• UUT:n tekemät selvitykset
• UUT:n järjestämä seminaari 2013
• Jehovan todistajien oikeuskomiteat ja karttaminen, uutisia vuodelta 2014
  
• Salaiset dokumentit
• Seksuaalirikokset
• Perustuslaki, uskonnonvapauslaki ja ihmisoikeudet
• Yhdyskuntajärjestys
  
• Konventtipuheet
• Jehovan todistajien historiaa

Dinosaurukset (Dinosauria) eli hirmuliskot olivat mesotsooisella maailmankaudella elänyt hyvin menestyksekäs eläinryhmä. Ensimmäiset dinosaurukset elivät triaskaudella 252–201 miljoonaa vuotta sitten, mutta varsinaista dinosaurusten valtakautta oli jurakausi ja liitukausi eli ajanjakso noin 200–65 miljoonaa vuotta sitten...

Fossiilien perusteella sukuja tunnetaan ainakin 500 ja lajeja ainakin 1000 ja niitä on löydetty kaikilta mantereilta...

Dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon äkillisesti liitukauden lopulla noin 65,5 miljoonaa vuotta sitten.

Lähde: Wikipedia

Kuva: Pixabay

*** g75 22/9 s. 7-8 Maailmanlaajuinen vedenpaisumus – mitä se merkitsee sinulle? ***

”Hukkui kaikki liha”

1. Mooseksen kirjan mukaan arkin ulkopuolella ”hukkui kaikki liha, joka maan päällä liikkui” maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen aikana. (1. Moos. 7:21) Onko olemassa laajamittaisia todisteita sellaisesta elävien luomusten tuhoutumisesta veteen?

On kiinnostavaa panna merkille, että Yhdysvalloista, Englannista, Ranskasta, Etelä-Espanjasta, Saksasta, Neuvostoliitosta ja muualta on maasta löytynyt valtavia halkeamia, jotka ovat olleet täynnä eläinten jäännöksiä. Niissä on sekaisin elefantin, sarvikuonon, virtahevon, poron, hevosen, villisian, karhun ja monien muiden eläinten luita. Eräästä sellaisesta Sisiliassa lähellä Palermoa sijaitsevasta onkalosta saatiin yli 20 tonnia luita kaupallisiin tarkoituksiin. Nämä halkeamat sijaitsevat usein huomattavan korkeilla, syrjäisillä kukkuloilla, minne eläinten voisi odottaa paenneen tulvavesiä, jotka ”paisuivat suuresti maan päällä”. (1. Moos. 7:18) Niin monenlaisten eläinten jäännösten sijaitsemisesta samassa luuonkalossa kirja Earth’s Most Challenging Mysteries (Maan haastavimmat salaisuudet) kysyy:


Epätavallinen todistus eläinten laajamittaisesta tuhoutumisesta tulvassa ovat mammuttien jäännökset, joita löytyy kaikkialta Pohjois-Siperiasta aina Alaskaan asti. Satojatuhansia (joidenkin arvioiden mukaan jopa 5000000) tällaisia eläimiä hautautui ja pakastui nopeasti jäiseen mutaan. Toisinaan ne ovat säilyneet lähes täydellisinä ja niillä on ollut sulamattomia trooppisia kasveja mahassaan ja hampaittensa välissä. Suurtuhosta, joka voisi hävittää eläimet niin laajalta alueelta, kirja Earth’s Most Challenging Mysteries huomauttaa:

*** w77 15/4 s. 192 Lukijain kysymyksiä ***

Lukijain kysymyksiä

● Milloin Jumala loi hirmuliskot, ja milloin ne kuolivat sukupuuttoon?

Raamattu ei anna nimenomaista vastausta tähän kysymykseen. 1. Mooseksen kirjan kertomuksen mukaan eläimet luotiin viidentenä ja kuudentena luomiskautena eli -’päivänä’. Jos ”suuriksi merieläimiksi” käännetty heprealainen sana (tanniním) sisältää hirmuliskot eli dinosaurukset, jotka usein asustivat soisilla, vetisillä alueilla, niin se merkitsisi sitä, että ne luotiin viidentenä ”päivänä”. (1. Moos. 1:21) Emme tiedä, oliko niitä olemassa ihmisen luomiseen (kuudennen ”päivän” loppupuolelle) asti. Näyttää todennäköiseltä, että niiden on täytynyt hävitä maan pinnalta viimeistään Nooan ajan vedenpaisumuksen aikaan. Hirmuliskot olivat matelijoita, ja toiset hirmuliskolajit muistuttavat rakenteeltaan ja muutenkin kovasti sisiliskoja (sauros onkin ”sisiliskon” kreikkalainen nimi; saura 3. Moos. 11:29:ssä, LXX). Kaikki hirmuliskolajit eivät olleet jättiläiskokoisia. Vaikka ne siis olisivat säilyneetkin vedenpaisumukseen saakka, arkkiin ei olisi tarvinnut ottaa jättiläiskokoista paria. Tämän nimenomaisen lahkon eli ”lajin”, johon nämä kuuluivat, toiset pienemmät jäsenet olisivat riittäneet täyttämään Jumalan käskyn. – 1. Moos. 6:19, 20; 7:14.

Suomalainen Kirkkoraamattu käyttää toisinaan sanaa ”lohikäärmeet” vastaamaan heprealaista sanaa tanniním (”merihirviöt”, UM). (Ps. 74:13; Jes. 27:1) Sana ”lohikäärme” (kreik. drakon) esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa. On esitetty ajatus, ettei tällä ilmaisulla olisi ollut puhtaasti tarunomaista alkulähdettä, vaan että sitä on saatettu alun perin käyttää hirmuliskojen kaltaisista suunnattomista luomuksista ja se sai tarunomaisia piirteitä vasta sen jälkeen, kun nämä jättiläiseläimet olivat jo kauan sitten hävinneet. On kiintoisaa havaita, että monet ”lohikäärmeen” tarunomaisista kuvauksista muistuttavat kovasti eräitä sen suurten matelijoitten lahkon edustajia, johon hirmulisko kuuluu.

*** g90 8/2 s. 3-5 Muinaisaikojen ”suurten matelijoitten” löytyminen ***

Hirmuliskojen löytyminen

Vielä ennen vuotta 1824 olivat hirmuliskot eli dinosaurukset ihmiselle tuntemattomia. Tuona vuonna löytyi Englannista useitten erilaisten matelijoitten kivettyneitä luita. Englantilainen paleontologi Richard Owen käytti ensimmäisenä näistä eläimistä nimeä hirmuliskot (Dinosauria). Nimi dinosaurus tulee kreikan sanoista deinos ja sauros eli ”kauhea lisko”. Vaikka hirmuliskot olivat matelijoita, ne eivät olleet liskoja, mutta siitä huolimatta niistä tänäkin päivänä käytetään tätä nimeä.

Vuoden 1824 jälkeen dinosaurusten fossiileja on löydetty kaikilta mantereilta. Sedimenttisissä eli veden kuljettamista aineksista muodostuneissa kivikerrostumissa säilynyt fossiilisto osoittaa, että hirmuliskojen yksilö- ja lajirunsauden on täytynyt olla tavattoman suuri aikana, jota maapallon historiassa kutsutaan matelijoiden aikakaudeksi. Jotkin niistä elivät kuivalla maalla, toiset soilla. Jotkin lajit viihtyivät mahdollisesti jopa vedessä muistuttaen elintavoiltaan paljon nykyisiä virtahepoja.

Pohjois-Amerikan keskiosien tasangoilta on maakerrostumista löydetty suuret määrät hirmuliskojen jäännöksiä tai muunlaisia merkkejä niiden elämästä kuten jalanjälkiä. Keskisen Albertan preerioilta on kaivettu esiin suuri määrä dinosaurusten jäännöksiä, niiden joukossa lähes 500 täydellistä luurankoa. 1920-luvulla löysivät tutkimusretkikunnat hirmuliskon luita Gobin autiomaasta keskisestä Aasiasta. 1940-luvulla löysi venäläinen retkikunta Mongoliasta 12 metriä pitkän hirmuliskon luurangon.

Vuonna 1986 löysivät argentiinalaiset tutkijat Etelämantereelta erään kasvinsyöjädinosauruksen fossiileja. Etelämanner oli ollut siihen asti ainut suuri maa-alue, jolta ei ollut löydetty hirmuliskojen fossiileja. Hieman aikaisemmin oli eräs amerikkalainen tutkija löytänyt dinosauruksen luita Alaskan pohjoisrannikolta. Koska dinosaurusten luita on menneitten sadan vuoden aikana kaivettu esiin hyvin monista eri paikoista, on käynyt ilmeiseksi, että dinosaurukset olivat muinaisuudessa yleisiä.

Milloin ne elivät?

Dinosaurukset olivat omana aikanaan maapallon valtiaita. Sen jälkeen ne kaikki hävisivät. Ihmisten fossiileja sisältävät kerrostumat ovat aina hirmuliskojen fossiileja sisältävien kerrostumien päällä. Tämän takia tutkijat ovat yleensä sitä mieltä, että ihminen on ilmaantunut maapallolle vasta myöhemmin.

James Scott kirjoittaa tästä asiasta näin: ”Varhaisimmatkin Homo sapiensin (ihmisen) lajit elivät vasta kauan hirmuliskojen häviämisen jälkeen – –. Kun (maan liikkumisesta johtuva) kerrosten kallistuminen on otettu huomioon, on todettava, että fossiilisia ihmisiä sisältävät kivilajit ovat aina niiden kerrostumien yläpuolella, joissa on säilynyt suurten dinosaurusmatelijoitten luita, ja siitä seuraa, että jälkimmäiset kuuluvat vanhempaan aikakauteen kuin ihmisten jäännökset.” – Palaeontology.

Red Deer -joen laaksossa on yksi kerros sedimenttikiveä, joka sisältää hirmuliskojen luita. Heti sen päällä on punertavanruskea kerros, joka vaakatasossa seurailee jyrkän rinteen muotoja. Punertavanruskean kerroksen päällä on kerros ruskehtavaa hienorakeista hiekkakiveä, joka sisältää subtrooppisten saniaisten fossiileja – merkkinä lämpimästä ilmastosta. Sen päällä on useita kivihiilikerroksia. Ylempänä rinteellä on karkearakeisempia maakerroksia. Mistään näistä ylemmistä kerroksista ei ole löydetty hirmuliskojen luita.

Eräässä Kanadan hirmuliskolöydöistä kertovassa kirjassa sanotaan, että ”kaikki hirmuliskojen 11 päälajia – – katosivat [läntisen Kanadan] sisäosista samoihin aikoihin”. Tämä tosiasia yhdessä sen kanssa, että hirmuliskojen luitten löytymisen yhteydessä ei ole löydetty ihmisten luita, on saanut useimmat tiedemiehet tulemaan siihen johtopäätökseen, että dinosaurusten aikakausi päättyi ennen kuin ihmiset ilmaantuivat. – A Vanished World: The Dinosaurs of Western Canada.

Tulee kuitenkin huomata eräs asia. Joidenkuiden mielestä dinosaurusten ja ihmisten luita ei löydy samoilta paikoilta sen takia, että hirmuliskot karttoivat ihmisten asuttamia alueita. Tällaiset erilaiset käsitykset osoittavat sen, että fossiilisto ei paljasta salaisuuksiaan kovin helposti ja että kukaan ei tänä päivänä maapallolla tiedä vastauksia kaikkiin kysymyksiin.

Mitä hirmuliskoille tapahtui?

”PALEONTOLOGIA on fossiilien tutkimista, ja fossiilit ovat menneitten aikojen eliöitten jäännöksiä.” Toisaalta se on ”erittäin teoreettinen ja vahvojen ennakkokäsitysten sävyttämä tieteenala”, erästä paleontologia lainataksemme. Tämä käy selvästi ilmi esimerkiksi juuri hirmuliskotutkimusten yhteydessä. Princetonin yliopistossa työskentelevä tri G. L. Jepson luettelee joukon teorioita, joilla on haettu selitystä dinosaurusten häviämiselle:

”Vaihtelevantasoisen pätevyyden omaavat kirjoittajat ovat esittäneet, että dinosaurusten katoamisen aiheutti ilmaston huonontuminen – – tai ravinnon huonontuminen. – – Toiset kirjoittajat ovat olettaneet tuhon aiheuttajiksi tauteja, loisia, – – ilmakehän paineessa tai koostumuksessa tapahtuneita muutoksia, myrkyllisiä kaasuja, tuliperäistä tuhkaa, hapen ylituotantoa kasvikunnassa, meteoriitteja, pyrstötähtiä, pienten munia syövien nisäkkäitten aiheuttamaa perimän heikkenemistä, – – kosmista säteilyä, muutosta maapallon akselin kallistumassa, tulvia, mannerliikuntoja, – – suo- ja järviympäristöjen kuivumista, auringonpilkkujen vaikutusta.” – The Riddle of the Dinosaur.

Tällaisen teorioitten skaalan perusteella on ilmeistä, että tiedemiehet eivät kykene antamaan varmaa vastausta kysymykseen, mitä hirmuliskoille aikoinaan tapahtui.


Äkillisen häviämisen teoria

Uudempaa perua on kuitenkin teoria, jonka on esittänyt tutkijapari Luis ja Walter Alvarez – isä ja poika. Walter Alvarez teki Gubbion kaupungin ulkopuolelta keskisessä Italiassa merkillisen löydön. Hän nimittäin löysi kivilajikerrostumista kahden kalkkikivikerroksen välistä ohuen, punaisen savikerroksen. Sen alapuolella oleva kalkkikivikerros sisälsi runsaasti fossiileja, mutta yläpuolella oleva kerros oli melkein tyhjä fossiileista. Tämä sai nämä geologit päättelemään, että eliökunta oli äkisti kadonnut ja että ohut, punainen savikerros oli jonkinlaisessa yhteydessä sen täydelliseen häviämiseen.

Kemialliset analyysit osoittivat saven sisältävän runsaasti iridiumia (erästä metallia), 30 kertaa niin paljon kuin mitä sitä normaalisti esiintyy kivilajeissa. He tiesivät, että näin korkeat pitoisuudet tätä harvinaista alkuainetta voivat olla peräisin ainoastaan maapallon ytimestä tai jostakin maapallon ulkopuolelta. He tulivat siihen päätelmään, että iridium oli peräisin suurikokoisesta pikkuplaneetasta eli asteroidista, joka oli iskeytynyt maahan ja aiheuttanut dinosaurusten äkillisen sukupuuttoon häviämisen.

Sen jälkeen kun Gubbiosta oli löydetty runsaasti iridiumia sisältävää savea, löydettiin vastaavanlaisia esiintymiä muistakin osista maailmaa. Tukiko tämä asteroidi-teoriaa? Jotkut tiedemiehet ovat yhä epäilevällä kannalla. Kuten kirjassa The Riddle of the Dinosaur (Hirmuliskojen arvoitus) tunnustetaan, Alvarezin teoria lisäsi ”uutta hiivaa sukupuuttoon kuolemisia ja evoluutiota koskeviin tutkimuksiin”. Paleontologi Stephen Jay Gould myöntää sen voivan vähentää ”lajien välisen kilpailun merkitystä”.

Tarkastellessaan tätä uutta teoriaa ja dinosaurusten kaikesta päättäen äkillistä häviämistä eräs tiedetoimittaja myöntää: ”Ne saattavat horjuttaa evoluutiobiologian perustuksia ja asettaa kyseenalaiseksi nykyisen käsityksen luonnonvalinnasta.”

Arizonan yliopistossa Yhdysvalloissa työskentelevä tutkija David Jablonski on tullut siihen tulokseen, että ’monien kasvien ja eläinten tapauksessa sukupuuttoon kuoleminen tapahtui äkisti ja jotenkin omalaatuisesti. Joukkotuhoissa ei ole kyse vain vähitellen tapahtuneiden kuolemisien kasautuvista vaikutuksista. Tapahtui jotakin epätavallista.’ Näin on myös dinosaurusten laita. Niiden suhteellisen nopea ilmaantuminen ja häviäminen sotii sitä yleisesti hyväksyttyä käsitystä vastaan, että evoluution eteneminen olisi ollut hyvin hidasta.

Hirmuliskojen iänmääritykset

Koska dinosaurusten luita on löydetty säännönmukaisesti maakerrostumista, jotka ovat alempana kuin ne kerrostumat, joista on löydetty ihmisten luita, monet ovat tulleet siihen tulokseen, että niiden täytyy olla peräisin joltakin vanhemmalta aikakaudelta. Geologit kutsuvat tätä aikakautta mesotsooiseksi aikakaudeksi, ja he jakavat sen liitu-, jura- ja triaskausiin. Näiden kausien sanotaan kunkin kestäneen kymmeniä miljoonia vuosia. Onko tästä sitten olemassa varmoja todisteita?

Erästä fossiilien iänmääritykseen käytettyä menetelmää sanotaan radiohiilimenetelmäksi. Sillä mitataan radioaktiivisen hiilen hajoamisnopeutta siitä ajankohdasta eteenpäin, kun tutkittava eliö on kuollut. ”Kun eliö kuolee, se ei enää kerää itseensä uutta hiilidioksidia ympäristöstään, ja radioaktiivisen isotoopin osuus alkaa radioaktiivisen hajoamisen johdosta vähitellen vähetä”, selittää aikakauslehti Science and Technology Illustrated.

Tällä menetelmällä on kuitenkin vakavia heikkouksia. Ensinnäkin jos tutkittavaa fossiilia pidetään noin 50000 vuotta vanhana, sen radioaktiivisuus on käynyt niin pieneksi, että sen toteaminen on enää hyvin hankalaa. Toinen ongelma on se, että nuorempienkin näytteiden radioaktiivisuus on enää niin pieni, että senkin tarkka mittaaminen on erittäin vaikeaa. Kolmanneksi tutkijat pystyvät kyllä mittaamaan radioaktiivisen hiilen nykyisen kerääntymisnopeuden, mutta muinaisaikaisten hiilipitoisuuksien mittaaminen on heille mahdotonta.

Käyttivätpä tiedemiehet siis fossiilien iänmäärityksiin radiohiilimenetelmää tai kivilajien iänmäärityksiin sellaisia radioaktiivisia alkuaineita kuin kaliumia, uraania tai toriumia, he eivät kykene osoittamaan sitä, millaisia ovat olleet näiden alkuaineiden alkuperäiset pitoisuudet eri aikakausina. Metallurgian professori Melvin A. Cook onkin todennut: ”Näiden [radioaktiivisten aineitten] pitoisuuksia voidaan vain arvailla, eivätkä näin saadut iänmääritystulokset ole yhtään sen parempia kuin tämä arvaus.” Pitää varmasti paikkansa, kun ajatellaan sitä, miten valtavia mullistuksia Nooan ajan vedenpaisumus aiheutti yli 4300 vuotta sitten ilmakehässä ja maapallolla.

Dartmouthin yliopistossa työskentelevät geologit Charles Officer ja Charles Drake epäilevät hekin radiometristen ajoitusmenetelmien luotettavuutta. He sanovat: ”Päätelmämme on, että iridium ja muut sen yhteydessä tavattavat alkuaineet eivät ole ilmaantuneet kerrostumaksi silmänräpäyksessä – – vaan että näitä aineita on tullut voimakkaana ja vaihtelevan suuruisena virtauksena suhteellisen lyhyellä geologisella aikavälillä, joka on ollut 10000-100000 vuoden suuruusluokkaa.” Heidän mukaansa mantereiden hajoaminen ja liikkuminen mullisti olosuhteet kaikkialla maapallolla ja aiheutti vulkaanisia purkauksia, jotka estivät auringon säteilyn pääsyn ilmakehään ja saivat ilman saastumaan. Tällaiset mullistukset ovat varmasti voineet vaikuttaa radioaktiivisuuden määrään ja siten vääristää radiometrisillä ajoitusmenetelmillä nykyään saatuja mittaustuloksia.

Raamatun luomiskertomus ja hirmuliskot

Jos radiometriset ajoitusmenetelmät ovat vielä melkoisen uusia, ne perustuvat myös arvailuille ja olettamuksille. Toisaalta Raamatun luomiskertomus 1. Mooseksen kirjan 1. luvussa esittää luomisjärjestyksen vain pääpiirteissään. Se ei kiistä sitä, että maapallon muodostumiseen on voinut kulua vuosimiljardeja ja että ne kuusi luomiskautta eli ”päivää”, joiden kuluessa maapalloa valmistettiin ihmisten asuttavaksi, ovat olleet tuhansien vuosien pituisia.

Saattaa olla, että viidennen luomiskertomuksessa kerrotun ajanjakson kuluessa luotiin myös joitakin dinosauruksia eli hirmuliskoja (ja lentoliskoja), sillä Raamatussa sanotaan Jumalan tehneen tuolloin ”suuria merihirviöitä” ja ”siivekkäitä”. Muut hirmuliskolajit luotiin kenties kuudentena ajanjaksona. Se, että mahtavan ruokahalun omanneita hirmuliskoja oli aikanaan valtavasti, oli varmasti tarkoituksenmukaista, sillä olihan kasvillisuus niiden aikakaudella ilmeisesti erittäin runsasta. – 1. Mooseksen kirja 1:20–24; UM.

Kun dinosaurukset olivat täyttäneet tehtävänsä, Jumala hävitti ne. Raamattu ei kuitenkaan sano mitään siitä, miten tai milloin hän teki sen. Voimme olla varmat siitä, että Jehova oli luonut hirmuliskot jotakin tiettyä tarkoitusta varten, vaikka me emme tänä aikana voikaan täysin tietää tätä tarkoitusta. Ne eivät olleet erehdys, eivät evoluution aikaansaannoksia. Niiden äkillinen ilmestyminen fossiilistoon ilman, että niille olisi löytynyt fossiilistosta esi-isiä, ja samaten häviäminen ilman yhteyksiä nuorempien aikojen fossiileihin todistaa sitä näkemystä vastaan, että nämä eläimet olisivat vähitellen kehittyneet vuosimiljoonien kuluessa. Fossiilijäämistö ei siis tue kehitysteoriaa. Sen sijaan se on sopusoinnussa sen kanssa, mitä Raamatussa sanotaan Jumalan luomisteoista.