jollain tavalla uhka, ja sellaista tietoa pyritään sensuroimaan. Ihmissuhteita pyritään myös rajoittamaan, koska toisella tavalla ajattelevien seura voi olla uhaksi sille, mitä siinä yhteisössä ajatellaan."



"Uusien jäsenien värväys on joissakin yhteisöissä aktiivista. Joskus saattaa olla ns. "peiteryhmiä", joiden avulla kerätään rahaa erilaisiin tarkoituksiin."


"Eroa harkitsevien painostus on hyvin yleistä ainakin niissä kokemuksissa, joita UUT:lle tulee. Millä tavalla täysin vääränlaistakin käyttäytymistä oikeutetaan? Vääriä asioita oikeutetaan hyvillä motiiveilla. Saanko kyseenalaistaa, saanko millään tavalla heittää huumoria tietyistä opeista tai ajatuksista?"
   


"Otin tähän vielä hiukan amerikkalaisen käsitteen "kultti-identiteetti". Se kuvaa sitä muutosta, joka ihmisessä tapahtuu, kun hän liittyy tällaiseen liikkeeseen, jonka usein tämän ihmisen läheiset ja aiemmat ystävät huomaavat, kun henkilö totaalisesti muuttuu. Joissakin näissä kulteissa se on tarkoituksellisesti tapahtuvaa persoonan muokkaamista. Tavoite on tehdä se ihminen jollain tavalla uudeksi ihmiseksi, toiseksi persoonaksi. Hienovaraisin keinoin yksilölle pakotetaan toisenlainen identiteetti. Kun sitten lähtee irtautumaan ja pitäisi luoda uusi identiteetti, mistä aineksista se rakentuu? Ihminen, joka on liittynyt tällaiseen lahkoon aikuisena, hänellä on sitä edeltävää tervettäkin identiteettipohjaa siellä varmasti olemassa, mutta jollain tavalla hänen täytyy uudelleen etsiä ja löytää se identiteetti silloin kun hän tällaisesta kovin ekstremistisestä liikkeestä lähtee, jonka ympärille on ehtinyt ison osan omaa elämää ja ajatusmaailmaa rakentaa."



"Tässä hieman lasten erityiskysymyksistä uskonyhteisöissä, josta UUT:n toiminnanjohtaja Joni Valkila teki selvityksen vuonna 2013. Lasten asema on tietysti siinä mielessä erityisen haavoittuva osa. He eivät ole voineet itse valita sitä, mihin yhteisöön he syntyvät, eikä sitäkään, mihin yhteisöön vanhemmat päättävät liittyä. Lapsille monet sellaiset uskonnolliset ilmiöt, mitä siellä näkee ja millaisia tarinoita kuulee, ovat hyvin pelottavia. Joissain yhteisöissä on edelleen kuritusväkivaltaa käytössä. Saako leikkiä muiden lasten ja nuorten kanssa, jotka eivät kuulu siihen yhteisöön? Uskovaisten lasten kiusaaminen on aika perinteistä koulussa. Sellaisella nuorella, joka alkaa asioita kyseenalaistaa tai lähtee irtautumisprosessi käyntiin, syyllisyys ja häpeä ja oman itsensä pohtiminen, olenko jotenkin vääränlainen, olenko minä syntinen. Millä tavalla tämä näkyy aikuisuudessa mielenterveysongelmina? Yksi kysymys ovat ylisuuret perheet, kun joissakin liikkeissä ehkäisykielto aiheuttaa sen, että lapsia on paljon. Mitkä ovat silloin vanhempien resurssit pitää lapsista huolta ja huomioida jokainen lapsi yksilönä? Saako jokainen lapsi huomiota niin paljon kuin tarvitsee?"


"Joskus nämä amerikkalaiset kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Tämä kuva on varmaan tarkoitettu positiivista sanomaa viestittämään, mutta minulle tässä kuvassa on jotain ahdistavaa. Samoin kuin siinä, että lapset eivät ymmärrä näitä asioita sillä tasolla, jolla aikuiset ymmärtävät. Lapset ovat hyvin hämmentyneitä ja peloissaan näistä asioista. Heillä ei ole ehkä muuta mahdollisuutta tuossa kohti omaa kasvua ja kypsymistä, kuin ottaa vastaan ja ihmetellä, mutta ne isot kysymykset aktivoituvat vasta sitten joskus myöhemmin, kun niitä pystytään käsittelemään."



"Sitten, jos mennään vähän vanhempiin lapsiin ja nuoriin teini-ikäisiin, yleensä tämä on se vaihe, missä ensimmäisen kerran asioita alkaa kyseenalaistaa. Siinä vaiheessa se oma psyykkinen ja kognitiivinen kasvu on kuitenkin jo sen verran pitkällä, että pystyy ruveta miettimään asioita itse."



"Nuoruuteen kuuluu se rajojen kokeilu, kuinka paljon sitä tilaa on niille rajojen kokeiluille. Millä tavalla varsinkin tuossa vaiheessa näyttäytyy se, että miten suhtautuminen seksuaalisuuteen, minkä verran siinä on rajoitteita? Millä tavalla kannustetaan tai ei kannusteta seurustelemaan tai kenen kanssa? Miten suhtaudutaan avioeroihin? Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ylipäätään?"



"Ja joissain yhteisöissä on tällaistakin, että ei välttämättä kannusteta opiskelemaan kauhean pitkälle, koska se vie aikaa sitten hengelliseltä omistautumiselta. Joissain yhteisöissä nuoria ja lapsia käytetään julistustyössä, palkattomassa työssä ja siellä on monia muitakin erityiskysymyksiä tietyissä yhteisöissä, jotka alkaa koskettaa tämän ikäisiä nuoria. Näitä asioita sitten tietysti UUT:ssä käsitellään, ja kuunnellaan ihmisten kokemuksia. Nuoruus on yleensä ollut usein sillä tavalla kriittistä aikaa, että se ensimmäinen kyseenalaistaminen on tullut siinä kohtaa. Irtautuminen ei välttämättä vielä pysty tapahtumaan silloin, ehkä sitten kuitenkin vasta aikuisena."



"Seksuaalisesta hyväksikäytöstä jonkin verran. Tässä on uskontotieteilijän pohdintaa siitä, että miksi se uskonnollinen yhteisö tietyllä tavalla saattaa väärällä tavalla suojata tällaista hyväksikäyttöä. On lähtökohtaisesti luotettu hierarkia, luotettu yhteisö, jossa on vaikeaa ehkä ajatella, että siellä voisi tapahtua jotain pahaa. Ja silti voi tapahtua. Yhteisöt ovat hyvin erilaisia siinä, että kuinka hyvin ne pystyvät tällaisiin ilmiöihin puuttumaan. Lähtökohtaisesti tällaisten asioiden ei pitäisi koskaan olla yhteisön sisäisesti selvitettäväksi jääviä, niin kuin joissakin yhteisöissä ajatellaan. Kyllä ihan maallinen laki ja yhteiskunta on siinä vaiheessa se taho, jonka pitää selvittää asiat ja mahdolliset rikokset. Myös suomalaista tutkimusta tästä aiheesta on olemassa."


"Tässä hiukan siitä irtautujan dilemmasta. Se on valtavan iso repäisy, josta koko maailma mullistuu. On hyvä kysymys, kenellä siihen mikäkin aika menee. On niitä, jotka ovat ensin eläneet sen yhden elämän ennen kuin sitten vasta vanhemmilla päivillä ajatellaan, että nyt vihdoin viimein alan elää sitä omaa elämää. Monella irtautujalla on erilaisia oireita. Mielenterveyden ongelmista keskustellaan paljonkin UUT:ssä. Se, että menettää niin paljon, pahimmassa tapauksessa kaikki läheiset, perheensä. Monella kaksoiselämän aika on aika tyypillistä siinä vaihessa, kun ei ole vielä uskaltanut lähteä. Silloin joutuu toisen elämän näyttämään sille yhteisölle ja sitten selän takana elämään jotain muuta elämää. Koko identiteetin rakentaminen voi alkaa alusta. Se on raju prosessi, jossa ehkä yhteiskunnaltakin joissain tapauksissa tarvittaisiin vähän enemmän tukea."



"Mikä estää puuttumasta ongelmiin yhteisöissä? Jokainen yhteisö pyrkii tietyllä tavalla suojaamaan itseään, ajattelemaan ehkä, että kyllä täällä meidän yhteisön sisällä nämä asiat voidaan selvittää tai ehkä kieltää kokonaan ongelmat. Tämä on ehkä mielenkiintoista, että se, mikä on ongelmien syy, on samalla se, jota tarjotaan ikään kuin voimakeinoksi, että sen ongelman ratkaisu löytyisi jostain sieltä hengellisestä opista. Tämä ajatus, että voidaan tätä maallista asioiden selvittelyä jollain tavalla karsastaa tai ajatella, että ammatti-ihmiset ulkomaailmassa eivät voi kuitenkaan näitä asioita tietää sillä tavalla kuin me täällä yhteisön sisällä. Se, että uhrit usein syyllistävät itseään tietyssä vaiheessa hyvinkin pitkään, on aika tavallista. Heittäisin ehkä kysymyksen, että suojaavatko jotkut yhteisöt itseään liikaa näitten kaltoinkohdeltujen yksilöiden kustannuksella? Se on mielestäni tärkeä kysymys."



"Puhutaan tällaisesta asiasta, joka on englanniksi "religious trauma syndrome". Ensin pitkään epäillään ja ollaan kiikun kaakun. Millaisen henkisen prosessin läpi se irtautuminen tapahtuu? Lähdetään rakentamaan uutta identiteettiä. On myös ihmisiä, jotka eivät toivu koskaan niistä kokemuksistaan. Se, mitä UUT tarjoaa, on vertaistuki. UUT ohjaa myös ammatillisen tuen piiriin, jos tarvetta on. UUT toivoo, että se voisi jatkossa tarjota ammattilaisille sitä UUT:n omaa asiantuntija-apua näissä asioissa."



"Kokemusasiantuntijoita on alettu tänä keväänä ensimmäistä kertaa kouluttaa. On mielenkiintoista nähdä muutamia sitaatteja kokemusasiantuntijoilta heidän lapsuudenkokemuksistaan. Suosittelen lukemiseksi Ulla Appelsinin kirjaa."


"Tänään vielä palataan näihin uhrien oikeuksiin (perusoikeudet, ihmisoikeudet). Meillä on Suomessa toisaalta voimakas uskonnonvapaus ja yksilönvapaus, mutta samaan aikaan meiltä puuttuu esimerkiksi hengellistä väkivaltaa koskeva laki. Olisiko meillä muitakin toimenpiteitä tämän ilmiön kitkemiseksi?

Kuten sanottua, itsekin näen myös uskonnossa ja hengellisyydessä paljon hyviä piirteitä silloin, kun se on tervettä ja tapahtuu yksilön ehdoilla ja yksilöä tukien. Se on vähän tällainen kaksiteräinen miekka. Monella voi olla sen takia vaikea lähteä yhteisöstä, kun se toisaalta antaa niin paljon hyvää, mutta valitettavasti sen kustannuksella se voi tehdä myös paljon pahaa. Tarkoitus ei koskaan pyhitä keinoja. Usko sinänsä ei tee automaattisesti ihmistä hyväksi. Rikos ei ole "sisäisesti selvitettävä asia"."


"Tässä on meidän auttamisen muotoja. Meidän kattojärjestön ICSA:n sivuilla kannattaa myös käydä. Se järjestää joka vuosi hienoja kongresseja."


"Lähteitä löytyy."



"Lopuksi yksi kuva. Oman lapsuuteni hyvää uskoa kuvaa tuo enkelitaulu, mutta sitten samaan aikaan haluan muistuttaa tuosta raamatunjakeesta, joka nimenomaan pyytää suojelemaan lapsia oikealla tavalla, myös vääriltä asioilta."



"Uskonto on vain niin tervettä kuin sitä harjoittavat ihmisetkin ovat."


"Katso uskon seurauksia, jos haluat tietää, onko se hyväksi vai pahaksi."


"Hedelmästään se puukin tunnetaan."


 
Joni Valkilan esityksen voi lukea tästä.

Takaisin seminaarisivujen alkuun tästä.

Johanneksen pojan sivujen alkuun tästä.
 

 


Kotisivuohjelma: KompoZer / Linux Ubuntu  *  Kuvankäsittely: GIMP / Linux Ubuntu  *  Äänenkäsittely: Audacity / Linux Ubuntu