Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista - Uutisarkisto
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisarkisto

Johanneksen pojan uutissivut, arkisto



Tutustu myös näihin sivuihin:
Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



 
Jehovan todistajien lapset

Oikeuskomiteat

Karttaminen

Vuosi 1975, ennustelu

Verikysymys



 
Muita aiheita:
      



Jehovan todistajista lähtenyt
31.03.2018 Johanneksen poika



Niko Peltokangas riuhtaisi itsensä eroon Jehovan todistajista seitsemän vuotta sitten. Lapsuus ja nuoruus jäseniään tiukassa otteessa pitävässä yhteisössä jätti jälkensä. Niko on tuntenut koko elämänsä ulkopuolisuutta.

Huhtikuun 2018 Eeva-lehden numerossa on neljän sivun juttu Niko Peltokankaasta. Kirjoitus alkaa toteamuksella:

"Tiesin, että jos lähden kyseenalaistamaan asioita, se johtaa siihen, että menetän läheiseni."

Voit lukea tästä otteita Eeva-lehden jutusta:
 





Teksti: Eija Kuusaari, kuvat: Timo Heikkala

Eeva-lehdessä mainitaan, että 35-vuotiaalla Niko Peltokankaalla on yksivuotias lapsi, Monna. Edellisestä avioliitosta hänellä on lisäksi kaksi lasta.

"Kun katson lapsiani, on päällimmäinen tunne helpotus. Heidän ei tarvitse kokea lapsina ja etenkään teini-iässä sitä samaa syyllisyyttä, ahdistusta ja pelkoa, mitä itse koin", Niko sanoo.

Nikon vanhemmat olivat Jehovan todistajia, samoin kuin molemmat isoäidit. Oli itsestään selvää, että vanhemmat veivät Nikon kokouksiin pienestä asti.

Niko kävi kasteella 13-vuotiaana. Hän ihmettelee, ettei kukaan valvo lasten kohtelua uskonnollisissa yhteisöissä, vaikka yhteiskunnassa on suojaikärajat alkoholin ja tupakan ostolle ja naimisiin menolle.

Niko korostaa, että Jehovan todistajien kaste on merkittävästi erilainen kuin esimerkiksi luterilaisessa kirkossa. Julkisella kasteella Jehovan todistaja osoittaa sen, että haluaa palvella Jehova Jumalaa.

Niko kritisoi Jehovan todistajien kastetta, koska lapset joutuvat tekemään liian nuorina sitoumuksen, joka myöhemmin voi johtaa kaikkien läheisten menettämiseen, jos haluaakin myöhemmin erota yhteisöstä.

Niko kertoi, että Jehovan todistajien opin keskiössä on maailmanlopun eli Harmagedonin odotus. Tätä maailmanloppua on ennustettu usean kerran 1900-luvulla. Ensimmäisen kerran kuultuaan tästä asiasta Niko ei ollut saanut unta.

Heräävä seksuaalisuus toi Nikolle murrosiässä paineita ja syyllisyydentunteita. Ne tunteet olisi vain pitänyt kieltää.

Kuten monet muutkin Jehovan todistaja -perheissä kasvaneet lapset, Nikokin joutui jo lapsena kiertämään ovelta ovelle. Luonnollisesti hän joutui käymään kokouksissa. Hänelle tuli jostain syystä helpottunut ole aina ovelta ovelle -työn jälkeen, samoin kokousten jälkeen. Se ei ollut iloa vaan helpotusta siitä, että saarnaaminen tai kokouksessa käynti oli ohi.

Niko kertoi, että vapaa-aika kului seurakunnan tilaisuuksissa ja tehtävissä. Hän piti jääkiekosta ja oli laittanut oman huoneensa seinälle jääkiekkojulisteita. Siitä tuli riita vanhempien kanssa, jotka kielsivät julisteet epäjumalanpalveluksena.

Niko on koulutukseltaan liiketalouden tradenomi. Hän on työskennellyt toimittajana, viestijänä ja Libero-lehden päätoimittajana. Hän toimi myös vuoden ajan kansanedustajan avustajana.

Nikoa harmittaa, ettei hän kouluttautunut pitemmälle. Kotona siihen ei kehotettu eikä seurakunta kannustanut. Päinvastoin. Jehovan todistajien ideologian mukaan opiskelu ei kannata pian tulossa olevan maailmanlopun takia.

Niko on ihmetellyt naisen asemaa Jehovan todistajien yhteisössä. Miehillä on vastuu ja miehet ovat päättävässä asemassa. Mies on perheen pää. Sillä ei ole merkitystä, mikä koulutus tai minkälaiset kyvyt miehellä on, hän etenee silti seurakunnassa. Sen sijaan naisilla ei ole tätä mahdollisuutta.

"Naiset ovat liikkeessä kahvinkeittäjiä. Toki mieskin saattaa heilua keittiössä taustalla, jotta huomataan, että mies on vastuussa, vaikka naiset tekevät", Niko tiivistää tilanteen.

Jehovan todistaja -naisia arvostetaan vain saarnaamistyössä. Muihin vastuuasemiin he eivät kelpaa.

Niko Peltokangas erosi Jehovan todistajista 28-vuotiaana, seitsemän vuotta sitten. Syitä oli monia. Yksi käännekohta oli kesäkonventti 2010. Siellä esitettiin näytelmä, jossa paheksuttiin ystävyyssuhteita seurakunnan ulkopuolisten kanssa.

Nikon veli oli eronnut aikaisemmin liikkeestä. Nikoa kiusasi se, että Jehovan todistajat ylenkatsovat muita ihmisiä. Toisten tuomitseminen ei voi olla oikein.

Toinen käännekohta oli eräs vierailu Helsingissä. Hän oli kahdestaan vaimonsa kanssa liikkeellä, ja Nikolle tuli syyllinen olo, koska lapset eivät olleet mukana. Tästä virisi keskustelu vaimon kanssa. Se johti siihen, että he molemmat halusivat erota Jehovan todistajista. Niko erosikin heti, ja vaimo vähän myöhemmin.

Lähtö seurakunnasta vaikutti luonnollisesti ihmissuhteisiin. Jehovan todistajien täytyy karttaa lähtijöitä. Nikon JT-sukulaiset ovat kuitenkin silloin tällöin olleet tekemisissä, joten hieman tämän suvun piirissä karttamissääntö "venyy" inhimillisempään suuntaan. Mutta normaalia kanssakäyminen ei ole.

"Itse olen tavannut vanhempiani hyvin harvoin näiden seitsemän vuoden aikana", toteaa Niko.

Niko kärsi seurakunnasta lähtemisen jälkeen syyllisyyttä, pelkoa ja ahdistusta. Hän oli myös yksinäinen ja masentunut. Hän sai masennusdiagnoosin ja lääkityksen.

Parin vuoden sisällä elämänlaatu alkoi parantua. Tuli uusi työ, uusi arki ja uudet ympyrät. Ja uusi puoliso löytyi. Onneksi hän on edellisen puolison kanssa edelleen hyvä ystävä.

Niko Peltokangas sanoo kokeneensa koko elämänsä ulkopuolisuutta.

"Aina rakkaus ja ystävyys ovat olleet ehdollisia ja uskonto ihmissuhteita isompaa."

Niko käy nykyisin terapiassa kerran viikossa. Avun hakeminen nostatti ristiriitaisia tunteita.

"Jehovan todistajat eivät arvosta mielenterveyden ammattilaisia. Seurakunnan johtajien eli vanhimpien resepti on aina sama: rukoile ja ole aktiivisempi, niin siunausta tulee. He eivät ohjaa mihinkään, mikä saisi ehkä kyseenalaistamaan asioita."

Jos seurakunnan entinen jäsen kohtaa ongelmia, Jehovan todistajat uskovat, että kaikki johtuu seurakunnan jättämisestä. Avuntarpeen myöntäminen voi olla vaikeaa, jos ajattelee, että kaikki on omaa syytä.

Jutun viimeinen kappale on valoisa.

"Koen edelleen hyvin voimakasta helpotuksen tunnetta. Kaikista vaikeuksista huolimatta ajatelen, että vaikeuteni ovat oikeaa elämää. Jos ne ovat tulleet sen takia, että lähdin liikkeestä, niin selviän niistä juuri siksi, että uskalsin lähteä".
 

  
Eeva-lehden internetsivut löytyy täältä.

Lue Niko Peltokankaan blogia täältä.
 
 

 
Takaisin arkistosivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity