Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista - Uutisarkisto
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisarkisto

Johanneksen pojan uutissivut, arkisto



Tutustu myös näihin sivuihin:
Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



 
Jehovan todistajien lapset

Oikeuskomiteat

Karttaminen

Vuosi 1975, ennustelu

Verikysymys



 
Muita aiheita:
      



Historiaa - osa 51: Painostusta ja tietojen keräämistä 1960- ja 1970-luvuilla
14.08.2018 Johanneksen poika




Kuva: Pixabay

Tämä juttu perustuu kymmeniin kierrospalvelijoiden (nyk. kierrosvalvojien) tekemiin dokumentteihin, jotka liittyvät kierrospalvelijan vierailuihin 1960- ja 1970-luvuilla. Myös useita haaratoimiston laatimia dokumentteja on käytetty asioiden julkaisemiseen.

Jehovan todistajien järjestö kannustaa ja painostaa Jehovan todistaja -yksilöitä suorittamaan aina vain enemmän ja enemmän saarnaamistyötä. Tämä on tilanne nyt 2000-luvulla, mutta näin asia on ollut jo kymmenien vuosien ajan.

Toiminnan tehostaminen, yksilöiden valvonta ja tietojen kerääminen liittyvät toisiinsa. Valvomalla yksilöiden toimintaa heitä voidaan myös painostaa. Yksi tärkeä osa painostustoiminnassa on kierrosvalvojien käyttäminen valvontaan ja ohjaukseen.

Mikä on kierrosvalvoja (aikaisemmin kierrospalvelija)?

Vuonna 2015 julkaistu kirja Järjestetyt tekemään Jehovan tahto kertoo kierrosvalvojista näin:

*** od 5. luku s. 44 kpl 41 Valvojat jotka paimentavat laumaa ***

Päteviä vanhimpia nimitetään hallintoelimen ohjauksessa kierrosvalvojiksi. Haaratoimisto määrää heidät vierailemaan tavallisesti kahdesti vuodessa kierrokseensa kuuluvissa seurakunnissa. He vierailevat määräajoin myös tienraivaajien luona sellaisilla alueilla, jotka eivät kuulu millekään seurakunnalle. He tekevät matkasuunnitelman ja ilmoittavat seurakunnille vierailustaan riittävän ajoissa, jotta vierailusta olisi mahdollisimman paljon hyötyä.

Vuonna 1996 ilmestynyt Vartiotorni-lehti antaa lisätietoja:

*** w96 15/11 s. 10 kpl 2 Matkavalvojat – lahjoja ihmisinä ***

Kierrosvalvoja vierailee noin 20 seurakunnassa ja palvelee kutakin niistä viikon ajan suunnilleen kahdesti vuodessa; hän tarkastaa seurakunnan paperit, pitää puheita ja osallistuu kenttäpalvelukseen paikallisten Valtakunnan julistajien kanssa.

Millä tavalla kierrosvalvoja painostaa julistajia ja miten heistä kerätään tietoja? Tähän saadaan vastaus tutustumalla muutaman kierrosvalvojan tekemiin raportteihin. Seuraavassa on otteita kierrosvalvojien raporteista, heidän ehdotuksistaan ja myös haaratoimiston kannanottoja kierrosvalvojien raportteihin 1960- ja 1970-luvuilta.


Tämän sivun skannaukset on otettu kierrosvalvojan raporttilomakkeista ja haaratoimiston kirjeistä

Katso suurempana lomakkeen koko yläosa tästä.

Tässä on otteita kierrospalvelijan tekemistä merkinnöistä, jotka koskevat seurakunnan vastuuhenkilöitä, mm. "seurakunnan palvelijaa", apulaisseurakunnanpalvelijaa, raamatuntutkistelunpalvelijaa, kirjallisuudenpalvelijaa ja tilienpalvelijaa. Seuraavassa luettelossa kerrotaan nimeltä mainiten kahdeksan seurakunnan vastuuhenkilön ominaisuuksista:

Huomautus: 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa ei ollut vielä vanhimmistojärjestelyä. "Seurakunnan palvelija" oli käytännössä seurakunnan johtaja, joka vastasi myöhemmin vanhimmiston esivalvojaa ja nykyisin koordinaattoria.



Jos seurakunnan vastuuhenkilöistä kirjoitettiin luonnehdintoja, mitä kierrospalvelija (nykyisin kierrosvalvoja) kirjoitti tavallisista rivijäsenistä?

Yleensä kierrospalvelija kirjoitti ensin jotain myönteistä seurakunnan julistajista. Hän saattoi mainita mm. niin, että palvelijat ovat lisänneet henkilökohtaista palvelustaan ja lisääntynyt lehtienlevitys puhuu runsaammasta talosta taloon -työstä. Toisaalta hän voi patistaa tekemään enemmän. Tällaisia ehdotuksia on luettavissa kierrosvalvojien papereista:

"Tavoitteena on viikoittainen osallistuminen palvelukseen. Käytännössä voisi ehkä toteutua niin, että pyrkisi olemaan mukana sunnuntain rynnistyksessä vähintään kahdesti kuukaudessa, sitten arki-illat, tilapäistodistus ja palvelukseen osallistumisen lisääminen."

Näin siis sekin vähäinen vapaa-aika, jota todistajilla 60- ja 70-luvuilla oli, tuli käyttää saarnaamistyöhön. Moni koki sen painostuksena.

Silloin, kun seurakunnan julistajien suorittaminen ei oikein riittänyt, siitä kerrottiin kierrospalvelijan raportissa seurakunnanpalvelijalle mm. näin:

"Alueiden käymisessä ja niistä huolehtimisessa voidaan ilmaista vastuuntuntoa ja oma-aloitteellisuutta. Nyt vain joillakin julistajilla on henkilökohtainen alue. Useimmilla palvelus jää yhteisrynnistyksen varaan, jos joku pyytää heitä alueelleen. Oman henkilökohtaisen alueen ottaminen tuo monia siunauksia."

Ongelmista kerrottiin myös näin:

"Epäsäännöllisten auttaminen ei ole edistynyt. Raamatuntutkistelutyössä ei ole lisäystä. Jos palvelijat tekevät vähemmän ovelta ovelle -työtä ja auttamispalvelusta, se heikentää koko seurakunnan toimintaa. Myös tutkisteluyritykset vähenevät."

Näyttää siltä, että tavallisten Jehovan todistajien voimat ja into eivät riittäneet 60- ja 70-luvuilla. Aina oli asiat jotenkin huonosti, suorittaminen oli liian vähäistä. Ja siitä saivat julistajat kuulla myöhemmin. Se aiheutti riittämättömyyden tunnetta.

Nuoria patistettiin osallistumaan enemmän kokousten ohjelmiin. Heille piti kierrospalvelijan mukaan antaa enemmän tehtäviä palveluskokouksissa. Kierrospalvelija ehdotti sitä, että kirjantutkistelussa pitäisi tehdä erityisesti lapsille suunnattuja kysymyksiä. Joskus kierrosvalvojan mukaan piti sanoa niin, että "kysytäänpä lapsilta".

Rivijäsenten valvonta ja painostus ei suinkaan rajoittunut niihin ohjeisiin, joita annettiin koko seurakunnalle yleisesti mainitsematta nimiä. Kierrosvalvojien papereissa mainittiin usein henkilöitä nimeltä. "Heikkojen" julistajien auttamiseksi määrättiin henkilökohtainen "apua antava julistaja". Kierrosvalvojan lomakkeessa on aivan erityinen kohta tätä varten. Siinä luetellaan "autettavat julistajat" ja "apua antavat julistajat" nimeltä. Lisäksi on sarake ehdotuksille, joita annettiin juuri nimenomaiselle yksilölle. Papereihin oli kirjattu myös muutamia "auttamistoimenpiteitä". Auttaminen ei kohdistunut yksilöihin heidän ehdoillaan vaan "auttamisessa" oli aina se näkökulma, että henkilö saataisiin suorittamaan enemmän seurakunnan toiminnassa.

Tässä on yksi esimerkki:



Katso toinen esimerkki autettavista ja auttajista isompana täältä.

Kierrospalvelijan papereihin sisältyi myös sellaisten "maailmallisten" ihmisten nimiä, joita piti yrittää saada "tutkimaan" Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Näiden nimien kohdalle kierrospalvelija oli kirjoittanut sen Jehovan todistajan nimen, jonka tuli yrittää saada alkuun tutkistelu. Tavoitteena oli tietenkin se, että tämä "maailmallinen" ihminen käännytettäisiin Jehovan todistajaksi.

Kun kierrosviikko oli ohi, ja kierrospalvelija siirtyi seuraavaan seurakuntaan, hän lähetti kirjallisen raportin haaratoimistoon. Haaratoimisto sitten vastasi lähettämällä kirjeen seurakunnanpalvelijalle.

Haaratoimisto vihjaili tietojen urkinnasta mielenkiintoisesti eräässä kirjeessään sen jälkeen kun kierrospalvelija oli vieraillut tuossa seurakunnassa. Haaratoimiston kirjeessä luki näin:

"Vierailut kaikkien julistajien kodeissa, hengelliset keskustelut heidän kanssaan ja kanssakäymisen lisääminen ovat omiaan parantamaan julistajien arvostusta ja sydämen antaumusta. Kun palvelijaveljet ottavat johdon tällaisten käyntien suorittamisessa, paljon hyvää saadaan varmastikin aikaan. Näillä käynneillä voidaan myös saada selville julistajien mahdollisia ongelmia, jotka eivät tulisi ilmi kokousten yhteydessä tapahtuvan kanssakäymisen välityksellä. Siten heille voidaan antaa tehokasta yksilöllistä apua."
 






Koska 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa odotettiin kiihkeästi vuoden 1975 tapahtumia, on selvää, että tämä lopun odotus heijastui myös kierrosvalvojien raporteissa ja haaratoimiston kirjeissä. Haaratoimisto kirjoitti mm. "ajan kiireellisyydestä" näin:

"Onko kaikilla julistajilla oikea näkemys ajan kiireellisyydestä ja tarpeesta koota lampaat suojaan nopeasti? Pyrkivätkö he käyttämään kaikki mahdollisuudet uusien tutkistelujen aloittamiseksi hyödykseen? Voitaisiinko henkilökohtaisen avun antamista lisätä selaisille, jotka voisivat edistyä tutkistelunpitäjiksi?

Nyt jos koskaan ovat ajankohtaiset apostoli Pietarin sanat: "Kaiken loppu on lähellä." (1. Piet. 4:7) Tajuammeko aina ajan kiireellisyyden? Vaikuttaako se toimintaamme päivittäin ja tekemiimme ratkaisuihin? Ovatko hengelliset asiat ensi sijalla elämässämme?"







No, oliko tämä lause totta? "Onko kaikilla julistajilla oikea näkemys ajan kiireellisyydestä ja tarpeesta koota lampaat suojaan nopeasti?"

Tuo sana "oikea" pitäisi pyyhkiä pois, koska loppu ei tullut vuonna 1975 eikä se ole vieläkään tullut. Tämä kuvaa hyvin sitä, miten Jehovan todistajat on vahingollinen kultti. Se orjuuttaa ihmisiä jatkuvalla lopun odottamisella. Elämä menee hukkaan, kun pitää vain saarnata loppua ja odottaa sitä.

Usein kierrospalvelijan raportissa oli hyvin negatiivisia mainintoja sen lisäksi, että ensin mainittiin positiiviset asiat. Esimerkiksi eräs kierrosvalvoja kirjoitti seurakunnan toiminnasta näin:

"Julistajien auttamista kenttätyössä ei ole valvottu edistyvästi. Raamatuntutkisteluyrityksiin varattu aika jäänyt vähäiseksi palvelijoiltakin."

Moitteita saivat siis myös seurakunnan "palvelijat", joka tarkoittaa vastuuasemissa olevia. Jos seurakunnan johtoporras on kierrospalvelijan mielestä heikkoa, ei varmaan voi odottaa rivijäseniltä sen parempaa. Raportin viimeinen lause kuvasi sitä huolta, joka kierrosvalvojalla oli:

"Epäsäännöllisten julistajien auttaminen vaatii alati valppautta ja todella henkilökohtaista palvelusta joka kuukauden alusta lähtien, jottei julistajista tulisi toimettomia."

Kierrospalvelija ei puuttunut raportissaan pelkästään saarnaamistyöhön. Hän antoi palautetta myös kokoustoiminnasta. Ilmeisesti kokouksissa oli jotenkin nuutunut ilmapiiri, kun kierrospalvelija oli kirjoittanut erääseen raporttiin näin:

"Jos kaikki julistajat saadaan vastailemaan tutkistelussa, on tutkistelussa kaikiilla innostunut mieliala ja kukaan ei torku."

Tuo termi "saadaan vastailemaan" antaa viitteen siitä, että julistajille oli 1960- ja 1970-luvuilla kokouksissa vastaaminen jotenkin "pakkopullaa".

"Pakkopullaa" näytti olevan nuorille kenttäpalveluskin. Ei kierrospalvelija muuten olisi raporttiinsa kirjoittanut näin:

"Seurakunnassa on viisi nuorta epäsäännöllistä julistajaa, joita ei saada kentälle muutoin kuin järjestämällä yhteisrynnistyksiä."

Kierrosvalvojan raporttilomakkeessa on yksi mielenkiintoinen kohta. Lomakkeessa kysytään näin:

"Missä palveluksen piirteissä seurakunta on heikko (jos se on)?"

Eräs kierrospalvelija vastasi kirjoittamalla kaksi kohtaa, jotka ovat aivan oleellisia uusien jäsenten värväystoiminnassa:

"Raamatuntutkistelussa ja lehtityössä".

Syyn kierrospalvelija oletti olevan siinä, että ihmisten tympeä suhtautuminen ehdotuksiin tutkia raamattua on vaikuttanut julistajiin siten, että he empivät ehdottaa kuuden kuukauden tutkistelukurssia. Lehtien levitysrynnistyksiä taas on kuulemma järjestetty liian harvoin. Sitten kierrospalvelija kokoaa itsensä ja kirjoittaa uhmakkaasti:

"Päätimme, että ajatelkoot ihmiset mitä tahansa, niin ehdotamme kaikille raamatuntutkisteluohjelmaa kuuden kuukauden ajaksi, ensin lähialueilla ja sitten etäänpänä. Epäsäännöllisiä ja lapsijulistajia otetaan mukaan lehtirynnistyksiin".

No niin, vähän uhoa peliin, niin eiköhän se siitä!

Välillä on hyvä muistuttaa myös positiivisista puolista kierrospalvelijoiden raporteissa. Tässä on yksi esimerkki myönteisyydestä:

"Suhteellisen runsas osanotto seurakunnan kokouksiin antaa lupauksen siitä, että seurakunnassa on hyvät edellytykset edistyä hengellismielisyydessä."

Joitakin tämän jutun lukijoita voi huvittaa eräs pieni yksityiskohta, jota kierrospalvelija oli käsitellyt kierrosviikon aikana vastuuveljien kanssa. Se liittyi "seurakunnan puhtauden valvomiseen". Oliko kyseessä jokin dramaattinen asia? Ei todellakaan, aihe oli nimittäin "pikkuarvat ja veikkaus". Joku seurakunnan rivijäsen oli ilmeisesti langennut pelihimon pauloihin.

 
 

 
Takaisin arkistosivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity