Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista - Uutisarkisto
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisarkisto





Tutustu myös näihin sivuihin:
Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



 
Jehovan todistajien lapset

Oikeuskomiteat

Karttaminen

Henkilötietolaki

Miten Vartiotorniseura kerää rahaa?

Vuosi 1975, ennustelu



Muita aiheita:
   



Kirjailija Ben Kalland Helsingin taiteiden yössä
25.08.2017 Johanneksen poika





Vasemmalta oikealle: Jussi Huhtala, Ben Kalland, Laura Kuitunen, kuva: JP

Akateeminen kirjakauppa järjesti 24.08.2017 Helsingin taiteiden yöhön liittyvän perinteisen tapahtuman, Kirjojen yön. Tämä on aina ollut hyvin suosittu tapahtuma, ja niin nytkin. Yleisöä oli niin paljon kuin kirjakaupan tiloihin mahtui.



Illan aikana kirjakaupassa haastateltiin useita kirjailijoita. Kahta heistä, Jussi Huhtalaa ja Ben Kallandia, haastateltiin yhdessä. He molemmat ovat julkaisseet ensimmäisen aikuisille tarkoitetun kirjansa. Jussi Huhtalan kirja on nimeltään Ukkosenjohdatin ja Ben Kallandin kirja on nimeltään Vien sinut kotiin. Haastattelijana toimi Laura Kuitunen. Tässä jutussa käsitellään vain Ben Kallandin osuutta haastattelussa.

Laura Kuitunen: Ben Kalland, sinä olet kirjoittanut kirja Vien sinut kotiin, joka on tiheätunnelmainen ja herkkä romaani. Siinä on samaan aikaan tosi kaunista estetiikkaa ja samaan aikaan se on myös todella jännittävä kirja. Olet saanut jo kirjasta paljon hyviä arvioita. Siinä mennään lähelle uskontoa ja lähelle musiikkia ja rakkautta. Kirjassasi on päähenkilönä Markus, jolla on kolme sisarta, ja heistä yksi on yli muiden. Kirjassa seurataan paljon lapsuutta ja sitten tullaan aikuisuuteen, ja kukin heistä ratkaisee tietenkin oman suhteensa perheen sisäisiin asioihin omalla laillaan. Miten sinä ajattelet, kertoisivatko sisarukset, jos he saisivat kertoa, saman tarinan, vai onko vain Markus oikea henkilö kertomaan heidän perheestään?

Ben Kalland: Olen aika varma, että niin kuin oikeassakin elämässä, niin ihmisillä on vähän eri tyyppisiä käsityksiä siitä, että mikä on oikeasti "totuus". Olen ihan varma, että jos antaisin tässä kirjassa muillekin mahdollisuuden kertoa, mitä siinä oikeasti tapahtuu, niin tulisi erityyppisiä "totuuksia" esille. Tämä on ratkaistu niin, että on lukijan tehtävä ikäänkuin lukea rivien välistä ja tehdä tulkintoja ja luoda se oma "totuus" omassa päässään.

Laura: Sinun romaanissasi on yllättäen monenlaista rakkautta, mutta ehkä vähiten sitä, mitä voisi olettaa, puolisoiden välistä rakkautta. Se on suorastaan kylmää. Mitä rakkautta sinun kirjastasi löytyy?

Ben: Päähenkilöni huomauttaa jossain kohdassa, että nykyään käytetään rakkaus-sanaa aika huolimattomasti. Me rakastamme ruokaa, me rakastamme tavaroita, ja hän huomauttaa sitten, että joissakin kielissä, esimerkiksi muinaiskreikassa (nykykreikasta en itse asiassa tiedä) oli eri sanoja riippuen siitä, mistä rakkaudesta puhutaan, puhutaanko "filia"-, "eros"- vai jostain muusta rakkaudesta. Tässä kirjassa esimerkiksi sisarusten välinen tai vanhempien ja lasten välinen rakkaus tulee selvästi korkeammalle kuin tämä perinteinen naisen ja miehen rakkaus tai kahden naisen tai kahden miehen välinen eroottinen rakkaus. Kirjassa on enemmänkin kysymys sukulaisten ja perheen sisäisestä asiasta.

Laura: Ja siinähän se vielä jatkuu lapsuuden perheestä eteenpäin.

Ben: Kyllä, se käy näin, että kun tämä päähenkilö sitten löytää elämänsä rakkauden, niin (ei nyt paljastateta, mutta) se voi olla hieman yllättävässä kohdassa, missä hän huomaa olevansa oikeasti rakkaussuhteessa.

Laura: Kirja Vien sinut kotiin kertoo jehovantodistajuudesta myös yhdestä suunnasta ja siinä tämä päähenkilö Markus pääsee hyvin nuorena miehenä Yhdysvaltoihin New Yorkiin Brooklyniin Jehovan todistajien päätoimistoon töihin ja etenee siellä parin- kolmenkymmenen vuoden aikana todella korkealle. Hän on mielestäni hyvin työorjentoitunut ihminen. Onko hän sinun mielestäsi enemmän uskontonsa palvelija sen takia, että uskonto on hänelle niin tärkeä ja hän haluaa tehdä kaiken oikein uskonnon tiukoissakin rajoissa vai onko hän vain työnarkomaani?

Ben: Siinä on tietty kehityskaari. Alussa hän on ihan varmasti mukana syvästi tässä uskonnossa, tosin sitä ei korosteta tässä kirjassa. Tämä ei ole kirja, joka koskee uskonnollista kokemusta. Tämä on kirja, joka koskee vallankäyttöä ja johtamisjärjestelmiä. Tietenkin kirjan toisessa puoliskossa silloin, kun hän pääsee sinne työhön, niin silloin korostuu nimenomaan se puoli. On tavallaan kirjailijan oikeus leikata pois ne kohdat, jotka eivät kuulu nimenomaan tähän tarinaan. Tässä on se valinta, että haluan tutkia nimenomaan tätä vallankäyttöä ja sen tyyppisiä asioita tämän yhteisön ympärillä.

Laura: Sitä kautta Markus tekee suuria uhrauksia elämässään.

Ben: Kyllä hän joutuu tekemään hyvin suuria uhrauksia.

Laura: Kirjasi päähenkilö on kohonnut tosi korkealle Jehovan todistajien päätoimistossa Brooklynissa. Hän on siellä suljettujen ovien takana, jonne vain harvat ja valitut pääsevät. Sitten kuitenkin yhtäkkiä käy miten käy, eli tapahtuu iso henkilökohtainen katastrofi (voiko sitä katastrofiksi kutsua?). Onko hänellä elämää töiden jälkeen?

Ben: Kirjassa on jätetty osittain auki, miten hänen oikeasti käy. Luulen, että lukija kyllä huomaa, että hän löytää jonkin sisäisen elämänsä, joka ehkä on vähän erilainen kuin aikaisemmin. Se saa hänet miettimään myös omaa taustaa, mitä hän haluaa tehdä jatkossa.

Laura: Tähän työhön liittyy vahvasti ehkä ulkopuolisuus. Mainitsin nämä suljetut ovet. Samaan aikaan päähenkilö on suomalainen yhdysvaltalaisten työtovereiden parissa ja hän on myös vahvasti monella tapaa ulkopuolinen elämässään muutenkin. Hän on ulkopuolinen lapsuudenperheestään, hän on asunut kauan ulkomailla ja hän on aika ulkopuolinen avioliitossaan. Mitä ulkopuolisuus omassa elämässään sivustakatsojan roolissa voi tuoda ihmiselle?

Ben: Ulkopuolisuus on alkanut jo lapsuudessa. Hän kuului lapsuudessaan vähän outoon yhteisöön, tosin koko hänen perheensä oli siinä mukana. Varmaan tämä vaikuttaa siihen, että hän kokee mailman ehkä hieman eri tavalla kuin muut. Hän kokee sen sillä tavalla, että hänellä on omia pyrkimyksiään. Hän pyrkii omaa agendaansa viemään eteenpäin. Hän huomaa joskus olevansa muiden agendojen ulkopuolella ja huomaa, että muut tekevät ihan samalla tavalla. Hän on yhtäkkiä jos ei nyt ihan puilla paljailla niin selkeästi jäänyt oman rakastamansa yhteisön ulkopuolelle. Mutta toisaalta on mahdollisuus löytää uusi, missä hän on sitten sisäpuolella. 

Laura: Miten koet kirjailijan elämän? Vaatiiko kirjailijan työ ulkopuolisuutta ja sivusta katsomista?

Ben: Kyllä se vaatii tarkkalijan luonnetta. Ollaan mukana, mutta tehdään havaintoja ja kerätään nämä havainnot jonnekin takaraivoon ja sitten myöhemmin otetaan niitä esiin ja muokataan niin, että siitä tulee sellainen osa tarinasta, jota joku muu sitten lukee. Käsittääkseni kaikilla kirjailijoilla on tällainen luonteenpiirre, että tarkkaillaan ja havainnoidaan ja pistetään piiloon, kunnes sitä tarvitaan. 

Laura: Vien sinut kotiin on ilmeisesti ihan ensimmäinen Jehovan todistajista kirjoitettu romaani Suomessa?

Ben: Suomessa kyllä, eikä niitä hirveän paljon muillakaan kielillä ole kirjoitettu.

Laura: Yksi vahva aihe, joka on kirjassasi, on kuolema. Alussa on luku hautajaisista, josta alkaa jo epäillä, että jotakin kummallista tässä yhteisössä on. Miten suhtaudutaan uskonnon ulkopuolelle jääneeseen siskoon? Mitä muuta kuolemaa kirjassa on, mikä on puhututtanut ja mietityttänyt?

Ben: Joku kerran sanoi, että kaikissa hyvissä kirjoissa on aina kaksi elementtiä: rakkaus ja kuolema. Kyllä minunkin kirjassa on. Molemmat ovat itse asiassa hyvinkin läsnä. Kuolema on sellainen aihe, että se on tietyllä tavalla ikuinen, se on kaikilla jossain vaiheessa edessä. Ja tämä yhteisö on sellainen, joka markkinoi ikuista elämää. Tässä tulee tavallaan sellainen sisäpiirin ristiriita sellaisessa yhteisössä, jossa nimenomaan opetetaan ikuista elämää. Kaikkein tärkeimmät tapahtuvat tulevat nimenomaan kuoleman kautta. Tässä kirjassa on aika monta kuolemaa. 

Laura: Viimeisenä kysymyksenä kysyn musiikista. Sinun kirjassasi soi ainakin viulu.

Ben: Yksi näistä tärkeistä henkilöistä on äärimmäisen taitava viulisti, ja sitä kautta tulee klassinen musiikki, joka on aika harvoin esitetty kirjoissa, joissa lapsuutta kuvataan. Yleensä soi rokki, tässä soi Bach ja Paganini, mutta toki tämä tyttö on hieman kapinallinen, ja siellä soi sitten mustalaisjazzia, ja kyllä siellä Hurriganeskin on jossain kohdassa mukana.
 

Hotelli Radisson, juhlatila, kuva: JP

Juuri ennen Akateemisen kirjakaupan haastattelua Ben Kalland vietti kirjanjulkistamisjuhlaa Mikonkadun Hotelli Radissonin viihtyisissä tiloissa. Kutsuvieraiden joukossa oli mm. Benin sukulaisia ja ystäviä sekä kirjabloggareita ja kustantamon edustaja. Vieraita oli kaikkiaan 61.

Juhlassa oli aluksi ohjelmassa vapaata seurustelua. Sitten tuli kirjan henkeen sopiva sooloviuluesitys. Viulutaitelija Taru Piira ja pianotaiteilija Elias Miettinen soittivat yhden teoksen, joka kuuluu kirjaan Vien sinut kotiin. Siitä kerrotaan kirjan sivulla 185. Musiikin on säveltänyt Jules Massenet. Se tunnetaan nimellä Méditation oopperasta Thaïs. Taitava esitys sai valtavat aplodit. Ben puhui sitten muutaman minuutin ajan kirjastaan ja kertoi mm. sen musiikista. Seuraavaksi oli taas musiikkiesitys, joka luonnollisesti on kirjassa esitetty. Kysessä oli kirjan sivulla 56 kerrottu Vittorio Montin sävellys Csárdás, d-molli.

Musiikin jälkeen oli taas vuorossa vapaata seurustelua. Puheensorina oli mukavan runsasta. Kaikki näyttivät viihtyvän.

Tarjoiluna oli viinejä ja muita juomia sekä pientä purtavaa.


Pianotaiteilija Elias Miettinen ja viulutaiteilija Taru Piira, kuva: JP
 

  
Voit tutustua tilaisuudessa esitettyyn musiikkiin YouTuben välityksellä:


 
Takaisin arkistosivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity