Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista - Uutisarkisto
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisarkisto

Johanneksen pojan uutissivut - arkisto


Tutustu myös näihin sivuihin:

Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto




Jehovan todistajien lapset

Oikeuskomiteat

Karttaminen

Henkilötietolaki

Miten Vartiotorniseura kerää rahaa?

Vuosi 1975, ennustelu

Verikysymys




Muita aiheita:
   

 



Ruotsissa Jehovan todistajat myöntävät erotettujen ja eronneiden karttamisen toisin kuin Suomessa
24.02.2015 Martta ja Johanneksen poika



Suomessa Jehovan todistajien virallinen tiedottaja Veikko Leinonen kiistää karttamisen. Leinonen sanoi viimeksi sunnuntaina 22.02.2015 puhelimessa mm. näin:

"Asiaa vääristellään... eihän meillä mitään sellaista karttamissääntöä ole. Ainoa on tämä raamatullinen ohje siitä, että kartetaan sellaisia henkilöitä, jotka ovat seurakunnasta lähteneet. Mutta se on uskonnollista karttamista, siinä kaikki.

Se on selvää, että ne jotka erotetaan tai eroavat, niin tottahan me kartamme heitä uskonnollisesti. Uskonnollisesti karttaminen tarkoittaa sitä, että hengellinen yhteydenpito on poikki, mutta ei siinä mitkään sukulaisuussuhteet ja semmoset siteet katkea.

Sukulaisuussuhteet ja verisiteet ja perheenjäsenten väliset normaalit luonnolliset siteet eivät katkea silloin, kun joku erotetaan, mutta uskonnolliset, hengelliset siteet katkeavat ja semmonen yhteydenpito katkeaa".

   Veikko Leinonen, kuva: YLE

Leinonen "unohtaa" karttamisohjeiden olemassaolon.

Ruotsissa tilanne on toinen. Ruotsin Jehovan todistajien johtoporras myöntää karttamisen. Tämä käy ilmi Ruotsin radion tekemästä n. 20 minuuttia kestävästä ohjelmasta "Studio Ett - Uteslutning från Jehovas vittnen".



Tässä on suomenkielinen käännös tuosta ohjelmasta (Käännös: Martta):

Isä: Oletko varma? Oletko ihan varma?
Benjamin: Kyllä, olen ihan varma.
Äiti: On olemassa parannuskeinoja.
B: Ei äiti. Minä teen näin.
I: Se on piikki lihassasi, Jumala koettelee.
B: Isä, olen jo puhunut vanhimpien kanssa. En halua olla enää Jehovan todistaja.
I: Sinä tiedät mitä se merkitsee.
B: Niin ei tarvitse tapahtua.
I: Sinä tiedät mitä se merkitsee.
B: Sen vuoksi toitte siis ruusuja ja kakun? Nämä ovat minun hautajaiseni.
I: Kyllä, niin taitavat olla.

   Kuva: SVT

Muistatte ehkä tämän kohtauksen median ylistämästä Jonas Gardellin teoksesta ”Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin.” Benjaminin vanhemmat tulevat kakun ja ruusukimpun kanssa jättämään lopulliset hyvästit pojalleen, mutta ei siksi että poika olisi kuolemassa, vaan koska hän on homoseksuaali. Jehovan todistajien mukaan tämä on synti, joka johtaa seurakunnasta erottamiseen.

Lapsen hylkääminen on todellisuutta Jehovan todistaja -vanhemmille. Miten tällaisen asian kanssa voi elää? Miksi joku haluaa elää näin? Toimittajamme Marie Nilsson-Boij halusi ottaa asiasta selvää ja suuntasi Jehovan todistajien valtakunnansalille Sundbybergissa.

  Göran Borglin, kuva: Åsa Furuhagen / SR

Göran Borglin, Jehovan todistajien tiedottaja, toivottaa minut tervetulleeksi oman seurakuntansa vaaleanpunaiseen, puurakenteiseen valtakunnansaliin Sundbybergissä, Tukholman pohjoispuolella. Göran ja hänen vaimonsa Elisabeth ovat pukeutuneet siisteihin tummiin asuihin, toinen tummansiniseen ja toinen sammalenvihreään.

Marie: Pukeudutko aina töihin näin siististi?
Göran: Virallisissa yhteyksissä kyllä, mutta kotona voin pukeutua kuten sinä.

Aluksi Göran esittelee yksinkertaisen, liikuntasalin kokoisen valtakunnansalin. Salin etuosassa on lava, jolla on puhujakoroke ja muutama rokokoo-tyylinen tuoli. Sali on täynnä vaaleanpuna-violetteja pehmustettuja istuimia. Kiertokäynnin jälkeen istumme alas valtakunnansalin kirjastoon. Göran Borglin asettelee suuren mustan raamattunsa pöydälle ja ryhtyy vastaamaan kysymyksiini karttamisesta. Tämän haastattelun tekeminen on etukäteen hyväksytetty Jehovan todistajien johdolla pohjoisessa ja minulle on luvattu, että kysymyksiini annetaan vastaukset suoraan raamatusta. Näin tapahtuu. Minä kysyn ja Göran vastaa lukemalla raamatunkohtia. 58 vuoden kokemuksella hän tuntee raamattunsa läpikotaisin. Minä kysyn, onko todellakin totta, että Jehovan todistajien seurakunta erottaa synnintekijänä pitämänsä henkilön ja ettei kukaan seurakuntaan kuuluva saa sen jälkeen olla yhteydessä tähän henkilöön.

G: Kyllä, näin se on. Tällaiset seuraukset sillä on.
M: Mikä siihen on syynä?
G: Syyn voimme lukea raamatusta, konkreettisen tapauksen yhteydestä 1. Korinttilaiskirjeen 5. luvusta: ” Poistakaa paha ihminen keskuudestanne.” Eli erotetaan.

On monia asioita, jotka johtavat erottamiseen, kertoo Göran ja lukee raamatusta 1. Korinttilaiskirjeen 6. luvun jakeet 9-11.

G: Ettekö tiedä, etteivät epävanhurskaat peri Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät haureelliset, eivät epäjumalanpalvelijat...

Esiaviollinen seksi, aviorikos, homoseksuaalisuus, varastaminen ja runsas alkoholinkäyttö ovat tällaisia – ellei syntinen kadu ja ano anteeksiantoa. Muita syitä on mm. väkivalta ja huumeiden käyttö.

G: Yhteenvetona voidaan sanoa, että epäpuhdasta käytöstä on eriasteista. Jokaisen synnin kohdalla otetaan myös tilanne ja olosuhteet huomioon. Ketään ei siis automaattisesti eroteta näiden tekojen perusteella vaan kaikkia autetaan. Koska jopa me, joiden ehkä tulee toimia tuomareina, tiedämme ottavamme virheaskeleita. Joten jatkuvasti tapahtuu anteeksiantoa.
M: Varsinainen erottamisprosessi on nopea. Jos synnintekijä tunnustaa, mutta päättää valita uuden elämäntapansa sen sijaan, että Göranin sanoin ”tulisi järkiinsä ja ottaisi apua vastaan”, tekee oikeuskomitea heti erottamispäätöksen.

Jehovan todistajaksi kutsutaan sellaista, joka on käynyt kasteella tullakseen seurakunnan jäseneksi.  Maailmanlaajuisesti Jehovan todistajia on hieman alle kahdeksan miljoonaa 236 maassa. Ruotsissa todistajia on 22 000 noin 300 seurakunnassa. Näiden lisäksi on henkilöitä, jotka osallistuvat kokouksiin mutta eivät ole kastettuja: kiinnostuneita ja lapsia. Jos heidät lasketaan mukaan, nousee Ruotsissa valtakunnansalilla käyvien lukumäärä arviolta 36 000:een. Mutta vain kastetut voidaan erottaa, kertoo Göran.

G: Jokainen kastettu Jehovan todistaja tietää, että jos rikkoo jumalan käskyjä, on vaihtoehtoina joko selvittää asia ja anoa anteeksiantoa tai tehdä päätös elää siten, kuin itse haluaa.
M: Saako seurakunnan jäsen olla tekemisissä erotetun kanssa?
G: Ei, ei saa.
M: Saako äiti olla tekemisissä lapsensa kanssa, jos lapsi on erotettu? Jos äiti on mukana seurakunnassa?
G: Ei, sitä emme suosittele.
M: Miksi ette?
G: Voimme yllättäen tulla osallisiksi heidän teoistaan, jos heidän seurassaan alamme ajatella samoin kuin he.
M: Mutta miten minun kaltaiseni ihminen voisi tämän ymmärtää? Joka tuntee voimakasta äidinrakkautta lapseensa? 
G: Ymmärrämme, että tämä on suuri surunaihe. Valtavan suuri suru. Kyseessä on kuitenkin uskollisuus taivaan isää kohtaan. ”Joka on kiintynyt isäänsä tai äitiinsä enemmän kuin minuun, ei ole minun arvoiseni, ja joka on kiintynyt poikaansa tai tyttäreensä enemmän kuin minuun, ei ole minun arvoiseni.”
M: Eli tulee rakastaa Jumalaa enemmän kuin omia lapsiaan?
G: Juuri se on asian ydin. Mikään ei ole voimakkaampaa kuin rakkautemme Jumalaamme.

Rakkaus Jumalaan on siis etusijalla kaikkeen muuhun nähden, eikä sitä saa koskaan vaarantaa. Ei edes, vaikka kyse olisi yhteydenpidosta omaan lapseen, sisarukseen tai vanhempaan, joka ehkä on alkanut ajatella eri tavalla ja valinnut erilaisen elämäntavan.

M: Eikö olisi todennäköisempää saada erotetut palaamaan seurakuntaan, jos heihin pidettäisiin yhteyttä?

Päinvastoin, kertoo Göran.

G: Sosiaalisen yhteyden täydellinen katkaiseminen antaa erotetulle enemmän ajattelemisen aihetta. Lähtijä tulee usein takaisin nopeammin juuri tämän ehdottoman käytösmallin vuoksi.
M: Tämä on siis todella suuri rangaistus. Olen myös ymmärtänyt, että jos todistaja kohtaa kadulla tai kaupungilla seurakunnasta erotetun, häntä ei saa tervehtiä, vaan tulee käyttäytyä, kuin häntä ei olisikaan. Pitääkö tämä paikkansa?
G: Kyllä. Ja silloin hän tottelee raamattua: ”Kenelläkään, joka tunkeutuu edelle eikä pysy Kristuksen opetuksessa, ei ole Jumalaa. Joka pysyy tässä opetuksessa, sillä on sekä Isä että Poika. Jos joku tulee luoksenne eikä tuo tätä opetusta, niin älkää koskaan ottako häntä vastaan kotiinne tai sanoko hänelle tervehdystä.”

Göranilla ja Elisabethilla ei ole lapsia, sillä he ovat päättäneet asettaa saarnaamistyön etusijalle elämässään. Molemmat ovat äärimmäisen ystävällisiä minua kohtaan, vaikka heidän mielestään minun täytyy olla moninkertainen synnintekijä, ottaen huomioon varsin maallisen ruotsalaisen elämäni. Syynä ystävällisyyteen on, etten ole seurakunnan kastettu sisar. Vain kastettuja todistajia kohdellaan kuin ilmaa, jos he tekevät syntiä eivätkä kadu. Ei muita.

G: Henkilöllä, joka on kerran antautunut taivaalliselle isällemme, on velvollisuuksia. Jos tällainen ihminen päättää rikkoa lupauksensa, mitä syytä meillä on osoittaa myötätuntoa häntä kohtaan ja pitää häneen yhteyttä?
M: No entä jos äiti ei pysty noudattamaan tätä vaan soittaa joskus vähän lapselleen ja kyselee mitä tälle kuuluu?
G: Sanotaan näin: Me emme ole poliiseja. Jokaisen pitää päättää itse omista teoistaan. Tällainen henkilö kuitenkin tietää, mitä raamattu sanoo ja hänen pitää elää omantuntonsa kanssa.

Göranin mukaan Jehovan todistajien keskuudessa ei pohdita, pitäisikö karttamiskäytännöstä pitää kiinni vai luopua. Sitä ei pidetä ongelmana. Itse hän on 73-vuotias ja kuten sanottua, ollut todistajana 58 vuotta. Huomaan, ettei hän oikein ymmärrä, miksi mielestäni karttaminen on niin julmaa.

G: Jos yksilö on päättänyt olla Jehovan todistaja, miksi hän sitten lähtee etsimään muuta seuraa? Eihän tällainen tapahdu ihan yhtäkkiä, kyllä ihminen etsiytyy itse sinne uuteen ympäristöön. Ja sitten hänellä on se uusi seura. Ei hän silloin ole yksin. Erotettu on siis itse tehnyt päätöksen, keitä hän pitää ystävinään.

* * * * *

Jenny Perssonin puhelinhaastattelu

Toimittaja: Jätit seurakunnan vajaat kolme vuotta sitten pitkien pohdintojen päätteeksi. Oletko sinä yhteydessä perheeseesi?
Jenny: Ei, minulla ei ole yhteyttä niihin perheenjäseniin, jotka edelleen ovat kastettuja Jehovan todistajia.
T: Kuten äitiisi?
J: Aivan.
T: Oletko yrittänyt olla häneen yhteydessä?
J: Aluksi yritin, soitin muutaman kerran ja lähetin tekstiviestejä. Mutta sain aina muutamia päiviä myöhemmin vain valtavan lyhyitä, valtavan muodollisia vastauksia. Emme tapaa enkä ole tervetullut hänen luokseen.
T: Mitä tapahtuisi, jos yrittäisit mennä kylään?
J: Tilanne olisi erittäin epämukava. Minä rakastan äitiäni ja äitini rakastaa minua, kyse ei ole siitä. Näen myös äitini tämän lahkon uhrina, hän on niin syvällä siellä, aivopesty. Jos on lahkon jäsen, pitää totella sen sääntöjä.
T: Tiedätkö, haluaisiko hän kuitenkin olla sinuun yhteydessä?
J: Meillä on valtavan vähän yhteydenpitoa, joskus joku tekstiviesti. Mutta tiedän, että hän voi valtavan huonosti sen takia, koska hänelle tulee siitä huono omatunto. Yhteydenpito erotettuun rikkoo heidän Jumalansa lakia ja uskovalle ihmiselle Jumalan lain rikkomisesta tulee huono olo.
T: Hänelle on siis helpompaa olla pitämättä yhteyttä sinuun kuin rikkoa Jehovan todistajien sääntöjä?
J: Juuri niin.
T: Göran Borglin sanoi juuri, etteivät Jehovan todistajat toimi poliiseina. Oletko tästä samaa mieltä?
J: En todellakaan. Ei ehkä voi sanoa, että poliisitoimintaa, mutta kyllä seurakunnan jäseniä kehotetaan valvomaan toisiaan ja raportoimaan, jos jotain tapahtuu. Jos näkee jonkun viettävän aikaa huonossa seurassa, seurakunnan ulkopuolisten tai hengellisesti heikkojen kanssa. Tai menee maailmalliseen konserttiin tai käyttäytyy maailmallisella tavalla. Tällainen pitää juoruta eteenpäin. Mutta sitä ei pidetä juoruamisena vaan toisen auttamisena ja pelastamisena, koska tällä pyritään estämään se, ettei hän ajaudu huonoon seuraan ja vähitellen päädy itse erotetuksi. Ikään kuin pelastaisi toisen elämän.
T: Sinulla on veli, jonka näet lähes päivittäin, mutta et koskaan puhu hänen kanssaan.
J: Kyllä, nuorin veljeni. Hän ei ole kastettu todistaja, mutta hän on toimelias seurakunnassa. Näen miten hankalaa minun kohtaamiseni hänelle on. Hän kyllä nyökkää minulle, mutta emme puhu toisillemme. En mene puhuttelemaan häntä hienotunteisuudesta häntä ja hänen tunteitaan kohtaan. Näen kyllä miten hankalaa tämä hänelle on. Mutta muita todistajia on kaikkialla, samassa junassa jolla matkustamme. Olisi hänelle erittäin epämukavaa, jos joku todistaja näkisi hänen juttelevan kanssani. Eikä kyse ole vain siitä, että olen erotettu vaan myös siitä, että aktiivisesti ottanut etäisyyttä Jehovan todistajiin. Me olemme erityisen vaarallisia.
T: Miltä sellainen tuntuu? Miltä tuntuu nähdä oma veljensä ja vain vähän nyökätä?
J: Se tuntuu ihan kamalalta. Haluaisin vain mennä hänen luokseen ja halata häntä. Haluaisin saada hänet ymmärtämään miten paljon paremmin hän voisi, jos pääsisi eroon nykyisestä elämäntyylistään ja ajatuksistaan. Mutta niin en voi tehdä.
T: Sellaista omakin elämäsi oli pitkään, olet ollut melkein syntymästäsi asti Jehovan todistaja. Miten pääsit irti uskonnosta?
J: En voinut hyvin, en jakanut heidän arvojaan. Istuin kokouksissa ja kuulemani sai minut voimaan huonosti. Jehovan todistajillahan on valtavan tarkat säännöt, miten pitää elää. He ovat erittäin tuomitsevia. Kaikki on mustavalkoista, harmaata aluetta ei ole. He tuomitsevat homoseksuaalisuuden ja monia muita tällaisia suuria asioita, joista en kyennyt olemaan samaa mieltä. Tämä tunne kasvoi vuosien mittaan vahvemmaksi ja vahvemmaksi. Sen sijaan, että olisin tehnyt jotain omien tunteideni mukaisesti, voin aina vain huonommin ja huonommin – tämä taisikin olla minun tieni vapauteen.
T: Tätä kestikin pitkään, vai mitä?
J: Kyllä, prosessi oli pitkä, tein eroa varmaan 15 vuotta. On niin vaikeaa, ajattele että koko elämä on seurakunnassa. Kaikki, joiden kanssa vietin aikaa, ovat seurakunnassa. Jos on syntynyt todistajaperheeseen, ei ole mitään ulkopuolella, elämä on valtavan suojattua. Edes sukulaisten kanssa ei ole läheistä yhteyttä, isoisän ja isoäidin luona on käyty syömässä päivällisiä, mutta ei heidän kanssaan vietetty aikaa, sillä he ovat maailmallisia ihmisiä, joiden kanssa ei tule olla läheinen. Seurakunnasta lähtevä on todella heikoilla, hänellä ei ole mitään seurakunnan ulkopuolella. Ja se on raskasta.
T: Mutta ehkä kaikki eivät voi seurakunnassa huonosti? Esimerkiksi sinun sisaruksesi, miten tiedät että he eivät voi hyvin seurakunnassa?
J: Jokaisen pitää vastata omasta puolestaan. Mutta luulen, että ympäristö, jossa ei saa itse ajatella, toiset kertovat sinulle miten sinun pitää toimia, mistä sinun tulee pitää ja mistä et saa pitää, minkä mittainen hameesi saa olla, on hyvin kontrolloiva. Se voi ehkä sopia joillekin, mutta tiedän että valtavan moni voi siellä huonosti.
T: Göran sanoi, että ehdoton karttaminen antaa erotetulle ajattelemisen aihetta ja ohjaa palaamaan seurakuntaan. Oletko sinä katunut päätöstäsi?
J: Olin niin pitkään mukana siksi, että saatoin sekä syödä kakusta että säästää sen – sain pitää äidin lähelläni. Tiesin, että sinä päivänä jona jätän seurakunnan, menetän kaiken tämän. Siksi minun kohdallani kesti niin kauan. En ole koskaan katunut eropäätöstäni, päinvastoin, olen katunut etten tehnyt päätöstä aiemmin. Helpotus on aivan valtava, kun voi vihdoin avoimesti näyttää oman asennoitumisensa.
T: Haluaisitko sinä kaikesta huolimatta olla yhteydessä äitiisi?
J: Se on suurin murheeni. Ja se on raskas murhe kantaa. Jos äitini olisi kuollut, voisin itkeä, mennä hänen haudalleen ja työstää tunteitani. Mutta nyt hän sekä on että ei ole ja se on monimutkaista. On vaikeaa päästää irti ja mennä eteenpäin, koska hän kuitenkin edelleen on olemassa.

 


Alkuperäiset Sveriges Radion internetsivut täällä.

 
 


Takaisin arkistosivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity