Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista - Uutisarkisto
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisarkisto

Johanneksen pojan uutissivut, arkisto



Tutustu myös näihin sivuihin:
Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



 
Jehovan todistajien lapset

Oikeuskomiteat

Karttaminen

Vuosi 1975, ennustelu

Verikysymys



 
Muita aiheita:
      



Toisenlaisen vakaumuksen kunnioittaminen ja suvaitsevaisuus - miksi se on niin vaikeaa?
02.10.2018 Johanneksen poika




Kuvat: Pixabay

On yleisesti tiedossa, että Jehovan todistajien järjestö ei kunnioita muita uskontoja eikä hengellisiä vakaumuksia. Järjestö opettaa Jehovan valinneen kansan "omalle nimelleen" ja olevan tekemisissä vain tämän "kansan" kanssa. Luonnollisesti Vartiotorniseura tulkitsee kansan tarkoittavan Jehovan todistajia. Kaikki muut uskonnot ovat vääriä ja Saatanan vallassa. Lisäksi hallintoelin väittää Jehovan todistajien elävän jo nyt "hengellisessä paratiisissa".

Asenne heijastuu suoraan käyttäytymiseen. Joutuessaan kuuntelemaan kyseistä opetusta vuodesta toiseen viikoittain, todistajat eivät anna muille vakaumuksille arvoa. Tästä seuraa ylimielinen asenne – todistajat ovat omasta mielestään parempia ihmisiä kuin "kansojen ihmiset". Vain Jehovan todistajat pelastuvat, maailmalliset ihmiset tuhotaan Harmagedonissa. Näin opettaa Jehovan todistajien järjestön hallintoelin.

Säilyykö asenne samana, kun Jehovan todistaja erotetaan seurakunnasta tai hän on eronnut siitä itse? Miten hän suhtautuu erilaisiin vakaumuksiin?
 


Tarkastellaan ensin lyhyesti Vartiotorniseuran tapaa mollata kristikunnan kirkkoja. 1960-luvulla Vartiotorniseuran puhetapa oli hyvin karkea, suorastaan mauton. Syyskuun 15. päivän Vartiotornissa vuodelta 1960 sivulla 432 kirjoitetaan:

Jääköön ne, jotka kieltäytyvät kuuntelemasta sinun saarnaasi, sokeaan maailmaan seuraamaan sokeaa papistoa, jonka lamppu on sammunut. Sokeilla yölepakoillakin on suurempi havaitsemiskyky kuin hengellisesti unisella papistolla. Mutta seuratkaa te, jotka kuulutte "suureen joukkoon", tai jotka olette keitä tahansa muita, jotka haluavat valistua, valvovaa "uskollista ja ymmärtäväistä palvelija" -luokkaa, joka pitää lamppunsa palavana päivät ja yöt.

Tuo on koruton tapa olla kunnioittamatta muita uskontoja. Se kertoo siitä, kuinka ylimielinen asenne Vartiotorniseuralla on. Heidän joukkonsa pitää lamput palavana päivät ja yöt. Kirkkojen ympärillä vallitsee pimeys.

Vuoden 1994 Vartiotornin elokuun 15. päivänä ilmestynyt numero pilkkaa kristikunnan pappeja siitä, että he olivat "veljeilleet" poliitikkojen kanssa ja irstailleet lasten kanssa, josta olivat joutuneet maksamaan isot korvaukset:

Se että papit ovat veljeilleet poliitikkojen kanssa ja jopa olleet vaaleissa poliittisina ehdokkaina, paljastaa heidät nykyajan kirjanoppineiksi ja fariseuksiksi. Samaan aikaan esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Kanadassa uskontojen rahat hupenevat suuriin oikeudenkäyntikuluihin ja korvauksiin, joihin pappien irstaileminen lasten ja aikuisten kanssa on johtanut.

Pilkka osui myöhemmin omaan nilkkaan, kun Vartiotorniseuran YK-kytkös paljastui ja "hengellisestä paratiisista" löytyi monia pedofiiliskandaaleja eri puolilla maailmaa. Niistä on kerrottu
täällä.
 


Jehovan todistajat ajattelevat, että "maailmallisten ihmisten" seura on huonoa, siksi maailmallisten kanssa ei saa viettää aikaa tarpeettomasti eikä ystävystyä läheisesti. Se johtuu siitä, että "maailman ihmisillä" on erilainen näkemys asioista kuin Jehovan todistajilla. Tästä esimerkkinä muutama lainaus:

Hengellinen paratiisimme on jyrkkä vastakohta nykymaailman viheliäisille olosuhteille. (Lue Jesajan 65:13, 14.) Julistamalla Valtakunnan sanomaa voimme viedä toisille kutsua astua hengelliseen paratiisiin. (Vartiotorni 15.02.2010, sivu 27)

Voimme kohdella sydämellisesti naapureita, työtovereita ja koulutovereita. Mutta jos vaellamme todella viisaasti, emme kehitä liian läheisiä suhteita niihin, jotka eivät pyri kristilliseen hyveellisyyteen. (Vartiotorni 15.07.1997, sivu 18)

Meitä on neuvottu olemaan varovaisia ollessamme tekemisissä kansojen ihmisten, ei-uskovien ja tavallisten ihmisten kanssa. Miksi meidän pitäisi olla tarpeettomasti niiden seurassa, jotka yhä kulkevat maailmallisia teitä ja jotka eivät ole tulleet Jehovan palvojiksi? (Valtakunnan Palveluksemme kesäkuu 1989, sivut 1-4)

Joku ihminen voi vaikuttaa ystävälliseltä ja mukavalta. Hän on kuitenkin huonoa seuraa, jollei hän ole kiinnostunut Jehovan palvelemisesta tai jollei hän edes usko Raamattuun. (Vartiotorni 15.07.1991, sivut 23-24)

Jehovan todistajien kirjallisuuden mukaan Harmagedonista pelastuakseen täytyy olla Jehovan todistaja.

Sinun täytyy kuulua Jehovan järjestöön ja tehdä Jumalan tahto saadaksesi hänen ikuisen elämän siunauksensa. - Ps.133:1-3
(Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maanpäällä 1983 sivu 255)

Kaikkien niiden, jotka toivovat säilyvänsä elossa "uuteen maahan" täytyy myös olla selvästi tunnistettavissa Jehovan palvojaksi.
(Elossa säilyminen uuteen maahan 1984 sivu 92)

Kun otamme huomioon tämän kaiken, on aika palata kysymykseen, joka oli tuolla alkupuolella.

Säilyykö ylimielinen asenne muihin ihmisiin ja vakaumuksiin samana senkin jälkeen, kun joku Jehovan todistaja on erotettu seurakunnasta tai hän on eronnut siitä itse? Miten entinen Jehovan todistaja suhtautuu erilaisiin vakaumuksiin?

Valitettavasti mielenhallinta on niin vahvaa, että vaikka henkilö irtautuu Jehovan todistajien seurakunnasta joko erottamisen tai itse eroamisen kautta, sama vanha ajatusmalli voi säilyä: ei ole tarpeen kunnioittaa eri tavalla uskovien ihmisten vakaumusta.

Teologi ja tietokirjailija Aila Ruoho on pohtinut tätä asiaa. Hän tiivistää entisten Jehovan todistajien ongelmat muutamaan lauseeseen. Ongelmien nostaminen esille ei tarkoita sitä, että kaikki entiset Jehovan todistajat olisivat kylmiä ja suvaitsemattomia, mutta joillekin on jäänyt vallitsevaksi ajatusmalliksi torjua mielessään kaikki erilaiset vakaumukset. Lisäksi monet todistajuudesta irtautuneet pilkkaavat ja ivaavat ihmisiä, jotka eivät ajattele samalla tavalla. Tapa ei välttämättä ole tahallinen eikä edes tietoinen. Mutta vuosien istuminen kokouksissa, joissa suvaitsevaisuutta ei lainkaan opeteta, voi saada ihmismielen kadottamaan empaattisuutensa ja toisten tunteista välittämisen.
 


Tässä on Aila Ruohon ajatuksia tiiviissä muodossa:


Kun todistajuudessa ei opeteta kunnioittamaan pienessäkään määrin ulkopuolisten hengellistä vakaumusta, niin valitettavan suuri osa todistajista ei luonnollisesti osaa kunnioittaa muitten ihmisten hengellisyyttä järjestöstä erottuaankaan. Kunnioitusta ei ole helppo oppia enää aikuisiässä.

Päin vastoin irtautuessa pilkkaaminen voi lisääntyä entisestään ja muuttua rajummaksi. Eihän enää tarvitse pelätä järjestön sanktioita tai aiheuttavansa yhteisölleen häpeää. Tilanne saattaa iskeä täysillä myös järjestön omaan nilkkaan.

Toisin sanoen järjestö synnyttää osittain aivan itse omalla opetuksellaan siihen kohdistuvan vahvan kritiikin, arvostelun, jota se kutsuu "mustamaalauskampanjoinniksi". Kritiikin rajut muodot syntyvät, jos irtautunut ei osaa vähäisessäkään määrin antaa arvoa järjestöön jääneidenkään hengelliselle vakaumukselle.

Näin ollen ymmärrän joidenkin entisen todistajan ylimielisen ja törkeän käytöksen uskontoja kohtaan. Järjestö kun pyrkii järjestelmällisesti kasvattamaan jäsenensä muita uskontoja kohtaan piittaamattomiksi jopa ilkeiksi ja halveksiviksi. Ikävä käytös on epäterveen hengellisen opetuksen tulosta, ei yksilön pahuutta.

Vauvasta asti todistajuudessa mukana ollut saattaa pahimmillaan kasvaa sataprosenttisesti ”suvaitsemattomuuden ilkeyteen”, jos kotona ei opeteta järjestön ulkopuolisten arvostamista tai ei saa mitään muuta hyvää esimerkkiä siitä kuinka toisia ihmisiä pitää kohdella.



  
Lue myös nämä kirjoitukset, jotka liittyvät aiheeseen:
      

 
Takaisin arkistosivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity