Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista - Uutisarkisto
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisarkisto

Johanneksen pojan uutissivut, arkisto



Tutustu myös näihin sivuihin:
Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



 
Jehovan todistajien lapset

Oikeuskomiteat

Karttaminen

Vuosi 1975, ennustelu

Verikysymys



 
Muita aiheita:
      



Jehovan todistajien laatima uusi dokumentti lastensuojelusta on käännetty suomeksi
07.06.2018 Johanneksen poika




Kuvat: Pixabay

Jehovan todistajien järjestö julkaisi englannin kielellä toukokuun alussa 3-sivuisen dokumentin, joka käsitteli lastensuojelua. Nyt tuo dokumentti on käännetty suomeksi. Se on nimetty näin: Jehovan todistajien Raamattuun perustuva kanta lasten suojelemisesta.

Dokumentissa yritetään valkopestä Jehovan todistajien lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä vakavia ongelmia. Dokumentti tavan mukaan vääristelee asioita. Se antaa aivan todellisuudesta poikkeavan kuvan asioista. Käytännön todisteet eri maista tyrmäävät tämän dokumentin väitteet suurelta osalta.

On tarpeen käsitellä kohta kohdalta tätä suomennettua dokumenttia, jotta sen vääristelevä luonne paljastuu. Sitä ennen katsotaan, mitä lapsen kaltoinkohtelu tarkoittaa ja miten se määritellään.

Mitä tarkoittaa lapsen kaltoinkohtelu? Wikipedia määrittelee sen näin:

Lapsen kaltoinkohtelu määritellään Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan seuraavasti: Lapsen kaltoinkohtelu käsittää kaikki sellaiset fyysisen ja psyykkisen pahoinpitelyn muodot, seksuaalisen hyväksikäytön, laiminlyönnin taikka kaupallisen tai muun riiston, jossa on kyse vastuusta, luottamuksesta tai vallasta ja josta seuraa todellista tai mahdollista vaaraa lapsen terveydelle, kehitykselle tai ihmisarvolle. Lapseksi määritellään Suomen ratifioiman Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan jokainen alle 18-vuotias, jos kansallinen laki ei muuta määrää.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kertoo asiasta perusteellisesti. Pieni ote tekstistä:

Lapsen kaltoinkohtelu on vanhempien tai muiden aikuisten toimintaa, joka vahingoittaa lasta henkisesti tai fyysisesti. Lapsen kaltoinkohtelun kohdalla varhainen puuttuminen on ensiarvoisen tärkeää. Mahdollisimman aikainen puuttuminen ehkäisee ongelmien kasaantumista ja pahentumista sekä katkaisee väkivallan kierteen.

Lapsen kaltoinkohtelu sisältää kaikki ne vanhempien tai muiden aikuisten teot ja tekemättä jättämiset, jotka aiheuttavat lapselle vahinkoa. Kaltoinkohtelu voi olla fyysistä tai henkistä pahoinpitelyä, seksuaalista hyväksikäyttöä tai hoidon laiminlyöntiä. Myös kuritusväkivalta on lapsen kaltoinkohtelua.

Seuraavaksi tarkastellaan Jehovan todistajien laatimaa dokumenttia. Musta teksti on Jehovan todistajien laatimaa, punaiset ovat JP:n kommentteja Jehovan todistajien tekstiin.
 




JEHOVAN TODISTAJIEN RAAMATTUUN PERUSTUVA
KANTA LASTEN SUOJELEMISESTA

Määritelmiä: Lapsen kaltoinkohteluun voi sisältyä lapsen laiminlyöntiä, fyysistä kaltoinkohtelua, seksuaalista hyväksikäyttöä ja henkistä väkivaltaa.

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on seksuaalinen kieroutuma, ja sillä tarkoitetaan yleensä yhtä tai useampaa seuraavista: yhdyntä lapsen kanssa, anaali- tai suuseksi lapsen kanssa, lapsen sukupuolielinten, rintojen tai pakaroiden hyväily, lapsen seksuaalinen tirkistely, itsensä paljastaminen lapsen nähden tai lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tekoihin. Lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön voi kuulua myös seksuaalissävytteisten viestien lähettäminen (ns. sexting) tai pornografian näyttäminen alaikäiselle.

Tämän dokumentin viittaukset lapsen vanhempiin soveltuvat yhtä lailla myös alaikäisen laillisiin huoltajiin tai vanhempainvastuuta käyttäviin henkilöihin.

--------------------

1. Lapsista huolehtiminen on pyhä luottamustehtävä. Lapset ovat ”perintö Jehovalta” (Psalmit 127:3).

On hyvä muistaa, että lasten huolehtimisessa pitää ottaa ensisijaisesti huomioon lapsen etu, ei minkään uskonnollisen lahkon tai kultin etu. Lisäksi lasten kasvattamisessa täytyy kunnioittaa myös lasten ihmisoikeuksia. YK:n lapsen oikeuksien sopimus on lapsia koskeva ihmisoikeussopimus. Sopimuksen tärkein tavoite on perusoikeuksien: terveyden, koulutuksen, tasa-arvon ja turvan takaaminen kaikille lapsille. Jehovan todistaja -perheissä kasvaneiden lasten asema on usein surullinen. Heillä ei saa olla normaalia lapsuutta, lahkoelämä vaikuttaa lapsen kehitykseen luonnottoman paljon. Lue lisää täältä.

Vaikka vanhemmilla onkin oikeus kasvattaa lasta oman uskonnollisen vakaumuksensa mukaan, lasta ei saisi alaikäisenä sitouttaa mihinkään lahkoon tai kulttiin niin, että hänellä ei myöhemmin ole todellista valinnanmahdollisuutta oman vakaumuksensa valitsemiseen. Jehovan todistajien tapa kastaa alaikäisiä rikkoo räikeästi lasten oikeutta ratkaista myöhemmin kantansa jehovantodistajuuteen, jos hänet on alaikäsenä kastettu. Karttamisrangaistus astuu voimaan, jos hän haluaa myöhemmin erota lahkosta. Lue lisää täältä.

2. Kaikki Jehovan todistajat suhtautuvat lasten suojelemiseen erittäin vakavasti ja pitävät sitä ensiarvoisen tärkeänä. Jo vuosikymmenten ajan Jehovan todistajat ovat tehneet Raamattuun perustuvan kantansa laajalti tunnetuksi, kuten tämän dokumentin lopussa olevista viitteistä käy ilmi. Tämä aineisto on saatavilla verkkosivustollamme osoitteessa jw.org.

Jos Jehovan todistajat olisivat ihan oikeasti suhtautuneet lasten suojelemiseen erittäin vakavasti, Australiassa ei olisi yli tuhatta pedofiilitapausta Jehovan toditajien keskuudessa, joista yhtäkään ei ole viety viranomaisten tutkittavaksi.

Samoin on Yhdysvaltain suhteen. Tässä ote YLE:n uutisesta:

Revealnews.org:n mukaan asianajaja Zalkin kysyi Kalifornian oikeudenkäynnin aikana jehovan todistajien edustajilta, jotka olivat siis oikeudessa valan velvoittamia, oliko seurakunta koskaan ilmoittanut epäillyistä lasten hyväksikäyttötapauksista viranomaisille sen jälkeen, kun näitä tapauksia alettiin raportoida Kaliforniassa vuonna 1997. Vartiotorni-liikkeen edustaja vastasi "Ei".

Jehovan todistajien ohjeet ja säännöt ovat samanlaiset jokaisessa maassa. Niinpä Suomessakin toimitaan samalla tavalla kuin Australiassa ja Yhdysvalloissa, vaikka Suomen haaratoimisto muuta väittäisi.


3. Lasten kaltoinkohtelu on Jehovan todistajista inhottavaa. Lapsen kaltoinkohtelu on rikos. (Roomalaisille 12:9.) Tällaisten rikosten tutkiminen on viranomaisten tehtävä (Roomalaisille 13:1
4). Seurakunnan vanhimmat eivät suojele ketään lapsen kaltoinkohteluun syyllistynyttä viranomaisilta.

Voihan järjestö sanoa, mitä haluaa, mutta mikä on totuus tässä asiassa? Jos viranomaisille pedofiiliepäilyjä ei viedä, miten he voivat niitä tutkia? YLE:n A-studio kertoi keväällä 2018 useista suomalaisista Jehovan todistaja -naisista, joita oli kaikkia kielletty viemästä lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä tai raiskausta poliisin tietoon. YLE kertoi myös nettisivullaan, kuinka Jehovan todistajat yrittivät kynsin hampain estää erään pedofiilin päätymistä oikeudenkäyntiin:

Eräs entinen jehovan todistajien jäsen kertoo Ylelle lähettämässään viestissä, että seurakunnan maineen turvaaminen saattaa ohittaa lapsista huolehtimisen.

“Olimme Jehovan todistajien yhteisellä ulkomaanmatkalla. Eräs vanhimmistoon kuuluva mies käyttäytyi erikoisesti ja lapsemme pelkäsivät häntä. Matkan jälkeen toinen vanhimmiston jäsen kysyi meiltä, olimmeko havainneet miehessä mitään outoa. Kun sanoimme, että emme, hän pyysi nopeasti allekirjoituksen paperiin, jossa todistimme näin olleen. Myöhemmin kuulimme, että matkalla ollut mies oli tuomittu pedofiliasta. Seurakunnalla oli kiire puolustaa häntä, mutta kukaan ei kysynyt, miten lapsemme voivat.”

Ilta-Sanomat kirjoitti tästä tapauksesta vuonna 2008.

4. Uhrilla ja hänen vanhemmillaan on aina oikeus ilmoittaa lapsen kaltoinkohtelua koskeva epäilys viranomaisille. Jos tällainen epäilys tulee vanhinten tietoon, he selittävät selvästi uhrille, hänen vanhemmilleen tai kenelle tahansa muulle asiasta kertoneelle, että heillä on oikeus ilmoittaa asiasta viranomaisille. Vanhimmat eivät arvostele ketään, joka päättää ilmoittaa asiasta viranomaisille. (Galatalaisille 6:5.)

Järjestön näkemys tästä ilmoittamisasiasta on kiero ja sairas. Dokumentti toteaa, että uhrilla ja hänen vanhemmillaan on oikeus ilmoittaa asiasta viranomaisille. Tämä on järjetön lause. Oikeasti seurakunnan vanhimmilla on velvollisuus Suomen lain mukaan kertoa jokainen pedofiiliepäily viranomaisille. Miksi he eivät ole sitä tehneet? Suojellakseen seurakunnan "mainetta".

Kotimaa24 kirjoitti asiasta vuonna 2014 näin: "Lastensuojelulain mukaan kaikilla ilmoitusvelvollisilla on velvollisuus ilmoittaa kaikista seksuaalirikosepäilyistä heti suoraan poliisille ja sen lisäksi tehdä lastensuojeluilmoitus".

Huomautus: Tässä tapauksessa ei ollut kyseessä Jehovan todistajat.


5. Kun vanhinten tietoon tulee lapsen kaltoinkohtelua koskeva epäilys, he kysyvät välittömästi neuvoa Jehovan todistajien haaratoimistosta voidakseen varmistaa, että lain vaatimaa ilmoitusvelvollisuutta noudatetaan. (Roomalaisille 13:1.) Vaikka lainsäädäntö ei edellyttäisikään ilmoituksen tekemistä viranomaisille, Jehovan todistajien haaratoimisto ohjeistaa vanhimpia ilmoittamaan asiasta, jos joku alaikäinen on edelleen vaarassa tai siihen on muu perusteltu syy. Vanhimmat varmistavat myös sen, että lapsen kaltoinkohtelua koskevasta epäilyksestä kerrotaan uhrin vanhemmille. Mikäli kaltoinkohtelusta syytetty on toinen uhrin vanhemmista, seurakunnan vanhimmat ilmoittavat asiasta toiselle vanhemmalle.

Kieroilu jatkuu tässä kappaleessa. Pedofiiliepäilyt ilmoitetaan Jehovan todistajien haaratoimistoon. Tämä on kuitenkin väärä tapa. Ne pitäisi ilmoittaa välittömästi viranomaisille. Jehovan todistajien haaratoimistolla ei ole minkäänlaisia edellytyksiä tutkia rikosasioita, eikä se saisi sitä tehdäkään, poliisin kuuluu tehdä rikostutkinta. Tuo asia, että lapsen ahdistelusta kerrotaan hänen vanhemmilleen, ei riitä. Kaikkia lapsiperheitä on varoitettava, muuten uhreja tulee lisää. Ja aivan ensimmäiseksi tulee ilmoittaa poliisille ja lastensuojeluun.

6. Pääasiallinen vastuu lasten suojelemisesta ja opastamisesta on lasten vanhemmilla. Sen vuoksi niitä vanhempia, jotka ovat seurakunnan jäseniä, kannustetaan huolehtimaan tästä velvollisuudesta valppaasti muun muassa
  • olemalla aktiivisesti läsnä lastensa elämässä
  • hankkimalla tietoa siitä, miten he voivat suojella lapsiaan kaltoinkohtelulta, ja valistamalla lapsiaan vaaroista
  • keskustelemalla lastensa kanssa säännöllisesti ja avoimesti ja kuuntelemalla heitä. (5. Mooseksen kirja 6:6, 7; Sananlaskut 22:3.)
Jehovan todistajat ovat julkaisseet runsaasti Raamattuun perustuvaa tietoa, joka auttaa vanhempia huolehtimaan vastuustaan suojella ja opastaa lapsiaan (ks. tämän dokumentin lopussa olevat viitteet).

Tottakai pääasiallinen vastuu lasten suojelemisesta on heidän vanhemmillaan, mutta seurakunnan toiminnassa seurakunnan vanhimmat kantavat vastuun siitä, että mitään pahaa ei voisi kenellekään lapselle sattua. Jehovan todistajat ovat julkaisseet kyllä jonkin verran kirjallisuutta tästä aihepiiristä, mutta se on ohjeistukseltaan ollut täysin riittämätöntä. Esimerkiksi nuorille suunnattu kirjoitus raiskauksesta jätti kokonaan kertomatta sen, että pitää ottaa yhteyttä viranomaisiin ja terveydenhoitohenkilökuntaan. Kotimaa24 teki jutun Jehovan todistaja -nuorille suunnatusta kirjasesta. Se oli otsikoitu kuvaavasti: "Jehovan todistajat opastaa seksuaalisesta väkivallasta – poliisia ei mainita".

7. Jehovan todistajien seurakunnat eivät järjestä mitään opetustilaisuuksia tai muuta toimintaa, joiden aikana lapset olisivat erossa vanhemmistaan (Efesolaisille 6:4). Seurakunnilla ei ole esimerkiksi lastenkoteja, pyhäkouluja, rippileirejä, urheilukerhoja, nuorisoryhmiä, päivähoitoa tai muuta toimintaa, jonka yhteydessä lapset olisivat erossa vanhemmistaan.

Tämä dokumentti unohtaa aktiivisesti erään erittäin vaarallisen asian, joka voi johtaa lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Seurakunnan vanhin voi viedä kenttäpalvelukseen (saarnaamaan ovelta ovelle) alaikäisen lapsen, joka on pitkiä aikoja kahdestaan vanhimman kanssa autossa ja muualla. Jos vanhimmalla on taipumus pedofiliaan, lapsi on suuressa vaarassa.

8. Vanhimmat tekevät kaikkensa kohdellakseen kaltoinkohtelun uhreja myötätuntoisesti, ymmärtäväisesti ja ystävällisesti (Kolossalaisille 3:12). Hengellisinä neuvonantajina vanhimmat kuuntelevat kaltoinkohtelun uhreja myötätuntoisesti ja pyrkivät lohduttamaan heitä (Sananlaskut 21:13; Jesaja 32:1, 2; 1. Tessalonikalaisille 5:14; Jaakobin kirje 1:19). Kaltoinkohtelun uhri tai hänen perheensä voi halutessaan hakea apua mielenterveysalan ammattilaisilta.

Myötätuntoinen suhtautuminen uhriin ei yksistään riitä. Hänen on välittömästi saatava ammattiapua, täytyy ottaa yhteyttä poliisiin, lastensuojeluun ja terveydenhoitohenkilökuntaan. Ja jos hyväksikäyttäjä tai raiskaaja on vanhin tai avustava palvelija, seurakunta on juridisessa vastuussa tapahtuneeseen. Olisi täysin kohtuullista, että tällaisessa tapauksessa seurakunta maksaisi uhrin terapiakulut ja kuntoutuksen täysimääräisenä.

9. Vanhimmat eivät milloinkaan vaadi uhria kertomaan asiasta kaltoinkohtelusta syytetyn henkilön läsnä ollessa. Jos uhri on nyt aikuinen, hän voi kuitenkin halutessaan tehdä niin. Uhrilla voi olla mukanaan joku mies- tai naispuolinen luottohenkilö kertoessaan asiasta vanhimmille. Uhri voi halutessaan esittää asiansa kirjallisesti.

Tämä on todella suuri vale. Vanhinten opaskirjassa kerrotaan, että pyritään järjestämään sellainen tapaaminen, jossa ovat läsnä sekä epäilty hyväksikäyttäjä tai raiskaaja että uhri. Alaikäinen uhri saa ottaa vanhinten salaisen kirjan mukaan äitinsä ja isänsä mukaan tapaamiseen. Vanhinten salainen kirja "Paimentakaa Jumalan laumaa" antaa tällaiset ohjeet sivulla 73:



Monet hyväksikäytön ja raiskauksen uhrit ovat kertoneet, että he ovat joutuneet erittäin yksityiskohtaisesti kuvailemaan, mitä on tapahtunut. Tämä on erittäin kiusallista ja noloa, uhri on tavallaan vielä raiskattu uudelleen henkisesti, kun on pakotettu kertomaan nämä kipeät asiat vanhoille miehille. Ja joskus tämä on täytynyt tehdä hyväksikäyttäjän tai raiskaajan ollessa läsnä. Näin kertoi mm. Josefina Pakomaa YLE:n A-studion lähetyksessä. Tässä on ote YLE:n tekemästä jutusta:

11-vuotias Josefina katsoo arkana edessään seisovia iäkkäitä miehiä. Josefinan on kerrottava heille, mitä tapahtui, kun perheen tuttavamies käytti häntä seksuaalisesti hyväkseen.

Josefinaa inhottaa, mutta hän vastaa kysymyksiin. Lopulta miehet antavat hänelle tylyn tuomion: Olet itse vietellyt sen miehen, etkä saa kertoa tästä kenellekään.

– Siinä olimme minä, äitini, tämä tekijä ja kolme ”veli vanhinta”. Minun piti kertoa heille, mitä oli tapahtunut, Pakomaa kertoo haastattelussa.

Komitean kuulustelu oli nuorelle tytölle ahdistava ja nolo, mutta tunne muuttui lopulta järkytykseksi. Hänen kertomustaan ei uskottu.

– Kuitenkin he painottivat, että jos jotain olikin tapahtunut, kenellekään ei saanut kertoa. Ei poliisille, ei edes terveydenhoitajalle, vaikka oireilin koulussa pahasti.

Josefina Pakomaan nöyryytyksen huipentuma oli, että hänen käskettiin antaa miehelle anteeksi. Anteeksiannon osoituksena hänen piti tarjota miehelle kotonaan pullakahvit “koska maailmanlopun jälkeen tulevassa paratiisimaassa vanhoja ei muistella”.
 
10. Lapsen kaltoinkohtelu on vakava synti. Jos lapsen kaltoinkohtelusta syytetty henkilö on seurakunnan jäsen, vanhimmat selvittävät asiaa hengellisestä näkökulmasta. Tämä on pelkästään uskonnollinen menettely, joka perustuu Raamatun ohjeisiin ja jossa ratkaistaan ainoastaan se, voiko kyseinen henkilö pysyä Jehovan todistajien seurakunnan jäsenenä. Jos lapsen kaltoinkohteluun syyllistynyt henkilö ei ilmaise aitoa katumusta, hänet erotetaan seurakunnasta eikä hän enää ole Jehovan todistaja. (1. Korinttilaisille 5:13.) Vanhimmat käsittelevät asiaa vain hengellisestä näkökulmasta, eikä sen tarkoitus ole korvata viranomaisten tutkintaa. (Roomalaisille 13:1–4).

Miten pelkästään hengelliseen näkökulmaan tarvitaan yksityiskohtaiset kuvaukset, miten raiskaus tai hyväksikäyttö tapahtui? Seurakunnan vanhimmat haluavat kuulla joka ainoa yksityiskohdan tästä seksuaalirikoksesta. Miten se liittyy "hengellisyyteen"?

Nimimerkki Ekaterina kertoo omasta oikeuskomiteastaan. Lukija voi arvioida, kuinka "hengellistä" tämä kuulustelu oli.

Komiteassa, vai miksi sitä nimitettiinkin, minulta kyseltiin yksityiskohtaisen tarkkaan mitä oli tapahtunut. Käskettiin näyttää, mitä minun oli pitänyt tehdä ja mihin minua koskettiin ja minä näytin. He käskivät minun lopettaa näyttämisen, koska se oli liian rivoa. Kysyttiin, ymmärsinkö panettelevani vanhurskasta veljeä vastaan, valehtelevani ja tekeväni väärin Jehovaa vastaan. Asiasta kiellettiin puhumasta koskaan missään yhteydessä koska synneistäni suurin oli se, että olin halunnut mieheltä huomiota ja houkutellut hänet haureuteen.

Kappaleen 10 viimeinen lause on taas puhdasta valetta. Australian ja USA:n tapaukset osoittavat, että tämä "hengellinen" näkökulma on kokonaan syrjäyttänyt viranomaistutkinnan, kun heille ei ole kerrottu mitään rikoksista.


11. Jos lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistynyt ilmaisee aitoa katumusta ja saa jäädä seurakunnan jäseneksi, hänelle asetetaan rajoituksia sen suhteen, miten hän voi osallistua seurakunnan toimintaan. Seurakunnan vanhimmat varoittavat kyseistä henkilöä, että hänen ei tule koskaan olla yksin lasten kanssa, ystävystyä lasten kanssa tai ilmaista millään tavoin kiintymystä lapsia kohtaan. Lisäksi vanhimmat ilmoittavat seurakunnassa oleville alaikäisten lasten vanhemmille, että heidän on tarpeen valvoa lastensa kanssakäymistä kyseisen henkilön kanssa.

Riittääköhän se, että vanhimmat "varoittavat kyseistä henkilöä, että hänen ei tule koskaan olla yksin lasten kanssa, ystävystyä lasten kanssa tai ilmaista millään tavoin kiintymystä lapsia kohtaan"? Täytyy muistaa, että kyseessä on rikollinen. Voiko häneen luottaa? Hän on jo tehnyt rikoksen, josta usein saa vankeustuomion. Se ei ole kevyt juttu.

On kohtuutonta, että hyväksikäytetty tai raiskattu joutuu kohtaamaan kaksi kertaa viikossa sen henkilön kokouksessa valtakunnansalilla, joka häntä on kaltoinkohdellut. Näin Australialaisessa mediassa kerrottiin tästä ongelmasta:

Seksuaalista hyväksikäyttöä tutkivalle komissiolle on kerrottu, että seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi Jehovan todistajien parissa joutunut laitetaan tekemään ”mahdoton valinta” pysyäkö seurakunnassa vai joutua ystävien ja perheen hylkäämäksi.

Yksi Jehovan todistajien korkea-arvoisimmista jäsenistä Australiassa, Terrence O'Brien, kertoi komissiolle keskiviikkona, että hyväksikäytön uhri tietää, että jos hän eroaa tai muuten jättää seurakunnan, muut Jehovan todistajat tulevat karttamaan häntä. Komission asianajaja Angus Stewart totesi, että tällainen tilanne hyväksikäytöstä selvinneelle, joka ei kykene enää jäämään hyväksikäyttäjän kanssa samaan järjestöön, on ”julma” uhrille.
 
12. Lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistynyt ei voi saada minkäänlaisia palvelus- tai vastuutehtäviä seurakunnassa vuosikymmeniin, jos koskaan (1. Timoteukselle 3:1–7, 10; 5:22; Titukselle 1:7).

Niinkö? Onko se aivan varmaa. Kun pedofiilin henkilöllisyys on usein salattu muilta seurakuntalaisilta, miten voidaan olla varmoja, ettei hän muuta johonkin toiseen seurakuntaan ja aloita rikollisia puuhiaan uudelleen?

13. Jokainen seurakunnan jäsen voi halutessaan saada tämän dokumentin. Tämä dokumentti tarkistetaan vähintään kolmen vuoden välein.

Eikö olisi parempi, että tämä dokumentti jaettaisiin jokaiselle seurakunnan jäsenelle, jotta kaikki tietäisivät näin pedofilian pesiytyneen järjestöön? Dokumentti on aika hyvin piilotettu JW.ORG:n sivustolle, ja jos henkilö ei ole sattunut olemaan juuri siinä kokouksessa, jossa tästä on ilmoitettu, hän voi pysyä autuaan tietämättömänä koko asiasta.

Aineistoa jw.org-sivustolla:

  
Huomautus!

Kun tuo 3-sivuinen dokumentti yrittää vakuuttaa lukijan siitä, että Jehovan todistajien järjestössä on lastensuojelu kunnossa, on huomioitava, että siitä puuttuu kaikkein oleellisin tieto. Ehkä Jehovan todistajien järjestö haluaa vaieta tästä asiasta, mutta se on niin tärkeä tieto, että sitä ei saa jättää mainitsematta. Mikä tuo tieto on?

Jehovan todistajilla on ns. "kahden todistajan sääntö". Se tarkoittaa sitä, että jos jollekin väärinteolle tai rikokselle ei ole kahta todistajaa, asia jätetään kokonaan hoitamatta. Vanhinten ohjekirja sanoo asiasta näin:

Jos syytetty edelleen kiistää syyllisyytensä väärintekoon, jolle on vain yksi todistaja ja jota ei ole vahvistettu, vanhimmat jättävät asian Jehovan käsiin.



Näin ollen Jehovan todistajien seurakunnissa toimitaan todella typerästsi. Ei oteta huomioon sitä, että vaikka todistajia rikokselle ei olisikaan, nykyisin voitaisiin saada syyllinen selville nykyaikaisin tutkimusmenetelmin, mm. DNA-testin avulla. Mutta jos asiasta ei edes ilmoiteta viranomaisille todistajien puuttuessa, asia jätetään kokonaan hoitamatta. Tämä on pöyristyttävää ja täysin vastuutonta. Uhrista ei välitetä, ainoa asia, josta vanhimmat ovat huolissaan, on seurakunnan "maineen" puhtaanapitäminen.

Onko mitään toivoa, että Jehovan todistajat tulisivat luopumaan "kahden todistajan säännöstä"? Aika huonolta näyttää. YLE uutisoi Australiasta näin: Jehovan todistajat eivät muuta tuhatvuotista sääntöä, joka jättää pedofiilin ilman rangaistusta. Jehovan todistajien säännön mukaan rikoksesta ei voi tuomita, ellei rikoksella ole vähintään kahta silminnäkijää. Tämä estää lasten hyväksikäyttäjien rankaisemisen.

Jehovan todistajien järjestön korkea edustaja, palveluskomitean jäsen Gary Breaux, on julkisesti ilmoittanut, että he eivät koskaan tule luopumaan kahden todistajan säännöstä. Marraskuun 2017 kuukausivideolla Breaux syytti "luopioita" siitä, että media on kiinnostunut Jehovan todistajien järjestön puuhastelusta, kun se itse tutkii rikokset, vaikka rikostutkinta kuuluukin vain ja ainoastaan viranomaisille.




Kuvat: JW Broadcasting



Lue myös Maarian englanninkieliseen dokumenttiin perustuva juttu täältä.

Lue myös nämä Jehovan todistajien salaiset dokumentit tästä aiheesta:
    

 
Takaisin arkistosivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity