|
||||||||||
Jehovan todistajat, uutisarkisto  Tutustu myös näihin sivuihin: Johanneksen pojan kotisivut * Etusivu * Hakusivu * Oppikysymykset * Uutiset * Uutisarkisto Jehovan todistajien lapset Oikeuskomiteat Karttaminen Henkilötietolaki Miten Vartiotorniseura kerää rahaa? Vuosi 1975, ennustelu Verikysymys Muita aiheita:
|
Vanhimmat häpeissään Australian tutkintakomission kuulusteluissa 04.08.2015 Martta   Max
Horley (kuvassa) oli yksi niistä Jehovan todistajien seurakunnan
vanhimmista, jotka eivät tehneet tutkintakomissioon hyvää vaikutusta. Tämän artikkelin on toimittanut “CovertFade”, joka JWsurvey-sivuston avulla heräsi todistajien indoktrinaatiosta vuosi sitten. Hän haluaa kommentoida Australian tapahtumia. Tiedotusvälineet ympäri maailmaa ovat tällä viikolla raportoineet Australian hallituksen perustaman tutkintakomission (The Royal Commission into Institutional Responses to Child Sexual Abuse in Australia) julkistamista kiistattomista todisteista siitä, että Jehovan todistajat ovat sisäisiä ohjeitaan noudattaen jättäneet ilmoittamatta poliisille 1 006 lapsen seksuaalista hyväksikäyttötapausta. Satojen näistä hyväksikäyttäjistä väitetään olevan rikoksen uusijoita. Todisteet eivät tule “luopioilta” tai “Saatanan medialta”. Todisteina ovat urheiden hyväksikäytön uhrien sydäntäsärkevät lausunnot, heidän tapauksiaan käsitelleiden vanhinten uskomattomat ja välillä raivostuttavat lausunnot ja Vartiotorniseuran omat sisäiset asiakirjat. On todella turhauttavaa todeta, että lastensuojelijat ja Vartiotorniseuran kriitikot ovat olleet vuosikausia oikeassa väittäessään, että uhrit todellakin pakotetaan kohtaamaan hyväksikäyttäjänsä suljetuissa tuomioistuimissa, joissa kaikki muut paikallaolijat ovat miehiä. Vanhimmat eivät ole raportoineet hyväksikäyttötapauksista poliisille edes siinä tapauksessa, että tekijä on tunnustanut hyväksikäytön. Uhrien on käsketty vaieta, seurakunnasta erottamisen uhalla. Järkyttävää – sekä uhreille että heidät totaalisesti pettäneen järjestön maineelle. Mutta tässä ei ole vielä puoliakaan. Komission järjestämät kuulemiset ovat jotain vielä karmivampaa. Täydellisenä vastakohtana Vartiotorniseuran suljetuille, sisäisille ”oikeutta” jakaville tuomioistuimille, tutkintakomissio on julkaissut sähköisesti istuntonsa koko maailmalle videonauhoituksina ja pöytäkirjoina. Komissio on toistaiseksi tutustunut kahden hyväksikäytön uhrin todistuksiin (komissio käyttää heistä nimityksiä ’henkilö BCB’ ja ’henkilö BCG’) ja vastineisiin, jotka Vartiotorniseura on antanut tultuaan tietoiseksi syytöksistä. Molemmista tapauksista on kulunut aikaa noin kaksikymmentä vuotta. Toistaiseksi komissio on kuullut kahta hyväksikäytöstä selviytynyttä ja viittä tapauksiin liittynyttä seurakunnan vanhinta. Kaikesta kärsimyksestä, tehdyistä virheistä ja istunnoissa esiintyneestä käsittämättömästä epäpätevyydestä yksityiskohtineen voisi kirjoittaa kirjan. Seuraavassa kuitenkin muutamia keskeisiä havaintoja kahden ensimmäisen tapauksen käsittelystä.  Vartiotorniseuran strategia komission käsittelyjen suhteen ei tunnu toimivan. On vaikea kuvitella, ettei seuran lakiosasto olisi valmentanut todistamaan kutsuttuja vanhimpia. Todistelujen kulun ilmeisestä samankaltaisuudesta voi päätellä, että yhtenäisistä vastauksista on sovittu etukäteen. Jokainen vanhin aloittaa painottamalla, että “emme väitä, että kaikki on menneisyydessä käsitelty täydellisesti: ongelma oli meille kaikille uusi emmekä täysin ymmärtäneet, kuinka tulisi toimia. Mutta olemme oppineet niistä ajoista ja korjanneet ongelmat. Nyt kaikki on kunnossa, voitte luottaa meihin täysin, selustamme on puhdas.” Ongelmana on, että komissio onnistuu osoittamaan todistuksissa olevat valtavat aukot. Ensinnäkin on havaittavissa, että vaikka tapauksista on kulunut 20 vuotta, ajan standardeihinkin nähden vanhimmat osoittivat järkyttävää taitamattomuutta ja syyllistyivät jopa harhautukseen. Esimerkiksi vanhin Max Horley myöntää, ettei ”suhtautunut vakavasti” sen kirjeen sanamuotoihin, jolla hän ilmoitti haarakonttoriin niistä kuudesta hyväksikäyttötapauksesta, joita tutki. Kirjeen erheelliset muotoilut johtivat myöhemmin syytösten vakavuuden merkittävään ja virheelliseen vähättelyyn. Tutkinnassa ei ainoastaan paljastunut vanhinten epäpätevyys. Kolmantena päivänä komissio sai vanhin Dino Alin kiinni suorasta valehtelusta oikeudelle. Ali väittää komissiolle suullisesti ja kirjallisesti, että seurakunnan oikeuskomitean tutkiessa nuoren tytön (henkilö BCG) syytöksiä isäänsä (jonka väitetään olleen Alin ystävä) kohtaan, komitea ei voinut erottaa isää tai ryhtyä toimenpiteisiin hänen suhteensa - vaikka vanhimmat väittivätkin uskovansa syytökset - koska rikoksella ei ollut kahta todistajaa eikä isä ollut tunnustanut tekoaan. Katuvaisena mutta päättäväisesti Ali vakuuttaa, että koska kyseessä oli sana sanaa vastaan -tapaus, eivät vanhimmat voineet tehdä mitään. Häneltä kysyttiin kuulustelussa, olisiko hän todennut isän syylliseksi, jos tapauksella olisi ollut kaksi todistajaa tai tekijän tunnustus. Alin mukaan kumpi tahansa olisi riittänyt syylliseksi toteamiseen. Ali järkyttyi silminnähden, kun komissio tämän jälkeen esitti joukon vanhoja, käsinkirjoitettuja muistiinpanoja. Komissio käytti hyvän aikaa saadakseen Alilta vahvistuksen sille, että muistiinpanot olivat hänen tätä tapausta koskevan käsittelyn aikana kirjoittamiaan. Pöytäkirjoista ja videolta voi havaita, miten epämukavaksi Alin olo muuttuu ja miten hän yrittää kiertää asiaa, mutta lopulta myöntää muistiinpanojen olevan hänen. Komissio oli saanut muistiinpanot ilmeisesti seurakunnan arkistosta. Komissio eteni lukemalla Alin omaa selontekoa, Alin omista muistiinpanoista, siitä miten myös BCG:n äiti oli todistanut Alille perheen isän käyttäneen seksuaalisesti hyväkseen perheen kahta nuorempaa tytärtä ja että myös vanhin neljästä tyttärestä oli kertonut Alille isänsä käyttäneen häntä hyväkseen. Kuulostaako pahalta? Juttu muuttuu vielä ikävämmäksi. Myöhemmin Alin omissa muistiinpanoissa lukee, että isä tunnusti hyväksikäytön. Sen sijaan, että tapauksella olisi ollut vain yksi todistaja eikä tunnustusta, komissio osoitti, että Dino Alilla oli kolme todistajaa ja tekijän tunnustus. Eli enemmän kuin riittävästi todisteita isän syyllisyyden toteamiseksi. Jäätyään kiinni törkeästä huolimattomuudesta, suorastaan petoksesta, tai molemmista, Ali yrittää vakuuttaa tuomaria siitä, ettei kolme todistajaa ja tunnustus ole oikeastaan kolme todistajaa ja tunnustus. Hän ei onnistu siinä. Toiseksi pian käy ilmi, että vaikka Vartiotorniseura on tehnyt muutoksia menettelyihinsä, muutoksia ei ole tehty niihin kohtiin, joilla todella on merkitystä. Kaikki vanhimmat vahvistavat tämän valaehtoisessa todistuksessaan. Kahden todistajan sääntö. Käytäntö, jossa kolme miestä hiillostaa seksuaalisesta hyväksikäytöstä selviytynyttä, joskus tekijän ollessa paikalla. Käytäntö olla ilmoittamatta poliisille seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ellei vanhimpia ole erikseen valtuutettu tekemään niin. Nämä ydinongelmat ovat edelleen vallalla Vartiotorniseurassa. Vartiotorniseuran yritys syöttää kaunisteltu yhdenmukainen tarina komissiolle revittiin riekaleiksi jo ensimmäisten kolmen päivän aikana, mikä johtaa seuraavaan huomioon: Vartiotorniseuran laiminlyönnit ovat systemaattisia läpi koko organisaation. Kyseessä ei ole muutaman heikon tai epäpätevän miehen tekoset. Jokainen vanhin on vahvistanut (poikkeuksena Alin selvästi petollinen toiminta, josta Vartiotorniseura ei häntä kuitenkaan rangaissut), että he seurasivat sanatarkasti näihin tilanteisiin annettua kirjallista ohjetta. Vanhimmat kertovat, etteivät he voi poiketa ohjeista, vaikka olisivat itse niistä eri mieltä. Alla oleva Max Horleyn todistus on tyypillinen ja sama kaava toistuu kaikkien haastateltujen vanhinten kohdalla.
Ja he ovat niistä eri mieltä. Suurin osa kuulustelluista vanhimmista on painostuksen alla eri mieltä Vartiotorniseuran käytännöistä. Neljästä vanhimmasta, joilta erityisesti kysyttiin komission keskeisistä huolenaiheista, kolme aikanaan myönsi joko osittain tai täysin, että käytäntö on virheellinen ja sitä tulee muuttaa. Alla joitain otteita pöytäkirjoista:
Seuraavassa tyypillinen esimerkki Alin haastattelusta, tässä koskien käytäntöä, jossa seksuaalisesta hyväksikäytöstä selvinneen asiaa käsittelee kolmen miehen komitea:
Hetkinen, sanoin neljä vanhinta. Eikö heitä ollut viisi? Kyllä oli. Vanhin Joseph Bello ei viipynyt pitkään todistajan aitiossa. Hän esiintyi lyhyesti hermostuneena ja häpeissään vahvistaen, että oli sanonut komission puheille tuloa harkitseville BCB:lle ja tämän äidille, että ”Mitä muuta saavuttaisitte sillä kuin tahraisitte Jehovan nimen?”. Tämän jälkeen käytiin seuraava keskustelu:
Tämä on pieni kurkistus siihen likakaivoon, jonka kantta vanhinten haastattelut komission edessä raottivat. Yksikään vanhimmista ei selvinnyt haastattelusta kunnialla. He joko lannistuivat ja häpesivät kuulustelun aikana tai osoittautuivat järjettömiksi ja vilpillisiksi fanaatikoiksi. Edessä on vielä viikon verran kuulusteluja, mukaan lukien korkea-arvoisia Vartiotorniseuran Australian edustajia. On vaikea kuvitella, että järjestö vielä pelastuisi täydelliseltä mahalaskulta, oikeudellisesti tai maineensa kannalta. Tämä kaikki olisi huvittavaa, ellei se samaan aikaan olisi niin traagista. Jos päätät katsoa videot ja lukea pöytäkirjat, tutustu ainakin BCB:n ja BCG:n riipaiseviin lausuntoihin. Kuuntele tarkkaan, kun he kertovat, miten niiden miesten, joiden piti suojella ja rakastaa heitä, tuhosivat heidän elämänsä. Kuuntele heidän kertovan miten vanhimmat ja Vartiotorniseuran ohjeet pahensivat heidän ennestään järkyttävää tilannettaan. Mieti heidän rohkeuttaan ja heidän tuskaansa. Ja mieti, että tässä on vain kaksi niistä mahdollisesti tuhansista uhreista ympäri maailmaa, jotka Vartiotorniseura on pettänyt – ja edelleen pettää, kunnes oikeusjärjestelmä, taloudelliset rangaistukset ja yleinen mielipide pakottavat seuran muuttamaan lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevat muinaishistorialliset ohjeistuksensa.                Alkuperäiset JWsurveyn internetsivut täällä.  Takaisin arkistosivujen alkuun Takaisin etusivulle |
|||||||||
| Kotisivuohjelma: KompoZer * Kuvankäsittely: GIMP * Äänenkäsittely:
Audacity |
||||||||||
