|
||||||||||
Jehovan todistajat, uutisarkisto  Tutustu myös näihin sivuihin: Johanneksen pojan kotisivut * Etusivu * Hakusivu * Oppikysymykset * Uutiset * Uutisarkisto Jehovan todistajien lapset Oikeuskomiteat Karttaminen Vuosi 1975, ennustelu Verikysymys Muita aiheita:
|
Miten eduskunnan oikeusasiamies suhtautuu henkiseen ja hengelliseen väkivaltaan? 14.02.2018 Johanneksen poika  Tässä jutussa kerrotaan aikajärjestyksessä tapahtumaketju, joka alkoi Helsingin kirjamessuilta lokakuussa 2017 ja päättyi isoon valkoiseen kirjeeseen tammikuussa 2018. Kyse on siitä, miksi Suomessa viranomaiset ja valtion ylin johtoporras sallivat vuosikymmenestä toiseen uskonnollisten yhteisöjen harjoittaman henkisen ja hengellisen väkivallan. Voitaisiinko tälle ongelmalle tehdä jotain? Miten eduskunnan oikeusasiamies liittyy tähän asiaan?  Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin Kuva: Jussi Aalto / Oikeusasiamiehen kanslia. OSA 1: HYVÄ NEUVO Perinteiseen tapaan kävin Helsingin kirjamessuilla lokakuussa 2017. Tutustuin myös eduskunnan messuosastoon, kuten olin tehnyt jo edellisenä vuonnakin. Silloin sain keskustella erään kokeneen kansanedustajan kanssa henkiseen ja hengelliseen väkivaltaan liittyvistä asioista.  Kuva: Jari-Pekka Peltoniemi / JP-UutisetTällä kertaa, vuoden 2017 kirjamessuilla, eduskunnan osastolla oli ollut myös ajoittain kansanedustajia päivystämässä, mutta kun itse menin paikalle, kansanedustaja oli jossain tapaamisessa. Niinpä juttelin eduskunnan virkamiehen kanssa näistä vakavista asioista. Kerroin hänelle melko laajasti siitä henkisen ja hengellisen väkivallan ongelmavyyhdistä, joka syntyy siksi, että uskonnon varjolla Suomessa saa tehdä melkein mitä vain ilman että mikään taho puuttuu epäkohtiin. Uskonnonvapauslain monet kohdat ovat aivan kuolleita pykäliä, kuin jätepaperia, jonka voi heittää turhana pois. Aloitin keskustelun kertomalla ajatuksiani siitä tekstistä, jonka olin julkaissut Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissa. Tässä on kirjoituksen alkuosa: Miksi yhteiskunta ei Suomessa puutu henkiseen ja hengelliseen väkivaltaan?
Suomessa on uskonnonvapaus. Usein se käsitetään niin, että uskonnollisilla yhteisöillä ja kirkoilla on vapaus toimia haluamallaan tavalla. Mutta uskonnonvapauslaki antaa kyllä uskonnonvapauden myös yksilöille - periaatteessa. Käytännössä yksilön uskonnonvapaus ei toimi kaikissa uskonyhteisöissä. Moni yksilö joutuu ankaran ja julman henkisen ja hengellisen väkivallan kohteeksi, varsinkin siinä tapauksessa, että hänet erotetaan yhteisöstä tai hän haluaa erota itse. Keskustelimme pitkään näistä asioista. Virkamies kuunteli tarkkaavaisesti ja hän ei tyytynyt vain kuuntelemaan vaan hän antoi minulle niin hyvän käytännön neuvon asian ratkaisemiseksi, että ajattelin heti, että se täytyy kokeilla käytännössä. Mikä oli tuo neuvo? Eduskunnan virkamies kertoi kaiken kuulemansa tiedon perusteella, että oikea osoite näiden asioiden esilletuomiseen on eduskunnan oikeusasiamies. Hänelle voi tehdä virallisen kantelun. Sen voi tehdä jopa netissä aivan helposti. Ajattelin, että tämäkin tie pitää katsoa loppuun asti. En menetä mitään, jos noudatan eduskunnan virkamiehen neuvoa. OSA 2: KANTELU EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHELLE 28.10.2017 Etsin netistä oikeusasiamiehen sivut ja päädyin kantelusivulle. Kirjoitin pitkähkön tekstin, jossa kerroin tarkasti henkisestä ja hengellisestä väkivallasta Suomessa. Liitin tekstiin kaksi linkkiä, joiden takaa löytyy omaa tekstiäni. Minulla oli ennestään valmiina aineistoa tätä varten, joten ei tarvinnut aloittaa alusta. Tässä on otteita kanteluun liittyvästä tekstistäni: Suomessa
on uskonnonvapaus. Usein se käsitetään niin, että uskonnollisilla
yhteisöillä ja kirkoilla on vapaus toimia haluamallaan tavalla. Mutta
uskonnonvapauslaki antaa kyllä uskonnonvapauden myös yksilöille -
periaatteessa. Käytännössä yksilön uskonnonvapaus ei toimi kaikissa
uskonyhteisöissä. Moni yksilö joutuu ankaran ja julman henkisen ja
hengellisen väkivallan kohteeksi, varsinkin siinä tapauksessa, että
hänet erotetaan yhteisöstä tai hän haluaa erota itse.
Uskonnonvapauslaki tarkoittaa yksilön kannalta mm. tätä: "Jokaisella
on oikeus päättää uskonnollisesta asemastaan liittymällä sellaiseen
uskonnolliseen yhdyskuntaan, joka hyväksyy hänet jäsenekseen, tai eroamalla siitä."
Liittyminen käy yleensä helposti, mutta uskonyhteisöstä lähteminen voi olla kivuliasta johtuen yhteisön säännöistä ja sen tavasta kohdella lähtijää julmasti. Mitä uskonnonvapauslaki edellyttää uskonyhteisöiltä? "Yhdyskunnan tulee toteuttaa tarkoitustaan perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen."
Tämä on suuri ongelma. Suomessa on monia uskonnollisia ryhmiä, jotka eivät kunnioita perusoikeuksia eivätkä ihmisoikeuksia, varsinkaan, jos sen jäsen erotetaan tai itse eroaa ryhmästä. Yksi törkeää henkistä ja hengellistä väkivaltaa käyttävistä yhteisöistä on Jehovan todistajat. Kirjoitin tästä asiasta 13.10.2017 Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalle. Koko kirjoitukseni voi lukea tästä linkistä. Entisenä Jehovan todistajana tiedän, miten suuri ongelma hengellinen väkivalta Jehovan todistajien keskuudessa on. Suomessakin on tuhansia ja taas tuhansia entisiä Jehovan todistajia, jotka ovat menettäneet kaikki sukulaisensa ja ystävänsä, kun heidät on erotettu seurakunnasta tai he ovat itse eronneet seurakunnasta. Jehovan todistajilla on voimassa erittäin ankara karttamissääntö: entisten Jehovan todistajien kanssa ei saa olla missään tekemisissä, ei saa tervehtiä, ei saa käydä kylässä, ei saa soittaa puhelimella, ei saa lähettää sähköpostia jne. Entinen seurakunnan jäsen hylätään loppuelämän ajaksi. Tuomio on siis elinkautinen hylkääminen. Tämä ei ole kenenkään henkilökohtainen valinta vaan Jehovan todistajien järjestö pakottaa Jehovan todistajat karttamaan entisiä Jehovan todistajia. Järjestö siis yllyttää ja pakottaa henkiseen ja hengelliseen väkivaltaan. - - - Olen pohtinut Suomen perusoikeuksien, uskonnonvapauslain ja ihmisoikeuksien välistä ongelmavyyhtiä. Omien kokemusteni mukaan mikään viranomainen tai virkamies tai poliitikko tai vallankäyttäjä ei halua puuttua tähän vakavaan ongelmaan. Kukaan tai mikään taho ei halua koskea asioihin, jotka liittyvät uskonnonvapauslakiin. Omia pohdintoja, joihin liittyy paljon perusteluja ja faktatietoa, löytyy täältä. Voit lukea koko kantelun täältä. OSA 3: EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHEN VASTAUS 04.12.2017 Kanteluni esiteltiin apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinille. Esittelijä Kimmo A. Metsä ilmoitti minulle Sakslinin pyynnöstä, että asiaa ei voida antamieni tietojen perusteella tutkia. Kyse ei ollut siitä, että asiani olisi jotenkin vähäpätöinen. Päinvastoin. Saamassani vastauksessa todetaan mm. näin: Esittämänne kysymys siitä, miksi yhteiskunta ei Suomessa puutu henkiseen ja hengelliseen väkivaltaan, on vakava ja useiden viranomaisten toimialaan kuuluva.
- - - Viittaatte yleisellä tasolla siihen, että moni yksilö joutuu ankaran ja julman henkisen ja hengellisen väkivallan kohteeksi varsinkin siinä tapauksessa, että hänet erotetaan yhteisöstä tai hän haluaa erota itse, mutta ette yksilöi tapahtunutta. - - - Toteatte, ettei uskonnonvapauslain täytäntöönpanoa valvo kukaan tai mikään taho ja ettei rikkomisesta seuraa rikkojille minkäänlaisia sanktioita tai rangaistuksia. Saamani vastaus oli sen verran ristiriitainen ja hämmentävä, etten voinut jättää asiaa tähän. Minun oli kirjoitettava uudelleen oikeusasiamiehelle; ehkä hän oli jättänyt lukematta ne linkkien takana olevat kirjoitukset, joissa asiat todellakin yksilöidään tarkasti. En ymmärrä, miten olisin voinut sen enempää ”yksilöidä”. Voit lukea eduskunnan oikeusasiamiehen vastauksen kanteluun kokonaan täältä. OSA 4: VASTINE EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHEN VASTAUKSEEN 10.12.2017 Kirjoitin siis oman vastineeni oikeusasiamiehelle. Halusin varmistua siitä, että kaikki toimittamani aineisto oli varmasti luettu ja käsitelty. Samalla halusin myös kysyä, mikä olisi oikea taho, jolle voisi valittaa siitä, että kukaan tai mikään taho ei halua puuttua henkiseen ja hengelliseen väkivaltaan, jota harjoitetaan uskonnon varjolla. Tässä on otteita kirjoituksestani: Tein
28.10.2017 kantelun uskonnonvapauslain valvonnan puutteesta. Sain
vastauksen oikeusasiamieheltä, joka oli päivätty 04.12.2017. Tämä
vastaus oli niin hämmentävä ja osittain ristiriitainen,
että minun on pakko kysyä päätöksestä pari asiaa ja tarkentaa
kanteluani. Minulla on tapana puhua suoraan, toivottavasti ette
loukkaannu sanoistani. Saamassani vastauksessa sanotaan mm. näin:
"Asianne
esiteltiin apulaisoikeusmies Maija Sakslinille. Hänen pyynnöstään
ilmoitan, ettei asiaa voida tutkia antamienne tietojen perusteella.
Esittämänne kysymys siitä, miksi yhteiskunta ei Suomessa puutu
henkiseen ja hengelliseen väkivaltaan, on vakava ja useiden viranomaisten toimialaan kuuluva."
Tässä todetaan, että asia on vakava. Sitten taas toisaalta todetaan näin: "Viittaatte
yleisellä tasolla siihen, että moni yksilö joutuu ankaran ja julman
henkisen ja hengellisen väkivallan kohteeksi varsinkin siinä
tapauksessa, että hänet erotetaan yhteisöstä tai hän haluaa erota itse,
mutta ette yksilöi tapahtunutta."
Minusta tuntuu, anteeksi vain, että apulaisoikeusmies ei ole lainkaan tutustunut niihin kahteen internetlinkkiin, jotka kantelussani esitin. Niissä on yksilöity erittäin suuri määrä ihmisoikeusloukkauksia, joita Jehovan todistajat uskonnollinen yhdyskunta tekee. Onko niin, että näitä internet-linkkejä esittelijä vain lyhyesti vilkaisi, mutta ei laajemmin tutustunut näihin? Onko niin, että apulaisoikeusasiamies ei ollenkaan itse lukenut näitä kahta internetsivua?
Viittaan vielä kerran tekstiin, jonka minulle annoitte vastauksessanne: Esittämänne
kysymys siitä, miksi yhteiskunta ei Suomessa puutu henkiseen ja
hengelliseen väkivaltaan, on vakava ja useiden viranomaisten toimialaan
kuuluva.
Voisitteko yksilöidä ne viranomaiset, joiden toimialaan kanteluuni liittyvät asiat kuuluvat. Ja samalla kysyn, kenelle tästä henkisestä ja hengellisestä väkivallasta voi ilmoittaa, jos oikeusasiamies ei ollut se oikea taho, vaikka nimenomaan eduskunnan virkamies minulle näin sanoi ja pyysi tekemään kantelun? Voit lukea otteita vastineestani eduskunnan oikeusasiamiehelle täältä. OSA 5: EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHEN VASTAUS 11.01.2018 "Tyhjän saa pyytämättäkin". Tällainen vanha suomalainen sanonta tuli mieleeni, kun luin eduskunnan oikeusasiamiehen lähettämän uusimman kirjeen. Miksi sanon näin rajusti? Vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Piatta Skottman-Kivelä lähetti apulaisoikeusmies Maija Sakslinin pyynnöstä minulle kirjeen, jossa sanottiin mm. näin: Olette tyytymätön saamaanne vastaukseen ja kysytte,
minkä viranomaisen toimivaltaan kuuluu tutkia ja puuttua uskonnollisten
yhdyskuntien harjoittamaan henkiseen ja hengelliseen väkivaltaan.
Tähän asti kirje on ihan "lupaava". Tosin minulle ei vastattu tuohon kysymykseen. Suurin osa kirjeestä on vain virkamiehen tuottamaa kapulakieltä, jolla ei ole mitään yhtymäkohtaa omaan kanteluuni. Vastauksessa puhutaan mm. luterilaisen kirkon asioista, ja niistähän minä en kannellut, eikä se liity mitenkään asiaan. Toinen asiallinen kappale kirjeessä on tämä: Todettakoon,
että lapsiasiavaltuutettu on vuonna 2017 jättänyt aloitteen opetus- ja
kulttuuriministeriölle uskonnonvapauslaissa säädetyn
asiantuntijalautakunnan tehtävän ja kokoonpanon muuttamisesta.
Lautakunnalla pitäisi lapsiasiavaltuutetun mukaan olla mahdollisuus
arvioida uskonnollisen yhdyskunnan toimintaa myös yhdyskunnan
rekisteröimisen jälkeen.
Totean, että tämä on hyvä aloite, ja toivottavasti se joskus toteutuu. Luultavimmin siihen menee kuitenkin useita vuosia. Voit lukea eduskunnan oikeusasiamiehen uuden vastauksen kanteluun kokonaan täältä. OSA 6: JOHTOPÄÄTÖKSET Jo nyt on uskonnonvapauslaissa kohtia, joita voisi soveltaa, jos halua olisi, mutta sitä ei näytä löytyvän koko tasavallan alueelta. Tarkoitan tätä kohtaa laissa: 25 §
Yhdyskunnan lakkauttaminen ja varoitus Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan kotipaikan alioikeus voi opetusministeriön, virallisen syyttäjän tai yhdyskunnan jäsenen kanteesta julistaa yhdyskunnan lakkautetuksi, jos yhdyskunta toimii olennaisesti vastoin lakia tai yhdyskuntajärjestyksessä määrättyä tarkoitustaan. Jos yleinen etu ei vaadi yhdyskunnan lakkauttamista, voidaan yhdyskunnalle lakkauttamisen sijasta antaa varoitus. 26 § Väliaikainen toimintakielto Kun rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan lakkauttamista koskeva asia on tullut vireille, tuomioistuin voi asiaa käsitellessään asianosaisen vaatimuksesta kieltää väliaikaisesti yhdyskunnan toiminnan, jos on todennäköistä, että yhdyskunta toimii 25 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Jos tuomioistuin on antanut väliaikaisen toimintakiellon, sen on joka kerta asiaa käsitellessään päätettävä kiellon voimassaolosta. Toimintakieltoa koskevaan päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla. Nythän tilanne on se, että Jehovan todistajat uskonnollinen yhdyskunta toimii vastoin lakia, nimittäin uskonnonvapauslakia, koska se ei harjoita toimintaansa perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen (7 §) Jostain syystä opetusministeriö tai virallinen syyttäjä eivät tee mitään, koska Suomessa saa uskonnon varjolla tehdä mitä vain ilman että siihen kukaan puuttuu. Kuinka monta itsemurhatapausta vielä tarvitaan, että jokin taho puuttuu Jehovan todistajien harjoittamaan ankaraan henkiseen ja hengelliseen väkivaltaan? Onko nykyinen uskonnonvapauslaki tehty vain silmänlumeeksi ja kulissiksi, jonka takana mikä tahansa uskonnollinen ryhmä voi tehdä mitä tahansa? Onko sellainen laki tarpeellinen, jonka noudattamista kukaan ei valvo eikä siitä aiheudu lakia rikkovalle taholle mitään seurauksia? Eikö sellainen laki ole pelkkää jätepaperia, joka voitaisiin ajaa silppurin läpi ihmisiä harhauttamasta? Tämä kysymykseni jäi kokonaan ilman vastausta, vaikka se mainittiin oikeusasiamiehen lähettämässä kirjeessä: Kysytte,
minkä viranomaisen toimivaltaan kuuluu tutkia ja puuttua uskonnollisten
yhdyskuntien harjoittamaan henkiseen ja hengelliseen väkivaltaan.
Olisiko ollut liikaa vaadittu, että oikeusasiamies olisi edes tähän vastannut? Vai oliko kysymys hänellekin liian vaikea?  Takaisin arkistosivujen alkuun Takaisin etusivulle |
|||||||||
| Kotisivuohjelma: KompoZer * Kuvankäsittely: GIMP * Äänenkäsittely:
Audacity |
||||||||||
