Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista - Uutisarkisto
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Hakusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisarkisto

Johanneksen pojan uutissivut - arkisto




Tutustu myös näihin sivuihin:
Johanneksen pojan kotisivut

* Etusivu
* Hakusivu
* Oppikysymykset
* Uutiset
* Uutisarkisto



 
Jehovan todistajien lapset

Oikeuskomiteat

Karttaminen

Henkilötietolaki

Miten Vartiotorniseura kerää rahaa?

Vuosi 1975, ennustelu

Verikysymys



 
Muita aiheita:
   



Onko Jehovan todistajien hallintoelin maksanut miljoonia “maailmalliselle” yritykselle?
14.02.2016 Johanneksen poika





Vartiotorniseura on tehnyt hämmästyttävän paljon muutoksia hyvin lyhyessä ajassa. Onko se tehnyt kaiken itse? Vai valuuko osa “maailmanlaajuiseen työhön” lahjoitetuista rahoista yksityisen liikeyrityksen voittoihin? Ohessa puhdasta spekulaatiota, joka kuitenkin perustuu vahvoihin aihetodisteisiin.

Jehovan todistajien toiminta on muutamia poikkeuksia lukuunottamatta mennyt hyvin pitkälti samaa rataa ennen 2010-lukua. 1900-luvun alkupuolella oli gramofoneja, kylttejä ja hetkellisesti radioasema. Sen jälkeen ytimessä ovat olleet ovelta ovelle -työ, kokoukset, konventit ja ennen kaikkea laadukkaat painotuotteet.

Kun muu maailma 1990-luvun lopussa oli vahvasti menossa internetiin, Seura suhtautui siihen selkeän kielteisesti. Ensimmäinen reaktio oli kehottaa jäseniä välttämään jopa Seuran virallisia sivuja osoitteessa watchtower.org. (Valtakunnan palveluksemme -lehtinen, lähteestä ei tarkkaa päivämäärää). Vartiotorniseura torjui pitkään koko digitaalisen toimintaympäristön.

Vuonna 2011 alkoi äkkiä tapahtua muutoksia, ei pelkästään netin suhteen vaan koko järjestön ilmeessä ja toimintatavoissa. Kyse ei ollut pelkästään JW.ORG:in tuomisesta vanhan nimen ja ilmeen rinnalle: nyt on muutettu alle viidessä vuodessa merkittävä osa Jehovan todistajat -nimisen lahkon toimintatavoista.

Nämä ovat vaatineet paljon suunnittelutyötä ja sellaista strategista osaamista, jota ainakaan nykyisellä hallintoelimellä ei näyttäisi lainkaan olevan.

Muun muassa tällaista on tapahtunut viime vuosina:

2011: Kirjallisuuskärryjen lanseeraus (New York)

2012: JW.orgin lanseeraus

2012: Ensimmäinen 3D-elokuva

2013: Ensimmäinen pitkä näytelty elokuva

2013: Myymäläkonseptin pilotointi (Rouen, Ranska)

2014: Kirjamessujen pilotointi (Bogotá, Kolumbia)

2014: Kansainvälisten konventtien brändääminen, viihteellinen oheisohjelma ja “fanitavara” (USA)

2014: JW Broadcastingin pilotointi

Ainakin myymäläkonsepti ja kirjamessut on käynnistetty yritysmaailmasta tutun strategian mukaan: pilotoidaan jossain syrjässä turvallisesti, sen jälkeen levitetään muualle, mikäli konsepti tuntuu toimivan. Kärryhanke käynnistettiin näkyvästi New Yorkin Manhattanilla, mutta sitäkään ei lanseerattu kerralla maailmanlaajuisesti, mikä on epätyypillistä Jehovan todistajien toiminnalle.

Hallintoelimen jäsenet ovat myös olleet henkilökohtaisesti esillä ennennäkemättömän paljon. Sekin on yritysmaailmasta tuttu trendi: organisaation tulee nykyään olla “läpinäkyvä” ja johdon laittaa itsensä omilla kasvoillaan peliin. (Watchtowerin kohdalla läpinäkyvyys on tosin hyvin rajoitettua.)

Markkinointiviestintään liittyvien muutosten lisäksi on äkkiä ohjattu jäsenet käyttämään digitaalisia välineitä, äkillisesti lopetettu haaratoimistoja, muutettu sääntöjä valtakunnansalien omistamisesta, muutettu kokousten ohjelmaa, vähennetty henkilökuntaa, pienennetty julkaisuja sekä lisätty videoyhteyksien käyttöä.

Jokainen näistä muutoksista on vaatinut valtavan määrän suunnittelutyötä ja päätöksiä hallintoelimeltä. Lyhyesti sanoen kaikki tämä on vaatinut moninkertaisesti enemmän kuin hallintoelimen tiettävästi pitämä yhdeksästä viiteen kestävä keskiviikkopalaveri koskaan mahdollistaisi.

Kun katsoo hallintoelimen jäsenten työhistoriaa, käy selväksi, että nykyinen hallintoelin ei olisi myöskään osaamisensa puolesta kyennyt tähän kaikkeen. Nykyisen hallintoelimen taustat ovat tarkistettavissa netistä: lyhyesti sanoen jokainen seitsemästä hallintoelimen jäsenestä on Vartiotorniseuran kasvatti. Kenelläkään heistä ei ole minkäänlaista koulutusta tai kokemusta minkäänlaisista liikkeenjohdon tai markkinointiviestinnän tehtävistä.

Lisäksi uudelleenbrändäysprojekti on hanke, joka vaatii jopa ammattijohdolta todella paljon työtunteja.


Corporate rebranding framework (Daley & Moloney 2004)

Katso kaavio isompana tästä.


Nokia palkkasi strategiaansa uudistamaan McKinsey-nimisen amerikkalaisen konsulttitoimiston. McKinsey on ollut uudistamassa strategiaa teknologiayritysten lisäksi niin lentoyhtiöille, vähittäiskaupalle kuin media-alankin toimijoille. McKinsey laskuttaa yhden kokeneen ja neljän aloittelevan konsultin tiimityöstä reilut puoli miljoonaa euroa kuukaudessa. Yhden konsultin kuukausilaskutus on siis keskimäärin satatuhatta euroa. Tämä kustannus ei sisällä minkäänlaisia käytännön toimenpiteitä, vaan pelkästään strategian suunnittelua. (Lähde: Nykänen, Salminen: “Operaatio Elop“)

Entä mitä maksaa, jos tehdään aivan samaa kuin ennenkin, mutta brändätään tuote uusiksi? Tyypillinen suuren korporaation uudelleenbrändäys voi maksaa mitä tahansa miljoonasta ylöspäin. Huonoimmissa tapauksissa on päädytty paljon suurempiin summiin: Gap (vaatteet, 100 miljoonaa), Holiday Inn (hotellit, noin miljardi), Pepsi (virvoitusjuomat, 1,2 miljardia) (Lähde: businessinsider.com).

Olisiko päätoimistossa osaajia tällaiseen operaatioon? Ei. Brooklynin ja muiden Betelien henkilökunta koostuu aivan muista kuin markkinointiviestinnän tai yritysstrategioiden ammattilaisista.

Voiko hallintoelin palkata hankkeeseen Jehovan todistajan tai Jehovan todistajien omistaman yrityksen? Hyvin epätodennäköistä. Tämän kokoluokan hankkeeseen kykeneviä Jehovan todistajien omistamia yrityksiä ei ole olemassa. Lisäksi ongelmana olisi valtarakenne. On mahdotonta kuvitella, että hallintoelin antaisi näin isoa uudistusta alemmalla tasolla olevien jäsenten käsiin.

Miksi Watchtowerin brändiä uudistamaan ei olisi riittänyt kustannuksiltaan kohtuullinen mainos- tai viestintätoimisto? Siksi, että pelkästään mainontaan tai viestintään keskittynyt yritys ei tyypillisesti mene näin syvälle. Nyt puhutaan koko toiminnan pohtimisesta uudelleen, mm. tarjonnan suuntaamisesta uudenlaisille asiakasryhmille. Yrityksen olisi oltava sellainen, joka on ollut mukana vastaavan kokoluokan hankkeissa. Watchtower on myös minkä tahansa suuren brändin tavalla globaali organisaatio, mikä tuo lisähaasteita.

Ennen tämänhetkiseen “Jehovan todistajat 2.0:aan” päätymistä on selvästikin täytynyt käydä läpi kilpailukenttä, analysoida muutokseen liittyvät uhkat ja mahdollisuudet jne. Ovelta ovelle -työhän ei ole pitkään aikaan ollut länsimaissa tuottavaa ja aivan samoista käännynnäisistä on ollut kilpailemassa sellaisia verkkosivustoja kuin mormon.org, joka oli paljon edellä jw.orgia. Siksi järjestön toimintatapoja on osittain jouduttu miettimään tyhjältä pöydältä.

On myös vaikea kuvitella, että käytännössä umpiossa eläneiltä hallintoelimen jäseniltä löytyisi näkemystä (tai edes rohkeutta) oman toimintansa miettimiseen kokonaan uusista näkökulmista. Kokeneet liikkeenjohdon ammattilaisetkin saattavat palkata asiantuntijoita pelkästään tuomaan ulkopuolista näkemystä organisaationsa toimintaan.

Nokian tapauksessa yksi McKinseyn konsulteista otettiin muutosprosessin ajaksi jopa mukaan yrityksen hallitukseen. Yhteistyösuhde oli siis erittäin tiivis.

Watchtowerin käyttämää yritystä voidaan vain arvailla, mutta todennäköisin vaihtoehto voisi McKinseyn ohella löytyä sellaisista nimistä kuin Bain & Company, Booz Allen Hamilton tai Boston Consulting Group.

On ymmärrettävää, että tällainen “maailmallinen” apu halutaan pitää piilossa jäseniltä. Jw.orgista poistettiin jopa yksittäinen kuva, jossa Warwickin rakennusprojektissa oli mukana ulkopuolinen alihankkija. Kyseessä oli pelkästään yksittäinen sukeltaja, joka oli tekemässä päätoimiston vieressä sijaitsevaan järveen liittyviä töitä. (Lähde: jwsurvey.org)

Hallintoelin ei siis missään tapauksessa tämän luokan yhteistyötä tule julkistamaan, mikäli ei taas kerran tapahdu tietovuotoa. Sekä yhteistyökumppani että hallintoelimen “auttajat” ovat kuitenkin epäilemättä allekirjoittaneet vaitiolosopimuksen (ns. non-disclosure agreement), mikä on tyypillinen toimintatapa suurten yritysten kohdalla. USA:n ollessa kyseessä vahingonkorvaukset tällaisen sopimuksen vuotamisesta ovat tyypillisesti viisi- tai jopa kuusinumeroisia summia.

Ehkä ainut joka voi jatkossa vahvistaa edellämainitun yhteistyön on satunnainen päätoimiston työntekijä, joka on törmännyt toistuvasti ei-jehovantodistajan oloisiin pukumiehiin tai -naisiin Brooklynin Betelin käytävillä. Tai joku, joka on kuljettanut säännöllisesti hallintoelimen jäseniä tiettyyn osoitteeseen.

Mitä mieltä jäsenet ovat, jos käy ilmi, että hallintoelimen ajatuksia ei johdakaan pyhä henki vaan amerikkalainen liikeyritys? Ja että tähän operaatioon on käytetty miljoonia dollareita?

Kirjoittaja on työskennellyt erilaisissa markkinointiviestinnän ja digimedian tehtävissä 90-luvulta asti asiakkainaan mm. suomalaisia pörssiyrityksiä ja hyväntekeväisyysjärjestöjä.
      

 
Takaisin arkistosivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity