Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista - Uutisarkisto
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisarkisto

Johanneksen pojan uutissivut, arkisto



Tutustu myös näihin sivuihin:
Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



 
Jehovan todistajien lapset

Oikeuskomiteat

Karttaminen

Vuosi 1975, ennustelu

Verikysymys



 
Muita aiheita:
      



JEHOVAN TODISTAJISTA IRTAUTUJIEN KOKEMUKSIA HENGELLISESTÄ VÄKIVALLASTA : "Katson olevani selviytyjä vaikkakin henkisillä arvilla"
17.05.2018 Johanneksen poika





Marika Korven opinnäytetyö on valmistunut. Se käsitteli Jehovan todistajista irtautuneiden henkilöiden kokemuksia hengellisestä väkivallasta. Marika kertoo tutkimuksesta näin:

Tämän opinnäytetyön päätarkoituksena oli selvittää, kokivatko Jehovan todistajista irtautuneet painostusta tai syrjintää ja jos kokivat, miten ne ilmenivät ja millaisia vaikutuksia kokemuksilla oli heidän elämäänsä. Tutkimuskysymyksenä oli, toteutuiko Jehovan todistajista irtautuminen uskonnollisten yhteisöjen eettisten periaatteiden 7.§:n mukaisesti. Eettisten periaatteiden 7.§:n mukaan, ”Yhteisö huolehtii siitä, että uskontokunnasta voi halutessaan erota joutumatta minkäänlaisen painostuksen tai syrjinnän kohteeksi tai minkään elimen tai uskontokunnan edustajan kuulusteltavaksi tai puhuteltavaksi.”

Lisäksi selvitettiin, olivatko vastaajat tarvinneet tukea irtautumisprosessissaan, millaista tukea ja keneltä sitä oli saatu. Tärkeinä tutkimusaiheina oli myös, mitä irtautujat toivovat sosiaalialalla ymmärrettävän Jehovan todistajista irtautumisesta ja millaiset asiat parantaisivat irtautujan tilannetta. Lisäksi tutkittiin vastaajien liittymistä yhteisöön kasteen osalta. Mikä kasteeseen oli johtanut ja kokivatko he liittymisen olleen vapaaehtoista?

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä oli uskonnollinen sosialisaatio ja hengellinen väkivalta. Tutkimus on kvalitatiivinen, jota täydentämään käytettiin kvantitatiivista menetelmää. Aineisto kerättiin sähköisen kyselylomakkeen avulla, joka julkaistiin Jehovan todistajista irtautuneiden suljetussa Facebook-ryhmässä. Kysely sisälsi sekä avoimia että strukturoituja kysymyksiä. Tutkimukseen osallistui 34 ihmistä.

Enemmistö tutkimukseen osallistuneista vastasi, ettei eettinen periaate kokonaisuudessaan toteutunut heidän kohdallaan. Irtautujista 76 % vastasi, että se ei toteutunut lainkaan. Kaikista heikoimmin eettisen periaatteen kohdasta seitsemän toteutui irtautuminen joutumatta syrjityksi, sillä 94 % koki syrjintää irtautuessaan yhteisöstä.




Opinnäytetyö käsittää 86 sivua. Mm. tällaisia aiheita opinnäytetyössä oli käsitelty:
  • Hengellinen väkivalta
  • Ääriyhteisöllisyys
  • Autoritaarisuus
  • Yhteisöllinen eksklusiivisuus
  • Kuriyhteisöllisyys
  • Erottaminen
  • Oikeuskomitea
  • Karttaminen yhteisön näkökulmasta
  • Seuraukset yhteydenpidosta erotettuihin ja eronneisiin
  • Karttaminen yhteiskunnan näkökulmasta
  • Lapsi yhteisön jäsenenä
  • Jäseniksi kasvatettujen kaste
  • Ymmärsitkö mihin sitoudut kasteessa?
  • Itse liittyneiden kaste
  • Yhteisöstä irtautuminen
  • Painostus
  • Syrjintä ja karttaminen
  • Kuulustelu ja puhuttelu
  • Tuki irtautumisessa
  • Asiat jotka parantaisivat irtautujan tilannetta
Marika Korven tutkimukseen osallistuneista suurin osa oli yhteisöön syntyneitä, vain muutama oli itse liittyneitä.



Tässä jutussa käsitellään lyhyesti vain kolmea piirrettä opinnäytetyöstä:
  • Jehovan todistaja -perheiden lasten elämää
  • Karttamista
  • Vertaistukea

Jehovan todistaja -perheiden lapset

Tutkimuksessa tulee hyvin esiin se, kuinka JT-perheiden lapset joutuvat kasvamaan "omituisessa" yhteisössä verrattuna valtaväestöön. Omakohtaiset kokemukset kertovat paljon:

”Kokouksissa käymistä ja vastaamista, teokraattisessa koulussa piti pitää puheita. Kentälle vietiin jo ihan pienenä ja siitä jatkettiin itsenäisesti yläasteikäisenä.”

”Kokouksiin osallistuminen ja kenttäpalvelus oli itsestäänselvyyksiä.”

”Edellytys oli osallistua kaikkeen, kuten aikuisetkin osallistuvat.”

”Minulta odotettiin täyttä osallistumista.”

”Minulta ei nähty tarpeelliseksi kysyä mielipidettä.”

”Minun edellytettiin elävän täysin todistajien opetusten mukaan, omaa valinnan vapautta ei ollut.”

Osallistuminen oli koettu painostuksena tai pakkona, tai se oli koettu vaikeana oman persoonallisuuden kuten ujouden tai energisyyden vuoksi.

”Kokouksissa oli käytävä ja koin painostuksena, kun olisi pitänyt vastailla tutkistelussa. Olin ujo, oli vaikeaa. Kenttäpalvelukseen oli mentävä ja julistajaksi oli tultava. Koin että vanhempia on miellytettävä.”

”Kokouksissa käyntiä ja siellä istumista kiltisti, mikä oli energisenä lapsena vaikeaa. Kentällä käynti ja kokoukset olivat tylsiä, ja varsinkin kauniit aurinkoiset päivät sisällä kokouksissa harmittivat, kun aika meni hukkaan, kun olisin halunnut olla vapaasti ulkona ja nauttia kesästä.”

”..piti käydä kentällä, jota vihasin.”

”Kuvailisin lapsuuttani hyvin rajatuksi, suljetuksi ja ahdistavaksi.”

Kaste on vakava ja peruuttamaton toimenpide Jehovan todistajien järjestössä. Sen jälkeen ei ole enää minkäänlaista kunniallista poispääsytietä järjestöstä ilman vakavia seurauksia. On hyvä, että opiinnäytetyössä otettiin tämä asia perusteellisesti käsittelyyn.

Vastaajia pyydettiin kuvailemaan kastettaan ja siihen johtaneita asioita. Lisäksi vastaajilta kysyttiin, kokivatko he, että heillä oli valinnanvapaus ja vaihtoehtoja. Vastaukset jakautuivat neljään teemaan.
 


Enemmistö jäseniksi kasvatetuista kyseenalaisti kasteensa vapaaehtoisuuden, kuvaten sitä itsestään selväksi ratkaisuksi ja ainoaksi vaihtoehdoksi kasvatuksestaan johtuen.

”Ei ollut muita vaihtoehtoja.”

”Oli yksi vaihtoehto, josta valitsin.”

”Vaihtoehtoja oli yksi ja toki alleviivattiin sitä, että sai niistä sitten valita.”

”En koe, että kaste oli oma valinta tai että minulla olisi ollut mahdollisuus valita toisin.”

”En kokenut, että siinä elämänvaiheessa olisi ollut muita vaihtoehtoja.”


Karttaminen

Tutkimukseen osallistuvilta kysyttiin, kokivatko he syrjintää tai karttamista irtautuessaan Jehovan todistajista. Vastaukset jakautuivat alla olevan taulukon mukaisesti.



Vastauksista voidaan nähdä, että suuri enemmistö irtautujista oli kokenut syrjintää/karttamista, ainoastaan kahdella vastaajalla ei ollut tällaisia kokemuksia.

Aineistossa kerrottiin ystävien ja tuttavien kanssa yhteydenpidon katkenneen kokonaan. Irtautujat kuvailivat tilannetta ilmaisuilla: ystävät katosivat, kaikki ystävät hylkäsivät, menetin kaikki, yhteydenpito on katkennut täysin. Karttaminen oli ilmennyt siten, että ystävät eivät enää kadulla kohdatessa olleet tuntevinaan eivätkä tervehtineet. Puheluihin, kirjeisiin ja tekstiviesteihin ei enää vastattu eikä illanviettoihin kutsuttu tai muuten käyty vierailemassa. Facebookissa oli blokattu ja poistettu kavereista.

Tässä muutamia omakohtaisia kokemuksia:

”JT kaverit eivät ole missään tekemisissä.”

”Kun erosin virallisesti, kaikki todistaja-aikojen ystävät katosivat. He poistivat kaveruuden saman tien Facebookissa, eikä heistä sen koommin kuullut mitään. Kadulla vastaan tullessa KUKAAN entisistä ystävistä ei enää edes tervehdi. Aivan kuin minut olisi pyyhitty pois kokonaan.”

”Erottamisen jälkeen kaikki ystäväni hylkäsivät minut.”

”Kaikki jehovantodistajaystäväni katkaisivat yhteyden minuun.”

Aineiston kokemukset perheenjäsenten ja sukulaisten karttamisesta jakautuivat kahteen ryhmään, heihin joilla yhteydenpito on poikki kokonaan ja heihin joilla yhteydenpito on satunnaista tai osaan perhejäsenistä. Enemmistö vastaajista kertoi perheenjäsenten ja suvun karttamisen olevan kokonaisvaltaista. Yhteydenpito heihin oli katkennut kokonaan. Kokemuksissa kuvailtiin ydinperheen hajoamista, porttikiellon saamista lapsuudenkotiin ja sitä ettei olla tavattu omia vanhempia ja sisaruksia vuosikymmeniin. Irtautujien kokemuksissa vanhemmat eivät tervehtineet kohdattaessa ei-uskovien sukulaisten juhlissa, eivätkä vastanneet kirjeisiin tai tekstiviesteihin mitenkään. Aineistossa oli myös hyvin rankkoja kertomuksia siitä, kun perhe oli sanonut häpeävänsä irtautujaa ja toivonut hänen mieluummin kuolleen kuin kääntyneen pois uskosta.

”Perheen karttaminen on täydellistä.”

”Perhettä ei enää ole, sisaruksista yksi muu on myös erotettu/eronnut, hänen kanssaan olen yhteyksissä. Muista ei ole kuulunut 27 vuoteen.”

”Isä ei ole kolmeenkymmeneen vuoteen halunnut olla tekemisissä. Mihinkään suvun juhliin ei minua ole kutsuttu eikä myöskään häihini ole vanhempani tulleet.”

Muutamalla irtautujalla karttajina olivat omat lapset.

”Omaa lastani en ole nähnyt kolmeen vuoteen.”

”Kukaan x:stä lapsestani ei suostu olemaan kanssani tekemisissä.”

Uskonnollisten yhteisöjen eettinen periaate, jonka mukaan yhteisöstä voi irtautua tulematta syrjityksi, ei ollut toteutunut. Vastauksista voidaan nähdä, että irtautuminen oli tarkoittanut karttamiseksi tulemista. Ystävät olivat hylänneet irtautujan täysin ja myös enemmistö vastaajista kertoi perheen hylänneen heidät täysin.


Vertaistuki

Miten kartetut ja hylätyt voivat selviytyä jäädessään täysin yksin? Opinnäytetyö korostaa vertaistuen merkitystä. Suurimmaksi tuen muodoksi irtautujat nimesivät vertaistuen. Vertaistukea oli saatu UUT:n vertaistukiryhmissä sekä internetissä Facebook vertaistukiryhmässä ja Veljesseura.org-sivustolla. Myös aikaisemmin ja samaan aikaan uskosta irtautuneiden ystävien ja perheenjäsenten tuki oli koettu tärkeäksi. Yhteisten kokemuksien jakaminen ja ymmärretyksi tuleminen oli ollut merkittävä apu irtautujille.

”Löysin internetissä vertaistukea ja myöhemmin Uskontojen uhrien tuelta. Erityisesti vertaistuki on tässä tilanteessa kullanarvoista. Muiden on vaikea ymmärtää tilannetta.”

”Kävin eroprosessini aikana entisten jäsenten järjestämissä vertaistukitapaamisissa. Löysin heistä todellisimpia ystäviä, jotka oikeasti kunnioittivat yksilön valinnan vapauksia.”

”Vertaistuki on ollut korvaamatonta.”

”Veljesseura.org-sivusto auttoi minua vuosien ajan käsittelemään, kyseenalaistamaan ja oppimaan asioita jehovantodistajuudesta ja elämästä myös sen ulkopuolella. Sain hyviä vinkkejä, kuinka rakentaa turvaverkkoa järjestön ulkopuolella. Henkinen irtautumiseni oli hyvin pitkälti tämän sivuston keskustelujen ansioita.”

Vertaistuen lisäksi on muitakin selviytymiskeinoja. Ne käyvät ilmi tästä kaaviosta:


 

  
Voit lukea Marika Korven opinnäytetyön kokonaan täältä.
 
 

 
Takaisin arkistosivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity