Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista - Uutisarkisto
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisarkisto

Johanneksen pojan uutissivut - arkisto




Tutustu myös näihin sivuihin:
Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



 
Jehovan todistajien lapset

Oikeuskomiteat

Karttaminen

Henkilötietolaki

Miten Vartiotorniseura kerää rahaa?

Vuosi 1975, ennustelu

Verikysymys



 
Muita aiheita:
   



UUT:n toiminnanjohtaja Radio Dein haastattelussa
15.11.2015 Johanneksen poika



  

Toimittaja Jari Kupiainen haastatteli Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n toiminnanjohtaja Joni Valkilaa marraskuun alussa 2015.



Ohjelmassa oli kolme osaa:

Osa 1 - Jonin elämäntarina
Osa 2 - Uskontojen uhrien tuki UUT ry
Osa 3 - Epäterveet uskonyhteisöt


Kuva: Radio Dei

Osa 1 - Jonin elämäntarina

Jari Kupiainen totesi aluksi, että Jonin elämäntarina pohjautuu Helsingin Sanomissa olleeseen kirjoitukseen "Hyvästelin perheeni ja sanoin isälle hänen olleen hyvä isä".

Joni kertoi, että hän syntyi Jehovan todistaja -perheeseen ja uskoi asiaan. Kaikki ympärillä olevat ihmiset uskoivat samalla tavalla. Maailman loppu olisi tulossa aika pian. 16-vuotiaana tuli kuitenkin epäilys, että mitä tapahtuisi, jos maailma ei lopukaan pian.

Pitäisikö hankkia koulutusta? Peruskoulun jälkeen hän aloitti saarnaamistyön ja teki siinä ohessa osa-aikatyötä. Epäilyt lisääntyivät. 18-vuotiaana Joni meni iltalukioon. Lukiossa ja kirjastossa esitetyt asiat sai epäilemään monia asioita. Esimerkiksi vedenpaisemus on Jehovan todistajien opetuksen mukaan kirjaimellinen. Koko maailma peittyi veteen. Joni löysi kuitenkin todisteita, ettei se hänen mielestään voi olla totta.

Toimittaja totesi, että Joni joutui miettimään omilla aivoillaan. Hän kysyi, minkälaista dialogia Joni joutui käymään.

Ei ollut mitään dialogia, kertoi Joni. Seurakunnassa ei saa esittää epäilyksiä. Ei Joni uskaltanut kysyä asioista keneltään.

Jehovan todistaja -nuoret menevät usein hyvin nuorina naimisiin, koska seksin harrastaminen ennen avioliittoa on Jehovan todistajien yhteisössä kielletty. Joni ei halunnut mennä naimisiin Jehovan todistajan kanssa varhaisella iällä niin kuin monet muut. Jonilla oli yhteisön ulkopuolella tyttöystävä. Sitten kävi niin, että vanhimmat panivat Jonin tunnustamaan seksin harrastamisen, ja Joni erotettiin seurakunnasta.

Toimittaja: Mitä tästä seurasi? Kun ei ollut minkäänlaista dialogia ja sitten erotettiin?

Joni kertoi, että Jehovan todistajat suhtautuvat hyvin jyrkästi entisiin jäseniin. Heidän kanssaan ei saa puhua eikä heitä saa tervehtiä. Joni joutui jättämään kaikki läheiset yhdellä kertaa samana päivänä. Kun hänet ilmoitettiin erotetuksi seurakunnasta, kukaan seurakunnan jäsen tai perheenjäsen ei enää puhunut hänen kanssaan. Hän oli silloin 22-vuotias eikä enää asunut kotona vaan asui yksin.

Toimittaja: Kun kaikki ystäväpiiri, perhepiiri ja sosiaalinen verkosto oli muodostunut seurakunnan sisälle ja ympärille, miten lähdit rakentamaan elämää eteenpäin? 

Joni kertoi, että iltalukiossa kiinnosti hieman tutustua toisiinkin ihmisiin. Mutta sitten, kun Joni pääsi opiskelijaksi Helsingin yliopistoon, hän pääsi fiksuun seuraan ja löysi uusia ihmisiä ja ihmissuhteita. Vuosien varrella on tilanne pikku hiljaa korjautunut. Joni on tutustunut myös useisiin entisiin Jehovan todistajiin, jotka tuntevat hänen taustansa.


Osa 2 - Uskontojen uhrien tuki UUT ry

Jari Kupiainen kysyi Jonilta, miten hän tuli tähän UUT:n toimintaan mukaan.

Joni kertoi, että sen jälkeen, kun hänet oli erotettu, hän soitti seuraavana päivänä Uskontojen uhrien tukeen. Hän oli jostain kuullut, että tällainen yhdistys on olemassa. Sitten hän meni vertaistukitapaamiseen, joka sattui olemaan myös jonkinlainen yhdistyksen vuosikokous. Yllättäen Joni valittiin myös yhdistyksen hallitukseen saman tien. Silloin yhdistyksen toiminta oli paljon pienimuotoisempaa kuin nykyisin, ja siksi tuo oli mahdollista.

Joni on ollut pitkään UUT:n toiminnassa mukana, ensin vapaaehtoisena 15 vuotta ja sitten noin neljä vuotta työkseen toiminnanjohtajana.

Toimittaja: Olet opiskellut aika paljon. Olet valtiotieteen tohtori.

Joni kertoi, että se oli "harharetki" tässä välissä. Joni on tyytyväinen, että hän sai tehtyä jotain sellaistakin elämässään, mikä ei liity uskonyhteisöihin. On ollut muutakin elämää.

Toimittaja kyseli sitten Jonilta vertaistuesta. Mitä se käytännössä tarkoittaa?

Joni määritteli vertaistuen samanlaisia asioita kohdanneiden ihmisten tarjoamaksi tueksi toisilleen. Ei ole kyse ammattiauttamisesta, mutta voi toimia ammattiauttamisen tukena. Jotkut ihmiset voivat päästä yli vakavista kriiseistä, joita elämässä kohtaa vertaistuen ja lähimmäisten tuen avulla. Esimerkiksi kun eroaa uskonyhteisöstä, voi menettää läheistensä tuen, maailmankuvansa, identiteettinsä ja yhteisönsä. Silloin ihminen saattaa jäädä aika yksin. Sellaisessa tapauksessa voi olla apua siitä, että voi puhua samaa kokeneiden ihmisten kanssa. Samalla voi huomata, että jotkut ihmiset selviävät näistä tilanteista ja pääsevät elämässä eteenpäin. Näin voi saada vähän perspektiiviä omaan tilanteeseensa. Silloin huomaa, että on useita tällaisia yhteisöjä, jotka väittävät olevansa "ainoita oikeita" pelastukseen johtavia teitä. Oma yhteisö ei olekaan ehkä niin ainutlaatuinen, kuin oli kuvitellut, kun sitä oli tarkastellut yhteisön sisäpuolelta. Vertaistuen avulla voi saada myös rakennuspalikoita uuden sosiaalisen verkoston luomiseen.

Toimittaja viittsi sitten UUT:n nettisivuihin ja mietti kahta kysymystä, mitkä liittyvät sairaisiin uskonyhteisöihin. Onko niin, että on sekä terveitä että sairaita uskonyhteisöjä? Mihin uskontoihin tämä liittyy? Liittyykö se aina kristinuskoon?

Jonin mielestä uskonyhteisöjä ei voi jakaa mustavalkoisesti sairaisiin ja terveisiin. Uskonyhteisöissä on kyllä eroja. Jotkut ovat tulkinnoissaan hyvin fundamentalistisia, joilla on jyrkkiä tulkintoja ja näkemyksiä, miten pitää elää tai käyttäytyä. Joissain yhteisöissä taas annetaan enemmän mahdollisuuksia ihmisten ajatella itse. Silloin tavallaan tunnustetaan, että ei me voida olla ihan täysin varmoja kaikista asioista. Kristinuskossa on yleensäkin sisäänrakennettuna mahdollisuus hengelliseen väkivaltaan. On olemassa "pelastus" ja "kadotus". Tämä saattaa johtaa siihen, että esitetään jotain hyvin jyrkkiä tulkintoja tai vaatimuksia ihmisille. Esimerkiksi pitäisi liittyä johonkin tiettyyn yhteisöön, joka johtaa pelastukseen. Tai pitää hinnalla millä hyvänsä pitää tällainen ihminen yhteisön jäsenenä.

Joni totesi, että ihmisetkin on erilaisia. Ei ole kyse pelkästään siitä, että on erilaisia yhteisöjä. Jotkut ihmiset ovat herkempiä ja voivat kokea hyvin rankaksi vaikka sen, että voi joutua helvettiin. On olemassa käsite "synti pyhää henkeä vastaan", mutta siitä ei kuitenkaan kukaan kerro, että mitä se on.

Toimittaja ihmetteli, miksi Suomessa, sivistysvaltiossa, voi yhteisöissä esiintyä autoritääristä vallankäyttöä.

Jonin käsityksen mukaan yhteisöjen johtajat eivät ole kovin demokraattisesti valittuja. Ei heitä voi helposti vaihtaa, jos he syyllistyvät vallan väärinkäyttöön. Rivijäsenillä ei tällaisissa yhteisöissä ole mitään keinoa puuttua asioihin.


Osa 3 - Epäterveet uskonyhteisöt

Jari Kupiainen pyysi Joni Valkilaa kertomaan kolme tai viisi asiaa esimerkkinä siitä, että voitaisiin tunnistaa uskonnollisen yhteisön sairastuminen. Toisin sanoen, milloin "hälytyskellojen" pitäisi alkaa soida.

Joni Valkila otti ensimmäiseksi piirteeksi sen, että jos yhteisö on kovin autoritaarinen, eli jos sitä johdetaan hyvin tiukasti ylhäältä alaspäin siten, että hierarkiassa alempana olevat eivät voi vaikuttaa millään tavalla siihen, miten asioita yhteisössä hoidetaan. Usein siihen liittyy se, että johtaja tai johtajat väittävät, että he ovat Jumalan ohjauksessa, ja he voivat väittää, että se mitä he tekevät, on Jumalan tahto eikä sitä voida millään tavalla kritisoida.

Toisena tunnuspiirteenä Joni mainitsi hyvin mustavalkoisen ajattelun. Yhteisön mielestä voidaan hyvin jyrkästi jakaa asioita oikeisiin ja vääriin. Tämä jättää hyvin vähän tilaa ihmisen omalle ajattelulle ja omalle kyvylle ratkaista asioita.

Kolmantena tunnuspiirteenä tuli esiin ihmisten yksityiselämään hyvin tiukasti puuttuminen. Yhteisö voi puuttua esimerkiksi siihen, kenen kanssa voi avioitua tai seurustella. Myös terveydenhoitoon liittyviin asioihin voidaan puuttua, voidaan määritellä, minkälaisia lääketieteellisiä toimenpiteitä voidaan ottaa vastaan ja mitkä ovat syntiä.

Toimittaja heitti tässä vaiheessa vastakysymyksen. Hän kysyi, näkeekö Joni uskonnollisissa yhteisöissä mitään positiivisia ja kantavia tekijöitä.

Joni vastasi, että tottakai. Uskonnoissa on myös hyviä asioita. Sosiaalinen verkosto on yksi hyvä asia. Uskonyhteisö on usein loistava sosiaalinen verkosto, mitä on vaikea korvata millään muulla verkostolla. Se on verkosto, joka tuo yhteen eri ikäisiä ihmisiä, erilaisista ammateista lähtöisin olevia ihmisiä. Parhaimmillaan se voi yhdistää ihmisiä todella hyvin. Tietysti tähän liittyy se ongelma, että mitä tapahtuu sitten, jos on vähän eri mieltä tämän uskonyhteisön kanssa.

Toimittaja totesi, että tähän pitäisi kuulua aito rehellinen ja kriittinen dialogi, keskusteluyhteys.

Joni myönsi, että tämä olisi tietenkin toivottavaa. Ja on olemassa sellaisiakin yhteisöjä, joissa on sallittua esittää kritiikkiä, mutta valitettavasti monet yhteisöt ovat sellaisia, että siellä aika tiukasti rajoitetaan sitä, että mitä mieltä ihminen saa olla.

Joni kertoi lisää uskonnollisten yhteisöjen hyvistä puolista. Ne tarjoavat lohtua, toivoa ja pelastusta. Ihmisenä oleminen on toisinaan vähän vaikeaa ja rankkaa. Esimerkiksi kuoleminen on rankka juttu. Tiedämme, että me kaikki tulemme kuolemaan ja myös kaikki läheisemme ja rakkaamme tulevat kuolemaan. Uskonnot tarjoavat tähän vastauksia. Joillekin ihmisille sopii sekin, että ei tarvitse välttämättä mitään yhteisöä voidakseen saavuttaa jotain uskonnollisia kokemuksia. Joku voi saada tämänkaltaisia kokemuksia esimerkiksi tieteen tai taiteen kautta tai luonnossa liikkumalla.

Toimittaja kysyi Jonilta, minkä asioiden varaan Joni nyt rakentaa elämänsä, kun hän koki rankan vaiheen elämässään ja mikä on Jonin uskon asia vai onko sellaista ollenkaan.

Joni sanoi olevansa itse uskonnoton, mutta Joni tarkensi, että UUT ei ole vain uskonnottomien yhdistys. UUT:n toiminnassa on mukana ihmisiä, jotka kuuluvat moniin eri uskontoihin ja on myös uskonnottomia. Kaikki ovat melko sulassa sovussa UUT:ssä. UUT:n toiminnassa ei ole keskeistä se, että kaikille haluttaisiin saada jotain tiettyä maailmankatsomusta. Keskeistä on toisten tukeminen vaikeissa tilanteissa ja myös kritiikin esittäminen silloin kun joku uskonyhteisö loukkaa ihmisoikeuksia.

Toimittaja kysyi vielä Jonilta kuolemasta. Onko se suora viiva monitorissa ja kaiken loppu?

Jonin käsityksen mukaan asia on juuri noin kuin toimittaja kuvaili. Joni sanoi vielä, että jokainen päivä on arvokas, ja kannattaa miettiä, miten ne käyttää. Joissakin uskonnoissa on se ongelma, että keskitytään niin paljon siihen "tuonpuoleiseen" elämään, että tämänpuoleinen elämä jää elämättä.



  
Alkuperäiset Radio Dein internetsivut täällä.
 
 

 
Takaisin arkistosivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity