Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista - Uutisarkisto
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisarkisto





Tutustu myös näihin sivuihin:
Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



 
Jehovan todistajien lapset

Oikeuskomiteat

Karttaminen

Henkilötietolaki

Miten Vartiotorniseura kerää rahaa?

Vuosi 1975, ennustelu



Muita aiheita:
   



Mainos

Harhaanjohtajat vahvassa uskossa
12.04.2017 Johanneksen poika




Eräs tunnettu suomalainen uskonnollinen johtaja ja hänen rukousryhmänsä yrittivät oikeuslääketieteen laitoksella herättää kuolleista vuonna 2011 itsemurhan tehnyttä helluntailiikkeen pastoria. Ruumiille oli tehty oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus. Se merkitsee sitä, että sisäelimet oli leikattu irti, mitattu ja punnittu. Elimistä oli otettu näytteitä ja ne oli laitettu aivojen kanssa ruumiin vatsaonteloon.

Vainajalle oli tuotu paikalle kengät ja vaatteita, ettei tämän tarvitsisi hautajaisasussa lähteä talven kylmyyteen herättyään kuolleista.

Kuolleista herättämistä yritettiin yli tunnin, ja sen aikana rukoiltiin kiihkeästi kielillä. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut.

Onko tällainen mahdollista Suomessa vielä 2000-luvulla? On.

Kyseinen ote on tänään 12.04.2017 julkaistusta Terho Miettisen ja Raija Pellin kirjasta Harhaanjohtajat vahvassa uskossa.



Kirjassa puhutaan paljon ”vahvauskoisista”. Mitä tämä termi tarkoittaa?

Kirjassa selitetään näin:

Termiä vahvauskoinen käytetään kuvaamaan henkilöä, joka suhtautuu hengellisiin asioihin omakohtaisen vakavasti. Tavallisesti vahvauskoinen henkilö kokee olevansa enemmän kuin tavallinen kristitty. Tässä kirjassa tutkitaan, miten vahvauskoisia hallitaan ja mihin uskonnollisten hirmuhallitsijoiden valta perustuu. Uskonnollinen hirmuhallitsija käyttää henkilökohtaista valtaa, opettaa toisin kuin elää, sitoo ihmisiä itseensä, liittää uskoon eriskummallisia vaatimuksia, pelottelee ihmisiä, luulee pystyvänsä vaativiin tekoihin ja kuvittelee saaneensa Jumalalta erityisiä ilmoituksia.

- - -

Termi vahvauskoinen on ristiriitainen, sillä vahvauskoisen usko on jossain mielessä usein heikko. Hän tarvitsee uskonsa tueksi todistelua, kokemuksia ja hengellisiä elämyksiä. Tosiasiat ja oman uskon kanssa ristiriidassa olevat mielipiteet ja kokemukset on myös usein aktiivisesti torjuttava.


Tässä kirjassa kerrotaan paljon uskonyhteisöjen epämiellyttävistä puolista. Kirjassa todetaan kuitenkin, että erilaisissa uskonyhteisöissä, lahkoissa ja jopa kulteissa on paljon hyviä puolia: ne vastaavat ihmisen yhteisöllisyyden tarpeeseen. Ihminen haluaa kuulua johonkin. Tässä kirjassa ei kuitenkaan keskitytä näihin hyviin asioihin. Tämä kirja käsittelee uskonyhteisöjen nurjia puolia. Niistä tiedetään Suomessa edelleen aivan liian vähän. Näin ollen uskonnollisella kentällä saavat temmeltää vapaasti kaikki, jotka osaavat käyttää uskontoa hyväksi omien etujensa ajamisessa. Joskus myös rahankeräys muuttuu ahneeksi oman edun tavoitteluksi.

Kirjan painopiste on helluntailaisuudessa ja muissa niin sanottujen vapaiden suuntien seurakuntien toiminnassa. Erityisesti karismaattisiin ilmiöhin kiinnitetään paljon huomiota.


Raija Pelli ja Terho Miettinen kirjan julkistamistilaisuudessa, kuva: JP

Sisällysluettelo lupaa paljon. Siellä vilahtelee monille tuttuja nimiä: Leo Meller, Pirkko Jalovaara, Markku Koivisto, Patrick Tiainen. Pieni historiakatsauskin luvataan: Kartanolaisuus ja Åkerblomlaisuus. Eikä kirja jätä rauhaan myöskään Koivuniemen konsernia, joka tunnetaan korkeasti koulutettujen yhteisönä.

Pelkästään sisällysluettelon otsikoita silmäillessä saa hyvän käsityksen kattauksesta. Kirja tarjoaa tekstiä magiasta, yliluonnollisista ilmiöistä, parantamisesta ja terveydellä rahastamisesta. Kaikissa näissä ilmiöissä on kyse pohjimmiltaan siitä, että voimakkaat persoonat huijaavat hyväuskoisia ihmisiä. He alistavat jokaisen, joka siihen suostuu.

Kirjassa käsitellään melko laajasti vallankäyttöä. Uskonyhteisössä valtaa käytetään mm. musiikin ja seksuaalisuuden avulla. Syyllistäminen liittyy vahvasti kuvaan mukaan. Uskonyhteisöissä ihmisten hyväksikäyttö on laaja-alaista. Räikeimmillään yhteisössä tapahtuu seksuaalista hyväksikäyttöä. Mutta myös taloudellinen hyväksikäyttö on todella raadollista. Otetaan siitä yksi esimerkki.

Koivuniemen konsernissa usko ja työnteko on nivottu kivasti yhteen. Yhteisön johtaja teettää Koivuniemen yrityksessä työtä sellaisilla ehdoilla, että sitä ei kukaan normaalissa työsuhteessa työtä tekevä voisi hyväksyä. Ja tuskin ammattiyhdistysliikekään antaa aplodeja tällaiselle riistolle, jota tehdään uskonnon varjolla. Kirja kertoo taloudellisesta hyväksikäytöstä näin:

Työntekijät, pääosin diplomi-insinöörejä, uskovat olevansa osa suurta ja tärkeää missiota jota varten tarvitaan rahaa. Paras keino on tehdä paljon töitä, kuutena päivänä viikossa aamusta iltaan, 300 tuntia kuukaudessa. Ponnistelusta maksettava palkka on vain noin 3 000 euroa kuukaudessa. Tästä voi laskea diplomi-insinöörin saavan 10 euroa tunnissa. Se on paljon vähemmän kuin ”maallisissa” työpaikoissa. Aikaisempina vuosina tuntipalkka on ollut jopa vain noin neljän tai viiden euron luokkaa.

Koivuniemi on saanut vaikutuspiirissään olevat muutamat nuoret lääkärit erikoistumaan silmälääkäreiksi, sillä silmälääkäri tienaa hyvin. Lääkärit  työskentelevät Koivuniemen yrityksen lukuun ja luovuttavat suuren osan  laskutettavasta tulostaan Koivuniemelle. Heille luvataan, että kun he nyt  ponnistelevat itsensä unohtaen, he pääsevät myöhemmin korjaamaan hedelmiä. Tärkeintä on, että tekemisessä on hengellinen ulottuvuus. Ohjenuorana käytetään jaetta Paavalin kirjeestä Kolossalaisille: ”Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niin kuin Herralle eikä ihmisille” (Kol. 3:23). Viimeistään taivaassa koittaa takaisinmaksun aika.

Monilla uskonyhteisöillä on pitkät syntilistat, joilla jäseniä hallitaan. Kirjassa otetaan esimerkiksi Kartanolaisuus. Olisiko tällainen elämä elämisen arvoista?

Kartanolaisten syntilista oli hämmentävä. Lähes kaikki oli kielletty. Elämän olisi pitänyt olla vakavaa ja raskasta, ja myös näyttää ankealta. Elokuvat, tanssi, tupakka ja alkoholi olivat luonnollisesti syntiä. Solmio oli pirun hirttonyörä, ja hatut oli naisilta kielletty, samoin kuin leikkiminen ja musiikki, paitsi poljettavalla urkuharmonilla soitettu. Syntilistalle kuuluivat myös liharuoka, suurin osa sanomalehdistä, matkustaminen autolla tai moottoripyörällä ja niin edelleen.

Kirja kertoo esimerkkejä uskonyhteisöjen johtomiesten ja -naisten rikollisesta toiminnasta. Usein tämä liittyy rahan keräämiseen.

Leo Meller on saanut paljon tilaa kirjassa, eikä syyttä. Tässä pieni ote Mellerin saavutuksista:

Kavalluksesta Ilta-Sanomat kirjoitti näin: ”Syyttäjä Ritva Santavuori pitää kavaltamista erittäin törkeänä, sillä anastetut rahat on kerätty yleisöltä uskontoon, ihmisten kärsimyksiin, nälänhätään sekä hyväntekeväisyyteen vedoten.” Kuulustelupöytäkirjan mukaan Meller ilmoitti useaan syytekohtaan ”ettei ollut työtaakkansa vuoksi ennättänyt perehtyä näihin muodollisiin seikkoihin”. Meller muun muassa möi yhdistyksensä auton omanaan kavaltaen rahat.

Kirja kertoo, että Meller sekoili raha-asioiden lisäksi myös naisten kanssa. Tässä pieni ote sankarin seikkailuista:

Jo vuonna 1983 Iltalehti oli käsitellyt Mellerin kirjavia naissuhteita: ”Saarnamies on rakentanut dynastiansa sitomalla hätäänsä apua hakevia naisia itseensä – ja käyttänyt heitä seksuaaliseen tyydytykseensä.” Meller oli jo vuosikausia aiemmin väittänyt tehneensä parannuksen kaikista tämän kaltaisista rikkomuksista. Itse asiassa Leo Meller on omien sanojensa mukaan täysin synnitön mies. ”Meller kertoi saaneensa profeetallisen hengen kautta kaikki syntinsä anteeksi”.

Meller osoittautuu varsin monipuoliseksi mieheksi. Rahan ja naisten lisäksi hänen kiinnostuksen kohteensa on ollut profetoiminen. Jostain syystä profetointi on ollut hänelle vaikeaa, ainakin tuloksista päätellen:

Vuoden 1965 tammikuussa Meller saarnasi aiheesta Mistä tiedämme, että Jeesus tulee vuonna 1965. Yllättäviä profeetallisen sanan paljastuksia alkavasta vuodesta, ja vuonna 1970 aiheesta 70-luku ja lopun aika. Onko Jeesuksen tulemus lähellä?

Kirjassa kerrotaan myös Pirkko Jalovaarasta ja hänen rahankeräyksistään. Asia on varsin ajankohtainen. Kirjassa kerrotaan näin:

Rukousystävät ry sai rahankeräysluvan aikana vuosina 2009– 2011 tuloja noin 520000 euroa ja suunnilleen saman verran vuoden 2013 loppuun asti myönnetyn jatkoluvan aikana. Tästä yli miljoonan euron summasta apua tarvitseville rahaa meni sangen vähän, ainoastaan kuutisen prosenttia. Samaan aikaan Jalovaaran itselleen nostama kuukausipalkka oli keskimäärin noin 9 600 euroa. Rahankeräysvaroja on käytetty vastoin lupaehtoja ronskisti ja sangen huomattava summa.

Jalovaaraan ansiolistalle kuuluvat myös ns. ”riivaajapuheet” kirkoissa. Kaikki eivät pitäneet hänen toimintaansa asiallisena.

Talvella 2013 Jalovaara kertoi MOT-ohjelmassa ”Riivaajat kirkossa” kohdanneensa yhden illan aikana yli sata ihmistä, joissa oli demoneja. Myöhemmin hän kertoi kuitenkin ristiriitaisesti STT:lle tavanneensa vuosien aikana vain muutamia demonien riivaamia ihmisiä. Tällaiset ristiriidat eivät juuri horjuttaneet Jalovaaran asemaa, sillä tärkeät kannattajat ja rahan lahjoittajat eivät näyttäneet piittaavan epäjohdonmukaisuuksista.


Terho Miettinen kirjan julkistamistilaisuudessa, kuva: JP

Kirjassa on tekstiä myös spiritismistä. Yksi otsikko on Spiritismiä ja tapaamisia paholaisen kanssa. Myös kuolemanrajakokemuksia käsitellään. Mistä siinä on oikein kyse? Yliluonnolliset ilmiöt ovat aina kiehtoneet ihmisiä jollain sairaalla tavalla. Eikä se kiinnostus ole hävinnyt vielä 2000-luvullakaan.

Karismaattisista ilmiöistä kirja puhuu paljon. Tämä ote puhukoon puolestaan:

Kielilläpuhuminen, profetiat, tiedonsanat, kaatumiset ja ihmeparantumiset ovat karismaattisia ilmiöitä, joita pidetään merkkinä jumalallisen voiman toiminnasta. Ne kuuluvat olennaisesti helluntailaisuuteen ja muihin herätyskristillisiin liikkeisiin. Karismaattiseen ajatusmaailmaan kuuluu perinteisesti myös sota pimeyden henkivaltoja vastaan. Riivaajien ulosajaminen pois ihmisestä on tyypillinen esimerkki tällaisesta sodankäynnistä.

Kun ihminen sairastuu eikä tautiin näytä löytyvän apua virallisen lääketieteen piiristä, moni on valmis tarrautumaan viimeisenä oljenkortena uskolla parantamiseen. Ja tässä on selvä markkinarako huijareille. Parantamisella tehdään rahaa, vaikka sairaus ei parantuisikaan. Siitäkin huolimatta vaikka kukaan ei ole tieteellisesti kyennyt todistamaan yhtäkään ihmeparantumista, näitä parantamisia yritetään tietyissä hengellisissä piireissä edelleen. Jos yliluonnollisia ihmeparantumisia tapahtuisi todellisuudessa, niistä ei pitäisi olla vaikea löytää todisteita. Tiedemaailma olisi hyvin perehtynyt ilmiöön ja osoittaisi sille suurta mielenkiintoa.

Kirjassa kerrotaan tyypillisestä parantamiskokouksesta. Usein parantamistapahtumat sijoitetaan tilaisuuden loppuun. Miksi? Yleisö pitää ensin ”lämmittää” tiettyyn mielentilaan. Kirja kertoo:

Miksi sairaiden parantaminen tapahtuu yleensä hengellisten tilaisuuksien lopussa? Sitä ennen tilaisuuksissa on puheita, parantuneiden todistuspuheenvuoroja, yhteislauluja ja musiikkiesityksiä. Miksi parantamista ei koskaan hoideta heti tilaisuuden alussa, minkä jälkeen voitaisiin laulaa muutama kiitosvirsi?

Syynä lienee se, että yleisö on saatava oikeaan mielen­tilaan. Tämä tapahtuu juuri todistuspuheenvuorojen, musiikin ja muun ohjelman avulla. Todistuspuheenvuoroissa kerrotaan tavallisesti, kuinka elämä muuttui uskoon tulemisen myötä.

Kirjan 250 sivua antavat kattavan kuvan uskonnollisen kentän huijareista. Hyväuskosilta ihmisiltä saadaan kunnioitus, ihailu – ja rahat. Mitä muuta uskonlahkon johtaja tarvitseekaan?

Onko tämä kirja sinua varten? Se riippuu kiinnostuksesi kohteista. Jos olet vähänkään kiinnostunut siitä, mitä uskonnon varjolla Suomessa tehdään, sinun kannattaa lukea kirja. Teksti on sujuvaa. Kirjassa pohditaan ja perustellaan monia uskonnollisen kentän ilmiöitä. Teksti sisältää valtavan määrän lähteitä ja viitteitä, joista tarvittaessa voi tarkistaa asioiden paikkansapitävyyden. Näin asiat eivät ole vain luuloihin perustuvia vaan silkkaa faktaa.

Pari sanaa kirjan synnystä ja sen kirjoittajista:

Toinen tämän kirjan kirjoittajista, Terho Miettinen, on onnistunut pitkän prosessin jälkeen irrottautumaan ahtaista helluntailaisympyröistä. Toinen kirjoittaja, Raija Pelli, ei ole koskaan  niihin eikä muihinkaan uskonlahkoihin kuulunut. Hän on elämänkatsomukseltaan tavallinen kristitty ja evankelisluterilaisen kirkon jäsen.

Tämä kirja on osittain syntynyt kirjoittajan – Terho Miettisen – vaikean irrottautumisprosessin ja sitä seuranneen pitkän ja perusteellisen karismaattisiin liikkeisiin perehtymisen ja tutkimusprojektin tuloksena.
 

  
Kirjan kustantajan sivut täällä.

Huomautus 1:

Tämän kirjan käsikirjoitus sisälsi alun perin tekstiä myös Jehovan todistajista. Kustantaja halusi kuitenkin tiivistää tekstiä, ja näin Jehovan todistajat -osuus jäi lopullisesta versiosta pois. Tällä sivulla julkaistaan mahdollisesti myöhemmin kirjasta pois jääneitä kohtia, jotka liittyvät jehovantodistajuuteen.

Huomautus 2:

Terho Miettinen piti vuonna 2013 Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n järjestämässä seminaarissa esityksen. Voit lukea tiivistelmän esityksestä täältä.
 


Median tekemiä juttuja kirjasta:
    

 
Takaisin arkistosivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity