Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista - Uutisarkisto
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisarkisto





Tutustu myös näihin sivuihin:
Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



 
Jehovan todistajien lapset

Oikeuskomiteat

Karttaminen

Vuosi 1975, ennustelu

Verikysymys



 
Muita aiheita:
      



Tunnelmia Helsingin kirjamessuilta 2017
31.10.2017 Johanneksen poika





Perinteiseen tapaan kävin Helsingin kirjamessuilla perjantaina. Jostain syystä perjantai on vakiintunut messupäiväkseni, vaikka jokaisena muunakin päivänä olisi kiinnostavia haastatteluja tarjolla.

Aivan ensimmäiseksi on todettava, että Jehovan todistajilla ei ollut omaa osastoa messuilla tänä vuonna. Ei ollut myöskään viime vuonna. Vuonna 2015 Jehovan todistajilla oli oma osasto, ja tiedottaja Veikko Leinonen hehkutti, että JW.ORG:n kirjamessut oli melkoinen menestys. Osasto oli hieno ja puoleensavetävä, ja sitten siellä oli esittelijöitä, jotka olivat hienosti puettuja ja edustavia. Sitten Leinonen raportoi, minkä verran kirjallisuutta levitettiin messuilla. Leinonen piti tätä messuilla oloa "hienona kenttänä". Tästä asiasta on julkaistu raportti 01.11.2015.

Jos Leinosen sanat olisivat olleet totta, niin kyllä Jehovan todistajilla olisi ollut oma messuosasto myös vuonna 2016 ja tänä vuonnakin. Mutta ehkä Jehovan todistajien messukokemus ei sittenkään ollut niin hieno.

No, Jehovan todistajien oman osaston puuttuminen ei ollut mikään ongelma minulle. Jehovantodistajuuteen ja hengelliseen väkivaltaan liittyviä kirjoja ja kirjailijoiden haastatteluja kyllä löytyi messuilta useitakin.

Kiertelin ensin katsomassa, minkälaisia kirjoja 2 eurolla saisi. Vaikka minkälaisia. Mutta sitten menin käymään Atena kustantamon osastolle. (Kaikki tämän sivun kuvat: JP)



Atena on siitä erinomaisen hieno kustantamo varsinkin entisen Jehovan todistajan näkökulmasta, että se on kahden vuoden sisällä julkaissut kolme kirjaa, jotka liittyvät jehovantodistajuuteen. Aila Ruohon kirja Vartiotornin varjossa julkaistiin syksyllä 2015. Aila Ruohon kirja Pyhät pahat ja pelokkaat julkaistiin keväällä 2017 ja Ben Kallandin romaani Vien sinut kotiin julkaistiin kesällä 2017.

Tapasin Atenan osastolla Hanna-Leena Soisalon. Keskustelin hänen kanssaan lyhyesti ja kysyin, voisiko joku Atenan edustaja suostua haastatteluun, joka julkaistaisiin omilla uutissivuillani. Kerroin Soisalolle, että arvostan kovasti sitä, että Atena on ollut niin aktiivinen, kun se on julkaissut jehovantodistajuudesta kertovaa kirjallisuutta, sekä tietokirjoja että nyt myös fiktiivisen romaanin. Mikään muu kustantamo ei Suomessa ole ollut näin aktiivinen tässä asiassa.





Soisalo lupasi viedä haastattelupyynnön eteenpäin. Lähetin hänelle sähköpostissa muutaman kysymyksen. Kysyin mm. sitä, mistä johtuu, että juuri Atena on profiloitunut Jehovan todistajista kertovan kirjallisuuden julkaisijaksi ja onko heillä "erikoisosaamista" tässä aihepiirissä? Vai onko Atena vain kiinnostunut sorrettujen ja hyljeksittyjen ihmisten kohtaloista, jotta tieto näistä asioista leviäsi ja asioiden hyväksi voitaisiin tehdä jotain? Kysyin myös sitä, onko Atenalla jokin eettinen ja moraalinen säännöstö, joka vaikuttaa julkaistavien kirjojen aihepiiriin. Yksi kysymyksistäni oli tällainen: Onko pienelle kustantamolle etu vai haitta, että se ottaa isoja riskejä julkaistessaan kirjoja sellaisista aihepiireistä, jotka eivät ole "takuuvarmoja myyntimagneetteja" vaan pikemminkin ehkä hieman karrikoituna marginaali-ilmiöitä suomalaisessa yhteiskunnassa?

Soisalo vastasi sähköpostissa 31.10.2017 näin keskusteltuaan ensin Atenassa eri henkilöiden kanssa aiheesta:

Atenalla ei ole erityistä agendaa tai säännöstöä valitessamme julkaistavia kirjoja. Pyrimme tuomaan esiin yleisöä kiinnostavia ja uusia näkökulmia ja julkaisemme hyviä käsikirjoituksia. On ihanteellinen tilanne, jos kirjailijalta löytyy useita aihealueita, joista voi tehdä kirjan ja yhteistyö voi jatkua useamman kirjaprojektin ajan. Aiheet ovat kuitenkin kirjailijoiden, eivät meidän.

Joskus voi käydä myös niin, että nostaessamme esiin uuden aiheen saamme kontakteja uusiin kirjantekijöihin. Samasta aihepiiristä kirjoittavat saattavat tarjota käsikirjoitusta helpommin kustantajalle, joka on jo osoittanut kiinnostuksensa aihepiiriin. Olemme iloisia, jos voimme olla mukana laajentamassa tietämystä aiheesta.

Voin myös todeta, että tässä aihepiirissä kirjat ovat myös löytäneet hyvin lukijansa.
 


Seuraavaksi kävelin Docendo-kustantamon järjestämään haastattelutilaisuuteen.



Kuuntelin messuilla mielenkiintoisen haastattelun tai pitäisikö sanoa keskustelun, joka koski kirjaa Harhaanjohtajat vahvassa uskossa. Tuon kirjan on kustantanut Docendo. Kirjan kirjoittajat ovat Terho Miettinen ja Raija Pelli. Kirjamessujen ohjelmassa Raija Pelli haastatteli Terho Miettistä, mutta samalla Pelli kertoi myös itse kirjan tekemisen vaiheista.



Tässä on otteita ohjelmasta:

Aivan alussa Raija Pelli sanoi yleisölle näin:

"Teillä on oikeus pysäyttää meidät, jos teillä on kommentoitavaa tai kysyttävää. Nostakaa vähän kättä pystyyn, niin silloin saatte puheenvuoron".

Raija Pelli kertoi, että aikaa tähän keskusteluun on varattu puoli tuntia. On tarkoitus puhua uskontojen varjopuolista, väärinkäytöksistä ja tästä kirjasta Harhaanjohtajat.

Kirjan idean "isä" on Terho Miettinen, joka on entinen helluntailainen. Terho Miettinen kertoi, mistä idea kirjaan sai aikanaan alkunsa.

"Synnyin helluntailaiseen perheeseen ja vartuin melko tiukassa seurakunnassa, sellaisessa missä kaikki mukava, kaunis ja hyvältä tuntuva oli syntiä ja väärin. Aikuisiällä jäin pois toiminnasta. Mutta nuoruudessa soitin pianoa ja selloa tilaisuuksissa ja pidin siitä kyllä. En osaa tarkemmin sanoa, miksi jäin parikymppisenä vuosiksi pois toiminnasta.

Pääsin kauppakorkeakouluun, ja se oli hyvinkin merkittävä ajatuksen mullistus siinä mielessä, että opittiin tieteellisiä menetelmiä, tutkitaan asioita ja katsotaan, miten ne ovat. Kaikkea ei tarvitse uskoa, mitä sieltä saarnapöntöstä on joskus jylisty.

Ajattelin, että ehkä minun omat prosessit ovat siinä, mutta vuonna 2011 tapahtui aika ikäviä asioita. Läheinen päätyi itsemurhaan. Kirjassa kerrotaan, kuinka ruumista oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen jälkeen ryhdyttiin aivan tosissaan saamaan henkiin. Päädyin tahtomattani tähän tilanteeseen, joka oli hyvin vaikuttava. Jos ajatellaan, että ihmiseltä on aivot mahassa ja päässä on pahvia ja kaikki sisäelimet on irroitettu, niin silti siihen yritettiin saada aivan tosissaan henkeä takaisin. Silloin päätin, että minäpä kirjoitan ajatuksia muistiin. Aloin järjestelmällisesti kirjoittaa asioita muistiin ja siitä sitten syntyi kirja Harhaanjohtajat, tosin aikaa ehti vierähtää hyvä tovi."

Raija Pelli kertoi sitten, kuinka hän päätyi tähän kirjaprojektiin mukaan:

"Mulle tämä hanke tuli eteen sillä lailla, että Docendo, joka on kirjan kustantaja, kertoi, että heillä on mielenkiintoinen käsikirjoitus tutkittavana, mutta että siinä ei olla ihan valmiin kirjan äärellä. Ja minulta kysyttiin mielenkiintoa tätä tekstikäsikirjoitusvaihetta kohtaan. Itse olen ihan normaali luterilainen, uskonasiat ovat hyvinkin tällaisia maanläheisiä, pyhäkoulua olen käynyt ja kirkossakin joskus, enemmän vain suurina juhlapyhinä. Se lähimmäisenrakkaus, mitä luterilainen usko opettaa, niin sitä olen yrittänyt pitää ohjenuorana. Siinä on se minun "teologinen" taustani. Lähdin kiinnostumaan asioista ihan puhtaasti oman ammattini, eli rikos- ja oikeustoimittajan näkökulmasta. Se oli sitten oikein mielenkiintoinen prosessi, kun meistä Terhon kanssa tuli erinäisten vaiheiden jälkeen työpari. Nimittäin paljon minä olen näitten vuosien aikana nähnyt siellä työmaailmassa, monenlaista ääritapausta olen ollut todistamassa ja niistä juttua vääntämässä, katsomassa sitä, missä ihmisen oikea pahuus tekee todella pahaa toiselle ihmiselle. Mutta sitä kaikkea, mitä tuossa Terhon käsikirjoitusmassassa oli mukana, niin sellaista en ollut kyllä ikinä uskonut kohtaavani. Siitä syntyi siis mielenkiinto, ja niin me lähdettiin yhdessä tietokoneen vieressä vierekkäisillä tuoleilla istuen työstämään kirjaa.

Otetaanpa vaikka sitten ensimmäisiä huimia vaiheita tässä esiin. Kerropa nyt hiukan yleisölle, mitä lahkolaisuus tarkoittaa ja minkälaisia lahkoja me valitsimme tähän kirjaan".

Terho Miettinen:

"Kirja oli siinä vaiheessa kun Raija sai sen käsiin, ainakin tuplasti sen kokoinen kuin mitä se on nykyään. Siinä oli sellaisista lahkoista ja kulteista asiaa, jotka Suomessa toki vaikuttavat, mutta ehkä kuitenkin marginaalisia siten, että niissä on jäseniä joko kymmeniä tai satoja korkeintaan."

Terho kertoi, että näitä pienempiä ryhmiä jätettiin kirjasta pois. Kirja kertoo pääasiassa ns. "vapaista suunnista" ja helluntailaisista ja muista karismaattisista ilmiöistä.

Terho korosti sitä, että kirjan ne osat, missä käsitellään sitä, kuinka persoona muuttuu silloin, kun ihminen vastaa lahkon kutsuun, soveltuvat aivan kaikkiin uskonnollisiin järjestöihin ja myös poliittisiin ja kaikkiin massaliikkeisiin.

Raija Pelli teki Terho Miettiselle kysymyksen:

"Miten on mahdollista, että yleensäkin tällaisia kotitekoisia pastoreita huseeraa merkittävien omaisuuksisen äärellä ja koukuttaa ihmisiä sitten melko lailla pyyteettömään työhön riistäen heiltä suurinpiirtein melkeinpä minuuden?"

Terho Miettinen vastasi:

"Melkeinpä minuuden riistäminen ei ikävä kyllä ole "melkein" vaan ikävimmissä tapauksissa ihminen menettää sen, mikä hänessä on kaikista arvokkainta mielestäni, eli erityisyys ja yksilöllisyys, se että hän on juuri "hän". Hän saattaa menettää oman persoonansa ja tilalle asentuu lahkopersoona. Miksi näin tapahtuu? Siihen ei voi nopeasti vastata, mutta ihminen on kuitenkin luonteeltaan laumaeläin. On monesti helpompaa uskoa kuin epäillä. On ekonomisempaa olla ajattelematta ja ottaa vastaan jo mietittyjä ajatuksia."

Terho Miettinen totesi, että nykyisin on kaikenlaisia huijareita, mutta niin oli jo antiikin ajoista lähtien, samoin keskiajalla, samat mekanismit toimivat näissä. Terho mainitsi tässä yhteydessä myös erilaiset rituaaliparannusmenetelmät keskiajalta. Samat mielen prosessit pätevät nykyajan menestysuskoon.

Terho Miettinen kertoi omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan helluntailaisessa ympäristössä:

"Tykkäsin säestää pianolla ja tykkäsin soittaa selloa orkesterissa. Touhua riitti, erilaisia kuoromatkoja sinne ja tänne. Oikein mukavia ihmisiä, viihdyttävää seuraa... Jotain kuitenkin puuttui. En koskaan oppinut puhumaan kielillä. Ja sitä korostettiin helluntailiikkeessä hyvin paljon. Se, että oppii puhumaan kielillä, on merkki siitä, että on täyttynyt Pyhällä Hengellä. Ja jokaisen oikean uskovaisen tulisi olla täyttynyt Pyhällä Hengellä. Tästä seurasi se, että minulla oli jatkuva riittämättömyyden tunne. Tunne siitä, että en kelpaa Jumalalle, hän ei suo minulle armossaan rukouskieliä."

Haastatteluun varattu aika, puoli tuntia, alkoi olla loppumaisillaan. Minulla oli yksi kysymys Terho Miettiselle ja Raija Pellille, ja koska Raija Pelli tilaisuuden alussa antoi luvan kysymyksille, esitin mielessäni olevan tärkeän kysymyksen:

"Suomessa on uskonnonvapaus. Yleensä se mielletään niin, että se koskee uskonyhteisöjä ja kirkkoja, mutta unohdetaan se puoli, että uskonnonvapaus koskee myös yksilöitä. Se tarkoittaa sitä, että yksilöllä pitäisi olla mahdollisuus halutessaan erota mistä tahansa yhteisöstä ilman, että hänelle tulee mitään seurauksia. Toisaalta uskonnonvapauslaissa sanotaan, että uskonyhteisöjen täytyy harjoittaa toimintaansa perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia kunnioittaen. Mutta näinhän ne eivät tee. Eli nyt tulee kysymys: Millä tavalla yhteiskunta saadaan puuttumaan näihin räikeisiin hengellisiin väkivaltatapahtumiin, koska osa ihmisistä... minä tiedän sen, että esimerkiksi osa Jehovan todistajista, entisistä Jehovan todistajista, on päätynyt jopa itsemurhaan, koska tämä irtautumisprosessi on niin vahva. Joten yhteiskunnan pitää ottaa vastuu tästä. Miten se saadaan ottamaan?"

Raija Pelli:

"Oot ihan oikeilla jäljillä, ja tasan samaa mieltä olemme täällä molemmat, Terho ja minä. Nämä on vaikeita kysymyksiä. Uskonnonvapauslaissa on paljon "porsaanreikiä", ja niin kuin tuossa äskettäin mainitsin, lapsiasiavaltuutettu on jo niihin puuttumassa, siihen kohtaan, missä puhutaan nimenomaan lapsien ja nuorten kohtelusta tällaisten uskonryhmittymien sisällä. Mutta miten sitten ajatellaan tätä kokonaisuutta, ihan koko kansakuntaa silmällä pitäen, niin se kysymys on tosi vaikea varsinkin, kun me elämme tässä globalisoituvassa maailmassa, niin tuo jos mikä aiheuttaa ja asettaa aivan uusia haasteita koko tämän asian eteen. Mutta sen kysymyksen voisi kääntää niinkin, että miksi ihmisessä on aina asunut se pahuus? Miksi pahat ihmiset saa jyllätä ja ryhtyä ja julistautua karismaattisiksi pastoreiksi ilman mitään koulutusta, koukuttaa, houkuttaa ihmisiä ja käyttää heitä taloudellisesti, seksuaalisesti tai ihan millä muulla tavalla hyväkseen silkasta omanvoiton pyynnöstä, silkasta pönkityksestä omalle persoonalleen."

Raija Pellin loppusanat:

"Meillä olisi paljon kysymyksiä ja paljon vielä juteltavaa, mutta ikävä kyllä ystävät tämä yhteinen aikamme loppuu. Kiitämme mielenkiinnosta, mukava että olitte kuulemassa. Me olemme Terhon kanssa tämän jälkeen tuolla Docendon ständillä. Siellä on kirjaamme myytävänä messuhintaan ja me Terhon kanssa jäämme tänne signeeraamaan, jos sellaisen haluatte hankkimaanne kirjaan. Minä omasta puolestani kiitän ja toivotan teille oikein antoisaa messuaikaa."

Haastattelussa puhuttiin monista muistakin asioista, joita tässä jutussa ei yksityiskohtaisesti käsitellä, mutta tässä on lueteltu muutamia aiheita, jotka ainakin vilahtivat keskustelussa:
  • Uuskarismaattisuus
  • Maria Åkerblom, kartanolaisuus, Leo Meller, Koivuniemen konserni, Patrik Tiaisen seurakunta, Pirkko Jalovaara, yms.
  • Missä tilassa "uhri" vastaa lahkon kutsuun?
  • Mitä helluntailaisessa perheessä kasvavan lapsen eteen tulee lahkon sisällä?
  • Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on saanut paljon yhteydenottoja uskonyhteisöjen sisältä lapsiin ja nuoriin liittyvästä huolestuneisuudesta
  • Uskonlahkojen ja -yhteisöjen valvonnan puute
  • Vanhusten käännyttämisyritykset
  • Voiko lahkon pauloista päästä irti?
  • Vertaistuki
  • Leevi K. Laitinen pääsi irti sairaasta lahkosta


Seuraavaksi suunnistin Eduskunnan messuosastolle. Kun vuoden 2016 kirjamessuilla kävin eduskunnan osastolla, paikalla sattui olemaan kansanedustaja ja entinen ministeri Paavo Arhinmäki. Keskustelimme perusteellisesti aiheesta "hengellinen väkivalta" ja miksi siihen ei puututa. Sillä kertaa eduskunnan osastolta sai eduskunnan seinäkalentereita, ja sellainen on koko vuoden roikkunut kotonani keittiön seinällä.



Tänä vuonna ei kalentereita jaettu. Monenlaisia kirjoja oli toki tarjolla. Minulla oli sen verran huono tuuri, että paikalla ei juuri sillä hetkellä ollut ketään kansanedustajaa. Eräs edustaja oli juuri lähtenyt johonkin tapaamiseen. Hän tulisi kyllä takaisin, mutta en jaksanut odottaa. Niinpä keskustelin toisen eduskunnan virkamiehen kanssa.





Aloitin keskustelun kertomalla ajatuksiani siitä tekstistä, jonka olin julkaissut Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissa. Tässä on kirjoituksen alkuosa:

"Miksi yhteiskunta ei Suomessa puutu henkiseen ja hengelliseen väkivaltaan?

Suomessa on uskonnonvapaus. Usein se käsitetään niin, että uskonnollisilla yhteisöillä ja kirkoilla on vapaus toimia haluamallaan tavalla. Mutta uskonnonvapauslaki antaa kyllä uskonnonvapauden myös yksilöille - periaatteessa.

Käytännössä yksilön uskonnonvapaus ei toimi kaikissa uskonyhteisöissä. Moni yksilö joutuu ankaran ja julman henkisen ja hengellisen väkivallan kohteeksi, varsinkin siinä tapauksessa, että hänet erotetaan yhteisöstä tai hän haluaa erota itse.


Uskonnonvapauslaki tarkoittaa yksilön kannalta mm. tätä:

"Jokaisella on oikeus päättää uskonnollisesta asemastaan liittymällä sellaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan, joka hyväksyy hänet jäsenekseen, tai eroamalla siitä."

Liittyminen käy yleensä helposti, mutta uskonyhteisöstä lähteminen voi olla kivuliasta johtuen yhteisön säännöistä ja sen tavasta kohdella lähtijää julmasti.

Mitä uskonnonvapauslaki edellyttää uskonyhteisöiltä?

"Yhdyskunnan tulee toteuttaa tarkoitustaan perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen."

Tämä on suuri ongelma. Suomessa on monia uskonnollisia ryhmiä, jotka eivät kunnioita perusoikeuksia eivätkä ihmisoikeuksia, varsinkaan, jos sen jäsen erotetaan tai itse eroaa ryhmästä. Yksi törkeää henkistä ja hengellistä väkivaltaa käyttävistä yhteisöistä on Jehovan todistajat."

Eduskunnan virkamies kuunteli tarkkaavaisesti ja hän ei tyytynyt vain kuuntelemaan vaan hän antoi minulle niin hyvän käytännön neuvon asian ratkaisemiseksi, että ajattelin heti, että se täytyy kokeilla käytännössä. Kerron mahdollisesti JP-Uutisten sivuilla myöhemmin tästä asiasta. Saamani neuvo on ylivoimaisesti paras kaikista tähän mennessä saaduista neuvoista tässä asiassa. Se saattaa parhaimmillaan johtaa jopa konkreettisiin tuloksiin hengellisen väkivallan vähentämiseksi Suomessa.

Ennen kuin lähdin eduskunnan osastolta pois, virkamies pyysi minua kirjoittamaan pienelle lapulle terveisiä kansanedustajille eduskuntaan. Eduskunnan messuosaston reunassa oli pyykkinaruja, ja naruilla oli erivärisiä lappuja kiinnitettynä pyykkinaruihin. Niinpä minäkin jätin eduskunnalle omat pienet terveiseni. Se lappu roikkuu tässä kuvan keskellä.



Kirjamessuilla tapahtuu joka päivä niin paljon yhtä aikaa, että kaikkia herkkuja ei ehdi millään nauttia. Esimerkiksi tämä haastattelu oli jo menossa enkä ehtinyt jäädä kuuntelemaan edes sen loppuosaa. Haastattelu koski Katriina Järvisen uutta kirjaa Saanko esitellä. Katriina Järvisen puhetta on aina mukava kuunnella. Hän puhuu suurella sydämellä suurista asioista, joita pienet ihmiset joutuvat kantamaan mukanaan elämässään. Kuvan sentään ehdin ottaa.



Kaikkea ei ehdi nähdä ja kokea kirjamessuilla. Ainakin nämä kaksi tilaisuutta olisin halunnut kokea, jos se olisi ollut mahdollista:




 

  
Lue aikaisemmin julkaistuja juttuja vuoden 2015 kirjamessuilta:
   

 
Takaisin arkistosivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity