Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista - Uutisarkisto
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisarkisto

Johanneksen poika - Uutisarkisto, Uutisia Jehovan todistajista

Johanneksen pojan kotisivut

Linkkejä


Vuosikatsaukset
 
Lisää linkkejä
Sivupalkin kuvat: JW.ORG ja Google Earth
        



Heikki Palviainen kertoi lapsuudestaan Jehovan todistajana
19.04.2019 Johanneksen poika





Iltalehti oli tehnyt mainion jutun, joka kertoo siitä, millaista on Jehovan todistaja -perheessä kasvavan lapsen lapsuus. Miten lapsi kokee ne lukemattomat säännöt, joihin pitää sopeutua?

Onko pienen koululaisen helppoa mennä saarnaamaan ovelta ovelle? Entä jos oven avaa koulukaveri?

Iltalehden jutussa asioista puhutaan suoraan. Mitään ei kaunistella. Tässä on esimerkki siitä, että toimittaja on todella sisäistänyt Jehovan todistajien järjestön ja sen toimintatavat:

Jehovan todistajat on fundamentalistinen, ylhäältä johdettu amerikkalaispohjainen liike, jossa ajattelun vapautta ei arvosteta. Järjestelmä on melko hierarkkinen. Seurakunnassa on vanhimpia sekä avustavia palvelijoita. Naiset eivät pääse vanhimmiksi.
 

Heikki Palviainen kasvoi Jehovan todistaja -perheessä. Nyt hän opiskelee papiksi. ANNA JOUSILAHTI/IL


Käännyttämistä

Suora lainaus iltalehden jutusta:

Poika painaa ovikellon nappia. Kädet hikoavat, sydän hakkaa. Kuka oven avaa? Tuleeko sieltä joku tuttu? Luokkakaveri kenties?

Vartiotornin ja Herätkää-lehden ojentaminen hävettää. Ujo lapsi piiloutuu aikuisten selän taakse. Mitenköhän tällä kynnyksellä käy, päästäänkö sisälle asti puhumaan Raamatusta?

– Se oli aika ahdistavaa hommaa. Mutta mentävä oli, niin kuului tehdä. Se oli oikein, Palviainen miettii nyt.

– Harvemmin kukaan oli kiinnostunut. Töykeyksiä tuli, mutta yleensä ihmiset kuitenkin säilyttivät peruskäytöstavat. Pahimmillaan vain vetivät oven kiinni sanomatta mitään. En ollut julistamisessa kovin hyvä, Palviainen muistelee.

Hyvässä lykyssä kynnykseltä pääsi peremmälle. Istuttiin tuntemattomien ihmisten kanssa sohvalla, tutkittiin lehtiä ja Jehovan todistajien kirjoja. Tutkistelun aiheena saattoi olla vaikkapa oppi paratiisista tai Jeesus ihmisenä.

– Syrjäytyneet tai elämänkriisiä läpikäyvät kutsuivat helpoiten sisälle. Ihmiset ovat vastaanottavaisempia ja herkempiä kääntymään, kun heillä on vaikeaa, Palviainen tietää.

Ja käännyttämisestähän siinä on Palviaisen mukaan kyse: Jehovan todistajat pyrkivät pelastamaan maailmalliset, auttamaan nämä totuuteen. Kenttätyö perustuu Raamatun lähetyskäskyyn.

Jos kenttätyöhön ei lähde, seurakunnan vanhimmat saapuvat rohkaisukäynnille.

– Ei pelotella, mutta vahvistetaan uskoa. Kenttätyön tekemiseen liittyy sosiaalista painetta, Palviainen kertoo.


Velvollisuuksia

Iltalehden jutussa kerrotaan jehovantodistajuuden perimmäisistä kysymyksistä. Harmageddonin läheisyys on aina läsnä. Sitä ei pääse pakoon. Suora lainaus jutusta:

Jehovan todistajat uskovat, että loppu on lähellä. Silloin Saatanan hallitsema taivallus päättyy ja maallisen tilalle tulee Raamatun luomiskertomuksen kuvailema paratiisi. Sinne eivät tosin kaikki pääse.

Jehovan todistajat eivät usko helvettiin. Ne, jotka jäävät taivas- tai paratiisipaikkaa vaille, joutuvat tiedottomaan tilaan. Pian alkavassa Harmageddonissa ihmishallitukset ja Jumala käyvät viimeisen sodan.

Heikki Palviaisen ei tarvinnut kouluaikana osallistua koulun uskontotunneille. Kun muut luokkakaverit menivät uskontotunnille, Heikki lähti kotiin. Koska hän kuului uskonnolliseen liikkeeseen, hän ei saanut myöskään elämänkatsomustiedon opetusta. Hän sai kaiken oppinsa Jehovan todistajien kokouksista.


"Pienenä se oli piinaa"

Kokouksissa istumisen Heikki koki piinana. Piti istua pari tuntia hiljaa aikuisen vieressä.

Iltalehti tuo esiin erittäin merkittävän seikan Jehovan todistajien seurakuntajärjestelystä:

Jehovan todistajien kokouksissa ei ollut erillistä toimintaa lapsille, niinpä ystävyyssuhteitakaan samanikäisten kanssa ei juuri syntynyt.

Onneksi Heikkiä ei kiusattu kuolussa. Mutta se uhka oli koko ajan olemassa, koska hän oli taustansa takia erilainen.


Ulkopuolisuuden tunne



Heikki Palviaisen lapsuus ja nuoruus on melko tavallinen Jehovan todistaja -perheessä kasvaneen lapsen tarina. Mutta yksi suuri poikkeus siinä on.


Kriittisyyttä

Jehovan todistajien piirissä ei ole ns. "vauvakastetta". Mutta yleensä Jehovan todistaja -perheen lapset ottavat kasteen vielä alaikäisinä. Heikki Palviainen mainitsee, että yleensä kaste tapahtuu noin 15-vuotiaana. Mutta hän itse oli jo liki parikymppinen, kun ajatteli mennä kasteelle. Mutta se ei käynyt kovin helposti hänen kohdallaan, koska hänellä oli omia kriittisiä ajatuksia. Heikki kertoo Iltalehden jutussa, miten kävi, kun seurakunnan vanhimmat tulivat kotiin tekemään ns. kastekysymyksiä.

– Seurakunnan vanhimmat tulivat kotiin esittämään kysymyksiä, joilla selvitettiin, miten hyvin olen perillä uskosta ja liikkeestä. Minulla oli epäilykseni, olinhan pohtinut asioita. Tietyt opit, liikkeen hierarkkisuus ja mielipiteen vapauden puuttuminen hiersivät.

Kastekeskustelua pitäneet liikkeen vanhimmat totesivat, ettei kriittinen nuorimies ollut kypsä kasteelle. He kehottivat Palviaista tutkimaan asioita lisää.

– Loukkaannuin ja vähän suutuinkin. Väittely meni lähes huutamiseksi ja totesimme, ettei keskustelua ole hedelmällistä jatkaa.

Palviainen päätti, että tämä oli tässä. Uudestaan hän ei kasteelle pyrkinyt, vaikka joitakin soittoja tuli perään.

Näin ollen Heikki ei koskaan mennyt kasteelle. Päin vastoin halusi Jehovan todistajista eroon. Hän ilmoitti päätöksestään seurakuntaan.


Uskonkriisi

Iltalehti kiteyttää Heikki Palviaisen elämässä sattuneet käänteet näin:

Jos Palviainen ei olisi kasvanut Jehovan todistajana, hän tuskin olisi tällä hetkellä uskossa.

– Minulla usko täyttää emotionaalisia ja älyllisiä tarpeita. Kaikissa kulttuureissa esiintyy uskonnollisuutta. Kognitiivisen uskontotieteen mukaan ihmisen mieli on vastaanottavainen uskonnollisuudelle.

– Koen, että uskonnollisuus täydentää minua ihmisenä. Näen uskossa paljon hyvää. Uskonnollisuus edustaa minulle pysyviä arvoja.


Lapsuus antoi suunnan

Heikki Palviaisen elämässä tapahtui käänne. Hän alkoi opiskella teologiaa. Evankelisluterilaiseen kirkkoon hän liittyi 25-vuotiaana.

Mikä on tilanne tällä hetkellä? Iltalehti kertoo näin:

Vaikka Palviainen on irtautunut Jehovan todistajista, hän ei halua kritisoida liikettä.

– Opin sen kautta paljon. Lapsuus liikkeessä antoi pohjan, josta jatkaa omaan suuntaan.

– Keskustelen edelleen vanhempieni kanssa uskonasioista. Mutta vältän väittelemästä.
  


Lue juttu kokonaan Iltalehden sivuilta.
 

 
Takaisin arkistosivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity