Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista - Uutisarkisto - Johanneksen pojan kotisivut




Kristiina Kouros kertoo Jehovan todistajien sisäisestä ihmisoikeustilanteesta Suomessa
15.08.2012 Johanneksen poika


Kristiina Kouros on hyvin perehtynyt tavallisten Jehovan todistajien ihmisoikeuksiin tai oikeastaan niiden puuttumiseen Suomessa. Kouros oli 12 vuotta Ihmisoikeusliiton pääsihteerinä, kunnes keväällä 2012 siirtyi eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian yhteydessä olevaan ihmisoikeuskeskukseen.  Koulutukseltaan Kristiina Kouros on juristi.

Tällä nettisivulla esitetään muutamia otteita Kouroksen
kirjoituksista ja haastatteluista.

Kolumni (Savon Sanomat)
Jehovan todistaja vastoin tahtoaan


Moni löytää hengellisen kodin juuri sellaisessa elämänvaiheessa, kun oma arvostelukyky on heikoimmillaan. Uskovat esittävät, että näin on tarkoitettukin: Jumala on sallinut ihmisen elämään vaikeudet, jotta niiden kautta olisi mahdollista kohdata armo ja anteeksiantamus. Yksilön kannalta tämä voi olla hienoa. Armo ja anteeksianto silloin kun ihminen on heikoimmillaan, on tervehdyttävä kokemus. Kuin löytäisi pimeydestä aarteen. Jumalan mukana vain tulee usein hengellinen yhteisö, ja siitä saattaa olla armo ja siunaus kaukana.

Hengellisiin yhteisöön liittymistä kannattaa harkita tarkkaan. Todella tarkkaan. Mitä tiiviimpi yhteisö, sitä enemmän turvaa se varmasti tarjoaa, mutta sitä enemmän siinä on potentiaalia myös vallan väärinkäytölle. Valta turmelee, myös Jumalan miehiä ja naisia. Jumalan tahdon välittäminen toisille ihmisille, siis se, mitä erilaisten seurakuntien papit, saarnamiehet, vanhimmat ja hengellisessä elämässään "kypsemmät" tekevät, on aivan erityinen valtalaji. Siinä vedotaan kaikkein korkeimpaan auktoriteettiin, jonka uskova tunnustaa. Ja jätetään se heikompi osapuoli, ilman mitään todellista mahdollisuutta puolustautua. Jos et noudata yhteisön sääntöjä, sinua voidaan puhutella ja nuhdella kuin pientä lasta. Jos haluat esittää kriittisiä kysymyksiä, ne saattavat olla osoitus saatanan vaikutuksesta elämässäsi. Itseasiassa ihmisen järki ja looginen ajattelukyky, ovat monen hengellisen yhteisön opetuksen mukaan turmeltuneita, eikä niihin voi luottaa. Päätepiste on se, että jos eroat yhteisöstä, menetät pelastuksesi. Olet siis luopio ja matkalla helvettiin. Kaikki tämä törkeä henkinen väkivalta puetaan välittämisen viittaan.

Jehovan todistajien parissa syntiin langennutta puhutellaan. Merkityn henkilön kanssa saa seurustella vain kokouksissa, ei vapaa-aikana. Jos seurakunnan jäsentä epäillään sellaisesta väärinteosta, mistä hänet voitaisiin seurakunnan sääntöjen mukaan mahdollisesti erottaa, kutsutaan koolle oikeuskomitea, johon yleensä kuuluu kolme saman seurakunnan ns. vanhinta (miestä). Vanhinten salaisen ohjekirjan mukaan muun muassa tarkkailijoita tai nauhurin käyttöä tilaisuudessa ei sallita.

Jos henkilö erotetaan, hänen kanssaan ei seurustella lainkaan. Välit erotettuun, kuten myös eronneeseen sukulaiseen on pistettävä poikki, aivan totaalisesti. Siksi moni sinnittelee mukana. Eroaminen omasta vanhemmasta tai lapsesta voi olla liian kova hinta. Vastaavaa tapahtuu muissakin, vähemmän harhaoppisina pidetyissä yhteisöissä. Ihmiset saattavat roikkua mukana tietoisesti, mutta sitäkin useammin henkisen ja hengellisen väkivallan vuoksi. Voi melkein kuvitella, kuinka Jumala huokaa.

Kirjoittaja on kuopiolaislähtöinen juristi ja Ihmisoikeusliiton pääsihteeri.
Lähde: Savon Sanomat.

Kontrolloivasta yhteisöstä lähtevä tarvitsee tukea (www.kotimaa24.fi)
09.11.2011 12:20 Noora Melaanvuo

Kristiina Kouros

Yhteisöissä, joissa on voimakkaat yksilönvapautta rajoittavat säännöt, voi esiintyä samankaltaisia ongelmia riippumatta siitä, mistä etnisestä, kulttuurisesta tai uskonnollisesta ryhmästä on kyse.

Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kourokselta on moni kysynyt, täyttääkö heidän kokemuksensa ihmisoikeusloukkauksen tuntomerkit.
– Heitä kuunnellessani aloin ihmetellä, että olen kuullut tämän saman kertomuksen ennenkin, kertoi Kouros, jonka toimittama teos Iloisen talon kellareissa (Into-pamfletti) julkaistiin tiistaina Helsingissä.

Teoksessa on tositarinoita ihmisistä, jotka ovat ottaneet kriittistä etäisyyttä yhteisöönsä tai joutuneet kokonaan ryhmän ulkopuolelle. Kymmenestä kirjoittajasta neljä käytti salanimeä.

Julkistustilaisuudessa korostettiin, että yhteiskunnan pitäisi tukea paremmin heitä, jotka ovat jättäneet voimakkaan yhteisön sen vuoksi, että he eivät ole sopeutuneet sen normeihin.

Uskontojen uhrien tuki ry:ssä toimiva ja Helsingin yliopiston tutkija Joni Valkila, kertoi, kuinka hänet itsensä erotettiin parikymppisenä Jehovan todistajista. Sosiaaliset ympyrät menivät erottamisen jälkeen uusiksi, ja yhteydenpito katkesi omaan perheeseenkin.

– Jos Jehovan todistaja rikkoo sääntöjä, hän joutuu kuulustelukomitean eteen. Jos hän ei kadu, hänet erotetaan eivätkä yhteisön jäsenet saa tervehtiä häntä, Valkila sanoi.


Kirjassa Valkila paljastaa joutuneensa komitean eteen, koska hän oli harrastanut seksiä tyttöystävänsä kanssa.

Lue koko juttu kotimaa24.fi -sivuilta.
Tutustu kirjaan "Iloisen talon kellareissa".

Uskonnollinen tai etninen yhteisö tuo mieluusti esiin parhaat puolensa. Kipeät salaisuutensa se saattaa kätkeä. (Vantaan Lauri)

Uskonnollinen tai etninen yhteisö tuo mieluusti esiin parhaat puolensa. Kipeät salaisuutensa se saattaa kätkeä. Ihmisoikeusliiton pääsihteerin Kristiina Kouroksen toimittama kirja Iloisen talon kellareissa (Like 2011) paljastaa tiiviiden yhteisöjen pimeitä puolia. Erilaisiin vähemmistöihin kuuluvat kirjoittajat johdattavat niihin kerroksiin, joihin ulkopuolisia tarkkailijoita ei tavallisesti päästetä.

Uskonnolliset vähemmistöt, romanit, tataarit ja eri siirtolaisryhmät näyttäytyvät kulissiensa takana vähemmän mairittelevasti, kun pamfletin kirjoittajat pöyhivät ja siivoavat kotiensa kellareita.

Joni Valkila kertoo, että 18-vuotiaana hänestä tuntui kuin kaikki hänen läheisensä olisivat kuolleet kerralla. Hän ei halunnut olla Jehovan todistaja, joten sukulaiset ja ystävät eivät enää saaneet puhua hänen kanssaan. Pahimmillaan tutut, naapurit ja perheenjäsenet eivät edes tervehtineet.

”Luopion” karttamista eli eristämistä ja sen uhalla kiristämistä kutsutaan joissakin uskonyhteisöissä ”rakkaudelliseksi järjestelyksi”. Rakkaudeton rangaistus on elinkautinen, ellei henkilö palaa ruotuun. Osa eristetyistä palaa takaisin henkisesti hajalla.

Kouroksen mukaan tiiviiden ja hierarkkisten yhteisöjen alistusmekanismit ovat samankaltaisia, on yhdistävänä tekijänä etninen identiteetti, uskonto tai kulttuuri. Yhteisen hyvän nimissä tapahtuva yksilön oikeuksien polkeminen on armotonta vallankäyttöä.

Kirjan tarkoituksena ei ole mustamaalata yhteisöjä, joissa nähdään myös myönteisiä asioita. Mutta mikään ei oikeuta henkistä, hengellistä tai fyysistä väkivaltaa. Ihmisoikeusrikkomuksiin on tartuttava.

Lue koko juttu täältä.

Jos Jehovan todistaja äänestää vaaleissa, hän voi menettää perheensä

Yksi esimerkki vaietuista ihmisoikeusloukkauksista on Jehovan todistajien äänestyskielto. Äänestäminen oli Jehovan todistajilta pitkään kielletty, koska heidän oppiinsa kuuluu olla mahdollisimman vähän tekemisissä maallisen maailman kanssa.

-Kun kuulin siitä ensimmäisen kerran, olin ihmisoikeusjuristina ihan, että anteeksi mitä? Keskeinen poliittinen oikeus on kielletty, ja kukaan ei tässä maassa puhu siitä mitään! Jos Suomen muslimit eivät antaisi jäsentensä äänestää, siitä nousisi meteli.

Kaikissa yhteisöissä kieltojen varmistuksena on sosiaalinen paine. Jos rikot sääntöjä, menetät yhteisön hyvät puolet ja joudut ehkä jättämään kaiken sinulle tutun ja läheisen.

Pahimmillaan perhe ja ystävät kävelevät kadulla ohitsesi.

Ihmisoikeuksiin kuuluu, että ihminen saa olla vapaasti äänestämättä. Tai omasta halustaan hankkia 15 lasta. Hän saa itse halutesaan luopua vapaudestaan ja lain suomista oikeuksistaan.  Hän saa elää juuri niin rajoittuneesti kuin itse haluaa.

Mutta jos on syytä epäillä, että valinta ei ole vapaa, Kristiina Kouros kiinnostuu asiasta.

- Lapset kasvavat ryhmässä. Onko heillä mitään aitoa valintaa? Jos naiset ovat heikossa valta-asemassa, onko heillä vaihtoehtoja?

Kouros tuntee entisen Jehovan todistajan, jonka perhe noudatti oppia tarkasti. Perheen poika ei jakanut uskoa ja jätti lopulta yhteisön. Sen jälkeen välit katkesivat kokonaan.

Poikaa ei voitu kieltää tulemasta äitinsä hautajaisiin, mutta edes siellä isä ei tervehtinyt häntä eikä hän saanut istua syömään.

Harva on tarpeeksi vahva kestämään saman.

Vaikeinta on niissä perheissä, jotka todella uskovat yhteisönsä oppiin. Omasta mielestään he ajattelevat vain lastensa ja perheidensä parasta. Suojelevat näitä pahalta maailmalta.

Kaikki eivät kuitenkaan halua elää ihan niin ehdottomasti kuin vaaditaan. Elämä on helpompaa, jos on vähän kaksinaismoralisti. Heitäkin on. 

Lue lisää täältä.