Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista - Uutisarkisto
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisarkisto

Johanneksen pojan uutissivut, arkisto



Tutustu myös näihin sivuihin:
Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



 
Jehovan todistajien lapset

Oikeuskomiteat

Karttaminen

Vuosi 1975, ennustelu

Verikysymys



 
Muita aiheita:
      



Manipulaation ja aivopesun seurauksena muuri
08.07.2018 Samu




Kuva: Pixabay

Viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen Jehovan todistajien kirjallisuudessa ja kokouksissa painotetaan sitä, miten tärkeää nuhteettomuuden kannalta on pitää “maailmalliset” ihmiset etäällä. Muusta maailmasta ja ihmisistä eristäytyminen on uskon kannalta tärkeää. Eikä kannata ystävystyä sellaisten ihmisten kanssa, jotka tuhotaan kuitenkin, kun Harmagedon tulee.

Tällaisen manipulaation ja aivopesun avulla rakennetaan “muuri” uskonnon ja muun maailman väliin. Muurin tällä puolella on uskova yhteisö, se oma “oikea” yhteisö. Muurin toisella puolla on “väärä”, syntinen maailma ja kaikki sen asukkaat, joista täytyy pysyä erossa, ettei ajaudu haureuteen. Haureus on synti ja synnin palkkana KUOLEMA. Kuoleman pelolla kontrolloidaan. Luodaan ylimielinen me vastaan muu maailma -asenne. Me olemme parempia, me olemme oikeamielisiä. Muu maailma on väärässä, muut ihmiset ovat saastaisia ja syntisiä. Me selviämme hengissä kun maailmanloppu tulee. Tätä ajatusta taotaan päähän niin kauan, että siitä tulee automaattinen asenne ja käyttäytymismalli. Siitä tulee tiedostamaton tarve torjua kaikki uskonnon ulkopuolinen.


Kuva: Pixabay

20 vuotta sitten jätin uskonnon, mutta muuri ei hävinnyt minnekään. Nyt olen yksin muurin tällä puolella, muu maailma toisella puolella. Aluksi sitä ei huomaa. Ihmettelee vain miksi on niin paha olla. Päihteiden käyttäminen helpottaa pahaa oloa, hetkeksi. Sitten se tulee takaisin moninkertaisena. Menee vuosia. Masennusta, ahdistusta, pelkoa, eristäytymistä, epätoivoa. Miksi olen tällainen? Mikä minua vaivaa? Miksi olen niin yksinäinen? Miksi vihaan itseäni niin paljon?

Minussa on tiedostamaton, automaattinen taipumus pitää ihmiset etäällä ja työntää liian lähelle tulevia pois. Kyse ei välttämättä olekaan siitä, että olen pelkästää kyvytön muodostamaan merkityksellisiä ihmissuhteita. Kyse voikin olla siitä, että olen myös haluton. Minusta on tehty haluton.

Pidättäytyväisyys ja haluttomuus ilmaista tunteita on yksi keino pitää ihmiset etäällä. Aito tunteiden ilmaisu on se, mikä luo intiimiä yhteenkuuluvuutta ja aitoa yhteyttä. Minussa tunteiden ilmaisu aiheuttaa häpeää ja syyllisyyttä, itseinhoa. Aivan kuin tekisin jotain väärää ollessani aito oma itseni. Joskus alan vihaamaan itseäni, kun huomaan, että olen päästänyt jonkun liian lähelle tai ollut liian avoin, rehellinen tai tunteellinen. Näillä tunteilla ja asenteilla myös selittyy sosiaalisten tilanteiden pelko ja sosiaalinen ahdistus. Liika avoimuus ja aitous yhdistyy minun päässäni välillisesti syntiin ja haureuteen ja sitä kautta kuoleman pelkoon. Ollessani ihmisten kanssa, minä kirjaimellisesti pelkään kuolemaa. Kuoleman pelko moninkertaistuu, jos soppaan sekottaa seksuaalisuuden. Koska sehän se vasta syntiä onkin, yksi ihmisen luonnollisimmista tarpeista. Pelkkä läheisyyden, intiimiyden tai seksuaalisuuden ilmaisun ajattelukin aiheuttaa paniikkikohtauksen.

Tästä seuraa epätoivoinen, lohduton ja syvä yksinäisyys. Yksinäisyys joka riistää elämältä merkityksen, kaiken ilon. Yksinäisyys, joka joinakin päivinä on niin musertavaa, että on vaikea löytää syitä jatkaa huomiseen. Jatkan silti. Läheisyyden kaipuu on niin kova, että tuntuu kuin hukkuisin uudestaan ja uudestaan. Pelkkä ajatus siitä, että joku haluaisi aidosti olla lähelläni ja koskettaa minua, tuo kyyneleet silmiin. Kaipaan sitä kuollakseni, pelkään sitä kuollakseni. Tunne repii kappaleiksi.

Huvittavinta koko jutussa on se, että tätä yksinäisyyttä ei oikeasti ole edes olemassa. Se on illuusio, valheellinen ajatus ja asenne minun omassa päässäni. Vääristyneet ajatukset ovat luoneet aivoihini keinotekoisen eristyssellin ja kidutuskammion. Kerta toisensa jälkeen elämääni on tullut ihania, hienoja ihmisiä, ketkä ovat ilmaisseet aitoa halua olla minun ystäviäni. Minä torjun heidät. En siksi, että heissä olisi jotain vikaa, vaan siksi koska en osaa muuta. Minulle on annettu työkaluksi ristipää meisseli talttapäiden maailmassa. Juuri nyt olen kiitollinen kaikille niille, jotka ovat yrittäneet tulla elämääni, niille jotka ovat jääneet ja myös niille, jotka ovat lähteneet.

Menneisyydessä käytin alkoholia näiden kaikkien tunteiden tukahduttamiseen. Alkoholi rauhoitti ja rentoutti minua niin, että pystyin toimimaan lähes normaalisti sosiaalisissa tilanteissa (tai ainakin loi illuusion siitä). Nykyään en käytä mitään päihteitä, ja kaikki tunteet tulevat esille raakuudessaan. Viime päivät ovat olleet erityisen raakoja. Mutta tämäkin menee ohi, se on mennyt ennenkin. Nyt on aika korjata vääristyneet ajatukset ja asenteet. Se on minun vastuullani, ei kenenkään muun. Mutta en pysty siihen yksin.


Teksti: Samu
 

  
Tarvitsetko vertaistukea? Uskontojen uhrien tuki auttaa uskonnon haavoittamia ihmisiä. Lue lisää UUT:n sivuilta.
 
 

 
Takaisin arkistosivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity