Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista - Uutisarkisto - Johanneksen pojan kotisivut




Professori Jukka Kekkonen kertoi YLE:n aamu-TV:ssä Jehovan todistajien siviilipalveluksesta
10.05.2013 Johanneksen poika


Helsingin yliopiston professori Jukka Kekkonen esiintyi 08.05.2013 YLE:n aamu-TV:ssä. Hänen kanssaan keskusteli puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö ja aseistakieltäytyjäliiton puheenjohtaja Paavo Kolttola.

Kuva: YLE

Ohjelmassa kerrottiin, että vuonna 2004 YK:n ihmisoikeuskomitea oli antanut Suomelle kritiikkiä siitä, että vain Jehovan todistajilla oli mahdollisuus täydelliseen vapautukseen asevelvollisuudesta. Yhden vakaumuksen "suosituimmuusasema" ei olisi oikeudenmukainen kaikkia muita vakaumuksia kohtaan.

Suomessa oli säädetty 1985 laki, joka mahdollisti Jehovan todistajille vapautuksen myös siviilipalveluksesta. Eräs syy tällaiseen lakiin oli YLE:n ohjelman mukaan se, että vankiloissa oli liikaa väkeä, ja mielipidevangit olivat kiusallinen asia Suomelle.

Nyt professori Kekkonen on laatinut puolustusministerin tilaamana selvityksen, miten Jehovan todistajien kohdalla voitaisiin toimia niin, että kaikki olisivat tyytyväisiä eikä mikään ryhmä olisi toisia paremmassa tai huonommassa asemassa.

Oli outoa, että YLE:n aamu-TV:ssä ei lainkaan käsitelty sitä asiaa, että Jehovan todistajien oppi siviilipalveluksesta on muuttunut jo vuonna 1996. Nykyisen tulkinnan mukaan jokainen Jehovan todistaja voi tehdä henkilökohtaisen päätöksen, meneekö hän siviilipalvelukseen vai eikö mene. Siviilipalvelus ei enää ole Jehovan todistajille kiellettyä niin kuin se oli ennen vuotta 1996.

Vuoteen 1996 asti tilanne oli se, että jos joku Jehovan todistaja meni siviilipalvelukseen, hänet voitiin erottaa seurakunnasta, ja näin tuomita elinkautiseen karttamisrangaistukseen (menetti JT-sukulaiset ja -ystävät lopullisesti). Vartiotorni-lehti kuitenkin julkaisi toukokuussa 1996 uuden tulkinnan siviilipalveluksesta, ja sen mukaan jokainen Jehovan todistaja voi itse päättää kantansa asiaan. Jokainen olisi vapaa menemään siviilipalvelukseen näin halutessaan. Siviilipalveluksesta ei seuraa enää mitään rangaistusta. Muutamat Jehovan todistajat ovatkin käyneet siviilipalveluksen, eikä heitä ole erotettu.

YLE:n aamu-TV:n lähetyksessä puhuttiin myös siitä, olisiko eri vakaumusten tutkintajärjestelmä mahdollista, ja voisiko se olla järkevä vaihtoehto. Onhan vakaumuksen mittaaminen ja vertaaminen toisiin vakaumuksiin vaikeaa, koska ei ole olemassa yleispätevää mittaria.

On pakko todeta tässä yhteydessä, että Jehovan todistajien "henkilökohtainen" vakaumus ei ole välttämättä oikea termi vakaumuksen tutkinnassa. Ennen vuotta 1996 Jehovan todistajien New Yorkissa sijaitseva hallintoelin määritteli jokaiselle miespuoliselle Jehovan todistajalle sellaisen "henkilökohtaisen" vakaumuksen, että siviilipalvelus oli mahdottomuus. Kun sitten tämä sama hallintoelin äänestämällä tuli erilaiseen tulokseen vuonna 1996, jokaisen miespuolisen Jehovan todistajan "henkilökohtainen" vakaumus muuttui automaattisesti. Nyt hänellä on mahdollisuus valita siviilipalvelus, jos yhteiskunta sitä hänelle ehdottaa.

Esimerkiksi Kreikassa Jehovan todistajat ottivat ilolla vastaan uutisen oppimuutoksesta. Nykyisin siellä Jehovan todistajat suorittavat siviilipalveluksen, samoin joissakin muissa maissa. Mutta Suomessa Jehovan todistajien haaratoimisto haluaa pitää kiinni "saavutetuista" eduista, vaikka oppitulkinta onkin muuttunut. Tämä ei ole ihan rehellistä toimintaa.

Mikäli Jehovan todistajat saavat säilyttää Suomessa mahdollisuuden vapautua edelleen siviilipalveluksestakin, se sama oikeus on taattava muillekin yhtä "vahvan" vakaumuksen omaaville ryhmille tai yksilöille. Tämä on selvitysmies Jukka Kekkosen sanoma.



Jehovan todistajat ovat tottuneet kikkailemaan sanoilla ja sanamuodoilla. Auttaisikohan se siviilipalvelusasiassa? Lue Joni Valkilan blogista lisää.



Tähän on lainattu muutamia otteita vuoden 1996 Vartiotorni-lehdestä, missä selvitettiin uutta tulkintaa siviilipalveluksesta.


*** w96 1/5 s. 12 kpl 9 Jumala ja keisari ***

Jeesus antoi opetuslapsilleen suuntaviivoja sanoessaan: ”Maksakaa siis takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” (Matteus 22:21.) Aiemmin vuorisaarnassaan Jeesus oli sanonut: ”Jos joku, jolla on valtaa, pakottaa sinua palvelukseen yhden kilometrin matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.” (Matteus 5:41.) Jeesus havainnollisti tämän saarnan yhteydessä sitä periaatetta, että lain vaatimuksiin on alistuttava halukkaasti, olivatpa kyseessä ihmissuhteet tai hallituksen vaatimukset, jotka ovat sopusoinnussa Jumalan lain kanssa (Luukas 6:27–31; Johannes 17:14, 15).


*** w96 1/5 s. 19-20 Maksa takaisin keisarille mikä on keisarin ***

Siviililuonteinen palvelus

16 Joissakin maissa valtio ei suo vapautusta uskontokuntien sananpalvelijoille mutta tunnustaa kuitenkin, että jotkut yksilöt saattavat kieltäytyä asepalveluksesta. Monissa tällaisissa maissa on järjestetty niin, ettei tällaisia omantunnontarkkoja yksilöitä pakoteta asepalvelukseen. Joissakin maissa jotakin vaadittua siviililuonteista palvelusta, kuten hyödyllistä työtä yhdyskunnassa, pidetään ei-sotilaallisena kansallisena palveluksena. Voisiko vihkiytynyt kristitty suorittaa sellaista palvelusta? Vihkiytyneen, kastetun kristityn olisi jälleen itse tehtävä ratkaisunsa Raamatun valmentaman omantuntonsa perusteella.

17 Pakollinen palvelus näyttää olleen käytössä Raamatun aikoina. Eräässä historiakirjassa sanotaan: ”Sen lisäksi että Juudean asukkailta perittiin veroja ja muita maksuja, heillä oli myös päivätyövelvollisuus [valtiovallan vaatima palkaton työ]. Se oli idässä ikivanha vakiintunut tapa, jota hellenistiset ja roomalaiset vallanpitäjät edelleen noudattivat. – – Uudessa testamentissakin kerrotaan esimerkkejä Juudeassa käytössä olleesta päivätyövelvollisuudesta, mikä osoittaa, kuinka laajalle levinnyt se oli. Tämän tavan mukaisesti sotilaat pakottivat kyreneläisen Simonin kantamaan Jeesuksen ristiä [kidutuspaalua] (Matteus 5:41; 27:32; Markus 15:21; Luukas 23:26).”

18 Nykyäänkin valtio tai paikalliset viranomaiset vaativat joissakin maissa kansalaisia osallistumaan erilaisiin yhdyskunnan palvelemisen muotoihin. Toisinaan on kyse jostakin nimenomaisesta työstä, esimerkiksi kaivojen kaivamisesta tai teiden rakentamisesta; joskus taas työ on säännöllistä, kuten viikoittaista teiden kunnostamista ja koulujen tai sairaaloiden siivoamista. Kun tällainen siviililuonteinen palvelus koituu yhdyskunnan hyväksi, ei liity väärään uskontoon eikä ole millään muullakaan tavalla vastoin Jehovan todistajien omaatuntoa, he ovat usein suostuneet tekemään sitä (1. Pietarin kirje 2:13–15). Näin on voitu tavallisesti antaa erinomaista todistusta ja on toisinaan vaiennettu ne, jotka väärin perustein syyttävät todistajia valtionvastaisiksi (vrt. Matteus 10:18).

19 Mutta entä jos valtio vaatii kristittyä suorittamaan tietyn ajan siviilipalvelusta, joka kuuluu osana siviilihallinnon alaiseen kansalliseen palvelukseen? Kristittyjen täytyy jälleen itse tehdä valistuneeseen omaantuntoonsa perustuva ratkaisu. ”Me kaikki tulemme seisomaan Jumalan tuomarinistuimen edessä.” (Roomalaisille 14:10.) Kristittyjen, jotka joutuvat vastakkain tämän keisarin vaatimuksen kanssa, tulee rukoillen tutkia asiaa ja mietiskellä sitä. Saattaa olla myös viisasta keskustella siitä seurakunnan kypsien kristittyjen kanssa. Sen jälkeen täytyy tehdä henkilökohtainen ratkaisu. (Sananlaskut 2:1–5; Filippiläisille 4:5.)

20 Syventyessään tutkimaan tätä kysymystä kristityt harkitsisivat lukuisia Raamatun periaatteita. Paavali sanoi, että meidän täytyy olla ”tottelevaisia hallituksille ja valloille, jotka ovat hallitsijoina, – – valmiit kaikkeen hyvään työhön, – – järkeviä” ja osoittaa ”kaikkea lempeyttä kaikkia ihmisiä kohtaan” (Titukselle 3:1, 2). Kristittyjen olisi samanaikaisesti hyvä tarkastella, millaista siviilityötä heille tarjotaan. Voivatko he säilyttää kristillisen puolueettomuutensa, jos he ottavat sen vastaan? (Miika 4:3, 5; Johannes 17:16.) Sekaantuisivatko he sen myötä johonkin väärään uskontoon? (Ilmestys 18:4, 20, 21.) Estäisikö se heitä täyttämästä kristillisiä velvollisuuksiaan, tai rajoittaisiko se kohtuuttomasti niiden täyttämistä? (Matteus 24:14; Heprealaisille 10:24, 25.) Voisivatko he toisaalta jatkaa hengellistä edistymistä ja ehkä jopa toimia kokoaikaisessa sananpalveluksessa tuon vaaditun palveluksen aikana? (Heprealaisille 6:11, 12.)

21 Entä jos kristityn rehelliset vastaukset noihin kysymyksiin johtaisivat hänet siihen tulokseen, että kansallinen siviilipalvelus on ”hyvää työtä”, jota hän voi tehdä totellakseen vallanpitäjiä? Se on hänen ratkaisunsa Jehovan edessä. Nimitettyjen vanhinten ja muiden tulee kunnioittaa täysin tuon veljen omaatuntoa ja kohdella häntä edelleen hyvämaineisena kristittynä. Jos jostakusta kristitystä kuitenkin tuntuu, ettei hän voi suorittaa tätä siviilipalvelusta, myös hänen kantaansa tulee kunnioittaa. Hänkin on edelleen hyvämaineinen, ja häntä tulee tukea rakkaudellisesti. (1. Korinttilaisille 10:29; 2. Korinttilaisille 1:24; 1. Pietarin kirje 3:16.)