Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista - Uutisarkisto
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisarkisto



Tutustu myös näihin sivuihin:

Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



Oikeuskomiteat

Karttaminen

Henkilötietolaki

Miten Vartiotorniseura kerää rahaa?

Vuosi 1975, ennustelu

Verikysymys



Mitä Vartiotorniseuran päätoimistossa  tapahtuu?


 



Selvitystyö lapsiasiavaltuutetulle: Lasten oikeuksien toteutumisessa Jehovan todistajien keskuudessa on vakavia puutteita
17.09.2013 Joni Valkila ja Johanneksen poika



STT teki Jehovan todistaja -perheissä kasvavien lasten asemasta hienon jutun kesällä 2013, minkä julkaisivat useat sunnuntain paperilehdet (esim. Turun Sanomat, Kaleva, Keskipohjanmaa, Satakunnan kansa jne.). STT:n uutisen mukaan myös Ihmisoikeusliitto ja Lapsiasiainvaltuutettu olivat sitä mieltä, että lasten asemaa suljetuissa uskonyhteisöissä tulisi selvittää (Turun Sanomat 14.07.2013 sivu 10).

Nyt asia on edennyt konkreettisesti seuraavaan vaiheeseen. Uskontojen uhrien tuki UUT ry ja entisten Jehovan todistajien yhteisö (Veljesseura.org ja johanneksenpoika.fi) tekivät oma-aloitteisesti selvityksen lapsiasiavaltuutetulle 17.09.2013. Tavoitteenamme on nostaa esille lasten oikeuksien kannalta ongelmallisia ilmiöitä Jehovan todistajien keskuudessa.

Selvityksessä on kaksi osaa. Ensimmäisessä osassa (internet-sivu) 17 entistä tai nykyistä Jehovan todistajaa kertoo omakohtaiset kokemuksensa JT-lapsuudesta ja -nuoruudesta. Toisessa osassa (pdf-dokumentti) asiaa on käsitelty aihepiireittäin, ja jokaiseen aiheeseen on lainattu osia kokemuskirjoituksista.

Pyysimme entisiä Jehovan todistajia kirjoittamaan lapsuuden kokemuksistaan. Saimme luvan julkaista 17 kertomusta, jotka ovat luettavissa kokonaisuudessaan nettisivuillamme. Tässä dokumentissa (pdf, 23 sivua) olemme analysoineet näistä kertomuksista esiin nousevia lasten oikeuksien toteutumisen kannalta merkittäviä teemoja.

Lapsuuskertomuksista nousi esiin seuraavia lasten hyvinvoinnin ja lasten oikeuksien toteutumisen kannalta ongelmallisia ilmiöitä.
  • Jehovan todistajien lapset altistuvat opetuksille, jotka ylläpitävät vakavia pelkoja
    • Harmagedonin pelko (oma ja läheisten kuolema)
    • Pelko siitä, että kaikki kansat hyökkäävät Jehovan todistajien kimppuun
    • Saatanan ja demonien pelko
  • Lasten on pakko osallistua ovelta ovelle -saarnaamiseen
  • Lasten on pakko osallistua kokouksiin, missä ei ole lasten kehitystason huomioivaa ohjelmaa
  • Monet JT-lapset kokevat kuritusväkivaltaa
  • JT-lapsia eristetään yhteisön ulkopuolisesta seurasta
  • JT-lapset eivät saa koulussakaan osallistua juhliin
  • Koulutuksen hankkimisessa on rajoituksia
  • JT-nuorten seksuaalisuutta kontrolloidaan tiukasti, masturbaatio on syntiä
  • Harrastustoimintaan liittyy rajoituksia
  • Jehovan todistajien tuomiovaltainen oikeuskomitea koskee myös nuoria
  • Jehovan todistajista erottaminen tai eroaminen johtaa karttamiseen myös alaikäisenä
  • Jne.
Lapsuuskertomukset on kirjoitettu nimimerkeillä kirjoittajien ja heidän läheistensä yksityisyyden suojaamiseksi. Tässä muutamia otteita kirjoituksista (suluissa nimimerkki):

”Lapsuudesta muistan lähinnä jatkuvan ulkopuolisuuden tunteen. Muistan enää hyvin vähän raamatunkohtia, mutta selkeässä muistissa on kohta "ette ole osa maailmasta ja sen vuoksi maailma teitä vihaa". Tuo kohta on varmasti vaikuttanut minuun lapsena syvästi” (Anna).

”Haaveilin lapsena, ja vielä nuorena aikuisenakin siitä, että jotenkin vain uskonnon johto toteaisi tarpeeksi Raamattua tutkittuaan, että ei asiat olekaan ihan niin kuin oli esitetty. Että jotenkin tiedottaisivat, että ei tulekaan Harmagedonia, joulua saakin viettää, ei tarvitsekaan käydä ovilla… saisimme viettää normaalia elämää, ja uskoa jumalaan vaikka ihan ”tavallisesti” kuten muutkin ihmiset” (Alien).

”Pelkäsin Saatanan tulevan peilistä, sillä seurakunnassa puhuttiin tuolloin paljon kokemuksista pahojen henkien kanssa” (Uskoin murruin elin).

”Vartiotornin opetus demoneista ja saatanasta oli tehokasta lapsuudessani. Se oli niin syvään iskostettua, että pelkäsin talon vinttikomeroissa asustavan niitä” (Pirkko).

”Jokaöiset painajaiset demoneista ja maailmanlopusta saivat minut aivan äärettömän ahdistuneeksi. Tarkkailin joka ilta taivaanrantaa, ja jos sielä jotain eriskummallista lapsen silmiin näkyi (oudon värinen taivas yms.) niin paniikki iski että nytkö se tulee... kaikki ne hirveät kuvat mitä oli kirjoissa ihmisten tuhoutumisesta syöpyi mieleen, ne oli äärimmäsisen ahdistavia ja pelottavia. Pienelle lapselle aivan liikaa...” (Carrie81).

”Lapsena odotin Harmagedonia. Odotin sen tapahtuvan ennen kuin tämä sukupolvi katoaa.... Lapsuudessa pelkäsin maanantaisten sireenien ulvontaa vaikka tiesin, että niitä testattiin joka viikko samaan aikaan. Sain paniikkikohtauksia yksin ja etsin vanhempiani paniikissa sukulaisten luota ja kaupoista. Sydän tykytti, kun juoksin lumisohjossa sireenin ulvoessa katuja pitkin. Rukoilin ja rukoilin! Pyysin Jeesusta ja Jumalaa auttamaan minua. Olin aina varma kuolemasta. Kuoleman lopullisuudesta. Mitään toivoa ei koskaan ollut koska en tehnyt parastani” (Uskoin murruin elin).

”Minusta kasvatettiin myös Vartiotorniseuran asiamiestä. Minua houkuteltiin aloittamaan harjoituspuheiden pitäminen jo reilusti alle kymmenenvuotiaana ja samoin kenttäpalvelukseen piti mennä. Jostain syystä tuntuu, että ihan tahallaan minua vietiin juuri koulutovereitteni oville, mikä aiheutti suurta ahdistusta ja häpeäntunteita” (Mustaksi maalattu).

”Inhosin kokouksia, joita siihen aikaan oli kolme kertaa viikossa. Itkun kanssa piti lähteä, vaikka tiesinkin, että siellä oli samanikäisiä lapsia, joitten kanssa ehdimme leikkiä 15 min väliajan aikana” (Rippeli).

”Sain vanhemmiltani lapsena paljon huomiota, rakkautta ja ohjausta. JT-perheeseen toki kuului myös fyysinen kurittaminen, jota sain osakseni vyöllä piiskaamisen muodossa” (Mustaksi maalattu).

Todellisuudessa haaveilin lapsena etenkin joulusta. Toivoin että olisin saanut edes joulukalenterin, ne viehättivät minua kovasti. Luokan kalenterista sain avata vuorollani luukun 1.-2. luokilla, se oli jännittävää, vaikka minulla olikin siitä huono omatunto jälleen. (En tietenkään kertonut tästä vanhemmilleni.) Kotona selailin jouluaikaan viikkokaudet Anttilan postimyynnin joulukuvastoa, ja haaveilin koristeista ja lahjoista” (Alien).

”Maailmallisia luokkakavereitani en saanut tavata missään - viimeinen kerta kun sellainen kävi minun luonani kylässä, oli kun olin kolmannella luokalla. Itse kävin viimeisen kerran maailmallisen luokkakaverini luona neljännellä tai viidennellä luokalla” (Filippos).

” Sinne (Jehovan todistajien kokouksiin) joko mentiin tai itkettiin ja mentiin... minulla ei ollut siellä yhtään kaveria, olin täysin ulkopuolinen ja vielä erään tytön silmätikkuna. Olin aina hänen kiusanteon kohteenaan, milloin sylki päälle ja milloin haukkui pystyyn. Kukaan ei puuttunut asiaan. Kuitenkin minulta vaadittiin että pitäisi ystävystyä todistajalapsien kanssa, ei "maailmallisten" kanssa. Ainoat ystäväni olivat maailmallisia mitä ei katsottu hyvällä. Olisin halunnutkin ystäviä seurakunnasta jotta sinne olisi ollut edes vähän kivempi mennä, mutta koskaan en päässyt niihin piireihin sisälle” (Carrie81).

Voit lukea 17:n Jehovan todistaja -perheessä kasvaneen lapsen omakohtaiset kokemukset täältä.

Lapsiasiavaltuutetulle tehdyn selvitystyön (23 sivua) voit lukea tästä linkistä.




Takaisin arkistosivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer / Linux Ubuntu  *  Kuvankäsittely: GIMP / Linux Ubuntu  *  Äänenkäsittely: Audacity / Linux Ubuntu