Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista - Uutisarkisto
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisarkisto

Johanneksen pojan uutissivut - arkisto




Tutustu myös näihin sivuihin:
Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



 
Jehovan todistajien lapset

Oikeuskomiteat

Karttaminen

Henkilötietolaki

Miten Vartiotorniseura kerää rahaa?

Vuosi 1975, ennustelu

Verikysymys



 
Muita aiheita:
   



Mitä graduista löytyy?
08.02.2016 Johanneksen poika




Kuva: verkkolehdet.jamk.fi

Suomen yliopistoissa on viime vuosina tutkittu ahkerasti aiheita, jotka liittyvät jehovantodistajuuteen. Tässä kirjoituksessa tutustutaan kolmeen graduun.

Aila Ruoho teki vuonna 2010 gradun aiheesta "Päästä meidät pelosta - Hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä". Anneli Nahkolan aihe oli vuonna 2013 "Sosiaaliset suhteet uskonnon ilmentäjinä - Entisten Jehovan todistajien kokemukset vuorovaikutussuhteista". Auri Bützow sai valmiiksi gradunsa samana vuonna. Sen aihe oli "Lasten asema ja lastensuojelun erityispiirteet suljetuissa uskonnollisissa yhteisöissä".

Kaikissa em. graduissa jehovantodistajuus on vahvasti esillä. Auri Bützowin gradussa haku "Jehovan todistaja" tuottaa 44 tulosta, Anneli Nahkolan gradussa sama haku antaa 84 tulosta ja Aila Ruohon gradussa 40 tulosta.

Mikä on Pro Gradu? Wikipedia kertoo näin:

Pro gradu (lat. arvoa varten, puhekielessä yleisesti vain gradu) on yliopistoissa maisterin tutkintoa varten pääaineessa laadittava syventävien opintojen tutkielma, jolla opiskelija osoittaa, että hän kykenee ilmaisemaan itseään selkeästi ja tieteellisesti sekä tuomaan esiin oman alansa tuntemusta.



Ensimmäiseksi tarkastellaan Auri Bützowin gradua "Lasten asema ja lastensuojelun erityispiirteet suljetuissa uskonnollisissa yhteisöissä". Lainauksia teksteistä:

Tutkimuksessa lasten asema yhteisöissä näyttäytyi melko huonona. Yhteisön oppien mukaan kasvaminen ei ole lapselle valinta. Lapsia kasvatetaan uskonnon kautta, ja heitä pelotellaan usein helvetillä ja maailmanlopulla. Lapset tuntevat ahdistusta ja syyllisyyttä siitä, etteivät koe olevansa riittävän hyviä uskovaisia ja pelkäävät jäävänsä osattomiksi pelastuksesta. Suljetuissa uskonnollisissa yhteisöissä on myös kaltoinkohtelulle altistavia tekijöitä kuten yhteisön sulkeutuneisuus ja tapa käsitellä asioita yhteisön sisällä. Tekijät eivät joudu teoistaan vastuuseen, eivätkä uhrit saa oikeutta. Esimerkiksi hyväksikäytössä myös uhria syyllisestään syntisenä, mikä edesauttaa sitä, ettei tapauksia tuoda julki. Haastateltavieni mukaan yhteisöt uskovat enemmän raamattuun kuin lakeihin. - Sivu 2.

Jehovan todistajien yhteisössä taas terveydenhuoltoa laiminlyödään uskon perustein. Jehovan todistajat kieltävät jäseniltään esimerkiksi verensiirrot, eivätkä lapsetkaan saisi ottaa vastaan verensiirtoja. Laissa potilaan asemasta ja oikeuksista on 6 §:ssä säädetty potilaan itsemääräämisoikeudesta, jonka mukaan potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta. Lain 9 §:n mukaan huoltajalla tai muulla laillisella edustajalla ei ole oikeutta kieltää potilaan henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi annettavaa tarpeellista hoitoa. (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 1992/785.) Toisin sanoen vaikka Jehovan todistajat yrittäisivät kieltää alaikäiseltä lapseltaan verensiirrot, hoitohenkilökunnan on silti annettava se lapselle, jos se on lapselle tarpeellinen. Jos vanhemmat yrittävät kieltää alaikäiseltä lapselta verensiirron, vaikka hän tarvitsisi sitä, toteutuvat myös kiireellisen sijoituksen perusteet. Lastensuojelulain (2007/417) 38 §:n mukaan lapsi on sijoitettava kiireellisesti, jos hän on välittömässä vaarassa. 40 §:n mukaan sijoituksen perusteita ovat muun muassa puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet, jotka uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä. - Sivu 31.

Suurin osa haastateltavistani kertoi eläneensä lapsuutensa erilaisissa peloissa, jotka liittyivät uskontoon. Uskonnolla pelottelu on hyvin vahingollista. Kaikki haastateltavani kokivat, että heidän yhteisössään peloteltiin lapsia, ja muutama kertoi edelleen pelkäävänsä asioita, joista lapsina varotettiin. Entiset Jehovan todistajat kertoivat pelänneensä harmagedonia (maailmanloppua), ja vanhoillislestadiolaisia taas oli peloteltu helvetillä. Lisäksi lapset olivat kokeneet syyllisyyttä ja pelkoa siitä, etteivät kokeneet olevansa tarpeeksi hyviä uskovaisia. - Sivu 53.

Hva: … kyllä harmagedonajatus on sellanen minkä aika nuoret lapset jo oppii ja mua ainakin ahdisti … oli lapsille suunnattu (kirja) ja siinä käytiin raamattua läpi vähän niinku lapsen tasolla (.) ja ne kuvat siellä oli kyllä tosi pelottavia (.) siis siellä oli sellasia punasävysiä kuvia jossa maa avautuu ja pahat ihmiset tippuu sinne ja sen tyyppistä … ja sitte kun mä kuuntelin sitä harmagedonjuttua ja sitä niin mä jo lapsena tiesin että mä en ikinä tuu pääsemään paratiisiin (.) mä oon niin paha ihminen (.) mä en pystyny todellakaan puhumaan niistä asioista (.) kyllä mä ainaki kasvoin sellasessa täydessä pelottelussa ja syyllisyydessä (.) ja kyllä mä uskon että monilla voi olla sama kokemus. - Sivu 54.

Haastateltavat toivat myös esiin, että uskon harjoittaminen lapsena ja nuorena vei niin paljon aikaa, ettei sitä jäänyt harrastuksille tai muille aktiviteeteille. Useat haastatellut entiset Jehovan todistajat kertoivat käyneensä kahden tunnin kokouksissa vähintään kaksi kertaa viikossa, ja lisäksi he olivat käyneet viikoittain kentällä tekemässä saarnaamistyötä. - Sivu 55.

Hva: … millekään harrastuksille ei enää ollu aikaa (.) että kaikki vapaa-aika tavallaan meni siinä arjessa ja siinä että tiistaisin piti tulla suoraan koulusta kotiin ja valmistautua kokouksiin … ja lauantaisin ja sunnuntaisin käytiin sitte kokousten lisäks kentällä saarnaamassa ihmisille (.) että paljon tekemistä tuli ja samaan aikaan paljon muuta tekemistä jäi. - Sivu 55.

Haastatellut entiset Jehovan todistajat kertoivat jo lapsena osallistuneensa kenttätyöhön eli kiertäneensä ovelta ovelle. Yhden haastateltavan mukaan lapsilla ei ole velvollisuutta osallistua kentällä käymiseen, mutta lapsia käytetään ”maskotteina”, jotta ihmiset olisivat vastaanottavaisempia. Haastateltavillani oli erilaisia kokemuksia kentällä käymisen mielekkyydestä. Yksi haastateltava kertoi kentällä käymisen olleen rentoa ja mukavaa, mutta muut sanoivat sen olleen enimmäkseen noloa ja pelottavaa. Yksi haastateltava toi esiin, että ovelle tulevat ihmiset saattavat todella suuttua ja huutaa, vaikka paikalla on lapsi. Ajankäyttö ja mielekäs tekeminen vaikuttavat lapsen hyvinvointiin. - Sivu 56.

Yhden haastateltavan nuoruudessa yhteisön ulkopuolinen aikuinen mies oli hyväksikäyttänyt useampaa alaikäistä Jehovan todistajaa pitkän aikaa. Kun asia kävi ilmi, yhden hyväksikäytetyn tytön vanhemmat kertoivat yhteisön vanhimmille aikovansa ilmoittaa asiasta poliisille. Poliisille kertominen kiellettiin ehdottomasti, ja yhteisö pyrki käsittelemään hyväksikäytettyjen tyttöjen asiat oikeuskomiteoissa. - Sivu 61.

Hva: … sitte siinä kävi niin että tän yhen tytön vanhemmat halus viedä tän jutun poliisille (.) mut tää vanhimmisto [paikallisseurakunnan johto] kielsi sen tosi jyrkästi et ei missään nimessä (.) et seurakunnan maine menee pilalle jos asia tuodaan julkisuuteen (.) ja tota sitte en mä tiiä mitä kaikkee siinä tapahtu (.) ne on saattanu menettää tai et on sanottu et erotetaan tai et saatte vastauskiellon jotain jos menette ja puhutte poliisille (.) mut se kiellettiin ehdottomasti et mitään tosta asiasta ei saa puhua julkisuuteen (.) et sit on lehdistö kimpussa ja kaikkee … mun vanhemmat kielsi mua ikinä puhumasta tästä kellekään ihan niinku vanhimmistokin (.) et ei saa puhua. - Sivu 61.

Tutkijoiden mukaan se, ettei johtohenkilöitä tai uskonnon oppeja saa millään tavalla arvostella, johtaa helposti vallan väärinkäyttöön. Yksi haastateltava mainitsi aiemmin, ettei puheita saa arvostella, mikä johtaa siihen, että lapset eivät saa kysyä puheissa esiin tulleita askarruttavia asioita. Haastateltavien mukaan Jehovan todistajat eivät myöskään näe yhteisön ulkopuolelta tulevaa kritiikkiä varsinaisesti itseensä kohdistuvana vaan pitävät sitä todisteena vainosta, joka todistaa heidän uskontonsa olevan niin ollen ainoa oikea uskonto. - Sivu 80.

Hva: … Jehovan todistajat vaan kihisee innossaan että tää on nyt sitä lopun aikaa (.) ku heitä pilkataan ja haukutaan (.) että tää on nyt sitä vainoa. - Sivu 80.

Jehovan todistajien kuuluu oppien mukaan karttaa eronneita jäseniään. Karttamiskokemukset nousivat entisten Jehovan todistajien haastatteluissa hyvin vahvasti esiin. Karttamista pidettiin vallankäyttönä, painostamisena ja henkisenä väkivaltana. Kaikki haastateltavat entiset Jehovan todistajat olivat joutuneet karttamisen kohteiksi jätettyään yhteisön. Haastateltavat olivat menettäneet ystävänsä ja verkostonsa. - Sivu 81.

Muutamat entiset Jehovan todistajat kertoivat, että yhteisö käyttää valtaa velvoittamalla jäseniä kertomaan muiden väärinteoista seurakunnan johdolle. Väärinteoista seuraa usein oikeuskomitean puhuttelu, jossa kuulusteltavat ihmiset joutuvat kertomaan omista henkilökohtaisista asioistaan. - Sivu 83.

Entiset Jehovan todistajat kertoivat, että maailmanlopun odottaminen vaikuttaa myös muihin valintoihin. Jehovan todistajien oppien mukaan kouluttautuminen ei kannata, koska harmagedon tulee pian. Tällaiset rajoitteet vaikuttavat lasten itsemääräämisoikeuteen ja mahdollisuuteen vaikuttaa omaan tulevaisuuteen, ja ne sotivat lapsen oikeuksia vastaan. Eräs alaikäisenä avioitunut haastateltava kertoi halunneensa mennä nuorena naimisiin, jotta ehtisi harrastaa seksiä ennen maailmanloppua. Pelko, jossa yhteisön lapset elävät, vaikuttaa niihin suuriin valintoihin, jotka ovat merkittäviä tulevaisuuden kannalta. Haastateltavien kertoman perusteella syntyi kuva, että yhteisön lasten tulevaisuus ja elämänvaiheet päätetään heidän puolestaan. - Sivu 92.

* * * * *

Lue Auri Bützowin gradu "Lasten asema ja lastensuojelun erityispiirteet suljetuissa uskonnollisissa yhteisöissä"



Lainauksia Anneli Nahkolan gradusta "Sosiaaliset suhteet uskonnon ilmentäjinä - Entisten Jehovan todistajien kokemukset vuorovaikutussuhteista":

Yhteiskunnallisiin asioihin osallistumisen lisäksi Jehovan todistajat tekevät selkeän rajanvedon heidän itsensä ja ei-jäsenten välille. Organisaatio ohjeistaakin välttämään tarpeetonta seurustelua ja kanssakäymistä niin sanottujen maailmallisten kanssa. ”Sekulaari maailma nähdään moraalisesti saastuneena paikkana, jossa oikeamielisyys on paholaisen houkuttelemaa. ”Epälojaalisuus tai yhteisön sääntöjen laiminlyöminen voi johtaa erottamiseen tai pahimmillaan ryhmän ulkopuolelle sulkemiseen ja hyljeksintään eli karttamiseen. Ehdoton järjestön oppeihin ja sääntöihin sitoutuminen onkin se väylä, jonka kautta hyväksyntä on mahdollista saada yhteisön sisällä. - Sivu 17.

Jehovan todistajana toimimiseen liittyy käytännön toiminnan osalta myös kasteella käyminen, jonka myötä jäsenestä tulee täysivaltainen yhteisön edustaja kaikkine vaatimuksineen. Jehovan todistajaksi tuleminen edellyttää Raamatun tutkiskelua ja kestää nopeimmillaankin vuoden. Lapsi kastetaan siinä vaiheessa, kun hän on riittävän vanha ymmärtääkseen tekemänsä ratkaisun, eikä ketään kasteta, jos on aihetta epäillä, että hän on moraalisesti ei-hyväksyttävä. Kaste näyttäytyy Jehovan todistajilla merkittävänä rituaalina, joka vahvistaa sosiaalista ryhmää, mutta samalla toimii tärkeänä sitoutumisen osoittajana yksilön ja ryhmän välillä. Tekemällä päätöksen kasteelle menemisestä yksilö tekee samalla päätöksen valita hänen elämäänsä määrittelevät arvot ja päämäärät. - Sivu 38.

Neljä seitsemästä yhteisön piirissä kasvaneesta koki kasteelle menemiseen liittyvän kielteisiä tunnekokemuksia. Kukin heistä oli mennyt kasteelle yhteisön tai vanhempien paineen alaisena, perimmäisenä tunteena taustalla ajatus hyväksynnän saamisesta. Näiden neljän kasteelle meneminen tapahtui 8-14-vuoden iässä, kun kolmella muulla Jehovan todistaja -yhteisössä kasvaneella ikävuodet vaihtelivat 13 ja 20 välillä. Heillä tällaista hyväksynnänhakuisuutta ei ollut havaittavissa. Näen ikäkauden hieman ongelmallisena tällaisen päätöksen suhteen, koska tuossa vaiheessa elämää ihminen on usein hyvin herkkä erilaisille vaikutuksille ja muutoksille. Lisäksi mahdollisuus tehdä myöhemmin kaduttavia päätöksiä voi olla suurempi kuin vanhemmalla iällä. Haastateltavat kuvailevat omia kokemuksiaan kasteelle menemisestä seuraavasti: - Sivu 38.

8-vuotiaana kävin. Siitä lähtien minua käsiteltiin kuin täysvelvollista, et mulla on täydet velvollisuudet olla niin kuin juuri kuten seurakunta määrää. (Teppo)

Mun annettiin ymmärtää, että mun kuuluu mennä kasteelle et must sitten tulis Jehovan todistaja. Annettiin ymmärtää, että pitää mennä kentälle, että pitää olla julistaja. (Johanna)

Se oli siinä yhteisössä, joka oli niin tiivis ja semmoinen niin mikä parempi tapa saada hyväksyntää kuin et hei mäki voisin mennä kasteelle. Mä olin kyllä ihan keskenkasvuinen, enkä ois ikinä itseäni päästänyt, enkä ketään sen ikäistä, kasteelle, koska ei sen ikäinen voi tietää yhtään, mitä se tekee. (Elina)

Mä olin yllättävän vanha, neljäntoista. Liian nuori siihen, mitä se tarkottaa. Se on helvetillinen päätös tehdä. Et jos ois tiennyt, et mitä se oikeesti tarkottaa sitten myöhemmin. Mä en ois koskaan tehnyt sitä. (Antti) - Sivu 38.

Eronneiden ryhmä muodostuu neljästä henkilöstä, jotka ovat kasvaneet yhteisön parissa ja irtaantuneet siitä pitkällisen prosessin myötä. Kaikki neljä informanttia toivat esiin sen, kuinka elämä Jehovan todistajana oli alkanut näyttäytyä mahdottomalta sisäisten ristiriitojen vuoksi. Sosiaalisen identiteetin teoria tukee ajatusta siinä, että ihminen pyrkii hakeutumaan sellaisten ihmisten seuraan, jotka ajattelevat yhdenmukaisesti ja pyrkii sillä tavalla rakentamaan todellisuudestaan vakaan tuntuisen. Itsetutkiskelun ja oivaltamisen kautta voimistui näkemys siitä, etteivät järjestön näkemykset ja opetukset kohtaa omien ajatusten kanssa. Ajatus poislähdöstä oli heistä jokaisella mielessä kuitenkin jo useamman vuoden ajan, joten varsinainen päätöksenteko poislähdöstä tapahtui lopulta vasta sitten, kun oma oleminen yhteisössä näyttäytyi lopulta mahdottomalta. - Sivut 40 ja 41.

Neljän muun haastateltavan kokemuksissa sosiaalisen turvaverkon rakentaminen ja uudelleensosiaalistuminen täytyi aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä. Poislähteminen yhteisöstä muutti haastateltavien elämän hyvin nopeasti ja aiheutti heissä myös kielteisiä tunteita. - Sivu 52.

Et sosiaalinen verkko, se piti ihan uudelleen hankkia. (Teppo)

Mutta tämä siirtymä pois oli hirveen vaikea, koska mulla ei ollut ketään muita ystäviä kuin Jehovan todistajia. Mä olin koko, suurimman osan elämästäni ollut heidän piirissään... ja mä olin niin kun ihan yksin. (Hannele)

Mä luulin, että ne Jehovan todistaja -ystävät, mitä mulla on ollut…et ne ois ollut mun ystäviä, mut oikea ystävä ei hylkää. Oikea ystävä seisoo rinnalla, kun toisella on ongelmia, vaikeuksia. Mut mun rinnalla ei oo seissyt kukaan. (Johanna) - Sivu 52.

Jehovan todistajat tekevät tiukan rajanvedon siinä, kenen kanssa todistajilla on lupa seurustella. Järjestön ulkopuolisia ihmisiä ei nähdä samanarvoisina, minkä vuoksi on suositeltavaa pyrkiä vuorovaikutukseen vain toisten todistajien kanssa. Informanteista kuitenkin kuudella oli kavereita tai ystäviä myös yhteisön ulkopuolella. – Kolmella sen sijaan ei ollut kuin korkeintaan tuttavatasolla, esimerkiksi työkavereina, yhteisön ulkopuolisia kontakteja. Näen tässä vaikuttavan yksilön omistautumisen määrän uskonnolle, mutta ennen kaikkea sen, perustuuko uskonnon rooli elämässä velvoitteeseen vai vapaaehtoisuuteen. Toisaalta vanhempien omistautuneisuus uskonnolle vaikutti varmasti myös siihen, kuinka tiukkaa sääntöjen noudattamista he vaativat lapsiltaan. Tutkimusaineisto osoitti, että yhteisön ulkopuolisten sosiaalisten suhteiden merkitys korostui niillä informanteilla, jotka olivat olleet Jehovan todistajia joko syntymästään tai lapsuudestaan lähtien. - Sivu 61.

Jehovan todistaja -kavereiden suhteen muutoksia tapahtui siten, että kuudella katkesi kokonaan välit heihin ja kahdella säilyi kontakti yhteen järjestön edustajaan. Uskon tässä vaikuttavan erityisesti sen, että sukulaissuhdetta voi olla tietyllä tavalla helpompi ylläpitää ei-todistajaan kuin kaverisuhdetta, koska veriside sitonee kaveruutta enemmän. Yhteisön ohjeistuksissa viitataankin siihen, että juuri biologinen suhde toiseen säilyy jollain tasolla, vaikka hän ei enää olisi yhteisön jäsen. Kaverisuhteelle näin ei kuitenkaan käy, ja vaikuttaa siltä, että suhdetta perheen ulkopuolisiin ihmisiin valvotaankin jopa tiukemmin kuin sisäpuolisiin ihmisiin. - Sivu 63.

* * * * *

Lue Anneli Nahkolan gradu "Sosiaaliset suhteet uskonnon ilmentäjinä - Entisten Jehovan todistajien kokemukset vuorovaikutussuhteista"

 


Lopuksi lainauksia Aila Ruohon gradusta "Päästä meidät pelosta - Hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä".

Suuressa vaarassa uskontonsa tähden voivat olla myös Jehovan todistajat kieltäytyessään veren vastaanottamisesta. Ehdoton kielto koskee jopa oman veren käyttöä. Omaa verta ei saa varastoida tulevaa leikkausta varten. Käytännössä Jehovan todistajat suostuvat vain verettömiin leikkauksiin. Ne ovatkin hyvin pitkälle mahdollista silloin, kun leikkauksiin pystytään valmistautumaan ennakolta. Yllättävien tilanteiden kohdatessa esimerkiksi onnettomuuksissa tai synnytykseen liittyvissä komplikaatioissa, voi vakaumus johtaa kuolemanvaaraan tai jopa potilaan menehtymiseen. Jos kyseessä on pieni lapsi, voidaan hänet ottaa tilapäisesti huostaan, jos vanhemmat eivät anna lupaa verensiirtoon. - Sivu 31.

Huomioitavaa on myös se, että vaikka joidenkin veren osien käyttö sallitaan, eivät Jehovan todistajat siitä huolimatta hyväksy verenluovutuksia. Myös veren säilyttäminen on todistajien uskonnon mukaan kiellettyä. Vuodatettu veri tulee valuttaa maahan. Näin ollen Jehovan todistajat saavat sallimansa verestä erotetut ainesosat käyttöönsä vain usean perättäisen ”synnin” välityksellä. - Sivu 32.

Tiukasti kontrolloiduille yhteisöille näyttää olevan ominaista myös se, että ajan kuluessa ja maailman muuttuessa avoimempaan suuntaan yhteisön sääntöjen määrä pikemminkin lisääntyy kuin vähenee. Teoriassa voidaan ajatella, että mitä enemmän erilaisia informaatiokanavia luodaan, sitä enemmän mahdollisuuksia hallitsemattoman tiedon saantiin syntyy. Monissa informaatiota rajoittavissa yhteisöissä nykyisten medioiden tarjoama mahdollisuus tiedon hankintaan on luonut pahoja uhkakuvia. Siksi esimerkiksi juuri Internetin käyttöä pyritään rajoittamaan. Erityisesti ne Internet-sivustot, joilta löytyy kriittistä materiaalia jäsenen omaan uskonnolliseen viitekehykseen liittyen, voivat olla häneltä rangaistuksen uhalla kiellettyjä. - Sivut 64 ja 65.

Internetin käytön vaaroista varoitellaan säännöllisin väliajoin kokouksissa ja konventeissa. Ja kuten olen jo maininnutkin, tietyntyyppiset televisiosarjat (seksiä tai väkivaltaa sisältävät) ovat kiellettyjä, tietyntyyppinen kirjallisuus on kiellettyä (jopa Aku Ankat ovat ankarimpien käsitysten mukaan kiellettyjä, koska niissä esiintyy noita, Milla Magia), samoin kuin tietynlainen musiikki (varsinkin hevi-rock mutta yhtä lailla lähes kaikki nykymusiikki, jossa aiheena on seksi tai jonkinlainen kapinahenkisyys), videopelit eivät ole suositeltavia ollenkaan. Olen kuullut jopa juttua siitä, että sanomalehtiä ei kannattaisi lukea, koska niissä on vain niin masentavia uutisia – kaiken olennaisen tiedon kun saa Herätkää tai Vartiotorni-lehdistä. (Kirje 29 JT) - Sivu 65.

Jehovan todistajuuteen liittyvät netin keskustelupalstat leimataan usein ”luopiosivustoiksi” vain sen perusteella, että netissä voi kyseenalaistaa oppeja ja tuoda esiin salattuja toimintamalleja. Tätähän ei Vartiotorniseura sulata. Se ei koskaan suostu avoimeen ajatusten vaihtoon. Se ei ”alennu” vastaamaan kysymyksiin. ”Hyvämaineisen” Jehovan todistajan odotetaan ”käräyttävän” ystävänsä, jos tämä on tehnyt jotain arveluttavaa. (Kirje 15 JT) - Sivu 65

Aineistosta voi päätellä, että Jehovan todistajat käyttävät karttamista eräänlaisena kiristyskeinona, jolla osa pois lähteneistä saadaan takaisin yhteisöön. Eräs erotettu informantti kertoo, että seurakunnan vanhimmisto kielsi häntä osallistumasta ystävänsä hautajaisiin siitä huolimatta, että leski oli kutsunut hänet. - Sivu 71.

Kuka saa päättää, keitä tulee hautajaisiin? Saavatko surevat omaiset tehdä tämän päätöksen? Vai määrääkö Vartiotorniseuran nimittämät pikkupomot näistäkin asioista? Eikö surevilla omaisilla ole oikeus päättää, kenen kanssa he haluavat surra ja muistella kuollutta lähimmäistä? Mitä sanoo Suomen laki tällaisesta NN:n harjoittamasta mielivallasta? (Kirje 15 JT) - Sivu 71.

Jukka Timonen arvostelee lisensiaattityössään kovin sanakääntein Jehovan todistajien rangaistuskäytäntöjä armon puutteesta. Timosen mukaan synnit kyllä tunnustetaan, mutta sen sijaan että väärintekoon syyllistyneelle Jehovan todistajalle tarjottaisiin anteeksiantamusta, hän saa kurinpalautuksen tai julkinen nöyryytyksen. - Sivu 78.

* * * * *

Lue Aila Ruohon gradu "Päästä meidät pelosta - Hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä"

 

  
Lue:
  • Auri Bützowin gradu "Lasten asema ja lastensuojelun erityispiirteet suljetuissa uskonnollisissa yhteisöissä"
  • Anneli Nahkolan gradu "Sosiaaliset suhteet uskonnon ilmentäjinä - Entisten Jehovan todistajien kokemukset vuorovaikutussuhteista"
  • Aila Ruohon gradu "Päästä meidät pelosta - Hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä"

Lue myös:
    

 
Takaisin arkistosivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity