Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista - Uutisarkisto
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisarkisto




Tutustu myös näihin sivuihin:

Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



Jehovan todistajien lapset

Oikeuskomiteat

Karttaminen

Henkilötietolaki

Miten Vartiotorniseura kerää rahaa?

Vuosi 1975, ennustelu

Verikysymys

 

 



UUT:n järjestämän seminaarin puheissa oli paljon myös Jehovan todistaja -asioita
07.12.2013 Johanneksen poika




Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n marraskuun seminaarissa puhuttiin paljon uskonnollisten yhteisöjen ongelmista yleisellä tasolla. Mutta puheissa vilahteli myös nimenomaan Jehovan todistajiin liittyviä aiheita. Tälle sivulle on koottu muutamia lainauksia seminaaripuheista.

Seminaari pidettiin 22.11.2013 Helsingissä Balderin salissa. Se sijaitsee osoitteessa Aleksanterinkatu 12. Seminaarisali oli talon kolmannessa kerroksessa.



Balderin sali, 3. kerros


Aila Ruoho   Aila Ruoho. Lue lisää täältä.

Varsinaisesti Aila kiinnostui hengellisen väkivallan teemasta vasta 2000-luvun alussa. Hän löysi netistä entisten Jehovan todistajien kertomuksia ja ymmärsi kuinka isosta ja kipeästä asiasta karttamisessa oli kyse. Aiemmin hän oli pitänyt JT-oppia suhteellisen harmittomana, tosin harhaoppina. Tuolloin hän alkoi keskustella aktiivisesti netissä todistajien kanssa. Keskustelut johtivat päätökseen hakeutua opiskelemaan teologiaa. Opiskelujen alussa suunnitelmissa oli tehdä gradu Jehovan todistajien opista, mutta ajatus laajeni koko hengellistä väkivaltaa koskevaksi. Työn tuloksena syntynyt gradu löytyy netistä.

* * *

Jehovan todistaja -lapsilla voi olla koulussa ongelmia. Lapsi ei saa tehdä isänpäivän korttia, eikä joulukortteja. JT-lapsi voi miettiä, voiko hän syödä puuroa, jos opettaja on sanonut, että se on joulupuuroa. Lapsi ahdistuu. Tosin Raamatulla voi olla hankala perustella, miksi ei saa syödä puuroa tai joulutorttuja. Epäloogisuudesta huolimatta lapselle tulee todella syyllinen olo, jos sen joulutortun syö tai puuroa maistaa.

Myös suru ja huoli "ulkopuolisten" kohtalosta voi aiheuttaa lapsessa ahdistusta. Jos isä tai äiti on lähtenyt yhteisöstä, lapsi pelkää, että yhteisöstä irtautunut vanhempi kuolee Harmagedonissa.

* * *

Monet yhteisöt vaativat ehdotonta kuuliaisuutta ja hengellistä suorittamista. Lapsikin voi joutua saarnaamaan ovelta ovelle hyvin pienenä. Kysytäänkö lapselta, haluaako hän? Aila Ruohon julkaistussa kirjassa kukaan Jehovan todistaja -informantti ei kertonut, että lapsena olisi ollut kivaa "käydä kentällä", päinvastoin.

Koko elämää koskevat suuntaviivat voivat määrätä, että kasteelle voi joutua liian nuorena. Luterilaisessa kirkossa kastetaan lapset vauvoina, mutta heitä ei hylätä, jos he myöhemmin eroavat kirkosta.



   Jukka Timonen.
Lue lisää täältä.

Haastatteluissa puhuttiin luonnollisesti paljon siitä, mikä yhteisöissä on pielessä. Toistuvia asioita oli esimerkiksi se, että auktoriteetti kajoaa kaikin keinoin, tunnetaan epämääräistä ahdistusta ja syyllisyyttä. Vaikeudet hengellistetään, ja jos joku väsyy uskontoon, niin lääkkeeksi tarjotaan lisää uskontoa, tai kuten entiset Jehovan todistajat sanovat, lisää "kenttää". Sukupuoliroolit on koettu ahdistaviksi. Tämä ei koske pelkästään naisia ja naisen alistamista. Miehiä ahdistaa se, että heidät pakotetaan ottamaan johtoasema, jota he eivät halua. Jopa vaimo saattaa ahdistaa miestä, että ole nyt se perheen pää. Ota valta.

* * *

13 vuoden jakson aikana internet on muuttanut asetelman täysin. Varsinkin entisten Jehovan todistajien uudemmissa haastatteluissa internetin kautta löytyvä vertaistuki on ollut ratkaisevan tärkeä asia. Lähes kaikki sanovat, että ajauduttiin kriittisille verkkosivuille informaatiomuurin ja pelkojen läpi sattumalta. Kaksoiselämä, riittämättömyyden tunne, suorituspaineet, toteutumattomat ennustukset, oppien muuttuminen ja entisten jäsenten karttaminen toistuvat kertomuksissa. Kerrotaan myös siitä, miltä tuntui olla itse se, joka karttaa. Oma menneisyys pitää siinäkin suhteessa sopeuttaa nykyhetkeen. Ulkopuolinen maailma näytti pelottavalta, sehän oli Saatanan maailma. Kerrotaan myös, että johtajat eivät aina olleet tehtäviensä tasalla. Entisillä Jehovan todistajilla kritiikki ei varsinaisesti henkilöidy keneenkään. Se osoittaa auktoriteettien yläpäähän, jota kukaan ei kovin hyvin tunne. Se on se hämärä hallintoelin jossain kaukana.

Perinteentutkijana Jukka Timonen puhuu mielellään entisten Jehovan todistajien kansanperinteestä. Usein puhutaan kehäpäätelmistä. Vartiotorni sanoo, että Vartiotorni on totta. Ja koska Vartiotorni sanoo, että totuutta vastustetaan, niin Vartiotornin vastustaminen todistaa, että Vartiotorni on totta. Tämä yhteinen kielenkäytölle rakennettu käänteiskieli on ex-JT-kansanperinnettä. Tämä on tämän aineiston harvoja huumorin aiheita.

Kertomuksista erottuu sekin, että niissä eritellään pilkun tarkasti oppeja. Pilkun tarkasti siksi, koska pilkun paikalla on todella merkitystä, koska se oppien tulkinta on niin konkreettinen ja tarkka. Muista yhteisöistä lähteneiden puheissa tämä oppien osuus on selvästi abstraktimpi. Niissä on mukana enemmän uskonnollista tuntemista ja kokemista. Joidenkin entisten Jehovan todistajien haastatteluissa näistä tuntemisista ja kokemisista tuleekin asia, jolla suorastaan nykyidentiteetti erottautuu menneestä. Hieman kärjistäen voi sanoa, että muututaan suorittavista kenttätuntilaskureista tunteviksi ja eläytyviksi ihmisiksi.


Aila Ruoho, Jukka Timonen, Katriina Järvinen ja Janne Villa
Ylhäällä: Aila Ruoho, Jukka Timonen, Kristiina Järvinen ja Janne Villa.
Oikealla: Kristiina Kouros, Johanna Hurtig ja Terho Miettinen.
Kristiina Kouros, Johanna Hurtig ja Terho Miettinen


Kirjaililjapaneeli. Lue lisää täältä.

Kysymys yleisön joukosta:
Kaikki tietävät, että uskonnolliset yhteisöt aiheuttavat varsinkin lapsille mielenterveysongelmia ja terapiakäyntejä. Eikö voitaisi edellyttää sitä, että siinä suhteessa kun yhteisöistä joutuu ihmisiä terapiaan, yhteisöt joutuisivat maksamaan terapiakulut, koska ne ovat ne aiheuttaneet?


Joni Valkila:
Ympäristönsuojelussa puhutaan tällaisesta "saastuttaja maksaa" -periaatteesta. Se on todettu tehokkaaksi toimintakeinoksi. Eli jos joku aiheuttaa ongelman, esimerkiksi rikkidioksidipäästön ja jostain tehtaanpiipusta tulee saastetta, niin saastuttaja joutuu siitä maksamaan.Tämä näyttää toimivan erittäin tehokkaasti. Päästöt ovat vähentyneet.


Johanna Hurtig:
Ei ole niin helppoa erottaa, mikä on perheen vastuu ja mikä on yhteisön vastuu. Perheet hyödyntävät yhteisöllisiä merkityksiä ja yhteisöllistä elämäntapaa, mutta perheissä on myös siitä riippumatonta yksilöihin palautuvaa vanhemmuutta, ja miten sitä arkea eletään. Mikä on vanhempien vastuu, mikä on perheen vastuu? Mikä on yhteisön merkitys ja vastuu? On vaikea erottaa niitä toisistaan. Usein vanhempien todellisuuteen vaikuttaa se opetus ja uskollisuus.

Kommentti yleisön joukosta:
Minä tunnen vain Jehovan todistajien yhteisön. Siinä ainakin tämän yhteisön merkitys on ratkaiseva, koska kaikki ohjeet tulee hallintoelimeltä. Perheen vanhemmilla ei ole suurtakaan liikkumavaraa niiden ohjeiden noudattamisessa. Jos he noudattavat Vartiotorniseuran ohjeita, niin he vievät lapset kentälle muutaman vuoden ikäisenä ja laittavat kasteelle heidät alaikäisinä. Jehovan todistajien kohdalla opetus on suoraan ohjattua ylhäältä päin hallintoelimeltä, samoin myös lasten pahoinpitely hengellisesti ja henkisesti. Jos vanhemmat eivät tätä tee, he ovat huonoja Jehovan todistajia, ja joutuvat ehkä itse vaikeuksiin.


Janne Villa:
Vastaan aiempaan kysymykseen, "mikä on yhteisön vastuu" ihmisen terapiaan tai mielisairaalaan saattamisessa. Esimerkkinä voi käyttää katolista kirkkoa. Katolinen kirkko on tehnyt törkeitä rikoksia. Hyväksikäyttöä on salailtu monessa maassa niin, että siinä oli järjestelmä mukana. USA:ssa on tehty ryhmäkanteita, ja siellä on mennyt konkurssiin joitakin hiippakuntia. Kun on rakenteellisesti tehty vääryyksiä, niihin on voitu puuttua. Suomen lähetysseura myönsi, että yhteisö oli ollut mukana hyväksikäyttötapauksissa. Yhteisö maksoi kahdentoista hyväksikäytön uhrin terapiakulut muutaman vuoden ajan. Joten tällainen mahdollisuus on Suomessakin. Vanhoillislestadiolaiset ovat myöntäneet, että on tehty pahoja virheitä, myös hyväksikäyttöilmiön salaamisessa. Olisi ehkä mahdollista, että yhteisö tulisi vastaan ja tarjoaisi apua. Jehovan todistajien yhteisö on tuottanut eniten uskonnon uhreja. Sen ongelma on se, ettei se lähtökohtaisesti voi koskaan toimia niin, että se olisi väärässä. Yhteisöstä lähtenyt ja terapiaan joutunut on aina väärässä, ei yhteisö. Henkistä väkivaltaa voidaan pitää myös rikoksena. Joten on mahdollista nostaa yhteisöä vastaan kanne. Siinä kannattaisi olla useampia ihmisiä mukana, koska yksin ihminen on todella avuton isoa järjestelmää vastaan. Terapeuttina olen huomannut sen suuren ongelman, että useimmat ihmiset eivät ole riittävän vahvoja puuttumaan väärinkäytöksiin, jopa rikoksiin, silloin kun he ovat vielä heikoilla. Toipumisprosessi vie usein niin monta vuotta, että vasta ehkä keski-iässä ollaan valmiita siihen, että aletaan ottaa epäkohtia esiin. Jos väärinkohdellut ihmiset lyövät hynttyyt yhteen, en pitäisi mitenkään mahdottomana, että näitä suorastaan rikollisia yhteisöjä saadaan kuriin niin että maksetaan uhrien terapiakuluja.

Kysymys yleisön joukosta:
Miten paljon mielenterveysongelmia on nuorisolla eri uskonnollisissa yhteisöissä?


Janne Villa:
Vakavat mielenterveysongelmat kohdistuvat selkeästi tiettyihin yhteisöihin. Koivuniemen kultti on yksi esimerkki. Vuonna 1997 30 ihmistä lähtijöistä joutui terapiaan, heistä monet voivat todella pahoin. Koko ajan suhteellisen pieni yhteisö tuottaa valtavasti ongelmia, lähes kaikilla, jotka lähtee, on vakavaa henkistä pahoinvointia. Lasarusveljet on yksi ongelmalahko. Jehovan todistajat on myös yksi tällainen yhteisö, joka tuottaa hyvin paljon mielenterveysongelmia. Yhteisön pitäisi ottaa tämä asia käsittelyyn, mutta siitä ei ole mitään merkkejä olemassa. Vanhoillislestadiolaiset on määrällisesti valtavan suuri yhteisö, ja sielläkin on paljon uskonnon uhreja ja terapian tarvetta. Näistä ei ole mitään tarkkaa statistiikkaa, koska terapiassa ei välttämättä kysytä, mihin ryhmään ihminen kuuluu.


Aila Ruoho:
Olen tekemässä uutta kirjaa, jonka työnimi on tällä hetkellä "Mustien lampaiden päivät". Se käsittelee hengellisyyttä ja mielenterveyttä. Minulle on siinä jo joitain informantteja tullut, ja jotenkin minä koen erityisesti, että Jehovan todistajilla on aika suuri vaara itsemurhaan. Se tuli esille sekä gradussa että julkaistun kirjan aineistossa.
 


Alkuperäiset seminaarisivut täällä.




Takaisin arkistosivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer / Linux Ubuntu  *  Kuvankäsittely: GIMP / Linux Ubuntu  *  Äänenkäsittely: Audacity / Linux Ubuntu