Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista - Uutisarkisto
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisarkisto

Johanneksen pojan uutissivut, arkisto



Tutustu myös näihin sivuihin:
Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



 
Jehovan todistajien lapset

Oikeuskomiteat

Karttaminen

Vuosi 1975, ennustelu

Verikysymys



 
Muita aiheita:
      



Aila Ruoho esittää kysymyksiä Veikko Leinoselle
01.10.2018 Johanneksen poika



Aila Ruoho kiittää kirjansa Vartiotornin varjossa sivulla 414 Jehovan todistajien tiedottajaa Veikko Leinosta siitä, että Leinonen oli antanut karttamislausunnoillaan lopullisen sysäyksen lähteä kirjoittamaan tätä kirjaa.

Kuten tunnettua, Leinonen on lukemattomat kerrat julkisuudessa kiistänyt karttamisopin. Siitä huolimatta on aukottomasti todistettavissa, että Jehovan todistajilla on kirjallisesti tarkkaan määritelty karttamisoppi. Se löytyy jopa Jehovan todistajien virallisilta internetsivuilta. Paradoksaalista on se, että tiedottaja Veikko Leinonen lukee omalla äänellään netissä karttamissääntöjä, joiden olemassaolon hän julkisuudessa kieltää.

Tässä on Aila Ruohon kirjoittama teksti kokonaisuudessaan:







Maanantai 1. lokakuuta 2018

Arvoisa Jehovan todistajien tiedottaja Veikko Leinonen. Otan yhteyttä nyt näin blogini kautta, kun en ole yrityksistäni huolimatta päässyt virallisen median kautta tilanteeseen, jossa voisin esittää teille tarkempia kysymyksiä järjestönne karttamispolitiikasta ja siitä, miksi lehtiin antamanne vastaukset ovat täydellisesti ristiriidassa järjestönne käytäntöjen kanssa.

Ohessa on muutama avoin kysymys, johon toivon teidän vastaavan.

Toivon myös, että joku lehden toimittaja ottaa kopin näistä kysymyksistä. Ja kun seuraavalla kerralla karttamisaihe nousee otsikoihin, toimittaja osaisi kysyä muitakin kysymyksiä kuin: "Karttavatko todistajat entisiä jäseniään".

Tiedottaja Leinonen:
1) Mitä tarkalleen ottaen tarkoitatte sanoilla inhimilliset ja humanitääriset yhteydet? Onko joitain arkielemään kuuluvia (ei hengellisiä) asioita, joka eivät ole inhimillisen yhteyden piirissä?
Jos on, niin mitä ne ovat?

2) Saako Jehovan todistaja äiti vastata erotetun lapsen puhelinsoittoihin ja sähköposteihin?

3) Onko aktiivisille Jehovan todistajille luvallista tervehtiä kadulla entisiä kasteella käyneitä todistajia, jotka ovat erotettu seurakunnasta tai jotka ovat itse irtautuneet järjestöstä?
Saako sanoa hei ja keskustella säätilasta sekä vaikka perheen kuulumisista niitä näitä, jos keskustelu ei liity hengellisiin asioihin?

4) Voiko aktiivi Jehovan todistaja käydä sienimetsässä tai poimimassa marjoja yhdessä erotetun todistajan kanssa?

5) Miten järjestönne suhtautuu niihin todistajiin, jotka kyläilevät erotettujen ja eronneiden (kastettujen) todistajien luona? Onko kyläily sallittua, jos hengellisistä asioista ei puhuta?
Tuleeko seurakunnan taholta seuraumuksia, jos kyläilyt tulevat ilmi?

6) Onko jotain normaaliin inhimilliseen  (ei hengelliseen elämään) kuuluvia toimia, joita pois lähteneiden (kastettujen järjestöstä irtautuneiden) kanssa ei saa tehdä jos on itse aktiivitodistaja?
Saako käydä lenkillä, uimassa, elokuvissa, kuntosalilla, ulkoiluttamassa koiraa, valokuvausreissulla, patikoimassa ... jne?

Sillä jos karttamista ei ole, niin kaikki edellä mainitut asiat ovat täysin sallittuja. Vai mitä?


Kauniskin asia voi olla epäterve tai hengenvaarallinen, kuva: Aila Ruoho

Toivoisin, että voisitte vastata näihin kysymyksiin tiedottajan ominaisuudessa jossain yhteydessä. Jos nimittäin on, niin kuin sitkeästi väitätte, ettei irtautuneita tarvitse karttaa, niin kentällä asiaa ei todellakaan tiedosteta. Harhaluulo siitä että irtautuneita on kartettava, on vallitseva käsitys kaikilla todistajilla, paitsi ilmeisesti teillä siellä Tikkurilan haarakonttorissa.

Esimerkiksi ne omat sukulaiseni, jotka ovat Jehovan todistajia, ovat sitä mieltä että pois lähteneitä pitää ehdottomasti karttaa. Niinpä olisi kaikkien parhaaksi, jos voisitte nyt tarkentaa, mitä tarkoitatte sillä, että yhteydenpito on sallittua. Voitte jopa pelastaa jonkun hengen, hänen joka pohtii itsetuhoisia ajatuksia, kun jt-sukulaiset noudattavat karttamisoppia, jota ei ehkä olekaan.

Henkilökemiaan ei kannata nyt vedota. Kun äiti soittaa järjestöstä eronneelle lapselle ja itkee puhelimessa, että en saa pitää sinuun yhteyttä ennen kuin olet taas mukana "totuudessa", niin kyse ei todellakaan ole siitä etteikö äiti haluaisi viettää aikaa lapsensa kanssa.
Äiti uskoo karttamisen olevan ainoa tapa toteuttaa vanhemmuutta.

Yksinkertaisesti kysyttynä:
Jos karttamista ei ole, miksi ette tiedota siitä kokouksissanne, ettei äitien tarvitsisi itkeä, kun he luulevat ettei aikuisia lapsia tai lastenlapsia saa enää tavata?

Ja jos karttaminen on virallinen oppinne, niin kuin lähestulkoon kaikki tai jopa kaikki rivitodistajat uskovat, miksi sitä ei voi vihdoinkin myöntää todeksi?

  


  
Lue juttu Aila Ruohon blogista.
     

 
Takaisin arkistosivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity