Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista - Uutisarkisto
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisarkisto





Tutustu myös näihin sivuihin:
Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



 
Jehovan todistajien lapset

Oikeuskomiteat

Karttaminen

Henkilötietolaki

Miten Vartiotorniseura kerää rahaa?

Vuosi 1975, ennustelu



Muita aiheita:
   



Kirja "Pyhät, pahat ja pelokkaat" julkaistiin tänään
07.03.2017 Johanneksen poika



Teologi ja tietokirjailija Aila Ruoho julkaisi jo neljännen kirjan hengellisen väkivallan aihepiiristä. Uusin kirja käsittelee pelkoa ja pelon käyttämistä vallan välineenä epäterveissä hengellisissä yhteisöissä.

Pyhät, pahat ja pelokkaat kuvaa hengellisiä pelkoja ja niistä syntyneitä mielenterveysongelmia kymmenessä uskonnollisessa yhteisössä. Tiedostavatko kontrolloivien hengellisten yhteisöjen valtaapitävät jäsentensä ahdistuksen? Miksi ihmisten tuskaan ei puututa? Eikö lauma pysy kasassa ilman pelkoa?

Kirjassa pohditaan, miksi moni yhteisönsä jättänyt tarvitsee vertaistukea tai terapiaa ja millä keinoilla pelkoja ja itsetuhoajatuksia voi lieventää.



Pelottelun hinta voi olla kova, etenkin lapsille ja nuorille. ”Harmagedon oli minulle yhtä todellista kuin jokapäiväinen hengittäminen tai se, että maito säilytetään jääkaapissa. Kasvoinhan yhteisössä, jonka tilaisuuksissa lähes joka kerta puhuttiin Harmagedonista”, kertoo nimimerkki Peloteltu.



Jokaisessa epäterveessä hengellisessä yhteisössä pelkojen paletti on erilainen. Kun uudelleen ja uudelleen toistetaan samoja opinkappaleita, Jehovan todistajat alkavat painajaisissaankin nähdä demoneja ja Harmagedonin kauhuja ja mormoneista seksuaalisuus tuntuu vaikealta.

Monien Ruohon haastattelemien ihmisten oireet ovat helpottaneet, kun ahdistava uskonnollinen yhteisö on jäänyt taakse tai on muuten avautunut mahdollisuus sanoa oma ahdistus ääneen.



Kaksi lukunäytettä kirjasta

Lukunäyte 1:

Entinen Jehovan todistaja nimimerkki Okra kritisoi kirjeessään sitä, että lapset joutuvat kuuntelemaan aikuisia varten tehtyä opetusta, josta mitään ei sensuroida. Lapsia ei suojella millään tavalla, vaan heille kerrotaan samat väkivaltaiset ja veriset tarinat kuin muillekin. Okran mukaan yhteisö pitää vain hyvänä, että lapset ”saavat opetusta” jo pienestä pitäen. Myös Okra pitää lapsille suunnatun kirjallisuuden kuvitusta ja tarinoita liian raakoina:

Jopa lapsille suunnatuissa kirjoissa on väkivaltaisia, joskus hyvin voimakkaitakin seksuaalisia kertomuksia (kuten Dinan raiskaus), ja kerrotaan, kuinka naiset ja lapset tapetaan, imeväisiä kuolee, ja kuvissa on kuolevia lapsia aikuisten mukana. Esinahkoja keräävästä miehestä (Raamatun henkilö) puhutaan ihan kuin se olisi normaalia, vaikka näin aikuisena ajateltuna se on jotain todella kieroutunutta toimintaa. Lootin tyttäret menevät telttaan isänsä  kanssa tekemään lapsia, ja tämä siunataan jälkeläisistä kasvavalla kansakunnalla. Loot tarjoaa tyttäriään Sodoman miehille raiskattavaksi, ja sitä pidetään ihan normaalin tuntuisena, oikeana menettelytapana, enkeleitä kunnioittavana toimintana. Abraham on valmis tappamaan oman poikansa ihan vaan koska Jumala käskee. Ei tällainen voi olla hyvä kasvualusta lapselle.  - Okra (jehovantodistajuus)

Myös nimimerkki Underseer, hänkin on entinen todistaja, kertoo kokeneensa pelottelua lapsesta saakka. Hänelle kuvailtiin kuinka ”liha sulaa ihmisten luiden päältä” Harmagedonin koittaessa ja Jehovan tuhotessa pahat ihmiset. Underseer toteaa tekstin olevan kaiketi suoraan Raamatusta mutta melkoisen rankkaa alle kouluikäisen kuultavaksi.

sivut 58-59

Lukunäyte 2:

Jehovantodistajuudessa varttunut nimimerkki Leelia uskoo syyllisyyden- ja riittämättömyydentunteen olevan syynä moniin psyykenongelmiin. Erilaisena oleminen ja pakottava suorittaminen lisäävät ongelmia. Myös esiintymispakko, kuten harjoituspuheet ja kenttätyö, aiheuttavat monille ahdistusta. Hän oli itsekin useita vuosia tienraivaajana, vaikka pelkäsi kenttäpalvelusta eikä saanut siitä minkäänlaista nautintoa. Hän yritti vain selvitä, sillä vaihtoehtoja ei ollut. Leelia kertoo, että monilla hänen seurakuntansa jäsenillä tuntui olevan paniikkihäiriöitä. He istuivat valtakunnansalin takaosassa, tulivat viime tipassa kokoukseen ja lähtivät pois heti tilaisuuden loputtua. Syyksi he sanoivat, etteivät kestä ihmisiä ja melua.

sivu 218

    Kuva: Atena
 

  
Kirja Pyhät pahat ja pelokkaat Atena-kustantamon sivuilla.

Aila Ruohon kirjoittamat aikaisemmat tietokirjat:
   

 
Takaisin arkistosivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity